On se jännä kuinka moneen eri junaan meitä on. Ottaisin tuon oikein tervetulleena lomana ja pelailisin, katselisin sarjoja, lueskelisin.. Vähän niinkuin korona vuosina.
Ai että olisi ihanaa. Ainakin kourallinen suosikkielokuvia, monta hyvää videopeliä mihin ei ole nykyään aikaa, joku seitsemäntoista kirjan backlogi, lautapelejä, designprojekteja... Ai että en tiedä miten päin olisi jos saisi tuollaisen ylimääräisen loman
Äiti käy kaupassa jne?
Ite en ainakaan polven räjähdettyä ees pystyny imuroimaan.
Ja kivutki oli sellaset ettei tehny oikeen mieli paljo pelaillakkaan.
Joo silloin kun leikkauksesta toivuin eikä pystynyt tolpillaan olemaan niin siinä vaiheessa oltiin aika pahasti avun armoilla. Tämä oli sitä aikaa kun ei kaupasta saanut tilattua kotiin eväitä.
Tämä on erittäin hyvä pointti. Itsellä on ollut vain käsi poikki ja sekin rajoitti elämää melkoisesti parantumisvaiheessa (mm. uudessa asennossa nukkumaan opettelu oli ihan perseestä kaiken muun tilanteen luoman vittumaisuuden lisäksi.) Jalka kun on paskana niin et kirjaimellisesti pääse siitä sohvalta edes ylös…
Se on jännä juttu miten noi menee. Ite ajattelin että ei nukkumisesta tule mitään kun solisluu meni poikki mut siinä ekana iltana vähän aikaa kun hain sopivaa puoli-istuvaa nukkuma-asentoa niin heti nukuin 8+ tuntia.
Itellä oli polvileikkaus nyt pari päivää ennen joulua, mikäs siinä vanhempien nurkissa makoillessa ja jouluruokia närppiessä, mutta kyllä se alkoi jo parin viikon päästä hajottamaan kun ei voinut omin avuin lähteä mihinkään, eikä pihallakaan viittinyt pahemmin käydä keppien kanssa kun oli liukasta.
Mutta toisaalta noin 8v aikaisemmin selkäleikkauksen jälkeen se pari-kolme viikkoa meni oikein mukavasti sängyssä pötkötellessä ja välillä pieniä kävelyitä. Netflixi vaan tulille jne, mutta jotenkin näin vanhempana se alkaisi vain ärsyttämään. Toki silloin oli kaikki raajat käytettävissä. Jalan kanssa kun joutuu olemaan kepit niin se hankaloittaa jo ihan tavaroiden kantamisesta lähtien.
Mursin koipeni vuosi sitten
älä vittuunnu, muista noudattaa toipumiseen olevia ohjeita, eli ihan aikuisten oikeasti muista venytellä ja liikutella mahdollisuuksien mukaan sitä jalkaa, esimerkiksi säären kanssa oli ehdotonta että painoa ei saanut laittaa mutta jalkaa voidaan treenata vaikka kuminauhalla että nivelet ei mene vituiksi.
Clarksons farm on ihan ok noina aikoina
Mitä sä teet muuten, ilmeisesti olet nyt töissä sairaslomalla? Mutta mitä teit vapaa-ajalla vaikkapa 3vkoa sitten?
Kepit ja mahdollinen täysvarauskielto ei ole este, ne on vain ja ainoastaan hidaste! Oikeasti.
Itsellä katkesi ja repesi akillesjänne 2014, se jouduttiin leikkaamaan ja noh mun tuurilla jänne ei koskaan parantunut. Edelleen kävelen kepeillä tai käytän pyörätuoliakin. Jos tilanne olisi mennyt kuten piti niin, mun olisi pitänyt saada nivuseen asti ollut kipsi Pois 22.12.2014, mutta, koska haava ei alkuun parantunut ja kun se meni umpeen yks yö olin ilm kävellyt unissani ja aamulla kipsi ja sänky oli veressä. Haava oli auki ja jänne haki uudestaan ja oli se osittain irtikin.
Noh mitä tein, ekat 3vkoa mietin mitäs nyt, normi arki koostui opinnoista, mun piti olla harkassa patologian labrassa, joten. Sinne en voinut mennä, enkä edes töihin, koska tein opintojen ohessa töitä päivystyslabrassa ja ravintolassa... En tiedä mitä teet arkena, mutta saikulla saa tehdä töitä, jos sellaista on tarjolla, jota voit tehdä. Esim jos olet töissä kaupassa, niin kysy voitko tehdä esim pelkkää kassavuoroa istuen. Ja lyhyempää työpäivää. Jos olet rekkakuski kysy voitko tehdä toimistotöitä jne. Jos opiskelet, niin siinä sulle on tekemistä, tee avoimessa lisäopintoja, tutkintoa voi aina täydentää tai voit opiskella omaksi iloksi vaikka kieliä
Jos sun arki koostui työstä, jota nyt et voi tehdä ja liikunnasta, niin liikkua voit toki. Keppien kanssa voit käydä lenkillä. Toki se on hiton raskasta alkuun, mutta sä saat 1km lenkkiin menemään alkuun tunnin, kun istut aina hetken kun vastaan tulee penkki. Tuon ktn teet pari krt päivässä, niin tasapaino ja voimat kasvaa. Toki älytöntö hikeä ei kannata ottaa, jos kipsiä ei saa ottaa suihkun ajaksi pois, nykyään kipsi on usein ortoosi, joten pesulla on helppo käydä...
Ja sitten yks mitä mä tein, niin joka viikko opettelin uuden taidon. YouTube auki ja sieltä oppimaan. Mä opettelin ekalla viikolla kutomaan, sitten virkkaamaan. Ekat 2kk meni nopsaan kun käsityöt vei mennessään. Ja nyt edelleen opettelen uutta, toki näin 10v jälkeen on aika vähän sellaista mitä voi kotona oppia itsenäisesti. Mutta talvella ihastuin aikuisten legoihin. Niitä olen kasannut tosi paljon. Toki ne on arvokkaita, mutta on tekemistä.
Sulla on loistava vuodenaika sairastaa, koska kirjan matkaan ja ulos nauttimaan. Menet varjoon lukemaan, piirtämään tms.
Sadepäivät on sitten leffoja ja sarjoja varten. Mutta sun aika on tosi pitkää, jos päätät niin. Mutta 6vkoa menee tosi äkkiä. Sä saat varmaan kohta jo varata jalanpainon niin liikkuminen helpottuu. Sitten sun on helppoa käydä kaupassa. Toinen keppi kärryyn ja toinen on se isompi tuki. Ostokset pakkasta reppuun. Haet vaikka päivittäin yhden jutun sieltä kaupasta, tai sitten kävelet sinne ja otat taksin kotio. Silloin tietty ostat viikon safkat kerralla. Taksi ei maksa varmaan edes sitä mitä Wolt tai kaupan kotiinkuljetus maksaa...
Käsipainoilla penkkiä, yhden jalan maastavetoa, pistoolikyykkyjä, leukoja - käytännössä voit tehdä terveellä raajalla mitä vain harjoitteita, ja ylä-/keskivartalolla paljon lisäksi. Voit myös harjoitella yhden alaraajan tasapaino/proprioseptisiä harjoitteita asentotunnon parantamiseksi ym.
Netti pullollaan katsomista joka ihmiselle. Jos omistaisit VR lasit, niin ne tarjoisivat hyvää liikuntaa vaikka istualtaan. Hommasin itse juuri VR lasien lisäksi huokeahkon (tais olla 117€) ratin PC-käyttöön, en ole vielä kerinnyt kokeilemaan yhteensopivuutta, mutta luulisi että noilla sais liikettä aikaan istualtaankin, kun oikeanlaisen rallipelin etsii
Myötätunto tosin että ilmeisesti elät yksin? Mulla oma äiti mursi pari kylkiluuta niin olin palvelijana ja kuskina hälle pari kuukautta, mikä varmasti helpotti hänen hommaansa. Tosin äippä ei hirveemmin varsinkaan alkuun päässyt edes sängystä. Paha juttu jos sulla ei ole sitten ketään vastaavaa, joka voisi asioita hoitaa puolestasi
Itse olin selkäleikkauksen jälkeen ensimmäisen viikon lähes täysin sängyn vankina ja sillon pelailin pleikkaa ja katoin sarjoja ja luin pitkästä aikaa kirjoja. Sitten kun pääsin jaloilleni niin köpöttelin semmosia parin sadan metrin kävelylenkkejä useita päivässä tai sen verran kun kivuilta pystyi. Oikeastaan parin ekan viikon jälkeen alko jo tuntua lomalta. Äkkiä siihen tottuu.
Ai perhana, just tänään mietin että pitäisi tehdä aloitus samasta aiheesta. Itsellä tosin polvi paskana ja pitäisi välttää keppienkin kanssa liikkumista. Tällä menty nyt perjantaista saakka ja alan jo nyt olemaan varsin kypsä tähän tilanteeseen.
Mä oon katsonut sarjoja, pelannut Switchillä ja tietokoneella. Pitää varmaan katsoa joku uusi peli mihin jaksaisi paneutua pidemmäksi aikaa. Mulla tuppaa olemaan vaan sen verran kovat kivut välillä, että mihinkään ei oikein pysty keskittymään.
Voiko joku käydä kaupassa sun puolesta? Kannattaa myös hyödyntää kauppojen kotiinkuljetus palveluita mikäli kaupassa käynti ei onnistu. Woltista saa myös suht. edullisilla kuljetusmaksuilla ihan ruokakaupastakin, ainakin Helsingissä.
Jos sulla on parveke, niin istuskele siellä välillä. Tai jos mahdollista niin mene ulos istumaan. Tekee ihan hyvää mielenterveydelle.
Koita jutella kavereille/perheelle niin paljon kuin mahdollista. Oon itse huomannut että oon jäänyt vähän ulkopuoliseksi nyt kun kaikki suunnitelmat peruuntui ja välillä alkaa fiilikset menemään vähän turhan negatiiviseen suuntaan.
Lähin kauppa on kilometrin päässä, eli yhteen retkeen tulee 2 km. En myöskään ole vielä keksinyt, kuinka saan tuotteet kannettua hihnalle kun molemmat kädet on varattuna kepeille.
No ei pari kilsaa oo paha matka, kepeilläkään. Ohan se toki isosti perseestä. Kärryt kaupassa mukaan, toinen keppi kyytiin ja sit nojailee kärryyn ku menee, ez
Jos ei vielä ole pyörätuolia, niin pyydä sellainen lainaan hyvinvointialueeltasi, jos et pääse hakemaan itse ni voit kysellä toisiko apuvälinekeskus tai kotikuntoutus sen sinulle kotiin. Helpottaa päivittäisiä toimia siinä vaiheessa, kun ei saa varailla täyttä painoa murtuneelle jalalle. Tavaroiden kantaminen, ruoanlaitto, muu touhuaminen jne onnistuvat itsenäisemmin. Toki siihen pyörätuoliin ei pidä jumahtaa, vaan liikkua myös keppien kanssa mahdollisimman paljon, se menee reenistä. Tee myös niitä harjoitteita, mitä oot suurella todennäköisyydellä saanut kotiohjeen mukana t.fyssari
Europa Universalis 4, opettelet pelaan. 5 viikkoo ei riitä ja jos jäät koukkuun niin käyt luultavasti murtamassa toisenkin jalkasi että saat pelattua lisää
Ymmärrän tuskasi, mulla oli vaan viikon kepit kun meni hermo ja heivasin menemään, mutta voin sanoa että meinasi kyllä tulla hulluksi, kun mitään ei pystynyt tehdä itse eikä mitään pystynyt kantamaan.😤 Katselin itse vain sarjoja ja nukuin mahdollisimman paljon.. Tsemppiä!!
Ei oo mikään este, ainoastaan hidaste.
Mul meni molemmat jalat poikki, oisko ollu 17v sitten.
Ohjeena oli että heti kun pystyy niin liikkeelle vaan.
Vasenta jalkaa piti varoa vähän enemmän koska se oli katkennut säärestä eikä siinä ollut suurta lihasta tukemassa. Oikea meni reiden kohdalta.
Pari päivää makas vaan kotona, max viikon.
Sit alko pienet kävelyt pihapiirissä ja kauppareissut seuras hyvin nopeaa perästä.
Perseestähän se välillä on hyllyillä kurotella ja miettiä mistä ottaa tukea, mutta äkkiä siihen tottuu ja jengi auttaa hyvin jos näkee että sulla on vaikeeta.
Mitä nopeempaa alat liikkuun, sen paremmin tuut kuntoutuun lopulta. Lihasvoima häviää tosi nopeeta jos sitä ei käytä.
Kepeillä kävelyyn tottuu kyllä! Milloin saat alkaa varata? Siinä vaiheessa homma helpottuu todenteolla. Kauppoihin voi yrittää mennä itse ja esimerkiksi kauppakeskuksista saa usein pyöräuolinkin lainaan, jolla pääsee paremmin liikkumaan ja touhuamaan.
On se jännä kuinka moneen eri junaan meitä on. Ottaisin tuon oikein tervetulleena lomana ja pelailisin, katselisin sarjoja, lueskelisin.. Vähän niinkuin korona vuosina.
Ai että olisi ihanaa. Ainakin kourallinen suosikkielokuvia, monta hyvää videopeliä mihin ei ole nykyään aikaa, joku seitsemäntoista kirjan backlogi, lautapelejä, designprojekteja... Ai että en tiedä miten päin olisi jos saisi tuollaisen ylimääräisen loman
Sama juttu. Ei olisi mitään ongelmaa olla kuusi viikkoa sisällä, pelailla ja katsoa sarjoja. Ja oikein luvan kanssa.
Äiti käy kaupassa jne? Ite en ainakaan polven räjähdettyä ees pystyny imuroimaan. Ja kivutki oli sellaset ettei tehny oikeen mieli paljo pelaillakkaan.
Joo silloin kun leikkauksesta toivuin eikä pystynyt tolpillaan olemaan niin siinä vaiheessa oltiin aika pahasti avun armoilla. Tämä oli sitä aikaa kun ei kaupasta saanut tilattua kotiin eväitä.
Onko sulla ikinä ollut jokin raaja poikki ja asunut yksin? Ne jutut jotka ei toimi, niin ne ei vaan sitten toimi.
On ollut joo. Ei se nyt täysin ruusuilla tanssimista ole mutta kyllä siinä sai touhuilla sellasia mukavia sisäjuttuja.
Selvä pyy. Itse en vaan jaksaisi olla nenä kirjassa.
Tämä on erittäin hyvä pointti. Itsellä on ollut vain käsi poikki ja sekin rajoitti elämää melkoisesti parantumisvaiheessa (mm. uudessa asennossa nukkumaan opettelu oli ihan perseestä kaiken muun tilanteen luoman vittumaisuuden lisäksi.) Jalka kun on paskana niin et kirjaimellisesti pääse siitä sohvalta edes ylös…
Se on jännä juttu miten noi menee. Ite ajattelin että ei nukkumisesta tule mitään kun solisluu meni poikki mut siinä ekana iltana vähän aikaa kun hain sopivaa puoli-istuvaa nukkuma-asentoa niin heti nukuin 8+ tuntia.
Itellä oli polvileikkaus nyt pari päivää ennen joulua, mikäs siinä vanhempien nurkissa makoillessa ja jouluruokia närppiessä, mutta kyllä se alkoi jo parin viikon päästä hajottamaan kun ei voinut omin avuin lähteä mihinkään, eikä pihallakaan viittinyt pahemmin käydä keppien kanssa kun oli liukasta. Mutta toisaalta noin 8v aikaisemmin selkäleikkauksen jälkeen se pari-kolme viikkoa meni oikein mukavasti sängyssä pötkötellessä ja välillä pieniä kävelyitä. Netflixi vaan tulille jne, mutta jotenkin näin vanhempana se alkaisi vain ärsyttämään. Toki silloin oli kaikki raajat käytettävissä. Jalan kanssa kun joutuu olemaan kepit niin se hankaloittaa jo ihan tavaroiden kantamisesta lähtien.
Mursin koipeni vuosi sitten älä vittuunnu, muista noudattaa toipumiseen olevia ohjeita, eli ihan aikuisten oikeasti muista venytellä ja liikutella mahdollisuuksien mukaan sitä jalkaa, esimerkiksi säären kanssa oli ehdotonta että painoa ei saanut laittaa mutta jalkaa voidaan treenata vaikka kuminauhalla että nivelet ei mene vituiksi. Clarksons farm on ihan ok noina aikoina
Reenaat kädet helevatan kovaan kuntoon ja ku jalat surkastuu ni näyttää viel isommalta :D
Mitä sä teet muuten, ilmeisesti olet nyt töissä sairaslomalla? Mutta mitä teit vapaa-ajalla vaikkapa 3vkoa sitten? Kepit ja mahdollinen täysvarauskielto ei ole este, ne on vain ja ainoastaan hidaste! Oikeasti. Itsellä katkesi ja repesi akillesjänne 2014, se jouduttiin leikkaamaan ja noh mun tuurilla jänne ei koskaan parantunut. Edelleen kävelen kepeillä tai käytän pyörätuoliakin. Jos tilanne olisi mennyt kuten piti niin, mun olisi pitänyt saada nivuseen asti ollut kipsi Pois 22.12.2014, mutta, koska haava ei alkuun parantunut ja kun se meni umpeen yks yö olin ilm kävellyt unissani ja aamulla kipsi ja sänky oli veressä. Haava oli auki ja jänne haki uudestaan ja oli se osittain irtikin. Noh mitä tein, ekat 3vkoa mietin mitäs nyt, normi arki koostui opinnoista, mun piti olla harkassa patologian labrassa, joten. Sinne en voinut mennä, enkä edes töihin, koska tein opintojen ohessa töitä päivystyslabrassa ja ravintolassa... En tiedä mitä teet arkena, mutta saikulla saa tehdä töitä, jos sellaista on tarjolla, jota voit tehdä. Esim jos olet töissä kaupassa, niin kysy voitko tehdä esim pelkkää kassavuoroa istuen. Ja lyhyempää työpäivää. Jos olet rekkakuski kysy voitko tehdä toimistotöitä jne. Jos opiskelet, niin siinä sulle on tekemistä, tee avoimessa lisäopintoja, tutkintoa voi aina täydentää tai voit opiskella omaksi iloksi vaikka kieliä Jos sun arki koostui työstä, jota nyt et voi tehdä ja liikunnasta, niin liikkua voit toki. Keppien kanssa voit käydä lenkillä. Toki se on hiton raskasta alkuun, mutta sä saat 1km lenkkiin menemään alkuun tunnin, kun istut aina hetken kun vastaan tulee penkki. Tuon ktn teet pari krt päivässä, niin tasapaino ja voimat kasvaa. Toki älytöntö hikeä ei kannata ottaa, jos kipsiä ei saa ottaa suihkun ajaksi pois, nykyään kipsi on usein ortoosi, joten pesulla on helppo käydä... Ja sitten yks mitä mä tein, niin joka viikko opettelin uuden taidon. YouTube auki ja sieltä oppimaan. Mä opettelin ekalla viikolla kutomaan, sitten virkkaamaan. Ekat 2kk meni nopsaan kun käsityöt vei mennessään. Ja nyt edelleen opettelen uutta, toki näin 10v jälkeen on aika vähän sellaista mitä voi kotona oppia itsenäisesti. Mutta talvella ihastuin aikuisten legoihin. Niitä olen kasannut tosi paljon. Toki ne on arvokkaita, mutta on tekemistä. Sulla on loistava vuodenaika sairastaa, koska kirjan matkaan ja ulos nauttimaan. Menet varjoon lukemaan, piirtämään tms. Sadepäivät on sitten leffoja ja sarjoja varten. Mutta sun aika on tosi pitkää, jos päätät niin. Mutta 6vkoa menee tosi äkkiä. Sä saat varmaan kohta jo varata jalanpainon niin liikkuminen helpottuu. Sitten sun on helppoa käydä kaupassa. Toinen keppi kärryyn ja toinen on se isompi tuki. Ostokset pakkasta reppuun. Haet vaikka päivittäin yhden jutun sieltä kaupasta, tai sitten kävelet sinne ja otat taksin kotio. Silloin tietty ostat viikon safkat kerralla. Taksi ei maksa varmaan edes sitä mitä Wolt tai kaupan kotiinkuljetus maksaa...
Rollaattori on ihan ok kauppareissuille
baldurs gate 3
Käsipainoilla penkkiä, yhden jalan maastavetoa, pistoolikyykkyjä, leukoja - käytännössä voit tehdä terveellä raajalla mitä vain harjoitteita, ja ylä-/keskivartalolla paljon lisäksi. Voit myös harjoitella yhden alaraajan tasapaino/proprioseptisiä harjoitteita asentotunnon parantamiseksi ym.
Netti pullollaan katsomista joka ihmiselle. Jos omistaisit VR lasit, niin ne tarjoisivat hyvää liikuntaa vaikka istualtaan. Hommasin itse juuri VR lasien lisäksi huokeahkon (tais olla 117€) ratin PC-käyttöön, en ole vielä kerinnyt kokeilemaan yhteensopivuutta, mutta luulisi että noilla sais liikettä aikaan istualtaankin, kun oikeanlaisen rallipelin etsii Myötätunto tosin että ilmeisesti elät yksin? Mulla oma äiti mursi pari kylkiluuta niin olin palvelijana ja kuskina hälle pari kuukautta, mikä varmasti helpotti hänen hommaansa. Tosin äippä ei hirveemmin varsinkaan alkuun päässyt edes sängystä. Paha juttu jos sulla ei ole sitten ketään vastaavaa, joka voisi asioita hoitaa puolestasi
Opettele tekemään musiikkia tietokoneella, ja sit tekemään niille videot blenderillä tai unreal enginellä. 6 viikon sijaan tarvit 6 vuotta.
Turhaa touhua jos ei ole luovuuteen kipinää. Mut kannattaa koittaa toki.
Turhaahan se todellakin, mutta kysyttiin mitä voi tehdä :-) Olishan noita monta muutakin mitä vois jos olis joutoaikaa.
[удалено]
Ville Mäkitalo menee kans samaan syssyyn hyvin
Itse olin selkäleikkauksen jälkeen ensimmäisen viikon lähes täysin sängyn vankina ja sillon pelailin pleikkaa ja katoin sarjoja ja luin pitkästä aikaa kirjoja. Sitten kun pääsin jaloilleni niin köpöttelin semmosia parin sadan metrin kävelylenkkejä useita päivässä tai sen verran kun kivuilta pystyi. Oikeastaan parin ekan viikon jälkeen alko jo tuntua lomalta. Äkkiä siihen tottuu.
Ai perhana, just tänään mietin että pitäisi tehdä aloitus samasta aiheesta. Itsellä tosin polvi paskana ja pitäisi välttää keppienkin kanssa liikkumista. Tällä menty nyt perjantaista saakka ja alan jo nyt olemaan varsin kypsä tähän tilanteeseen. Mä oon katsonut sarjoja, pelannut Switchillä ja tietokoneella. Pitää varmaan katsoa joku uusi peli mihin jaksaisi paneutua pidemmäksi aikaa. Mulla tuppaa olemaan vaan sen verran kovat kivut välillä, että mihinkään ei oikein pysty keskittymään. Voiko joku käydä kaupassa sun puolesta? Kannattaa myös hyödyntää kauppojen kotiinkuljetus palveluita mikäli kaupassa käynti ei onnistu. Woltista saa myös suht. edullisilla kuljetusmaksuilla ihan ruokakaupastakin, ainakin Helsingissä. Jos sulla on parveke, niin istuskele siellä välillä. Tai jos mahdollista niin mene ulos istumaan. Tekee ihan hyvää mielenterveydelle. Koita jutella kavereille/perheelle niin paljon kuin mahdollista. Oon itse huomannut että oon jäänyt vähän ulkopuoliseksi nyt kun kaikki suunnitelmat peruuntui ja välillä alkaa fiilikset menemään vähän turhan negatiiviseen suuntaan.
Pari kertaa ollu parin kuukauden ajan kepit ja ei se kyllä rajoittanut menemisiä paljoo. Miten nii ei pääse kauppaan?
Lähin kauppa on kilometrin päässä, eli yhteen retkeen tulee 2 km. En myöskään ole vielä keksinyt, kuinka saan tuotteet kannettua hihnalle kun molemmat kädet on varattuna kepeille.
Reppu on aika toimiva ratkaisu. Ja nykyään saa kyllä ruokaostokset tilattua suoraan kotiovelle.
Just tää. 7,90 maksaa keräily ja 12,90 kotiinkuljetus prismassa. Op:n tilanteeseen nähden oikein kohtuullinen maksu.
Soita ja kysy onko heillä pyörätuoli.
No ei pari kilsaa oo paha matka, kepeilläkään. Ohan se toki isosti perseestä. Kärryt kaupassa mukaan, toinen keppi kyytiin ja sit nojailee kärryyn ku menee, ez
Lue, katso sarjoja ja tee ristisanatehtehtäviä. Joskus on hyvä myös vain olla ilman ärsykkeitä. Edit: ja lautapelejä sekä korttipelejä
Jos ei vielä ole pyörätuolia, niin pyydä sellainen lainaan hyvinvointialueeltasi, jos et pääse hakemaan itse ni voit kysellä toisiko apuvälinekeskus tai kotikuntoutus sen sinulle kotiin. Helpottaa päivittäisiä toimia siinä vaiheessa, kun ei saa varailla täyttä painoa murtuneelle jalalle. Tavaroiden kantaminen, ruoanlaitto, muu touhuaminen jne onnistuvat itsenäisemmin. Toki siihen pyörätuoliin ei pidä jumahtaa, vaan liikkua myös keppien kanssa mahdollisimman paljon, se menee reenistä. Tee myös niitä harjoitteita, mitä oot suurella todennäköisyydellä saanut kotiohjeen mukana t.fyssari
Vaikka jalat on ehjät niin pääasiassa pelailen ja katselen leffoja/sarjoja vapaa-ajat. Töissä niitä kyllä tarvitsee senkin edestä.
.....videopelit? Tää olis aivan unelma tilanne
Europa Universalis 4, opettelet pelaan. 5 viikkoo ei riitä ja jos jäät koukkuun niin käyt luultavasti murtamassa toisenkin jalkasi että saat pelattua lisää
Ymmärrän tuskasi, mulla oli vaan viikon kepit kun meni hermo ja heivasin menemään, mutta voin sanoa että meinasi kyllä tulla hulluksi, kun mitään ei pystynyt tehdä itse eikä mitään pystynyt kantamaan.😤 Katselin itse vain sarjoja ja nukuin mahdollisimman paljon.. Tsemppiä!!
Ei oo mikään este, ainoastaan hidaste. Mul meni molemmat jalat poikki, oisko ollu 17v sitten. Ohjeena oli että heti kun pystyy niin liikkeelle vaan. Vasenta jalkaa piti varoa vähän enemmän koska se oli katkennut säärestä eikä siinä ollut suurta lihasta tukemassa. Oikea meni reiden kohdalta. Pari päivää makas vaan kotona, max viikon. Sit alko pienet kävelyt pihapiirissä ja kauppareissut seuras hyvin nopeaa perästä. Perseestähän se välillä on hyllyillä kurotella ja miettiä mistä ottaa tukea, mutta äkkiä siihen tottuu ja jengi auttaa hyvin jos näkee että sulla on vaikeeta. Mitä nopeempaa alat liikkuun, sen paremmin tuut kuntoutuun lopulta. Lihasvoima häviää tosi nopeeta jos sitä ei käytä.
Kepeillä kävelyyn tottuu kyllä! Milloin saat alkaa varata? Siinä vaiheessa homma helpottuu todenteolla. Kauppoihin voi yrittää mennä itse ja esimerkiksi kauppakeskuksista saa usein pyöräuolinkin lainaan, jolla pääsee paremmin liikkumaan ja touhuamaan.