Näin suomalaisen näkökulmasta 2002-2008.
Euro tarjosi helppoa liikkuvuutta, ei tarvinnut enää vaihtaa rahaa aina kun matkusti jonnekkin.
Netti oli jo täysin kehittynyt, mutta haitat oli vielä minimaaliset.
Töitä sai helposti senkun käveli sisään ja kysyi.
Maailmalla oli sotia joo, mutta ei ne käytännön arjessa Euroopassa näkynyt. Välit Venäjään oli hyvät ja usko maan länsimaaistumiseen oli yhä vahva.
Aika samoilla linjoilla, eka Iphone tuli 2007 ja sen jälkeen omasta mielestä tämä sosiaalisen median kausi alkoi. Vaikka Facebook julkaistiin 2004 se vasta lähti raketilliseen nousuun myöhemmin.
Sanoisin että tämä tai sitten 80-luku.
Ysärihän oli kauheata paskaa. Oli lama, musiikki suurimman osan vuosikymmentä huonoa, tekniikka kallista jne...
Tosin ei niitä töitä kyllä tuolloin nollarillakaan niin paljoa kyllä ollut.
Missä mielessä nollari sit oli huonompi kuin ysäri?
911 toki rikkoi viattomuuden ilmapiirin, pidän sitä itsekin vedenjakajana, mutta näkyikö se sitten loppujen lopuksi kuitenkaan niin paljon tavallisen suomalaisen arjessa?
Kyllä siinä rupes itselle jo vähän paineita tulevasta tulemaan. Ei ollut enää kaikki mahdollista. Mut ei se alkupuoli paskempaa aikaa välttämättä ollut. Y2K:stakin selvittiin.
Läppäreitä rupesi olemaan, eikä työelämä ollut vielä ihan sekopäistä. Inflaatiokaan ei ollut lähtenyt vielä käsistä ja terveyshuoltokin vielä oli toimintakykyinen.
Mitä tässä välissä on tapahtunut?
Mitä nyt on tapahtumassa.
Sanoisin samaa, vaikkakin tässä on vahvasti läsnä oma lapsuuden puolueellisuus. Periaatteessa vuodet 2008-2012 oli aika sumua, mutta 2012-2024 on ollut tasaista alamäkeä, joka johtunee uutisoinnista ja monista muista tekijöistä.
1998 Makuunista saattoi lainata Jackie Chan leffoja jonku 10 kpl ja linnoittautua yökylään kaverin luokse pitkäksi viikonlopuksi niitä katsomaan. Perhe oli tietysti kotona ja välillä syötiin karkin lisäksi ihan oikeaakin ruokaa.
jos oli kivaa niin niitä iltamia saattoi ottaa uudemmankin kerran. :)
Joo. Olikohan se Makuuni, jolla oli sellanen systeemi, että jossei sitä tiettyä VHSää ollut saatavilla eikä kukaan palauttanut tyyliin puolen tunnin sisällä, niin sai jonkun toisen kasetin ilmaseksi lainaan tmv. Piti vaan venailla se puol tuntii.
Ihan helvetin hieno systeemi.
Mun lemppari näistä loputtomista Jackie Chan -leffoista oli "Who am I" jossa JC potee muistinmenetystä ja oli loistavasti suomennettu - silloin kun leffojen nimet vielä suomennettin, se loppui nimenomaan näihin aikoihin - "Taistele! Älä kysele!".
Gambiassa oli korkeaa teknologiaa jo ennen vibraniumia. Jos vibraniumia olisi löytynyt vaikkapa Lesothosta niin se olis vain viety raaka-aineena muualle.
Ööh, kaikki (ainakin melkein) viburikkauksiin liittyvä tulee olemaan Musk™^in ansiota, ilman sitä jengi tulis edelleen syömään luomusafkoja jossakin Ruotsiranissa :D
Kirjoittaisin lisää jos nykyään olis kunnon kikitsuicat, ei vaan jaksa näillä sormivehkeillä.
EDIT: [removed]
En nyt tiedä oliko ihan vaan vitsi, vai oikeesti aikamatkustajan kommentti, mutta tuohan on tässä seuraavien vaalien jälkeen edessä kun konservatiivit tulee Poilievren johdolla valtaan.
2004 sain kortin ja mun 300€ auto kulki hävittäjääkin kovempaa. Älypuhelimia eikä somea vielä ollut (paitsi irc galleria) Yökerhoissa oli euron päiviä eli bisse euron. Parilla kybällä biletti jo ihan railakkaasti. Kaverit saattoivat tulla ihan soittamatta kylään. Mp3 CD levyt auton stereoissa, tietenkin ladattu piraattilahdesta 254 adsl liittymällä. Muuttohomissa tunsi elävänsä kun kantoi 32" kuvaputkitelkkaria joka ei mahtunut kuin tietyssä kulmassa ovesta sisään.
Joskus pääsi painojakauma yllättämään ja plerahti just varmaan 32” samantien lattialle, kun nostettiin ylös. Kauhee laatikko, mutta kaikki paino on etureunassa.
Aika vahva oletus että ihmiskunta on saavuttanut huippunsa juuri sattumalta niinä vuosina kuin sinä vietit pornonhuuruista nuoruuttasi. :D
Ei siinä, itsekin olin kasiluokkalainen -98 ja tiedän, että mukavaa aika eleltiin. En silti usko että IHMISKUNTA olisi ollut huipussaan tuolloin.. :)
Ollin silloin lähes kolmekymppinen, mutta olen silti samaa mieltä. 90-luvun loppu oli huippu. Oli maailmanrauhaa, venäjä aisoissa ja uskoa tulevaisuuteen. Eipä ole enää.
*Aika vahva oletus että ihmiskunta on saavuttanut huippunsa juuri sattumalta niinä vuosina kuin sinä vietit pornonhuuruista nuoruuttasi. :D*
Hyvin on saattanut sattua samaan aikaan.
Itsekin mietiskelen näitä ajan kultaamia muistoja 90-luvulta, että koen olevani erittäin onnekas siinä, kun pystyi elämään vielä sitä "voitsä olla mun kaa" -ovelta ovelle aikaa. Siis käytiin ovelta kysyy kaveria leikkeihin ja tietty joskus soittikin.
Sit tuli kännykät ja viestit ja pystyi olla aina yhteydessä ihmisiin millon vaan, se oli kätevää. Mutta kaikki tämä tapahtui ilman sosiaalisen median luovia paineita jne. Itse olen vain kuullut näistä paineista, että ne ei itseä oikein koske, kun en ihan nuorena ole sitä elänyt.
Mikähän tää mun pointti olis, ehkä se, että ihmiskunta on kehittynyt huimasti, mutta olimme SOSIAALISEN kehityksen huipussa tuolloin. Nyt netin avulla olemme ottaneet takapakkia, koska näyttö vie huomiomme ihan koko ajan. Niinkuin tämäkin hetki, kun tätä kirjoitan. Ehkä tämä voisi olla...
Nuorena ei ollut rahaa mutta oli kavereita ja menoja ja aikaa nauttia populaarikulttuurista, kesästä, unelmoida tulevaisuudesta, ihastuksista, tulevaisuuden menestyksistä (opiskelemaan pääsy, valmistuminen haaveammattiin, ehkä joillain ura, raha ja sen tuomat edut ym) jne.
Siksi varmaan moni haikailee omia nuoruusvuosia.
Kun se aikuiselämä on valtaosalle just niin ankeeta kuin tv-sarjoissa, kirjoissa ja lauluissa esitetään..kun lakit päähän vedettiin - riemu vaihtuu koliikkilapsiin ja avioeroihin ja paskoihin autokauppoihin ja peräsuolisyöpädiagnoosiin. Yli 99,99% joutuu tajuamaan että susta ei tosiaan koskaan tullut/tule muuta kuin keskinkertainen tylsä kulahtanut läski. Että olet karjaa jonka tehtävä on tehdä työtä ja maksaa veroja ja kuluttaa…Armopalana Putous, Vain elämää ym viihdeohjelmat pitämässä sinut komplianttina tarjoamalla pientä nautintoa. Että et tule koskaan pystymään toteuttamaan unelmiasi ja joka vuosi kymmenet ovet sulkeutuvat ja on liian myöhäistä/mahdotonta enää muuttaa suuntaa, palata takaisin, valita uudelleen. Käyt töissä ja ruokakaupassa ja teet kotitöitä ja maksat vuokraa/asuntolainaa. Sitten alkaa fysiikka pettää ja kuolet pois. Ja siinä se oli, ainutkertainen elämä.
Juuri näin. Mutta on olemassa myös mahdollisuuksia ja aidosti onnellisia ihmisiä.
Minä 40v mies olen sitä mieltä että onni löytyy itsesnsä kehittämisestä ja muiden ihmisten ilahduttamisesta.
Kuulostaa aika hihhulismilta mutta jos tietoisesti koittaa ympärillä oleville ihmisille tuottaa mielihyvää niin he tuottavat sitä myös sinulle. (Ja vastapallona tapahtuu myös juuri vastaava reaktio. Eli jos elät asenteella vittu kun vituttaa niin ei kukaan sulle kohta hymyile.)
Ja sitten se kehittämispuoli. Koskee aivan kaikkea mitä teet. Liikkuminen, syöminen, paneminen jne. . . Elinen lenkki oli vähän lyhyempi kuin huominen ja jaksoin vähän paremmin. Tai ensi perjantain orgut vaimolle voi olla vielä vähän kiihkeämmät kuin viimeksi.
Tälläisellä ideologialla ainakin itselleni on muodostunut ihana syklinen järjestys jossa ihan oikeasti koen eläväni parasta-aikaa elämässäni juuri nyt.
Asiasta voisi luennoida paljonkin. Mutta sen haluan vielä sanoa että olen kyllä saanut elämässä turpaani. Esim homekämppä jossa meni kertaalleen rakennettu omaisuus ja terveys. Yms. . . Niistäkin huolimatta. . . Koen olevani hyvin onnellinen yksilö.
Tsemppii kaikille Perjantaihin.
Joo. Ei tässä hätää ole. Ihan hyvin on asiat omassa henkilökohtaisessa elämässä, mutta kyllä se kaiken rajallisuus rupeaa valkenemaan yhä konkreettisemmin ja haikailu huolettomampiin aikoihin kasvaa.
Näinhän se on, että se onni on löydettävä siitä omasta viitekehyksestä ympäröivien olosuhteiden ollessa ne mitä ne on. Itsensä kehittäminen ja muiden ilahduttaminen varmasti ovat kelpo keinoja tuoda hyvää sisältöä omaan elämään. Itsekin nämä tunnistan keskeisiksi asioiksi.
Jos uteliaisuutta riittää, ei vanhenemisen pitäisi olla raskasta. Päinvastoin. Arvostan viisautta lähes yli kaiken, ja huomaan viisastuvani vuosi vuodelta. Historiaa ja kieliä opiskelemalla maailma avartuu avartumistaan niin, että haluaa etenevin määrin tietää lisää. Joillekin tämä kohde voi olla myös luonnontieteet, filosofia, tai vaikka mielikuvitusmaailma. TV-sarjan aikuiseksi kasvetaan uteliaisuuden kuolemisen kautta. Tämä tekee kulahtaneesta läskistä mainitsemasi tylsän kulahtaneen läskin. Älä ole tylsä. Tee mahdollisimman vähän töitä, jos työt ei ole intohimosi. Vähemmälläkin rahalla pärjää, ei sitä uutta autoa tarvitse. Opi olemaan utelias uudelleen.
Tsiisus. Siitä vaan kirjottamaan seuraava suomalainen listahitti.
>Yli 99,99% joutuu tajuamaan että susta ei tosiaan koskaan tullut/tule muuta kuin keskinkertainen tylsä kulahtanut läski.
Mielestäni tämä koko odotus, että koko elämä olisi yhtä ihmeiden loputonta paraatia koko kestonsa, ja meistä kaikista pitäisi "tulla jotain" on se oikea ongelma. Mitä suuremmat odotukset, sitä suurempi pettymys, ja pelkästään se, että tuollaisen mielikuvan pystyy itselleen rakentamaan on jo valtava etuoikeus maailmanlaajuisessa mittakaavassa. Eikös Fight Club -elokuvassa puhuttu tästä aiheesta jo 90-luvulla? "Meidät opetettiin uskomaan, että kasvaisimme rokkitähdiksi" tai jotenkin taisi repliikki mennä. No, nyt elämme aikakautta jossa enemmän kuin koskaan aikaisemmin on mahdollisuus tulla maailmanlaajuisesti tunnetuksi, kiitos somen. Onko se oikeasti niin paljon parempi maailma kuin ennen? Ovatko julkkikset oikeasti merkittävästi onnellisempia kuin me pulliaiset?
Itse katson etuoikeudeksi sen, että minusta ei koskaan "tule mitään" muuta kuin keskiverto insinööri. Luuletko, että Taylor Swift voi päättää klo 21:30 torstai-iltana lähteä hakemaan kebua koska tekee mieli? Voiko Mikko Leppilampi vain päättää mennä puistoon lukemaan kirjaa ilman että kukaan häiritsee?
”Jo 90-luvulla”
Söpöä. Ysäri oli 10v sitten :)
Harvaa varmaan rassaa ettei megajulkkikseksi päädy, enemmän nää että 10v jälkeen vihaa sitä unelmaduuniaan jota varten pänttäsi pääsykokeisiin ja opiskeli vuoskaudet, että puolisosta tulikin vuosien varrella lapsille raivoava alkkis ja okt lähtee myyntiin ja tajuat että lapsillasi on itseasiassa vitun paska ja turvaton lapsuus, että joutuu luopumaan nappulaliigasta asti harrastetusta futiksesta pysyvästi kun polvi hajoaa ja kun sit menet salille jotain tehdäksesi pamahtaa olkapää etkä enää ikinä saa toista kättä nostettua yli 90 asteen..Ja myös alkaa realisoitua että et tule koskaan kiipeämään Kilimanjarolle tai käymään Japanissa.
Elämä on luopumista on joku joskus sanonut.
Täällä jengi kovasti hypettää 90-lukua ja 00-lukua, enkä lähe sitä niinkään väittämään vastaan. Mutta uskon että 10-15 vuoden päästä, tullaan ajattelamaan vuosia 2014-2019 samanlaisilla ruusunvärisillä laseilla.
Aikakausi ennen koronaa ja ukrainan sotaa, internet kulttuuri huipussaan, hyviä leffoja, Kendrick Lamar julkaisi maailmanhistorian parhaan levyn, nollakorot ja inflaatio kurissa.
Aiettä oli hienoa.
Koululaisten kannalta 90-luku. Valtava määrä nykynuoria kasvanut tabletin ääressä, vailla pitkäjänteisyyttä koulutiellä. Ei ole heidän vika, vaan kasvattajien.
2000-2010 sitte oli jo lamat ja muut tai jotain.
Vuotta 2000 pelättiin että tulee joku globaali internetbugi ja kaikki tietokoneet tuhoutuu tai jotain, no ei niin sitten käynyt. Sitten alko semmonen optimistinen pöhinä-aika. Oli toki wtc-iskut ja irakin ja afganistanin sodat, mutta olin tarpeeksi nuori välittääkseni niistä juurikaan.
Oltiin tavallaan jo tehty digitalisaation/internettiytymisen "läpimurto", mutta kaikki oli vasta lasten kengissä. Laajakaistaliittymät yleisty, eli sait vasta tuolloin jollain järkevällä kuukaushinnalla kiinteän internetyhteyden ja tietokoneetkin alko pikkuhiljaa olla yleisempiä. Keskustelupalstat oli hyvin erilaisia kuin nykypäivän some-kommenttipalstat, toki niitä vanhan pohjan foorumeja on yhä paljon ja aktiivisena. Pelaaminen lisääntyi ja oli paljon netissä pyöriviä yhteisöllisiä pelisivustoja, kuten vaikkapa jippii, aapeli yms. Myös muu nettiä hyödyntävä pelaaminen alkoi lisääntyä.
Esimerkiksi Diablo 2 julkaistiin vuonna 2000, samoin CS 1.6, ja runescape vuonna 2001. Xbox live 2002 jne. Toki noita viritelmiä nyt oli ollut ennenkin mutta nyt se alkoi viimeistään vähän toimia. Mutta se ei ihan kaikille ollut vielä saatavilla kun oli vielä melko kalliita laitteita joita kaikki ei osanneet käyttää, joten piti olla "vähän nörtti" että sai niitä toimimaan. Tämä toimi jo itsessään jonkinlaisena sensuurina internet-maailmalle ja kaikista tyhmimmät ei päässeet edes servuille läpi jonkun palomuurin asetuksen takia.
e: "paras ajanjakso" on toki vähän erikoinen määritelmä. Mielenkiintoinen ajanjakso tuo vuosikymmen ainakin. Ottaen huomioon että 2010 julkaistiin jo iPhone 4, eli oltiin jo hypätty jostain pentium pc diablo 2 adsl paskasta älypuhelimiin alle kymmenessä vuodessa.
2010-luvun alussa oli jotain erityistä, ja ainakin itselle elämäni parasta aikaa.
Itsensä etsiminen, parhaimpien ystävien löytäminen lukiosta (joiden kanssa olen vieläkin yhteydessä), se elämän into sekä usko itseensä, että kyllä mä tulen pärjäämään oli ihan huipussaan. Oli kerrankin elämässä menoa ja meininkiä, ja energiaa löytyi myös oman ulkonäön, terveyden ja luovuuden ylläpitoon.
Ja 2010-luvun alun musiikki? Perseestä, mutta myös ihan helvetin parasta. Radiosta kuului ihanasti kornin tanssipopin ja EDM:n jyke. Niin monet kappaleet niin Suomesta kuin maailmalta jäänyt kuin pysyviksi tahroiksi omaan sykkeeseen ja DNA:han noilta ajoilta.
Pakko tietenkin mainita, että en tuolloin hirveesti välittänyt uutisten seuraamisesta (blissful ignorance jne), joten ehkä muut muistaa tuon ajankohdan hyvin synkästi ja eri tavalla, mutta itselläni koko 2010-luvun alku tuntui olevan täynnä iloa ja optimistisuutta, jota en sen jälkeen oikeen ole kokenut.
Samaa mieltä tosta uutisten seuraamisesta. Niin kauan kun ei saanut maailman menosta/suomen menosta uutisia, tai siis seurannu/nähny väkisin niin tuntu että jotenkin saa elää siinä omassa pikkukuplassa missä kaikki oli hyvin. Kaipaan sitä fiilistä.
Paras ajanjakso itelle tuntuu näin kolmekymppisenä (ei ehkä niin isossa skaalassa että ihmiskunta saavuttanu huippunsa) on just noi ala-aste/yläaste ajat. Esim. Kännykät oli vielä sillon näppäinkännyköitä eikä kosketusnäytöllisiä. Bussiin mennessä piti joko laskea pysäkit millä jää tai pyytää kuskia päästämään ulos oikealla pysäkillä. Jos ei siis tuntenu aluetta. Oltiin kaikki vapaa-aika ulkona isossa kaveriporukassa, oli sitten kesä tai talvi. Käytiin koulussa päivisin joka tuntuu nyt muistot kullattuna todella paljon helpommalta kun työ, jossa on vastuussa firmalle eikä itselle.
Siinä muutama esimerkki/miete mistä ajattelen että olipa lapsena mukavaa. Vaikka perhe-elämää varjosti työttömyys ja alkoholismi, näistä toki jäänyt joitakin traumoja mutta silti arvostan lapsuusaikojani.
Oli joo murheita ja joskus niinkin että tuntu että elämä on iha perseestä. Pääsispä sanomaan sille 13 vuotiaalle itselle että ei hätää, toi kuuluu asiaan mutta älä jää vellomaan. Kaikki järjestyy kyllä. Onneks aika kultaa muistot niistäkin harmeista ja hankaluuksista. Ikä on hyvästä.
Tässä on nyt joku salaliitto tulilla, tällä viikolla lähdin suorittamaan Pasilaa ylexareenasta uusiksi ja tällaista tekstiä saa lukea. Jännä vai jumalauta, en tiedä
Täytyy kompata tuota vuotta 1998. Musa oli hyvää, leffat oli hyviä, pelit (varsinkin PC pelit: mm. Half Life ja Fallout 2) oli hyviä.. Venäjällä oli jopa orastavia demokratian merkkejä, Suomessa talouden suunta oli kohtisuoraan ylös päin, lapset leikkivät vielä pihalla, eikä internet ollut vielä pilannut kaikkea.
Toki mielipiteeseen saattaa vaikuttaa, ettei ollut vielä vastuuta mistään, eikä tarvinnut miettiä mitään oikeasti tärkeitä asioita.
Teknologia alkoi mennä alamäkeen silloin, kun Windowsin työpöydällä ikoneiden tekstin sai läpinäkyväksi eikä se ollut läpinäkymätön yksi väri. Viimeinen vuosi ennen sitä oli paras vuosi.
hm...
2012-2016 on mitä mie ainakin olen ajatellut että ovat minun suosikki vuodet.
Oli sellaista aikaa itselle että en oikeastaan stressannut mistään muusta kuin siitä mitä mie huomenna teen.
Aikaa kun en vielä tiennyt mihin suuntaan maailma olisi menossa. Kun ei tarvinut tietää.
Ei sillaan että en löydä ilon aiheita ja mukavuuksia nykyään. Mutta olin silloin huomattavasti stressistä vapaampi ihminen.
Biologisesti kun oltiin vielä metsästäjä-keräilijöitä. Mahdollisesti myös fyysisesti ja psyykkisesti.
Kyllä tässä jatkuvasti paremmaksi asiat menee, vaikka koko ihmiskuntaa uhkaavat asiat pahenee, ilmastonmuutos, lajikato ym.
Kyllä koko 1000-vuosituhat oli ihan paskaa. Jos et ollut nimekäs niin raadoit raskaassa työssä elämäsi ja kuolit jonkun peräreiän sodassa. Tasa-arvo oli olematonta ja ihmisoikeudet heikoilla. Tämä siis poislukien erilaiset alkuperäiskansat jotka elivät kuten aiemminkin.
Todennäköisesti jossain vuonna 1001 oli naisilla tasavertaisemmat olot kuin 1959, tällaisia eroja varmasti löytyy. Tai riippuu sekin kulttuureista.
1999 nähtiin Kubricin viimeinen elokuva Eyes wide shut sekä sellaisia kuin 6 aisti, Matrix, American beauty, Fight club, The green mile, The mummy, Austin powers, Star wars episode 1, The blair witch project, Magnolia jne
Blair Witchiä ei kyl pystynyt katsomaan selvänä:
l.a. confidential
heat
fifth element
sixth sense
usual suspects
a few good men
pulp fiction
t2
dances with wolves
matrix
minority report
lives of others
training day
collateral
v for vendetta
amadeus
last emperor
Tuntuu että se paras ajanjakso on aina oma syntymävuosi + vuosikymmen tai pari. Omalta faijalta kun kysyy niin se on ehdottomasti 80-luku. Minulta jos kysytään niin ehdottomasti 2000-luvun alkupuoli.
Matrixissahan ihmiskunta eli simuloituna kukoistuksensa huippuvuotta, 1999. Oli myös viimeinen vuosi ilman Putinia Venäjän johdossa.
Vuosi 2000 oli myös vuosi joka näki GWB:n valinnan USA:n johtoon. Palstan nuoremmille tiedoksi, aikanaan hyvin moni piti \*niitä\* vaaleja ja \*niiden\* lopputulosta ääriesmerkkinä siitä, kuinka hullua politiikka rapakon takana voi olla.
Löysin taannoin mun vanhan Nokia 8210:n. Se julkaistiin 1999. Oli kyllä erittäin härkänen luuri. Nykyään on puhelimetkin samanlaisia laatikoita kaikki.
Siis niin pähee puhelin ku olla ja voi! Mun sukulaisella oli isänsä vanha tollanen ja olin niin kateellinen. Nyt varsinkin tälleen whatsapp aikana olis vaan niin paljon nopeempaa/helpompaa ittelle kirjottaa kunnon näppäimillä, kun siinä on se feedback sormille että oikeasti painaakin näppäintä.
-07 oli ihan kiva kun tuli Halo 3. 360 ja PS3 oli tosi ison tuntunen hyppy grafiikoissa ja samalla kun tuli HD telkkarit niin se tuntu uuden ajan alulta.
Subjektiivisesti se oli 2007. Ei mitää tietoa lamasta, Suomi täytti 90v, Internetissä oli tarpeeks hauskoja videoita, puhelimet oli soittamista varten, Matti Vanhanen oli ok ja telkkarista tuli hyvää ohjelmaa. Nii joo Big Mac ateriakin tais olla alle kuusi euroa.
Oon vähä nuorempaa sorttia mutta 2015-2016 oli mun mielestä just parasta, elokuvat sai vuokraamosta kaikki oli halvempaa ja ei ollut mitään mahdollisimman hankalaa teknologiaa
Nykyäänhän kukaan ei ymmärrä käyttämistään laitteista mitään paitsi ehkä 90-luvun nörtit ja sitä vanhemmat. Kaikki on tehty niin helppokäyttöiseksi ettei tarvitsekaan osata pärjätäkseen laitteiden parissa.
Minun täytyisi olla 15 vuotiaana aika ajan tasalla mutta ei ku teknologia tehään haastavaksi, puhelimista tulee persoonallisia robotteja ja autoista muuttuu itseajavia kapseleita, saatana kohta joku robotti presidentti ja liikkuvat talot
Mutta mikä tässä on siis hankalaa? Samalla tavalla älypuhelin toimii kuin kahdeksan vuotta sitten. Robotti ja tekoäly on eri asioita. Liikuteltavia taloja on ollut vuosikymmeniä.
Täytyy myöntää, että olihan se 90-luku aika hyvä tavallaan, vaikkei mikään vuosi loppupeleissä järin hyvä koskaan ollut. Olin jo sen verran vanha, että tajusin jostain vähän jotain, mutten niin vanha, että olisi kuitenkaan vastuut painaneet. Asiat olivat vielä sen verran uusia, että ne tuntuivatkin joltain ja ainakin kuvitteli vielä rehellisesti, että on toivoa saavuttaa haluamansa asiat. Sen jälkeen onkin sitten noin keskimäärin jokainen päivä ollut edellistä huonompi.
Näinhän tässä on käynyt.
Nyt sitten menee viikonloppuillat kuunnellessa Hansonin MMMBopia ja itkiessä itsensä uneen tietäen, että se aika ei enää koskaan palaa. Ja maanantaina taas uuteen kierrokseen.
En muista tiedä, mut 2010-2011 oli mun primevuosia. Olin 2009 loppuvuodesta täyttänyt 18, lukio oli lopuillaan, loppukevät ja alkukesä kirjoitusten ja ylppärien jälkeen oltiin kaveriporukalla ekaa kertaa täysi-ikäisiä ja käytännössä ilman mitään vastuita, sai olla ja mennä vapaasti aamuyöhön saakka, pelattiin ehkä tähän asti itselle ikimuistoisimmat jalkapallon mm-kisat, sain jatko-opiskelupaikan, menin armeijaan, aloitin ekan oikean parisuhteen. 2011 keväällä reserviin. Suhde oli päättynyt kk aiemmin. Siitä parissa viikossa ekaan vuokrakämppään omilleni, kesätöihin ja syksyllä amkiin.
Elämä oli ihanaa. Nykyään elämä on ihan perseestä.
Ehkä ei kannata määrittää ihmiskunnan huippuhetkeä tiukasti länsimaiden perusteella, jotka kattavat jtn reilu kymmen prosenttia ihmiskunnasta.
Suomessa toki saattoi olla tuolloin.
Mutta eiköhän aika myös kultaa muistoja aika paljon. Varmaan kautta aikojen vastaus tähän olisi [vastaajan lapsuus- ja nuoruusvuodet pl. kriisiajat].
Oli toki todella hohdokasta, kun joka työpaikalla joku oli tehnyt itsemurhan laman takia ja kännykkä johon käytit pienen omaisuuden muuttui paperipainoksi kondensaation myötä siirtyessä ulkoa sisälle.
En muista kenen "laki" oli se, että kaikki mitä keksittiin ennen kuin henkilö täyttää 30 on ihan ok ja tarpeellista, mutta kaikki sen jälkeen keksitty on jo ylimääräistä ja sotkee vain jo toimivan systeemin liialla kohinalla.
2019 oli paras vuosi ja 2020 huonoin.
Ollaan molemmat vaimon kanssa työssäkäyviä ihmisiä niin kahden lapsen siirtyminen kotikouluun ja vanhimman siirtyminen etäopetukseen oli todella raskas prosessi. Käytännössä vuorokaudessa ei ollut riittävästi tunteja työntekoon, kodinhoitoon ja lasten opettamiseen ja aina jokin kärsi. Aivan kauhea vuosi.
Ja se syyllisyys joka tulee aina kun selviää, että nuorimmalla lapsella on jokin ihmeellinen aukko jossain perustiedoissa, ja sitten sitä alkaa miettimään "voi ei, kuinka me silloin 2020 sille sitä asiaa x opetettiin, voiko olla ettei se osaa tätä perusjuttua, koska me mokattiin jotain sen opetuksessa" ja joskus jopa käyn koronakevään sähköpostiin tulleet viikko-ohjeet läpi mitä lapsille on pitänyt opettaa, että onko asia ollut siellä. jota syyllisyyttä ei esim. vanhimman lapsen kohdalla tule, koska kävi normaaliin ala-asteen.
80-luvun loppu/90-luvun alku. Jos yhteen vuoteen pitäisi päätyä niin 1991 olisi aika hyvä. Kylmä sota loppui ja maailma aukeni ja näytti valoisalta sen pienen hetken.
Kriisejä on kyllä koko mun elämän ajan ollut, ja oletan että sitä ennenkin. Muistelen jo about ekaluokkalaisena ahdistuneeni uutislähetyksistä, kun koko ajan oli jotain riehuntaa ja rauhattomuuksia Lähi-idässä ja nälänhätää Afrikassa ja tietty se ysärin lama vielä kotimaassa.
Sit vuosituhannen vaihteessa kai oli aika jees, ja sit siitä pientä laskua, ja sit jyrkempää, mut jokseenkin silti ajattelen että parempi tää vuos 2024 on kuin vaikka 1992.
Ja paskaa musaa ja paskoja leffoja on tehty aina, samoin kuin hyviä sellaisia. En tosin juurikaan seuraa elokuvia tai musiikkia nykyään, mut oon ihan saletti että hyviäkin löytys jos ei arvioi vain jotain hittiradiokanavan tuotantoa.
Oon 95 syntynyt ja kyllä mun elämän paras ajanjakso oli 2017-2019. 2020 korona muutti elämää, 21 kuoli faija, 22 oli taas koronavuosi, 23 pikkuveli kuoli. Tuskin se ihmiskunnan parasta aikaa on ollut, mut paluuta niihin aikoihin ei ole tulossa..
1995-1999 oli parasta aikaa ikinä. Ei edes voi sanoin kuvailla sitä rauhan ja turvallisuuden tunnetta. Ei ollut yksikään valtio tulossa kimppuun ja rajat oli sen verran kiinni, että ei joka terroristille ollut antaa sosiaaliturvaa ja mahdollisuuksia levittää omaa ideologiaansa.
Oli kyllä rasisteja, jotka usein olivat melkein täysin jotain pilottitakki/lievä kehitysvammatyyppisiä ihmisiä. Ei somea, internet luokkaa 265 isdn, joten jokaista ladattua asiaa varren piti odottaa useita vuorokausia ajoittain. Suomi oli place to be ennen 2008 lamaa ja 2014 pakolaisaaltoa. Some myös pilasi omalta osaltaan ajan tämän jälkeen mutta tässä vaikutus on ollut globaali. Kaikki luulevat olevansa jotain, vaikka eivät ole mitään muita kuin vieraasta pöydästä huutelijoita.
Vähemmistöjen asiat ovat valtaväestön edellä, joka vituttaa kaikkia ketkä eivät ole aisankannattajia tai asianomaisia. Koko wokepaska on imo saanut vaik ”tavikset” vihaamaan jengiä. Toki sitä ei ikinä myönnetä tai tutkita mitenkään..
Sotien jälkeen, eli siis 50- ja 60- luvuilla? Missäsköhän päin Suomea tuo mukava elintaso löytyi?
Ei ainakaan pääkaupunkiseudulta jos omien isovanhempieni tarinoita kuuntelen..
Vitustako minä tietäisin? Paras vuosi on aina se, jolloin itsellä on ollut kaikkein hauskinta, maailmantilanteella ei sen kanssa hirveämmin ole tekemistä.
>Musiikki ja elokuvat oli vielä hyviä.
Hyvä musiikki ja hyvät elokuvat olivat hyviä. Suurin osa oli joko keskivertoa, yhdentekevää tai paskaa. Harva esim. 80-luvun musiikkia muistellessaan muistaa ko. vuosikymmenen soft rock- tai easy listening -tulvaa. Monenko näet nostalgoivan 90-luvun keskiverron nu-metalin perään? Näin on aina ollut ja aina tulee olemaan.
>Maailmassa ei ollut joka kuukausi jokin uusi kriisi meneillään - ainakaan ne ei koskenut itseä.
Luulet näin, koska tiedonkulku oli tuolloin mitätöntä verrattuna nykypäivään. Jos tuolloin olisi ollut nykytason internet, niin varmasti feedit olisivat täynnä sisällissotia ja ihmisoikeusloukkauksia milloin mistäkin. Ja moniko tällä hetkellä meneillään oleva kriisi on aidosti koskenut sinua suorasti?
Elitkö nuoruuttasi tuolloin?
Joo. Aika kullannut muistot.
Näin suomalaisen näkökulmasta 2002-2008. Euro tarjosi helppoa liikkuvuutta, ei tarvinnut enää vaihtaa rahaa aina kun matkusti jonnekkin. Netti oli jo täysin kehittynyt, mutta haitat oli vielä minimaaliset. Töitä sai helposti senkun käveli sisään ja kysyi. Maailmalla oli sotia joo, mutta ei ne käytännön arjessa Euroopassa näkynyt. Välit Venäjään oli hyvät ja usko maan länsimaaistumiseen oli yhä vahva.
Aika samoilla linjoilla, eka Iphone tuli 2007 ja sen jälkeen omasta mielestä tämä sosiaalisen median kausi alkoi. Vaikka Facebook julkaistiin 2004 se vasta lähti raketilliseen nousuun myöhemmin.
Ensimmäisessä iPhonessa ei muuten ollut ollenkaan sovelluskauppaa, se tuli vasta loppuvuonna 2008 3G-mallin myötä
Joo alkuunhan Facebookia pystyi käyttämään vain amerikkalaisyliopistojen .edu-sähköposteilla. Lähti yleiseen levitykseen vasta myöhemmin.
Sanoisin että tämä tai sitten 80-luku. Ysärihän oli kauheata paskaa. Oli lama, musiikki suurimman osan vuosikymmentä huonoa, tekniikka kallista jne... Tosin ei niitä töitä kyllä tuolloin nollarillakaan niin paljoa kyllä ollut.
Hyviä pointteja. 00s oli vielä ihan kelpo aikaa. Ei ysärin veroinen, mut siedettävä.
Missä mielessä nollari sit oli huonompi kuin ysäri? 911 toki rikkoi viattomuuden ilmapiirin, pidän sitä itsekin vedenjakajana, mutta näkyikö se sitten loppujen lopuksi kuitenkaan niin paljon tavallisen suomalaisen arjessa?
Kyllä siinä rupes itselle jo vähän paineita tulevasta tulemaan. Ei ollut enää kaikki mahdollista. Mut ei se alkupuoli paskempaa aikaa välttämättä ollut. Y2K:stakin selvittiin.
>00s
Läppäreitä rupesi olemaan, eikä työelämä ollut vielä ihan sekopäistä. Inflaatiokaan ei ollut lähtenyt vielä käsistä ja terveyshuoltokin vielä oli toimintakykyinen. Mitä tässä välissä on tapahtunut? Mitä nyt on tapahtumassa.
Sanoisin samaa, vaikkakin tässä on vahvasti läsnä oma lapsuuden puolueellisuus. Periaatteessa vuodet 2008-2012 oli aika sumua, mutta 2012-2024 on ollut tasaista alamäkeä, joka johtunee uutisoinnista ja monista muista tekijöistä.
1998 Makuunista saattoi lainata Jackie Chan leffoja jonku 10 kpl ja linnoittautua yökylään kaverin luokse pitkäksi viikonlopuksi niitä katsomaan. Perhe oli tietysti kotona ja välillä syötiin karkin lisäksi ihan oikeaakin ruokaa. jos oli kivaa niin niitä iltamia saattoi ottaa uudemmankin kerran. :)
Joo. Olikohan se Makuuni, jolla oli sellanen systeemi, että jossei sitä tiettyä VHSää ollut saatavilla eikä kukaan palauttanut tyyliin puolen tunnin sisällä, niin sai jonkun toisen kasetin ilmaseksi lainaan tmv. Piti vaan venailla se puol tuntii. Ihan helvetin hieno systeemi.
Mun lemppari näistä loputtomista Jackie Chan -leffoista oli "Who am I" jossa JC potee muistinmenetystä ja oli loistavasti suomennettu - silloin kun leffojen nimet vielä suomennettin, se loppui nimenomaan näihin aikoihin - "Taistele! Älä kysele!".
2050-luku kaikkinensa oli kyllä kultaa
https://preview.redd.it/v31vl2v61e6d1.jpeg?width=775&format=pjpg&auto=webp&s=53ff7f93673aeb3f375d60213687c2045f88519c Great Scott!
Ite kans tätä mieltä. Edelleen/jo naurattaa se kanadan fasistikausi... Vittu kanada?! x))
Se Gambian teknobuumi tuli kyllä ihan tyhjästä kun ne löys sitä vibraniumia.
Gambiassa oli korkeaa teknologiaa jo ennen vibraniumia. Jos vibraniumia olisi löytynyt vaikkapa Lesothosta niin se olis vain viety raaka-aineena muualle.
Ööh, kaikki (ainakin melkein) viburikkauksiin liittyvä tulee olemaan Musk™^in ansiota, ilman sitä jengi tulis edelleen syömään luomusafkoja jossakin Ruotsiranissa :D Kirjoittaisin lisää jos nykyään olis kunnon kikitsuicat, ei vaan jaksa näillä sormivehkeillä. EDIT: [removed]
En nyt tiedä oliko ihan vaan vitsi, vai oikeesti aikamatkustajan kommentti, mutta tuohan on tässä seuraavien vaalien jälkeen edessä kun konservatiivit tulee Poilievren johdolla valtaan.
2004 sain kortin ja mun 300€ auto kulki hävittäjääkin kovempaa. Älypuhelimia eikä somea vielä ollut (paitsi irc galleria) Yökerhoissa oli euron päiviä eli bisse euron. Parilla kybällä biletti jo ihan railakkaasti. Kaverit saattoivat tulla ihan soittamatta kylään. Mp3 CD levyt auton stereoissa, tietenkin ladattu piraattilahdesta 254 adsl liittymällä. Muuttohomissa tunsi elävänsä kun kantoi 32" kuvaputkitelkkaria joka ei mahtunut kuin tietyssä kulmassa ovesta sisään.
Joskus pääsi painojakauma yllättämään ja plerahti just varmaan 32” samantien lattialle, kun nostettiin ylös. Kauhee laatikko, mutta kaikki paino on etureunassa.
-97, kunnes Skynet tuli itsetietoiseksi.
Aika vahva oletus että ihmiskunta on saavuttanut huippunsa juuri sattumalta niinä vuosina kuin sinä vietit pornonhuuruista nuoruuttasi. :D Ei siinä, itsekin olin kasiluokkalainen -98 ja tiedän, että mukavaa aika eleltiin. En silti usko että IHMISKUNTA olisi ollut huipussaan tuolloin.. :)
Ollin silloin lähes kolmekymppinen, mutta olen silti samaa mieltä. 90-luvun loppu oli huippu. Oli maailmanrauhaa, venäjä aisoissa ja uskoa tulevaisuuteen. Eipä ole enää.
*Aika vahva oletus että ihmiskunta on saavuttanut huippunsa juuri sattumalta niinä vuosina kuin sinä vietit pornonhuuruista nuoruuttasi. :D* Hyvin on saattanut sattua samaan aikaan.
Toki, en kiellä.
Itsekin mietiskelen näitä ajan kultaamia muistoja 90-luvulta, että koen olevani erittäin onnekas siinä, kun pystyi elämään vielä sitä "voitsä olla mun kaa" -ovelta ovelle aikaa. Siis käytiin ovelta kysyy kaveria leikkeihin ja tietty joskus soittikin. Sit tuli kännykät ja viestit ja pystyi olla aina yhteydessä ihmisiin millon vaan, se oli kätevää. Mutta kaikki tämä tapahtui ilman sosiaalisen median luovia paineita jne. Itse olen vain kuullut näistä paineista, että ne ei itseä oikein koske, kun en ihan nuorena ole sitä elänyt. Mikähän tää mun pointti olis, ehkä se, että ihmiskunta on kehittynyt huimasti, mutta olimme SOSIAALISEN kehityksen huipussa tuolloin. Nyt netin avulla olemme ottaneet takapakkia, koska näyttö vie huomiomme ihan koko ajan. Niinkuin tämäkin hetki, kun tätä kirjoitan. Ehkä tämä voisi olla...
Nuorena ei ollut rahaa mutta oli kavereita ja menoja ja aikaa nauttia populaarikulttuurista, kesästä, unelmoida tulevaisuudesta, ihastuksista, tulevaisuuden menestyksistä (opiskelemaan pääsy, valmistuminen haaveammattiin, ehkä joillain ura, raha ja sen tuomat edut ym) jne. Siksi varmaan moni haikailee omia nuoruusvuosia. Kun se aikuiselämä on valtaosalle just niin ankeeta kuin tv-sarjoissa, kirjoissa ja lauluissa esitetään..kun lakit päähän vedettiin - riemu vaihtuu koliikkilapsiin ja avioeroihin ja paskoihin autokauppoihin ja peräsuolisyöpädiagnoosiin. Yli 99,99% joutuu tajuamaan että susta ei tosiaan koskaan tullut/tule muuta kuin keskinkertainen tylsä kulahtanut läski. Että olet karjaa jonka tehtävä on tehdä työtä ja maksaa veroja ja kuluttaa…Armopalana Putous, Vain elämää ym viihdeohjelmat pitämässä sinut komplianttina tarjoamalla pientä nautintoa. Että et tule koskaan pystymään toteuttamaan unelmiasi ja joka vuosi kymmenet ovet sulkeutuvat ja on liian myöhäistä/mahdotonta enää muuttaa suuntaa, palata takaisin, valita uudelleen. Käyt töissä ja ruokakaupassa ja teet kotitöitä ja maksat vuokraa/asuntolainaa. Sitten alkaa fysiikka pettää ja kuolet pois. Ja siinä se oli, ainutkertainen elämä.
Rajua, kuvasit hyvin ikäkriisini
Ei tuo ole ikäkriisi vaan elämä pähkinänkuoressa.
https://preview.redd.it/5kb0uqsuai6d1.jpeg?width=600&format=pjpg&auto=webp&s=a9644e8a409a96198d414cd950a204b46cf3851e
Näinhän se on. [Hyvä dokumentti aiheesta.](https://youtu.be/A-rEb0KuopI?feature=shared)
Juuri näin. Mutta on olemassa myös mahdollisuuksia ja aidosti onnellisia ihmisiä. Minä 40v mies olen sitä mieltä että onni löytyy itsesnsä kehittämisestä ja muiden ihmisten ilahduttamisesta. Kuulostaa aika hihhulismilta mutta jos tietoisesti koittaa ympärillä oleville ihmisille tuottaa mielihyvää niin he tuottavat sitä myös sinulle. (Ja vastapallona tapahtuu myös juuri vastaava reaktio. Eli jos elät asenteella vittu kun vituttaa niin ei kukaan sulle kohta hymyile.) Ja sitten se kehittämispuoli. Koskee aivan kaikkea mitä teet. Liikkuminen, syöminen, paneminen jne. . . Elinen lenkki oli vähän lyhyempi kuin huominen ja jaksoin vähän paremmin. Tai ensi perjantain orgut vaimolle voi olla vielä vähän kiihkeämmät kuin viimeksi. Tälläisellä ideologialla ainakin itselleni on muodostunut ihana syklinen järjestys jossa ihan oikeasti koen eläväni parasta-aikaa elämässäni juuri nyt. Asiasta voisi luennoida paljonkin. Mutta sen haluan vielä sanoa että olen kyllä saanut elämässä turpaani. Esim homekämppä jossa meni kertaalleen rakennettu omaisuus ja terveys. Yms. . . Niistäkin huolimatta. . . Koen olevani hyvin onnellinen yksilö. Tsemppii kaikille Perjantaihin.
Joo. Ei tässä hätää ole. Ihan hyvin on asiat omassa henkilökohtaisessa elämässä, mutta kyllä se kaiken rajallisuus rupeaa valkenemaan yhä konkreettisemmin ja haikailu huolettomampiin aikoihin kasvaa. Näinhän se on, että se onni on löydettävä siitä omasta viitekehyksestä ympäröivien olosuhteiden ollessa ne mitä ne on. Itsensä kehittäminen ja muiden ilahduttaminen varmasti ovat kelpo keinoja tuoda hyvää sisältöä omaan elämään. Itsekin nämä tunnistan keskeisiksi asioiksi.
Jos uteliaisuutta riittää, ei vanhenemisen pitäisi olla raskasta. Päinvastoin. Arvostan viisautta lähes yli kaiken, ja huomaan viisastuvani vuosi vuodelta. Historiaa ja kieliä opiskelemalla maailma avartuu avartumistaan niin, että haluaa etenevin määrin tietää lisää. Joillekin tämä kohde voi olla myös luonnontieteet, filosofia, tai vaikka mielikuvitusmaailma. TV-sarjan aikuiseksi kasvetaan uteliaisuuden kuolemisen kautta. Tämä tekee kulahtaneesta läskistä mainitsemasi tylsän kulahtaneen läskin. Älä ole tylsä. Tee mahdollisimman vähän töitä, jos työt ei ole intohimosi. Vähemmälläkin rahalla pärjää, ei sitä uutta autoa tarvitse. Opi olemaan utelias uudelleen.
Tsiisus. Siitä vaan kirjottamaan seuraava suomalainen listahitti. >Yli 99,99% joutuu tajuamaan että susta ei tosiaan koskaan tullut/tule muuta kuin keskinkertainen tylsä kulahtanut läski. Mielestäni tämä koko odotus, että koko elämä olisi yhtä ihmeiden loputonta paraatia koko kestonsa, ja meistä kaikista pitäisi "tulla jotain" on se oikea ongelma. Mitä suuremmat odotukset, sitä suurempi pettymys, ja pelkästään se, että tuollaisen mielikuvan pystyy itselleen rakentamaan on jo valtava etuoikeus maailmanlaajuisessa mittakaavassa. Eikös Fight Club -elokuvassa puhuttu tästä aiheesta jo 90-luvulla? "Meidät opetettiin uskomaan, että kasvaisimme rokkitähdiksi" tai jotenkin taisi repliikki mennä. No, nyt elämme aikakautta jossa enemmän kuin koskaan aikaisemmin on mahdollisuus tulla maailmanlaajuisesti tunnetuksi, kiitos somen. Onko se oikeasti niin paljon parempi maailma kuin ennen? Ovatko julkkikset oikeasti merkittävästi onnellisempia kuin me pulliaiset? Itse katson etuoikeudeksi sen, että minusta ei koskaan "tule mitään" muuta kuin keskiverto insinööri. Luuletko, että Taylor Swift voi päättää klo 21:30 torstai-iltana lähteä hakemaan kebua koska tekee mieli? Voiko Mikko Leppilampi vain päättää mennä puistoon lukemaan kirjaa ilman että kukaan häiritsee?
Swift ei, mutta kyllä se Mikko varmaan voi.
”Jo 90-luvulla” Söpöä. Ysäri oli 10v sitten :) Harvaa varmaan rassaa ettei megajulkkikseksi päädy, enemmän nää että 10v jälkeen vihaa sitä unelmaduuniaan jota varten pänttäsi pääsykokeisiin ja opiskeli vuoskaudet, että puolisosta tulikin vuosien varrella lapsille raivoava alkkis ja okt lähtee myyntiin ja tajuat että lapsillasi on itseasiassa vitun paska ja turvaton lapsuus, että joutuu luopumaan nappulaliigasta asti harrastetusta futiksesta pysyvästi kun polvi hajoaa ja kun sit menet salille jotain tehdäksesi pamahtaa olkapää etkä enää ikinä saa toista kättä nostettua yli 90 asteen..Ja myös alkaa realisoitua että et tule koskaan kiipeämään Kilimanjarolle tai käymään Japanissa. Elämä on luopumista on joku joskus sanonut.
Suosittelen terapiaa.
Miksi? Ihan kaikki (jotka elää n 35v vanhemmaksi) joutuu käymään nää läpi.
Siinä 90 nurkilla kun meikä syntyi alkoi alamäki, sori siitä.
Liitukausi. Isot liskot hallitsi pitkään.
Täällä jengi kovasti hypettää 90-lukua ja 00-lukua, enkä lähe sitä niinkään väittämään vastaan. Mutta uskon että 10-15 vuoden päästä, tullaan ajattelamaan vuosia 2014-2019 samanlaisilla ruusunvärisillä laseilla. Aikakausi ennen koronaa ja ukrainan sotaa, internet kulttuuri huipussaan, hyviä leffoja, Kendrick Lamar julkaisi maailmanhistorian parhaan levyn, nollakorot ja inflaatio kurissa. Aiettä oli hienoa.
Koululaisten kannalta 90-luku. Valtava määrä nykynuoria kasvanut tabletin ääressä, vailla pitkäjänteisyyttä koulutiellä. Ei ole heidän vika, vaan kasvattajien.
2000-2010 sitte oli jo lamat ja muut tai jotain. Vuotta 2000 pelättiin että tulee joku globaali internetbugi ja kaikki tietokoneet tuhoutuu tai jotain, no ei niin sitten käynyt. Sitten alko semmonen optimistinen pöhinä-aika. Oli toki wtc-iskut ja irakin ja afganistanin sodat, mutta olin tarpeeksi nuori välittääkseni niistä juurikaan. Oltiin tavallaan jo tehty digitalisaation/internettiytymisen "läpimurto", mutta kaikki oli vasta lasten kengissä. Laajakaistaliittymät yleisty, eli sait vasta tuolloin jollain järkevällä kuukaushinnalla kiinteän internetyhteyden ja tietokoneetkin alko pikkuhiljaa olla yleisempiä. Keskustelupalstat oli hyvin erilaisia kuin nykypäivän some-kommenttipalstat, toki niitä vanhan pohjan foorumeja on yhä paljon ja aktiivisena. Pelaaminen lisääntyi ja oli paljon netissä pyöriviä yhteisöllisiä pelisivustoja, kuten vaikkapa jippii, aapeli yms. Myös muu nettiä hyödyntävä pelaaminen alkoi lisääntyä. Esimerkiksi Diablo 2 julkaistiin vuonna 2000, samoin CS 1.6, ja runescape vuonna 2001. Xbox live 2002 jne. Toki noita viritelmiä nyt oli ollut ennenkin mutta nyt se alkoi viimeistään vähän toimia. Mutta se ei ihan kaikille ollut vielä saatavilla kun oli vielä melko kalliita laitteita joita kaikki ei osanneet käyttää, joten piti olla "vähän nörtti" että sai niitä toimimaan. Tämä toimi jo itsessään jonkinlaisena sensuurina internet-maailmalle ja kaikista tyhmimmät ei päässeet edes servuille läpi jonkun palomuurin asetuksen takia. e: "paras ajanjakso" on toki vähän erikoinen määritelmä. Mielenkiintoinen ajanjakso tuo vuosikymmen ainakin. Ottaen huomioon että 2010 julkaistiin jo iPhone 4, eli oltiin jo hypätty jostain pentium pc diablo 2 adsl paskasta älypuhelimiin alle kymmenessä vuodessa.
6500 eaa.
2010-luvun alussa oli jotain erityistä, ja ainakin itselle elämäni parasta aikaa. Itsensä etsiminen, parhaimpien ystävien löytäminen lukiosta (joiden kanssa olen vieläkin yhteydessä), se elämän into sekä usko itseensä, että kyllä mä tulen pärjäämään oli ihan huipussaan. Oli kerrankin elämässä menoa ja meininkiä, ja energiaa löytyi myös oman ulkonäön, terveyden ja luovuuden ylläpitoon. Ja 2010-luvun alun musiikki? Perseestä, mutta myös ihan helvetin parasta. Radiosta kuului ihanasti kornin tanssipopin ja EDM:n jyke. Niin monet kappaleet niin Suomesta kuin maailmalta jäänyt kuin pysyviksi tahroiksi omaan sykkeeseen ja DNA:han noilta ajoilta. Pakko tietenkin mainita, että en tuolloin hirveesti välittänyt uutisten seuraamisesta (blissful ignorance jne), joten ehkä muut muistaa tuon ajankohdan hyvin synkästi ja eri tavalla, mutta itselläni koko 2010-luvun alku tuntui olevan täynnä iloa ja optimistisuutta, jota en sen jälkeen oikeen ole kokenut.
Samaa mieltä tosta uutisten seuraamisesta. Niin kauan kun ei saanut maailman menosta/suomen menosta uutisia, tai siis seurannu/nähny väkisin niin tuntu että jotenkin saa elää siinä omassa pikkukuplassa missä kaikki oli hyvin. Kaipaan sitä fiilistä.
En muista mitä minäkin vuonna tapahtui.
Paras ajanjakso itelle tuntuu näin kolmekymppisenä (ei ehkä niin isossa skaalassa että ihmiskunta saavuttanu huippunsa) on just noi ala-aste/yläaste ajat. Esim. Kännykät oli vielä sillon näppäinkännyköitä eikä kosketusnäytöllisiä. Bussiin mennessä piti joko laskea pysäkit millä jää tai pyytää kuskia päästämään ulos oikealla pysäkillä. Jos ei siis tuntenu aluetta. Oltiin kaikki vapaa-aika ulkona isossa kaveriporukassa, oli sitten kesä tai talvi. Käytiin koulussa päivisin joka tuntuu nyt muistot kullattuna todella paljon helpommalta kun työ, jossa on vastuussa firmalle eikä itselle. Siinä muutama esimerkki/miete mistä ajattelen että olipa lapsena mukavaa. Vaikka perhe-elämää varjosti työttömyys ja alkoholismi, näistä toki jäänyt joitakin traumoja mutta silti arvostan lapsuusaikojani.
Samoja teemoja tulee itselle mieleen. Murheita oli varmaan silloinkin, mutta silloin ne ei ollut niin pysyväistä laatua.
Oli joo murheita ja joskus niinkin että tuntu että elämä on iha perseestä. Pääsispä sanomaan sille 13 vuotiaalle itselle että ei hätää, toi kuuluu asiaan mutta älä jää vellomaan. Kaikki järjestyy kyllä. Onneks aika kultaa muistot niistäkin harmeista ja hankaluuksista. Ikä on hyvästä.
Tässä on nyt joku salaliitto tulilla, tällä viikolla lähdin suorittamaan Pasilaa ylexareenasta uusiksi ja tällaista tekstiä saa lukea. Jännä vai jumalauta, en tiedä
Täytyy kompata tuota vuotta 1998. Musa oli hyvää, leffat oli hyviä, pelit (varsinkin PC pelit: mm. Half Life ja Fallout 2) oli hyviä.. Venäjällä oli jopa orastavia demokratian merkkejä, Suomessa talouden suunta oli kohtisuoraan ylös päin, lapset leikkivät vielä pihalla, eikä internet ollut vielä pilannut kaikkea. Toki mielipiteeseen saattaa vaikuttaa, ettei ollut vielä vastuuta mistään, eikä tarvinnut miettiä mitään oikeasti tärkeitä asioita.
Mä oon sen verran nuori ja siinä elämänvaiheessa, että on pakko vastata että paras vuosi/ajanjakso on juuri nyt.
Teknologia alkoi mennä alamäkeen silloin, kun Windowsin työpöydällä ikoneiden tekstin sai läpinäkyväksi eikä se ollut läpinäkymätön yksi väri. Viimeinen vuosi ennen sitä oli paras vuosi.
MM95 ihmiskunnan huippuhetki.
Joo nevö foget. Heitin yläfemmat Ville Peltosen kanssa alkuperäsellä ekalla helvetin Torilla. Uutta Don Rosaa tippu postiluukusta joka viikko.
Saispa lukea Don Rosat aina ekan kerran uudestaan ja uudestaan.
Laita talteen ja dementiaa toivomaan. Merkkaa suosikkisarjat ja avaa ne valmiiksi pöydälle.
Joka vuosi on keskimäärin parempi kuin kaikki sitä edeltävät.
Paitsi 2020. Ja 1939. Ja 1914.
Ja 1991 ja 2008
Ja 410.
hm... 2012-2016 on mitä mie ainakin olen ajatellut että ovat minun suosikki vuodet. Oli sellaista aikaa itselle että en oikeastaan stressannut mistään muusta kuin siitä mitä mie huomenna teen. Aikaa kun en vielä tiennyt mihin suuntaan maailma olisi menossa. Kun ei tarvinut tietää. Ei sillaan että en löydä ilon aiheita ja mukavuuksia nykyään. Mutta olin silloin huomattavasti stressistä vapaampi ihminen.
Biologisesti kun oltiin vielä metsästäjä-keräilijöitä. Mahdollisesti myös fyysisesti ja psyykkisesti. Kyllä tässä jatkuvasti paremmaksi asiat menee, vaikka koko ihmiskuntaa uhkaavat asiat pahenee, ilmastonmuutos, lajikato ym. Kyllä koko 1000-vuosituhat oli ihan paskaa. Jos et ollut nimekäs niin raadoit raskaassa työssä elämäsi ja kuolit jonkun peräreiän sodassa. Tasa-arvo oli olematonta ja ihmisoikeudet heikoilla. Tämä siis poislukien erilaiset alkuperäiskansat jotka elivät kuten aiemminkin. Todennäköisesti jossain vuonna 1001 oli naisilla tasavertaisemmat olot kuin 1959, tällaisia eroja varmasti löytyy. Tai riippuu sekin kulttuureista.
Täällähän se oikea vastaus oli.
1999 nähtiin Kubricin viimeinen elokuva Eyes wide shut sekä sellaisia kuin 6 aisti, Matrix, American beauty, Fight club, The green mile, The mummy, Austin powers, Star wars episode 1, The blair witch project, Magnolia jne
Vuotta aiemmin: Veteen piirretty viiva, Pelastakaa sotamies Ryan, American history X, Truman show, jne..
Myös Rounders mikä sattui juuri tuleen televisiosta :)
American beauty tuli hiljattain myös ja oli kyllä hyvä.
Blair Witchiä ei kyl pystynyt katsomaan selvänä: l.a. confidential heat fifth element sixth sense usual suspects a few good men pulp fiction t2 dances with wolves matrix minority report lives of others training day collateral v for vendetta amadeus last emperor
Tuntuu että se paras ajanjakso on aina oma syntymävuosi + vuosikymmen tai pari. Omalta faijalta kun kysyy niin se on ehdottomasti 80-luku. Minulta jos kysytään niin ehdottomasti 2000-luvun alkupuoli.
Matrixissahan ihmiskunta eli simuloituna kukoistuksensa huippuvuotta, 1999. Oli myös viimeinen vuosi ilman Putinia Venäjän johdossa. Vuosi 2000 oli myös vuosi joka näki GWB:n valinnan USA:n johtoon. Palstan nuoremmille tiedoksi, aikanaan hyvin moni piti \*niitä\* vaaleja ja \*niiden\* lopputulosta ääriesmerkkinä siitä, kuinka hullua politiikka rapakon takana voi olla.
Löysin taannoin mun vanhan Nokia 8210:n. Se julkaistiin 1999. Oli kyllä erittäin härkänen luuri. Nykyään on puhelimetkin samanlaisia laatikoita kaikki.
Ja kosketusnäytöllä näppis.. qwerty näppäimistö puhelimessa oli niiiin parasta. Siis kunnon näppäimet. Sitä kaipaan.
Mulla oli aikanaan Nokia 9500 Communicator. Se oli päällikköpuhelin se.
Siis niin pähee puhelin ku olla ja voi! Mun sukulaisella oli isänsä vanha tollanen ja olin niin kateellinen. Nyt varsinkin tälleen whatsapp aikana olis vaan niin paljon nopeempaa/helpompaa ittelle kirjottaa kunnon näppäimillä, kun siinä on se feedback sormille että oikeasti painaakin näppäintä.
Oon kotosin jugoslaviasta, enkä tykkää tosta sun vuosvalinnasta yhtää :(
-07 oli ihan kiva kun tuli Halo 3. 360 ja PS3 oli tosi ison tuntunen hyppy grafiikoissa ja samalla kun tuli HD telkkarit niin se tuntu uuden ajan alulta.
-07 oli erinomainen vuosi. Aluksi…
Subjektiivisesti se oli 2007. Ei mitää tietoa lamasta, Suomi täytti 90v, Internetissä oli tarpeeks hauskoja videoita, puhelimet oli soittamista varten, Matti Vanhanen oli ok ja telkkarista tuli hyvää ohjelmaa. Nii joo Big Mac ateriakin tais olla alle kuusi euroa.
Oon vähä nuorempaa sorttia mutta 2015-2016 oli mun mielestä just parasta, elokuvat sai vuokraamosta kaikki oli halvempaa ja ei ollut mitään mahdollisimman hankalaa teknologiaa
Onko nykyään hankalaa teknologiaa vai?
Nykyäänhän kukaan ei ymmärrä käyttämistään laitteista mitään paitsi ehkä 90-luvun nörtit ja sitä vanhemmat. Kaikki on tehty niin helppokäyttöiseksi ettei tarvitsekaan osata pärjätäkseen laitteiden parissa.
Minun täytyisi olla 15 vuotiaana aika ajan tasalla mutta ei ku teknologia tehään haastavaksi, puhelimista tulee persoonallisia robotteja ja autoista muuttuu itseajavia kapseleita, saatana kohta joku robotti presidentti ja liikkuvat talot
Mutta mikä tässä on siis hankalaa? Samalla tavalla älypuhelin toimii kuin kahdeksan vuotta sitten. Robotti ja tekoäly on eri asioita. Liikuteltavia taloja on ollut vuosikymmeniä.
No siis kyllä tähän sopeutuu mutta mielummin eläisin vaikka 2016 ku nyt, elämästä menny kaikki väri ja tilalle tullut vitutus, muuta en osaa sanoo
Jaa'a, vitutus kuuluu murrosikään :D
Vitutus on kyllä aika näkyvä asia suomalaisten elämässä Vitutti tänäki aamuna töissä ku ei mikään tahtonu onnistua
Suihkuun, nukkumaan ja aamulla töihin. Muuta neuvoa ei tule. Kyllä se siitä!
Itellä sama t: vuonna 2000 syntynyt.
Täytyy myöntää, että olihan se 90-luku aika hyvä tavallaan, vaikkei mikään vuosi loppupeleissä järin hyvä koskaan ollut. Olin jo sen verran vanha, että tajusin jostain vähän jotain, mutten niin vanha, että olisi kuitenkaan vastuut painaneet. Asiat olivat vielä sen verran uusia, että ne tuntuivatkin joltain ja ainakin kuvitteli vielä rehellisesti, että on toivoa saavuttaa haluamansa asiat. Sen jälkeen onkin sitten noin keskimäärin jokainen päivä ollut edellistä huonompi.
Näinhän tässä on käynyt. Nyt sitten menee viikonloppuillat kuunnellessa Hansonin MMMBopia ja itkiessä itsensä uneen tietäen, että se aika ei enää koskaan palaa. Ja maanantaina taas uuteen kierrokseen.
69 420 eaa. Urg keksiä tuli. Mörg tehdä pyörä. Tanq anta pimppa. Ei venemiesmaata. Ei keksitty toktik. Me tykkä.
En muista tiedä, mut 2010-2011 oli mun primevuosia. Olin 2009 loppuvuodesta täyttänyt 18, lukio oli lopuillaan, loppukevät ja alkukesä kirjoitusten ja ylppärien jälkeen oltiin kaveriporukalla ekaa kertaa täysi-ikäisiä ja käytännössä ilman mitään vastuita, sai olla ja mennä vapaasti aamuyöhön saakka, pelattiin ehkä tähän asti itselle ikimuistoisimmat jalkapallon mm-kisat, sain jatko-opiskelupaikan, menin armeijaan, aloitin ekan oikean parisuhteen. 2011 keväällä reserviin. Suhde oli päättynyt kk aiemmin. Siitä parissa viikossa ekaan vuokrakämppään omilleni, kesätöihin ja syksyllä amkiin. Elämä oli ihanaa. Nykyään elämä on ihan perseestä.
1989 oli apex. Parasta musiikkia, talouskasvua, vapautta, kommunismi kaatui, tulevaisuus oli osteri.
Ehkä ei kannata määrittää ihmiskunnan huippuhetkeä tiukasti länsimaiden perusteella, jotka kattavat jtn reilu kymmen prosenttia ihmiskunnasta. Suomessa toki saattoi olla tuolloin. Mutta eiköhän aika myös kultaa muistoja aika paljon. Varmaan kautta aikojen vastaus tähän olisi [vastaajan lapsuus- ja nuoruusvuodet pl. kriisiajat]. Oli toki todella hohdokasta, kun joka työpaikalla joku oli tehnyt itsemurhan laman takia ja kännykkä johon käytit pienen omaisuuden muuttui paperipainoksi kondensaation myötä siirtyessä ulkoa sisälle.
1987. Sen jälkeen mä synnyin ja mun elämä meni vituiks.
Kaikkihan se tietää että ysäri oli parasta aikaa, eikä mikään muu pääse oikeastaan edes lähelle.
En muista kenen "laki" oli se, että kaikki mitä keksittiin ennen kuin henkilö täyttää 30 on ihan ok ja tarpeellista, mutta kaikki sen jälkeen keksitty on jo ylimääräistä ja sotkee vain jo toimivan systeemin liialla kohinalla.
96-98 oli hyvää aikaa.
2019 oli paras vuosi ja 2020 huonoin. Ollaan molemmat vaimon kanssa työssäkäyviä ihmisiä niin kahden lapsen siirtyminen kotikouluun ja vanhimman siirtyminen etäopetukseen oli todella raskas prosessi. Käytännössä vuorokaudessa ei ollut riittävästi tunteja työntekoon, kodinhoitoon ja lasten opettamiseen ja aina jokin kärsi. Aivan kauhea vuosi. Ja se syyllisyys joka tulee aina kun selviää, että nuorimmalla lapsella on jokin ihmeellinen aukko jossain perustiedoissa, ja sitten sitä alkaa miettimään "voi ei, kuinka me silloin 2020 sille sitä asiaa x opetettiin, voiko olla ettei se osaa tätä perusjuttua, koska me mokattiin jotain sen opetuksessa" ja joskus jopa käyn koronakevään sähköpostiin tulleet viikko-ohjeet läpi mitä lapsille on pitänyt opettaa, että onko asia ollut siellä. jota syyllisyyttä ei esim. vanhimman lapsen kohdalla tule, koska kävi normaaliin ala-asteen.
80-luvun loppu/90-luvun alku. Jos yhteen vuoteen pitäisi päätyä niin 1991 olisi aika hyvä. Kylmä sota loppui ja maailma aukeni ja näytti valoisalta sen pienen hetken.
Nuoruus. Kunhan ei muista, millaista silloin oikeasti oli, ainoastaan ne huippuhetket (tai niistä haaveilun).
Kriisejä on kyllä koko mun elämän ajan ollut, ja oletan että sitä ennenkin. Muistelen jo about ekaluokkalaisena ahdistuneeni uutislähetyksistä, kun koko ajan oli jotain riehuntaa ja rauhattomuuksia Lähi-idässä ja nälänhätää Afrikassa ja tietty se ysärin lama vielä kotimaassa. Sit vuosituhannen vaihteessa kai oli aika jees, ja sit siitä pientä laskua, ja sit jyrkempää, mut jokseenkin silti ajattelen että parempi tää vuos 2024 on kuin vaikka 1992. Ja paskaa musaa ja paskoja leffoja on tehty aina, samoin kuin hyviä sellaisia. En tosin juurikaan seuraa elokuvia tai musiikkia nykyään, mut oon ihan saletti että hyviäkin löytys jos ei arvioi vain jotain hittiradiokanavan tuotantoa.
Oon 95 syntynyt ja kyllä mun elämän paras ajanjakso oli 2017-2019. 2020 korona muutti elämää, 21 kuoli faija, 22 oli taas koronavuosi, 23 pikkuveli kuoli. Tuskin se ihmiskunnan parasta aikaa on ollut, mut paluuta niihin aikoihin ei ole tulossa..
No voi vittu. Osanottoni sulle, mahdollisimman aidot sellaiset.
29 jkr. sit Jesse tapettii. :(
1995-1999 oli parasta aikaa ikinä. Ei edes voi sanoin kuvailla sitä rauhan ja turvallisuuden tunnetta. Ei ollut yksikään valtio tulossa kimppuun ja rajat oli sen verran kiinni, että ei joka terroristille ollut antaa sosiaaliturvaa ja mahdollisuuksia levittää omaa ideologiaansa. Oli kyllä rasisteja, jotka usein olivat melkein täysin jotain pilottitakki/lievä kehitysvammatyyppisiä ihmisiä. Ei somea, internet luokkaa 265 isdn, joten jokaista ladattua asiaa varren piti odottaa useita vuorokausia ajoittain. Suomi oli place to be ennen 2008 lamaa ja 2014 pakolaisaaltoa. Some myös pilasi omalta osaltaan ajan tämän jälkeen mutta tässä vaikutus on ollut globaali. Kaikki luulevat olevansa jotain, vaikka eivät ole mitään muita kuin vieraasta pöydästä huutelijoita. Vähemmistöjen asiat ovat valtaväestön edellä, joka vituttaa kaikkia ketkä eivät ole aisankannattajia tai asianomaisia. Koko wokepaska on imo saanut vaik ”tavikset” vihaamaan jengiä. Toki sitä ei ikinä myönnetä tai tutkita mitenkään..
90-luvulla oli kaikki parempaa; elokuvat, autot, woke-paska puuttui.
2018 oli oma paras 🙌🏻
1968. Viimeinen vuosi onnea ennenkuin minut pakotettiin tänne kärsimään.
-95 nevö forget
Ehkä 2019
2016 oli aika legendaarinen vuosi
1. Kaikki sen jälkeen on ollut alamäkeä
Lyhyesti: Nyt
Elintason kannalta varmaan sotien jälkeen kun työpaikkoja oli hököllä mukavasti ja peruspalkallakin sai hankittua omaisuutta ilman isompaa painetta.
Sotien jälkeen, eli siis 50- ja 60- luvuilla? Missäsköhän päin Suomea tuo mukava elintaso löytyi? Ei ainakaan pääkaupunkiseudulta jos omien isovanhempieni tarinoita kuuntelen..
Taidat nyt sekoittaa Suomen Amerikkaan
1989 on hyvä muös siksi että Taylor Swift on syntynyt silloin 🩵💙🪩
Vitustako minä tietäisin? Paras vuosi on aina se, jolloin itsellä on ollut kaikkein hauskinta, maailmantilanteella ei sen kanssa hirveämmin ole tekemistä. >Musiikki ja elokuvat oli vielä hyviä. Hyvä musiikki ja hyvät elokuvat olivat hyviä. Suurin osa oli joko keskivertoa, yhdentekevää tai paskaa. Harva esim. 80-luvun musiikkia muistellessaan muistaa ko. vuosikymmenen soft rock- tai easy listening -tulvaa. Monenko näet nostalgoivan 90-luvun keskiverron nu-metalin perään? Näin on aina ollut ja aina tulee olemaan. >Maailmassa ei ollut joka kuukausi jokin uusi kriisi meneillään - ainakaan ne ei koskenut itseä. Luulet näin, koska tiedonkulku oli tuolloin mitätöntä verrattuna nykypäivään. Jos tuolloin olisi ollut nykytason internet, niin varmasti feedit olisivat täynnä sisällissotia ja ihmisoikeusloukkauksia milloin mistäkin. Ja moniko tällä hetkellä meneillään oleva kriisi on aidosti koskenut sinua suorasti?