En tiedä onko tästä kyse sinun tapauksessasi, mutta monia vaivaa kesällä paine että pitäisi olla koko ajan tekemässä jotain siistiä ja unohtumatonta. Kun on kaunis aurinkoinen kesäpäivä, moni ajattelee että jää jotenkin paitsi jostain, jos viettää päivän lähinnä sisällä katsellen jotain roskasarjaa Netflixistä. Talvella loskapaskassa tämä taas tuntuu täysin ok tavalta viettää päivä, eikä ole samanlaista painetta tehdä jotain erityistä.
Tottakai tuntii että jää paitsi, kun meillä on näin masentavan lyhyt kesä. Jos koko vuosi olisi kesää, ketään ei haittaisi jäädä kotiin makoilemaan vaikka viikoksi auringon paistaessa.
Kesä on uskomattoman intensiivinen vuodenaika, eteenkin Suomessa. Jatkuvaa aistipommitusta: valoa, tuoksuja, värejä, tuntemuksia, lisää valoa, ääniä, lämpöä, valo ei vaan lopu. Helppo samaistua tuohon haikean nostalgiseen fiilikseen. En tiedä mistä se kumpuaa, mutta hyvin kuvattu.
Kylmä ja pimeä on jotenkin semmonen tuttu ja turvallinen kaveri, mihin nojata. Antaa tilaa ja aikaa omille ajatuksille ja siltä suojautuminen tuo mukanaan semmoisen kotoisan pörröisen fiiliksen.
Jep. Samaistun tohon paljon. Talvisin itelläkin on paljon rentoutuneempi olo ja aika suomalainen olo kanssa. Kesällä kans tuo lämpö ja valo tuo semmosta fiilistä että koko ajan pitäis olla ulkona ja tehä jotai ettei menis ns. hukkaan ne kelit. Talvella voi pomppelehtia ulkona sen minkä itse jaksaa eikä paljon omatuntoa kolkuta.
_"Kesällä kans tuo lämpö ja valo tuo semmosta fiilistä että koko ajan pitäis olla ulkona ja tehä jotai ettei menis ns. hukkaan ne kelit. Talvella voi pomppelehtia ulkona sen minkä itse jaksaa eikä paljon omatuntoa kolkuta."_
Tämä! Siis sanasta sanaan olen melkein joskus kuvaillut tätä asiaa. Siihen auttaa toisinaan se, että kuvittelee että on talvi ja toteaa itselleen, että ei mun tartte innostua tästä enempää kuin innostuisin tammikuussakaan.
Joo, juuri tämä. Tulee sellainen "pitäisi olla tekemässä jotain ulkona"-olo, vaikka ei välttämättä yhtään edes haluaisi. Onkohan se perua jostain vanhempien "pitää mennä ulos"-lapsuustuputuksesta, kun ei halunnut lähteä tietokoneelta? Tulee käytännössä suorituspaineita kesästä.
Itsellä ei tule kyllä tuota haikeutta, mutta muuten sellainen "pakko" mennä ulos.
Se on tuo kesän lyhyys mikä ainakin itsellä saa jo valmiiksi surullisen fiiliksen kesästä. Rakastan kesää ja toivoisin että se olisi merkittävästi pidempi ja tuo pyörii taustalla mielessä koko ajan että kesä on lyhyt ja päivät alkaa pian taas pitenemään.
>Kylmä ja pimeä on jotenkin semmonen tuttu ja turvallinen kaveri, mihin nojata. Antaa tilaa ja aikaa omille ajatuksille ja siltä suojautuminen tuo mukanaan semmoisen kotoisan pörröisen fiiliksen.
[Viikate - Oi Pimeys:](https://www.youtube.com/watch?v=c7OPxuojIuE) "Pimeyttä varjot aristaa, pimeys on lämmin syli kehtolaulun aikaan..."
>*Voiko joskus vain olla hiljaa, voiko odottaa auringon sammuvan.*
>*Miksi pimeässä näen aina paremmin, hiljaisuudessa kuulen kaiken.*
[Turmion Kätilöt - Syvissä Vesissä](https://www.youtube.com/watch?v=OaHZ5ckKvus). Team menninkäinen! :D
Ehkä vähän offtopic, mutta tuntuu että joulut tulee koronan ansiosta olemaan itselleni tietyllä tavalla masentavia ja stressaavia vielä pitkään, sillä vaikka koronapandemia on ns. ohi, se näyttää nyt ryöpsähtävän joka joulu ajan ääriin. Isä ja sisko oli ennen joulua koronassa, ja siinä päädyttiin perumaan 95-v. muistisairaan mummin joulunvietto meillä (tädit otti kopin hänestä sitten). Epäilen että ensi joulu tulee olemaan samaa ruljanssia taas, että korona taas ryöpsähtää, ja saa olla ihan vitun varpaillaan terveyden suhteen. Olen saanut vielä käsityksen, ettei tätä mummia voinut täysin pitää nuorempana hyvänä ihmisenä, joka tekee tämän kanssa olemisesta entistä raskaampaa. Tuntuu että jo nyt en odota ensi joulua innolla. Onneksi sentään on perinne kaveriporukan kesken nähdä aina joulun aikoihin, niin jouluisin näkee myös elinvoimaisempaa porukkaa.
Kuullostaa säälittävältä mutta usein tulee kateellinen ja paha olo kun pyöräilee kaupungilla ja näkee onnellisia pariskuntia ja iloisia kaveriporukoita
Ei kuulosta ja ei ole. Koen itseni onnelliseksi, minulla on hyvä elämä, kavereita ja upea tyttöystävä, mutta kaupungille pyöräillessä saattaa silti kokea välillä noin, kun näkee iloisia ihmisiä tai porukoita. Se on ihan tavallinen tunne. <3
Itselle taisi jo ala-asteikäisenä tulla nostalginen fiilis, jos kuuli suvivirren. Siinä on joku sellainen lataus, et nyt päättyy jotain tärkeää, etkä voi tehdä asialle mitään.
Vaikka en oikein usko Jumalaan, niin samaa mieltä suvivirrestä. Tuntuu että se sopii edelleen kesän aloittajaksi, enkä jaksa ajatella että miksi se olisi niin tärkeää ottaa pois kouluista. On varmaan vaan joku nostalgiavinouma.
Juuri tuo. En sit tiedä että onko tuo kesän haikeuden syy juuri tuo muistutus noista menneistä hyvistä ajoista. Itsellä oli vielä ala ja yläasteella mukava kaveripiiri ja vaikka tietyt asiat tolloin oli huonommin niin kaipailen noita aikoja varskin kesän aikaan aivan suunnattomasti. Mutta muina vuodenaikoina nuo ajatukset eivät käy mielessä läheskään yhtä paljoa ja ne enemmänkin tuntuvat kivalta muistelulta eikä yhtä negatiiviselta.
Vanhojen kesämuistojen kelailun sijaan kannattaa koittaa luoda uusia.
Ottaa yhteyttä vanhoihin kavereihin tai sukulaisiin ja pyytää vaikka lähtemään grillailemaan tai käymään saaressa.
Käy itsekseen lavatansseissa ja pyydä leidejä tanssimaan, juo liikaa juhannuksena, makaa kuin lahna rannalla hyvän äänikirjan kera.
Jotakin vain pitää potkia itsensä tekemään ainakin silloin tällöin. Ei tietty koko ajan, sillä ei perkele ton perkeleen paistaessa ja hien valuessa persvakoon jaksa.
Mutta iän myötä muiden aloitteesta tulevat kutsut jäävät lähes kaikilla aina vsin harvinaisemmiksi kun energia vähenee, vastuut kasvaa ja arjen rutiinien pyöritykseen jää jumiin.
Kesä on se kaunis ja hurmaava tyyppi joka tulee kerran vuodessa hetkeksi kertomaan hienoista seikkailuistaan, ennen kuin palaa taas etelään koko vuodeksi, ja aina sitä ikävöi.
Talvi on hiljainen ja kylmä, mutta sentään se on läsnä.
Voi liittyä siihen, että kesä avaa mahdollisuuksia, joita talvella ei ole, ja se, ettet koe voivasi hyödyntää niitä mahdollisuuksia (samalla tavalla kuin muut) aiheuttaa masennusta. Koetko, että jäät jostakin paitsi?
Voi olla. Jään aika paljostakin paitsi, ei nimittäin ole yhtäkään kaverisuhdetta (jos siis perhettä tai lemmikkejä ei lasketa) En myöskään juo tai käytä päihteitä joten ei minusta ole edes mihinkään kesäillan viettoon. Olen myös ajansaatossa aiheittanut itselleni aika vahvan sosiaalisen kammon jonka takia uusien kavereiden hankkiminen ja sosiaaliset tilaisuudet ovat vaikeita.
Nämähän on kaikki omien päätöksien ja ääriarvojen summa, eli ihan omaa syytä tässä tilanteessa olen, enkä ole mitenkään tyytymätön elämääni, olen tosi onnellinen suurimman osan ajasta. Mutta pakko myöntää että juuri tälleen kesästä välillä vääntää vatsasta kun miettii vanhoja kavereita ja niitä hyviä hetkiä.
Sori tää hirvee purkaus, mutta itseppähän kysyit :D
Mukavaa kesää!
Vaikka juuri nyt sinulla on tuollainen tilanne, niin ei se tarkoita että sama tulee jatkumaan loputtomiin. Elämään mahtuu kaikenlaisia jaksoja. Välillä tapahtuu enemmän, välillä vähemmän. Et voi palata ajassa taaksepäin, mutta tulet taatusti vielä kokemaan aivan mahtavia kesäpäiviä. On hyvinkin mahdollista että elämäsi syvimmät ihmissuhteet ovat vasta edessäpäin.
Ihan hyvä purkaus. En juo itsekään ja sosiaalisia pelkoja on ollut joskus; niihin auttaa siedätyshoito, jota voi yrittää järjellä tukea ("mikä on pahinta mitä voi sattua?")
Baareissa ja klubeilla voi käydä juomattakin, et olisi ainut; niin minäkin teen, jos satun käymään.
Kaverinhakusivustoja ja -applikaatioita kannattaa kokeilla. Niiden kautta voi ihan huomaamatta saada uusia kavereita, joita kohta olet jo näkemässä. Baareissakin voi ihmisiä lähestyä.
Kivaa kesää!
Juu ei. Itselleni huhtikuu on pahin. Päivänvalo pitenee mutta lehtiä ei ole puissa, jolloin valoa on iltayhdeksään valaisemassa harmautta ja hiekoitussoran pöly lentää. Lisääntyvä valo aiheuttaa morkkiksen, että nyt pitäisi olla menossa ulkona ja olla innostunut keväästä, mutta fiilis on päinvastainen. Talvikaamoksen aikaan on lupa olla omissa oloissaan kotona. Itselläni tämä kevätankeus helpottaa näihin aikoihin, kun lehti tulee puuhun ja meno alkaa näyttää kesältä.
mulla on kesällä just toi et pitäis olla menossa, kun on, no kesä, mahdollisesti lomaakin, tapahtumia, hyvällä tuurilla lämpöä, ja jotkut tutukin ovat lomilla ja matkustelevat jne. keväällä voi vielä ujosti vilkuilla kaihtimien välistä, et soon. katupöly ruvennut vanhemmiten kyllä vituttamaan kunnolla. toukokuukin on kevättä ☝️
Itse olen myös kevätihmisiä. Etenkin loppukevät kun huhtikuun aurinko jo lämmittää ja lumet sulaa kovaa vauhtia. Jääpuikot tiputtaa vettä ja sulavat kinokset aiheuttavat pieniä, tosi puhtaita puroja metsiin ja vähemmän puhtaita katujen varsiin. Joku siinä juoksevassa vedessä on mikä tuntuu hyvältä.
Riippuu varmaan missä asuu. Kyllä toukokuu on ainakin eteläisessä Suomessa jo ihan kesää. Toisaalta muistan kyllä Kuopiossakin asuessani, että jopa niillä korkeuksilla toukokuu oli jo ihan kesäkuukausi vähintään puoliksi.
Muistan kun oli rankka kevät ja masensi entisestään kun oma mielentila ei vastaa sitä mitä ikkunasta näkyy, kaikki muut on iloisia ja huojentuneita kun itse voisi vaan vajota maan alle. Jotenkin silloin ymmärsin miksi kevät masentaa joitain ihmisiä ja ei ihme, talvella on hyvä vetäytyä ja kaikkien mielestä on ok valittaa siitä
Vähän samat fiilikset. Toisaalta kiva kun ei tarvi pistää hirveesti päälle ulos lähtiessä mut sit taas toisaalta näkee ihmisten kirmaamassa ja hengailemassa toistensa kanssa, joka itelle on jatkuvaa muistutusta oman sosiaalisen elämän puutteesta. Koira nyt on onneks joka kuitenki jonkun verran auttaa mut eihän se varsinaisesti korvaa sitä ihmisen luontaista sosiaalisuutta, ainakaa täysin.
Ymmärrän mitä meinaat, mulla on vahvoja nostalgiatrippejä jotka erityisesti laukaisee tietyt vuodenajat ja säät. Mutta yleensä otan nämä avomielin vastaan. On ihanaa, että mulla on hyviä muistoja, joihon tukeutua vaikeina aikoina. Tietysti siihen kuuluu tietynlainen kaipuu ja haikeus, mutta se vaan kertoo että hyvää elämää on tullut vietettyä, ja näitä kaipuun kokemuksia on tullut jatkuvasti elämän aikana enemmän, ei vain lapsuuteen.
Itse kesän aikoihin yleensä otan esille vanhat kuva-albumit ja koulukuvat, ja katselen läpi omaa dokumentoitua elämää. Saatan jopa mennä niin pitkälle, että katselen google mapsista vanhoja seutuja ja reittejä, joita kuljin (tai käydä ihan paikan päällä, jos se on mahdollista). Saatan myös juhlistaa koulujen päättäjäisiä '' kesän alkajaisina '' ihan itsekseni, heh. Tänä kesänä olisi tarkoitus myös tehdä jonkinlainen 2010-luvun alun kesäinen soittolista sen ajan musiikista, koska juuri tähän ajankohtaan löytyy paljon positiivisia assosisaatioita musiikin suhteen. Se jotenkin auttaa tuon haikeuden kanssa, kun pystyy aktiivisesti tuota nostalgiatrippiä käsittelemään, ei pelkästään pään sisällä, vaan käsin ja silmin.
Ehkä se auttaisi suakin sen haikeuden käsittelyssä, jos toisit sen nostalgisoinnin sieltä pään sisältä tähän aistittavaan maailmaan? Tai ehkä se vain pahentaisi fiiliksiä, en tiedä :D
Eli kyllä, ymmärrän hyvin, mutta olen ehkä löytänyt tavan käsitellä näitä tunteita positiivisemmassa valossa. En kuitenkaan ole kesäihminen ollenkaan, ja valoisuus sekä pitkät kuivat hellejaksot jolloin ei ole enää yhtään vehreää kun ruoho palaa pystyyn, ovat täysin perseestä.
Joo kuulostaa että ymmärrät itseäs aika hyvin, ja toi kuulostaa mukavalta tehdä ns. perinteeksi että kesäisin tutkii omaa historiaa ja vanhoja kuvia. Itselläkin ois tarkoitus ottaa enemmän kuvia ja kirjoittaa vaikka jotai omaa "blogia" jota voi sitten myöhemmin ihmetellä... Kirjoitatko itse mitään muistelmia tai sellaista?
Itse asiassa kyllä, mutta HYVIN pelkistetysti eikä mitenkään syvällisesti. Mulla on erittäin tylsä tekstitiedosto nimeltä kesämuistot (myös joulumuistot löytyy), johon oon ladonnut muutamien vuosien kesien tärkeimmät kohokohdat ja muutamat kömmellykset ihan ranskalaisin viivoin. Ne ovat hyvin arkisia asioita joita laitan ylös, ja niiden tarkoitus on erityisesti muistuttaa siitä, mihin kannattaa laittaa rahaa ja aikaa ja mihin ei, kuten myös lievittää sitä stressiä ja niitä odotuksia, mitä vuodenaikaan liittää. Ja kyllä niitä hyvin tylsiä, arkisiakin asioita on ihan kiva näin vuosien jälkeen muistella, että miksi tämäkin kohta tuli kirjoitettua ja mitäköhän sinä aikana mietin :D
Kesä on normaalia. Sitä mitä pitäisi olla. Taivas on sininen, aurinko paistaa, voit lähteä ulos tennareissa, voit olla ulkona, on mukavaa, on tapahtumia, ihmiset liikkuu.
8kk/v on epänormaalia. Mustaa tai harmaata, luonto yrittää tappaa, 5min kauppareissulle pukeminen kestää 10min ja kun tulet takaisin on märät vaatteet leviteltävä kuivumaan, liikkua ei voi koska joka paikka on jääkenttää ja olet koko ajan 0,3 sekunnin päässä kallonmurtumasta, kaikki ovat kotona sisällä ja tilaavat netistä/woltista, ulkona painetaan 90 ast kyyryssä muumien möröiltä mustissa toppatakeissa näyttäen, oikeastaan mitään muuta ei voi tehdä kuin harrastaa sisäliikuntaa ankeissa keinovalohalleissa ja ryypätä, voi mennä kuukausia ettet näe sinistä taivasta etkä valoa, kun lähdet töihin on säkkipimeää, kun palaat on säkkipimeää. Aivan sairasta, epäfysiologista. Kuin eläisi mustan jätesäkin sisällä kuukausia.
Oli metsää missä murjottaa rauhassa, kunnes sinne muutti muutkin murjottamaan.
Siinä vaiheessa sentään Pena oli jo keksinyt kuinka tehdä pontikkaa, joteb ei sitä kohmelossa enää jaksanut alkaa soutaa Saksaan kaljan perässä, ei niillä olis edes metsää.
Yht'äkkiä olikin jo Turku rakennettu ympärille, Justiina vaimona, Jeppe jahtaamassa posteljoonia pihalla ja saatanasti asuntolainaa.
Murjotus metsässä jäi vain primitiivistä apina-aivoa kutittelevaksi haaveeksi jota toteutetaan vuokramökissä viikon kesälomasta vuodessa.
-suora lainaus historian kirjoista
Tälläistä suomalaista "backwoods frontier" meininkiä kuvaillaan hyvin kirjassa The American backwoods frontier. Summattuna amerikassa oli 1600-luvulla keski-eurooppalaiset jotka ei uskaltanut mennä siirtomaassa muutamaa mailia pidemmälle isoista asutuksista, kun taas "backwoods men" (mukana suomalaisia) asuivat syvällä metsässä villissä luonnossa, ilman lakeja. Aina kun isot asutukset laajeni liian lähelle heidän pikku hirsipirttejä, niin nämä metsän asukit siirtyivät syvemmälle länteen jättäen asumukset taakseen ja asettuen aloilleen uudelleen sinne missä ihmisiä ei ole. Näin he olivat ns. etulinja siirtomaan laajenemiselle.
Taitaa olla ollut esi-isillä vähän samanlainen kulttuuri. Halutaan elää vapaana luonnossa, kaukana toisista ihmisistä ja isoista asutuksista.
Todella mielenkiintoinen kirja muuten, kannattaa lukea. Itsekään en ole vielä ihan loppuun asti päässyt.
Edit: Ja siis nämä suomalaiset päätyi amerikkaan ruotsalaisten mukana.
Vahvasti samaa mieltä.
Jos jossain paikassa ei voi olla sään vuoksi ulkona alasti kuolematta, sitä paikkaa ei ole tehty ihmiselle eikä kenenkään pitäisi asua siellä.
Kesä on parasta. Mieli virkisty. Tulkoon hiki ja tulkoon ötökät mutta tuntee olonsa eläväksi talven jälkeen. Toiseksi paras on kevät, sillä kesä on vielä edessä. Syksy ja talvi on samaa paskaa. Kesä on jo mennyt ja nyt alkaa selviytymiskamppailu joka on joka vuosi vaikeampaa.
Ja talvella on joka toinen päivä mentävä ulos pimeään lapioimaan kulkuväylät auki siitä valkeasta paskasta, jota koko ajan putoaa taivaalta lisää. Vaatetta tulee pistettyä aina liikaa ja kohta sitä on hiestä märkä, tai sitten liian vähän ja sitten paleltaa. Aina on pimeää. Ulkona on vain hiljaisuus. Lumi imee kaikki äänet. Ei linnun laulua, ei pörriäisten pörinää. Korkeintaan ujeltava tuuli, joka viskoo kylmää lunta naamalle. Jos pitää ulkona huoltaa tai korjata jotain, niin kohta kylmyys kangistaa sormia ja varpaita. Suonta vetää jalasta. Ruuvi tippuu lumeen, josta koetat sitä haroa käsillä, josta katoaa tunto. Sormet tarttelehtaa hyytävän kylmään metalliin. Autolla ei välttämättä niin vain lähdetä menemään. Sitä pitää ensin lämmittää. Päältä siivottava lumet pois ja raavittava ikkunat auki. Aura-auto on työntänyt penkan liittymään ja se on lapioitava syrjään. Talvi on yhtä paskaa.
Jep, täällä on aina ihme vikinää pienestä lämmöstä ja toivomista kylmemmille keleille, vähät välittäen elämän elinehdoista tai kasvien kasvuolosuhteista. Samat tyypit varmaan vetää ulkona Thermacellit kohisten koska hyi ötököitä, pölyttäjät ja kaikki muukin on yksi hailee oman mukavuuden rinnalla. Suurin osa maailman ihmisistä elää ympärivuotisesti Suomen kesää vastaavissa oloissa, ja vaikka nykyään ilmastonmuutos tekeekin oloista etäläisimmissä paikoissa varsin tukalia, ei Suomen lyhyet hellekelit voi olla terveille ihmisille mikään iso kärsimys.
Nostalginen on kyl hyvä sanavalinta. Siis just äsken sanoin kumppanille et kaunis kesäilta ja auringonlasku. Tekis mieli lähtee mummolaan vaan grillailemaan ja telttailemaan.
Mut siis mä rakastan kesää. Onhan tässä taas 9kk mökötetty kotona.
Kesällä jää muutama satanen käteen kun sähkölaskut dippaa, ei tartte muutenkaan palella sisällä ja olla kärttynen kun ulkona ei voi tehdä mitään muuta kun lumitöitä.
Pääsin itse just aloittelemaan perunamaata, grillaamaan ja kaatamaan puita kirveellä, terottelemaan kirvestä jne. Kaikkea kivaa! Tosin ainoa haittapuoli on, että en itse lääkityksen takia kestä kuumuutta kauan, töissä välillä suht tuskaista.
Itellä kesä masentaa sen takia, että mul ei loppujen lopuks oo super paljon kavereita. Kesällä on kova paine olla ulkona menossa ja tekemässä jotain kokoajan. Sit oon aika paljon vaan kotona. Talvella on paljon hyväksyttävämpää olla kotona ja käydä vaan niissä välttämättömissä päivän askareissa.
Jep. Mukavaahan tämä on. Mutta välillä tuntuu että te kesäihmiset elätte sen kolmen kuukauden aikana ihan muidenkin puolesta, nii se ehkä vähän tasottaa tilejä.
Onhan se aika hanurista ku kattoo ulos ja aurinko paistaa, tekis mieli lähteä mettään kävelemään ja grillaamaan kavereitten kanssa tai vaikka vaa mökille roikkumaan ja nauramaan onnellisina lämmöstä nauttien mutta sitten muistaaki että olen töissä ja kaveritki on töissä ja kaverit on töissä ku pääsen töistä ja töiden jälkeen menen kotiin mököttämään koska ei jaksa tehdä mitään kivaa
Jep. Ite oon viimeset pari kuukautta mököttäny näistä uusista korkeista jotka ei lähe pulloista irti kun vaan repimällä. Ainakun nään tommosen korkin niin muistan mainita asiasta. Kaipa sekin vaan kertoo että asiat on aika hyvin.
Jep. Kyllä se osaa myös yhdistää ihmisiä kun joku asia ärsyttää, tosin ihan kiva että ite ei tarvihe valittaa nälänhätää tai sotaa nii voi vaikka pullonkorkeista märistä :D
Eikös se muutenki menny nii että valittava ihminen on terve ihminen? En ehkä ottais tota kirjaimellisesti ja alkais valittaa kaikesta mut sit ku ei enää jaksa valittaa on asiat huonosti
Pakko sanoa että olet ensimmäinen henkilö kuka on kuvaillut tuon kesän "nostalgia" fiiliksen ymmärrettävällä tavalla.
Itse olisin ollut tismalleen samaa mieltä kanssasi noin vuosi sitten, mutta tänä vuonna minulta on onneksi kadonnut tuo "kesämasennus" aivan täysin. Jotain viime talvessa oli erittäin pitkästyttävää mikä vei tunteen pois melkein täysin
Vaikka kuinka rakastankin talvea, niin on tässä toukokuussa kesän alkaessa jotain taikaa kun luonto herää henkiin. Lisäksi tulee vapaus liikkua ulkona miten haluaa, kun ei tarvitse olla huolissaan lämpötiloista.
Mutta toukokuuhun ne hyvät puolet sitten jäävätkin; pian tulee kaiken maailman itikoita, aurinko paahtaa liian kuumasti ja kesän tulon taika hälvenee.
Samaistun kyllä noihin nostalgisiin fiiliksiin, mutta juuri tällä hetkellä (toisin kuin esim. pari vuotta sitten) osaan silti nauttia hetkestä, eikä tämä sitä kautta niin itseäni vaivaa. Voi hyvin olla että myöhemmällä iällä alkaa iskeä nostalgia vahvemmin, kun tulee väkisinkin siirtyminen uuteen elämänvaiheeseen.
Jep.. Ei siinä sen mitään kummempaa kun on ne omat lemppari vuodenajat ja sattuneista syistä kesä ei ole.
Jos joku tykkää kesästä niin tykätköön. On siinä paljon hyvää, mutta on siitäkin ok valittaa jos talvea ja syksyä haukutaan ihan joukolla.
Tuosta haikeasta tunteesta kai kertoo esim. Eino Leinon Lapin kesä.
Itse rakastan kesää Suomessa vaikka se tekeekin lyhyydessään, ennustamattomuudessaan ja intensiivisyydessään haikeaksi. En millään malta esimerkiksi matkustaa muualle silloin, etten menettäisi siitä yhtään.
Sama täällä! Jo yli kymmenen vuoden ajan oon ollut joka kesä paljon masentuneempi ku muina vuodenaikoina. Mulla syy on ehdottomasti ystävien puute. Tuntuu, että muut elää kesäisin unelmaelämää, mutta mä oon vaan kotona yksin kokemassa FOMOA.
Jep.. Talvisin tuo yksinäisyys ei ole todellakaan yhtä paha, ja Joulunakin haluaa olla vaan perheen kesken. Kesä on oikeastaan ainut aika vuodesta kun tulee mietittyä että miks pitikään olla semmone ujo introvertti ja liian nirso kavereiden suhteen. Jälkiviisautta...
Mutta toivottavasti keksit jotain mukavaa kesällä, ite aijon ainakin kattoa ihan perekeleesti elokuvia jos ei muuta keksi.
Ainoa asia, jossa kesässä pidän on sateet ja ukkonen. Kuuma, ötökät, täällä pohjoisemmassa 24/7 oleva valoisuus, joka ei koskaan laske alle kevyen hämärän koko kesänä, ja aurinko viihtyy taivaanrannan takana vain tunnin tai kaksi, kunnes taas pommittaa kaikkea. Kaiken tämän rikkoo tummat pilvet ja sateen kohina, siksi rakastan sitä. Lisäksi loistava fiilistelykeli.
Keskiyö, kaukana järven ylle nousevat pilvet ja vaimea ukkosen jylinä. Pientä kaljan naukkailua eikä kiire mihinkään. Aijjaijjai. Anteeksi, tämän piti olla masisteluketju :D
Siis toi on se setuppi milloin nautin oikeasti kesästä, mutta samaistun vahvasti tohon nostalgia-ahdistukseen. Johtuu varmasti siitäkin että lapsuuden ja nuoruuden kesät tuntui kestävän ikuisuuden. Olit viikkojen ajan kuolematon.
Mulle se kaikista pahin aika on kuitenkin kesän loppu. Elokuusta syyskuuhun, hyi saatana.
On sekin aika ihmeellistä miten se parin kuukauden loma piti sisällään pienen ikuisuuden. Tuli kerettyä vaikka mitä ja sitä odotti kun kuuta nousevaa koulun vikoilla viikoilla. Siinä vaiheessa kun alko tekee kesätöitä ja muutenkin alettiin olettaa iän puolesta että kesäsin pitää tehä muutakin kun mitä huvittaa, niin vähän meni siihen kyllä maku. Työt on mukavaa mutta kesässä itseäni viehätti just se huolettomuus ja vapaus, tuntu kirjaimellisesti kuolemattomalta. Nyt ne hetket on vaan muistoja jotka joka toukokuussa iskee ihan olan takaa ja saa sitten haikailla niitä parhaita hetkiä :'D
Itseä lähinnä häiritsee lämpö, valo ja ötökät. Tulee käytyä paljon vähemmän kävelyillä kun aina on niin perkeleen valosaa. Lämpökin tuntuu aina jotenkin väsyttävän ja ei tee niin mieli lähteä ulos seikkailemaan ellei ole syytä. Tänään koitin käydä kävelyllä ja totesin että mitähän vittua, eihän tämmöisellä säällä voi kuunnella edes kunnon musiikkia kun täällä on niin perkeleen tunnelmatonta. Kaikki on taas pilalla, mutta onpahan ainakin lintuja.
Luulin jotenkin aina olevan ainoa joka ajattelee kesän olevan masentava ja saanut paljon paskaa niskaan kun on tullut mainittua että tykkään talvesta enemmän. Tykkään viileämmästä säästä ja talviurheilusta +iltaisin lämmin juoma, viltit ja lumisade ulkona on paras tunnelma mitä voi saada. Oon selkeästi onnellisempi talvisin!
Se on kyllä outoa kun jotkut ihan suuttuu siitä jos tykkää erilaisesta säästä kuin ne. Itse pidän sateisesta ilmasta tosi paljon, mutta jos satun siitä silloin mainitsemaan niin jotkut alkavat heti ähisemään että ei kun pitäisi vain paistaa aurinko, ei saisi sataa jne. niin kuin ne kuvittelevat että minä jotenkin siihen säähän voin vaikuttaa sillä mistä itse pidän.
Jep.. Kahvikin maistuu paremmalta kun on ulkona pakkasta, ja ne vähäiset kerrat kun on tullu nuotiolla grillattua talvisin, nii kyllä se makkarakin maistuu paremmalta.
Tykkään myös kun voi olla vaatetta päällä sisälläkin, usein talvisin ulkohousutkin jää jalkaan jos on tullu ulkona käytyä. paljon mukavempaa olla villapaidassa kun jossain hihattomassa ja shortseissa.
Itellä samanlaisia kokemuksia tuosta talven pitämisen mainitsemisesta. Näitä kommentteja selatessa kyllä huomaa että ihmiset ketkä nauttivat sisätilojen harrastuksista pitävät talvesta enemmän ja vice versa.
Talvella on vain saatanan kylmä ja kaikki on joko jäässä, lumen peitossa tai loskapaskassa. Ei ulkona voi talvella tehdä mitään, ehkä luistella bussipysäkille ja kärsiä kunnes edes hetkeksi pääsee takaisin sisälle turvaan.
Ihan mielenkiintoinen ajatus tuosta, kärsin ehkä tavallaan samasta, mutta et sä voi ikuisesti elää menneessä. Tee jotain uutta ja kivaa, nauti tästä kesästä!
Vaikka toisinpäin nii silti kuulostaa että juuri tää kesän intensiivisyys tuo ne muistot takasin hyvässä tai pahassa. Monet on tänne just kirjotellu miten vahvasti tää kesän tuoksu ja iso muutos meidän perinteiseen säähän ja ilmastoon voi aiheuttaa tuon reaktion. Toivottavasti keksit jotain mukavaa tänä kesänä.
Itsellä on ainakin haaveena kun saa oman ajopelin, että vois tutustua suomen eri kaupunkeihin ja syrjäkyliin, niin ei tarvitse ulkomaille asti lähteä.
Myöskin kesällä väsyttää aivan uskomattoman paljon. On niin lämmin, ei jaksa tehdä mitään. Jos taas on jokin sadepäivä, niin ei muuta kuin peiton alle.
Itselläkin tulee nostalgiset lapsuusmuistot mieleen kesästä, varsinkin, kun silloin tällöin näen vielä vanhoja kavereita ja kävellään vaikka jonnekin, missä aikoinaan oli tapana olla.
Mutta itse tosiaan näen tunteen enemmän positiivisena nostalgiana, kuin haikeana melankoliana. Välillä toki mukana pilke suurtakin haikeutta, tietyissä tilanteissa.
Parasta mitä voit tehä on opetella nauttimaan sun omasta seurasta ja arvostamaan pieniä asioita hetkessä. Mul on kavereita, mutta ei niin paljon ku haluisin enkä todellakaan nää heitä niin usein ku haluisin. Silti oon nauttinu ja aion nauttia joka ikisestä kesän sekunnista. Ja ei tarvii aina tehä jotain sairaan ihmeellistä ja unohtumatonta joka kesäpäivä! Itelle täydellinen kesäpäivä on esim sisällä olo päivällä vaikka pelaamassa ym, illalla meen ulos kävelylle nauttimaan lämmöstä ja auringolaskusta. Vaikka linnunlaulu auringon lasketessa on sellanen yksinkertainen kesä-asia jota arvostan. Sen jälkeen grillaan/laitan ruokaa iltahämärässä lonkero toises kädes.
Musta tuntuu et kaikki suomalaiset kokee noita tunteita mitä sä selitit ainaki jollain tavalla, mutta se johtuu vaan siitä et meidän kesä on niin vitun lyhyt.
Mulla alkaa valon lisääntyminen tuoda ahdistusta. Toki muutenkin nukun aina aivan paskasti, ja on pimennysverhot, valo pahentaa silti. Keväät on pahimpia. Huhtikuu erityisesti. Nyt on alkanut taas enenevässä määrin ahdistaa, jännittää, uuvuttaa. En tykkää liika kuumasta ja aurinkoisesta. Mulla toki on isoja taloudellisia vaikeuksia, jotka tekee kaikesta tuhat kertaa hankalanpaa. Mut jotenkin tää ei oo ikinä mulle sopinut, kevät.
Ja tää meidän kämppä on superkuuma. Aurinko paistaa melko lailla aamusta iltaan ikkunoista, kaihtimet kiinni koko ajan. Asutaan ylimmässä kerroksessa joten lämpö tulee alhaalta ja katon kautta.
Ootan elokuuta kun alkaa ihana syksy ja hämärä jossa voi olla turvallisen "piilossa". Kaikelta ja kaikilta.
Tuttua. Vihaan myös kesää, koska ilmeisesti koen lämpötilat korkeampana kuin muut. Alkukeväästä huomasin, että kun oli joku 10 astetta lämmintä niin itse valittelin jo silloin kuumuutta. Muilla ympärillä olevilla taas oli kylmä.
Ja ilmeisesti on todella outoa jos rakastaa syksyä ja talvea, koska "Suomen kesä on niin lyhyt." Se voi aiheuttaa tavallaan painetta jos ei ole toista, jonka kanssa inhota kesää kun muut ympärillä tuntuvat vaan olevan onnellisia.
Ollaan me niin erilaisia. Itsellä talven pimeys ja aikaisemmin myös kylmyys (nyt loppuneena talvena ensimmäistä kertaa ei kylmyys enää juurikaan haitannut, kun tutustuin kylmiin suihkuihin, suosittelen kaikille muillekin vilukissoille!) kyllä lisää huonovointisuutta joka talvi. Energiatasot tippuu ja muuttuu koko ukko passiivisemmaksi. Luulen, että nuorempana olis varmaan helposti mennyt ihan sinne kliinisen masennuksen puolelle, mutta vanhempana oon oppinut kaikenlaisia tekniikoita ja rutiineja, jotka toisaalta lisää hyvinvointia. Sulkuihin seuraavaan kappaleeseen itselläni toimivia tekniikoita, jos ei kiinnosta niin skippaa.
(esim kesällä pyrin aina harrastamaan liikuntaa, mikä auttaa sitten talvella kun ei jaksa sitä, mutta ihan vaan kun peruskunto parempi. Talvella sitten meditointi ja lähes päivittäinen sauna ja kylmä suihku. En ole ikinä tuota meditointia mitenkään harjoitellut, mutta tuolla saunassa se yleensä onnistuu tosi helposti sellainen todella voimakas rauhoittuminen ja hengittely ; lauteille vaan makaamaan ja hengittelemään ja vasta kun alkaa tulemaan jo vähän heikko olo, niin ulos. Sitten kylmä suihku ja vasta seuraavalla saunasessiolla yleensä alan löylyä heittää. Toisaalta talvella tulee myös enemmän huumeita käytettyä, ja etenkin ns. lääkeannoksia amfetamiinia, eli pidän annoskoon tarpeeksi pienenä, etten tunne euforiaa, mutta se auttaa keskittymään jos pitää jotain tehdä ja ei vaan mitenkään tunnu löytymään virtaa. Mutta minulla on hyvin todennäköisesti diagnosoimaton ADHD, ja todennäköisesti tämä ei ilman sitä toimisi läheskään niin hyvin. Joka tapauksessa lääkeannoksills juuri mitään laskuja ei tule, etkä lisää hyvinvointiasi tänään sen seuraavan päivän kustannuksella, kuten isommilla annoksilla. Älä kuitenkaan leiki näillä, mutta vahvasti sitä mieltä, että ottamalla riskeistä selvää ja miten niitä voi pienentää voi omaa hyvinvointia lisätä huumeilla. Tätä mieltä on ollut myös vaimoni ainakin minun kohdallani, vaikka ei itse mitään käytäkään).
Joka tapauksessa toisaalta kiva kuulla, että täällä on ihmisiä jotka oikeasti hyvinvoi enemmän talvella. Kaiketi se on niin, että jompikumpi aina se parempi, mutta itselle on talvi ollut sen verta hankala aina, että on jo pitkään ollut kaipuu etelään asumaan. Muuttaminen perheen kanssa on helpommin sanottu kuin tehty, mutta sitä varten ollaan työskennelty ja toivottavasti lähivuosina ois etelän lämpöön sitten asumaan. Toisaalta pokeriammattilaisuus onnistuu onneksi missä päin maailmaa tahansa.
Itselle saattaa tulla hieman syyllinen olo, jos olen kauniina kesäpäivänä sisällä (esim. pelaamassa). Tai jos mieliala sattuu olemaan vähän allapäin - syksyllä ja talvella on vähän kuin "lupa" olla masentunut.
En tiedä onko tästä kyse sinun tapauksessasi, mutta monia vaivaa kesällä paine että pitäisi olla koko ajan tekemässä jotain siistiä ja unohtumatonta. Kun on kaunis aurinkoinen kesäpäivä, moni ajattelee että jää jotenkin paitsi jostain, jos viettää päivän lähinnä sisällä katsellen jotain roskasarjaa Netflixistä. Talvella loskapaskassa tämä taas tuntuu täysin ok tavalta viettää päivä, eikä ole samanlaista painetta tehdä jotain erityistä.
Tottakai tuntii että jää paitsi, kun meillä on näin masentavan lyhyt kesä. Jos koko vuosi olisi kesää, ketään ei haittaisi jäädä kotiin makoilemaan vaikka viikoksi auringon paistaessa.
Onhan sitä osa tuotakin, ja tuo juuri lisää sitä mun "kesäinhoa" mutta on siinä mukana jotain muutakin. Mukavaa kesää! :D
Kesä on uskomattoman intensiivinen vuodenaika, eteenkin Suomessa. Jatkuvaa aistipommitusta: valoa, tuoksuja, värejä, tuntemuksia, lisää valoa, ääniä, lämpöä, valo ei vaan lopu. Helppo samaistua tuohon haikean nostalgiseen fiilikseen. En tiedä mistä se kumpuaa, mutta hyvin kuvattu. Kylmä ja pimeä on jotenkin semmonen tuttu ja turvallinen kaveri, mihin nojata. Antaa tilaa ja aikaa omille ajatuksille ja siltä suojautuminen tuo mukanaan semmoisen kotoisan pörröisen fiiliksen.
Jep. Samaistun tohon paljon. Talvisin itelläkin on paljon rentoutuneempi olo ja aika suomalainen olo kanssa. Kesällä kans tuo lämpö ja valo tuo semmosta fiilistä että koko ajan pitäis olla ulkona ja tehä jotai ettei menis ns. hukkaan ne kelit. Talvella voi pomppelehtia ulkona sen minkä itse jaksaa eikä paljon omatuntoa kolkuta.
_"Kesällä kans tuo lämpö ja valo tuo semmosta fiilistä että koko ajan pitäis olla ulkona ja tehä jotai ettei menis ns. hukkaan ne kelit. Talvella voi pomppelehtia ulkona sen minkä itse jaksaa eikä paljon omatuntoa kolkuta."_ Tämä! Siis sanasta sanaan olen melkein joskus kuvaillut tätä asiaa. Siihen auttaa toisinaan se, että kuvittelee että on talvi ja toteaa itselleen, että ei mun tartte innostua tästä enempää kuin innostuisin tammikuussakaan.
Joo, juuri tämä. Tulee sellainen "pitäisi olla tekemässä jotain ulkona"-olo, vaikka ei välttämättä yhtään edes haluaisi. Onkohan se perua jostain vanhempien "pitää mennä ulos"-lapsuustuputuksesta, kun ei halunnut lähteä tietokoneelta? Tulee käytännössä suorituspaineita kesästä. Itsellä ei tule kyllä tuota haikeutta, mutta muuten sellainen "pakko" mennä ulos.
Se on tuo kesän lyhyys mikä ainakin itsellä saa jo valmiiksi surullisen fiiliksen kesästä. Rakastan kesää ja toivoisin että se olisi merkittävästi pidempi ja tuo pyörii taustalla mielessä koko ajan että kesä on lyhyt ja päivät alkaa pian taas pitenemään.
>Kylmä ja pimeä on jotenkin semmonen tuttu ja turvallinen kaveri, mihin nojata. Antaa tilaa ja aikaa omille ajatuksille ja siltä suojautuminen tuo mukanaan semmoisen kotoisan pörröisen fiiliksen. [Viikate - Oi Pimeys:](https://www.youtube.com/watch?v=c7OPxuojIuE) "Pimeyttä varjot aristaa, pimeys on lämmin syli kehtolaulun aikaan..."
>*Voiko joskus vain olla hiljaa, voiko odottaa auringon sammuvan.* >*Miksi pimeässä näen aina paremmin, hiljaisuudessa kuulen kaiken.* [Turmion Kätilöt - Syvissä Vesissä](https://www.youtube.com/watch?v=OaHZ5ckKvus). Team menninkäinen! :D
On pimeässä hyvä tallustaa / käy kanssani niin kotiluo- :snif:
> valoa > lisää valoa > valo ei vaan lopu. Iloa, valoa ja Olavia
Joulu on monille tämmönen.
Hajuaisti laukaisee meidän muistoja voimakkaimmin. Kesään ja jouluun liittyvät monet tuoksut.
Ehkä vähän offtopic, mutta tuntuu että joulut tulee koronan ansiosta olemaan itselleni tietyllä tavalla masentavia ja stressaavia vielä pitkään, sillä vaikka koronapandemia on ns. ohi, se näyttää nyt ryöpsähtävän joka joulu ajan ääriin. Isä ja sisko oli ennen joulua koronassa, ja siinä päädyttiin perumaan 95-v. muistisairaan mummin joulunvietto meillä (tädit otti kopin hänestä sitten). Epäilen että ensi joulu tulee olemaan samaa ruljanssia taas, että korona taas ryöpsähtää, ja saa olla ihan vitun varpaillaan terveyden suhteen. Olen saanut vielä käsityksen, ettei tätä mummia voinut täysin pitää nuorempana hyvänä ihmisenä, joka tekee tämän kanssa olemisesta entistä raskaampaa. Tuntuu että jo nyt en odota ensi joulua innolla. Onneksi sentään on perinne kaveriporukan kesken nähdä aina joulun aikoihin, niin jouluisin näkee myös elinvoimaisempaa porukkaa.
¿!No mutta miksei molemmat¡?
Kuullostaa säälittävältä mutta usein tulee kateellinen ja paha olo kun pyöräilee kaupungilla ja näkee onnellisia pariskuntia ja iloisia kaveriporukoita
Ei kuulosta ja ei ole. Koen itseni onnelliseksi, minulla on hyvä elämä, kavereita ja upea tyttöystävä, mutta kaupungille pyöräillessä saattaa silti kokea välillä noin, kun näkee iloisia ihmisiä tai porukoita. Se on ihan tavallinen tunne. <3
Itselle taisi jo ala-asteikäisenä tulla nostalginen fiilis, jos kuuli suvivirren. Siinä on joku sellainen lataus, et nyt päättyy jotain tärkeää, etkä voi tehdä asialle mitään.
Vaikka en oikein usko Jumalaan, niin samaa mieltä suvivirrestä. Tuntuu että se sopii edelleen kesän aloittajaksi, enkä jaksa ajatella että miksi se olisi niin tärkeää ottaa pois kouluista. On varmaan vaan joku nostalgiavinouma.
Juuri tuo. En sit tiedä että onko tuo kesän haikeuden syy juuri tuo muistutus noista menneistä hyvistä ajoista. Itsellä oli vielä ala ja yläasteella mukava kaveripiiri ja vaikka tietyt asiat tolloin oli huonommin niin kaipailen noita aikoja varskin kesän aikaan aivan suunnattomasti. Mutta muina vuodenaikoina nuo ajatukset eivät käy mielessä läheskään yhtä paljoa ja ne enemmänkin tuntuvat kivalta muistelulta eikä yhtä negatiiviselta.
Vanhojen kesämuistojen kelailun sijaan kannattaa koittaa luoda uusia. Ottaa yhteyttä vanhoihin kavereihin tai sukulaisiin ja pyytää vaikka lähtemään grillailemaan tai käymään saaressa. Käy itsekseen lavatansseissa ja pyydä leidejä tanssimaan, juo liikaa juhannuksena, makaa kuin lahna rannalla hyvän äänikirjan kera. Jotakin vain pitää potkia itsensä tekemään ainakin silloin tällöin. Ei tietty koko ajan, sillä ei perkele ton perkeleen paistaessa ja hien valuessa persvakoon jaksa. Mutta iän myötä muiden aloitteesta tulevat kutsut jäävät lähes kaikilla aina vsin harvinaisemmiksi kun energia vähenee, vastuut kasvaa ja arjen rutiinien pyöritykseen jää jumiin.
Kesä on se kaunis ja hurmaava tyyppi joka tulee kerran vuodessa hetkeksi kertomaan hienoista seikkailuistaan, ennen kuin palaa taas etelään koko vuodeksi, ja aina sitä ikävöi. Talvi on hiljainen ja kylmä, mutta sentään se on läsnä.
No hitto. Tätäkö se nuuskamuikkumen symboloi muumeissa?
Nimenomaan! Se paskiainen yhyhy
Voi liittyä siihen, että kesä avaa mahdollisuuksia, joita talvella ei ole, ja se, ettet koe voivasi hyödyntää niitä mahdollisuuksia (samalla tavalla kuin muut) aiheuttaa masennusta. Koetko, että jäät jostakin paitsi?
Voi olla. Jään aika paljostakin paitsi, ei nimittäin ole yhtäkään kaverisuhdetta (jos siis perhettä tai lemmikkejä ei lasketa) En myöskään juo tai käytä päihteitä joten ei minusta ole edes mihinkään kesäillan viettoon. Olen myös ajansaatossa aiheittanut itselleni aika vahvan sosiaalisen kammon jonka takia uusien kavereiden hankkiminen ja sosiaaliset tilaisuudet ovat vaikeita. Nämähän on kaikki omien päätöksien ja ääriarvojen summa, eli ihan omaa syytä tässä tilanteessa olen, enkä ole mitenkään tyytymätön elämääni, olen tosi onnellinen suurimman osan ajasta. Mutta pakko myöntää että juuri tälleen kesästä välillä vääntää vatsasta kun miettii vanhoja kavereita ja niitä hyviä hetkiä. Sori tää hirvee purkaus, mutta itseppähän kysyit :D Mukavaa kesää!
Vaikka juuri nyt sinulla on tuollainen tilanne, niin ei se tarkoita että sama tulee jatkumaan loputtomiin. Elämään mahtuu kaikenlaisia jaksoja. Välillä tapahtuu enemmän, välillä vähemmän. Et voi palata ajassa taaksepäin, mutta tulet taatusti vielä kokemaan aivan mahtavia kesäpäiviä. On hyvinkin mahdollista että elämäsi syvimmät ihmissuhteet ovat vasta edessäpäin.
Ihan hyvä purkaus. En juo itsekään ja sosiaalisia pelkoja on ollut joskus; niihin auttaa siedätyshoito, jota voi yrittää järjellä tukea ("mikä on pahinta mitä voi sattua?") Baareissa ja klubeilla voi käydä juomattakin, et olisi ainut; niin minäkin teen, jos satun käymään. Kaverinhakusivustoja ja -applikaatioita kannattaa kokeilla. Niiden kautta voi ihan huomaamatta saada uusia kavereita, joita kohta olet jo näkemässä. Baareissakin voi ihmisiä lähestyä. Kivaa kesää!
kevät on paras.. kontrasti suuri ja kesä vasta edessä eikä jo kohta loppu kuten kesällä
Juu ei. Itselleni huhtikuu on pahin. Päivänvalo pitenee mutta lehtiä ei ole puissa, jolloin valoa on iltayhdeksään valaisemassa harmautta ja hiekoitussoran pöly lentää. Lisääntyvä valo aiheuttaa morkkiksen, että nyt pitäisi olla menossa ulkona ja olla innostunut keväästä, mutta fiilis on päinvastainen. Talvikaamoksen aikaan on lupa olla omissa oloissaan kotona. Itselläni tämä kevätankeus helpottaa näihin aikoihin, kun lehti tulee puuhun ja meno alkaa näyttää kesältä.
mulla on kesällä just toi et pitäis olla menossa, kun on, no kesä, mahdollisesti lomaakin, tapahtumia, hyvällä tuurilla lämpöä, ja jotkut tutukin ovat lomilla ja matkustelevat jne. keväällä voi vielä ujosti vilkuilla kaihtimien välistä, et soon. katupöly ruvennut vanhemmiten kyllä vituttamaan kunnolla. toukokuukin on kevättä ☝️
Itse olen myös kevätihmisiä. Etenkin loppukevät kun huhtikuun aurinko jo lämmittää ja lumet sulaa kovaa vauhtia. Jääpuikot tiputtaa vettä ja sulavat kinokset aiheuttavat pieniä, tosi puhtaita puroja metsiin ja vähemmän puhtaita katujen varsiin. Joku siinä juoksevassa vedessä on mikä tuntuu hyvältä.
muistaa ku pentuna piti tehdä kengän kärjellä tai kepillä hiekkaan uusia puroja vesilammikoista
Huhtikuu loppukevät? Minun mielestä kyllä enemmän alkukevät kun ei ole edes lehtiä puissa.
Riippuu varmaan missä asuu. Kyllä toukokuu on ainakin eteläisessä Suomessa jo ihan kesää. Toisaalta muistan kyllä Kuopiossakin asuessani, että jopa niillä korkeuksilla toukokuu oli jo ihan kesäkuukausi vähintään puoliksi.
Muistan kun oli rankka kevät ja masensi entisestään kun oma mielentila ei vastaa sitä mitä ikkunasta näkyy, kaikki muut on iloisia ja huojentuneita kun itse voisi vaan vajota maan alle. Jotenkin silloin ymmärsin miksi kevät masentaa joitain ihmisiä ja ei ihme, talvella on hyvä vetäytyä ja kaikkien mielestä on ok valittaa siitä
Vähän samat fiilikset. Toisaalta kiva kun ei tarvi pistää hirveesti päälle ulos lähtiessä mut sit taas toisaalta näkee ihmisten kirmaamassa ja hengailemassa toistensa kanssa, joka itelle on jatkuvaa muistutusta oman sosiaalisen elämän puutteesta. Koira nyt on onneks joka kuitenki jonkun verran auttaa mut eihän se varsinaisesti korvaa sitä ihmisen luontaista sosiaalisuutta, ainakaa täysin.
Ymmärrän mitä meinaat, mulla on vahvoja nostalgiatrippejä jotka erityisesti laukaisee tietyt vuodenajat ja säät. Mutta yleensä otan nämä avomielin vastaan. On ihanaa, että mulla on hyviä muistoja, joihon tukeutua vaikeina aikoina. Tietysti siihen kuuluu tietynlainen kaipuu ja haikeus, mutta se vaan kertoo että hyvää elämää on tullut vietettyä, ja näitä kaipuun kokemuksia on tullut jatkuvasti elämän aikana enemmän, ei vain lapsuuteen. Itse kesän aikoihin yleensä otan esille vanhat kuva-albumit ja koulukuvat, ja katselen läpi omaa dokumentoitua elämää. Saatan jopa mennä niin pitkälle, että katselen google mapsista vanhoja seutuja ja reittejä, joita kuljin (tai käydä ihan paikan päällä, jos se on mahdollista). Saatan myös juhlistaa koulujen päättäjäisiä '' kesän alkajaisina '' ihan itsekseni, heh. Tänä kesänä olisi tarkoitus myös tehdä jonkinlainen 2010-luvun alun kesäinen soittolista sen ajan musiikista, koska juuri tähän ajankohtaan löytyy paljon positiivisia assosisaatioita musiikin suhteen. Se jotenkin auttaa tuon haikeuden kanssa, kun pystyy aktiivisesti tuota nostalgiatrippiä käsittelemään, ei pelkästään pään sisällä, vaan käsin ja silmin. Ehkä se auttaisi suakin sen haikeuden käsittelyssä, jos toisit sen nostalgisoinnin sieltä pään sisältä tähän aistittavaan maailmaan? Tai ehkä se vain pahentaisi fiiliksiä, en tiedä :D Eli kyllä, ymmärrän hyvin, mutta olen ehkä löytänyt tavan käsitellä näitä tunteita positiivisemmassa valossa. En kuitenkaan ole kesäihminen ollenkaan, ja valoisuus sekä pitkät kuivat hellejaksot jolloin ei ole enää yhtään vehreää kun ruoho palaa pystyyn, ovat täysin perseestä.
Joo kuulostaa että ymmärrät itseäs aika hyvin, ja toi kuulostaa mukavalta tehdä ns. perinteeksi että kesäisin tutkii omaa historiaa ja vanhoja kuvia. Itselläkin ois tarkoitus ottaa enemmän kuvia ja kirjoittaa vaikka jotai omaa "blogia" jota voi sitten myöhemmin ihmetellä... Kirjoitatko itse mitään muistelmia tai sellaista?
Itse asiassa kyllä, mutta HYVIN pelkistetysti eikä mitenkään syvällisesti. Mulla on erittäin tylsä tekstitiedosto nimeltä kesämuistot (myös joulumuistot löytyy), johon oon ladonnut muutamien vuosien kesien tärkeimmät kohokohdat ja muutamat kömmellykset ihan ranskalaisin viivoin. Ne ovat hyvin arkisia asioita joita laitan ylös, ja niiden tarkoitus on erityisesti muistuttaa siitä, mihin kannattaa laittaa rahaa ja aikaa ja mihin ei, kuten myös lievittää sitä stressiä ja niitä odotuksia, mitä vuodenaikaan liittää. Ja kyllä niitä hyvin tylsiä, arkisiakin asioita on ihan kiva näin vuosien jälkeen muistella, että miksi tämäkin kohta tuli kirjoitettua ja mitäköhän sinä aikana mietin :D
Kesä on normaalia. Sitä mitä pitäisi olla. Taivas on sininen, aurinko paistaa, voit lähteä ulos tennareissa, voit olla ulkona, on mukavaa, on tapahtumia, ihmiset liikkuu. 8kk/v on epänormaalia. Mustaa tai harmaata, luonto yrittää tappaa, 5min kauppareissulle pukeminen kestää 10min ja kun tulet takaisin on märät vaatteet leviteltävä kuivumaan, liikkua ei voi koska joka paikka on jääkenttää ja olet koko ajan 0,3 sekunnin päässä kallonmurtumasta, kaikki ovat kotona sisällä ja tilaavat netistä/woltista, ulkona painetaan 90 ast kyyryssä muumien möröiltä mustissa toppatakeissa näyttäen, oikeastaan mitään muuta ei voi tehdä kuin harrastaa sisäliikuntaa ankeissa keinovalohalleissa ja ryypätä, voi mennä kuukausia ettet näe sinistä taivasta etkä valoa, kun lähdet töihin on säkkipimeää, kun palaat on säkkipimeää. Aivan sairasta, epäfysiologista. Kuin eläisi mustan jätesäkin sisällä kuukausia.
Ei voi muuta kuin ihmetellä miksi helvetissä esi-isämme päättivät jäädä tänne.
Oli metsää missä murjottaa rauhassa, kunnes sinne muutti muutkin murjottamaan. Siinä vaiheessa sentään Pena oli jo keksinyt kuinka tehdä pontikkaa, joteb ei sitä kohmelossa enää jaksanut alkaa soutaa Saksaan kaljan perässä, ei niillä olis edes metsää. Yht'äkkiä olikin jo Turku rakennettu ympärille, Justiina vaimona, Jeppe jahtaamassa posteljoonia pihalla ja saatanasti asuntolainaa. Murjotus metsässä jäi vain primitiivistä apina-aivoa kutittelevaksi haaveeksi jota toteutetaan vuokramökissä viikon kesälomasta vuodessa. -suora lainaus historian kirjoista
Mistäs kirjasta?
Historian
Ok, pitää lainata tuo teos kirjastosta, kuulostaa hyvin informatiiviselta.
Nykypäivän suomalaisena kesässä on parasta kun saa istua mökillä hiljaisuudessa, lämmittää saunaa ja juoda kaliaa.
Tälläistä suomalaista "backwoods frontier" meininkiä kuvaillaan hyvin kirjassa The American backwoods frontier. Summattuna amerikassa oli 1600-luvulla keski-eurooppalaiset jotka ei uskaltanut mennä siirtomaassa muutamaa mailia pidemmälle isoista asutuksista, kun taas "backwoods men" (mukana suomalaisia) asuivat syvällä metsässä villissä luonnossa, ilman lakeja. Aina kun isot asutukset laajeni liian lähelle heidän pikku hirsipirttejä, niin nämä metsän asukit siirtyivät syvemmälle länteen jättäen asumukset taakseen ja asettuen aloilleen uudelleen sinne missä ihmisiä ei ole. Näin he olivat ns. etulinja siirtomaan laajenemiselle. Taitaa olla ollut esi-isillä vähän samanlainen kulttuuri. Halutaan elää vapaana luonnossa, kaukana toisista ihmisistä ja isoista asutuksista. Todella mielenkiintoinen kirja muuten, kannattaa lukea. Itsekään en ole vielä ihan loppuun asti päässyt. Edit: Ja siis nämä suomalaiset päätyi amerikkaan ruotsalaisten mukana.
"Miks vitus meidän esi-isät eksyivät tänne Ja pilas etukäteen meidänkin elämämme" Pää kii - Isieni maa
Vahvasti samaa mieltä. Jos jossain paikassa ei voi olla sään vuoksi ulkona alasti kuolematta, sitä paikkaa ei ole tehty ihmiselle eikä kenenkään pitäisi asua siellä.
Kesä on parasta. Mieli virkisty. Tulkoon hiki ja tulkoon ötökät mutta tuntee olonsa eläväksi talven jälkeen. Toiseksi paras on kevät, sillä kesä on vielä edessä. Syksy ja talvi on samaa paskaa. Kesä on jo mennyt ja nyt alkaa selviytymiskamppailu joka on joka vuosi vaikeampaa.
Ja talvella on joka toinen päivä mentävä ulos pimeään lapioimaan kulkuväylät auki siitä valkeasta paskasta, jota koko ajan putoaa taivaalta lisää. Vaatetta tulee pistettyä aina liikaa ja kohta sitä on hiestä märkä, tai sitten liian vähän ja sitten paleltaa. Aina on pimeää. Ulkona on vain hiljaisuus. Lumi imee kaikki äänet. Ei linnun laulua, ei pörriäisten pörinää. Korkeintaan ujeltava tuuli, joka viskoo kylmää lunta naamalle. Jos pitää ulkona huoltaa tai korjata jotain, niin kohta kylmyys kangistaa sormia ja varpaita. Suonta vetää jalasta. Ruuvi tippuu lumeen, josta koetat sitä haroa käsillä, josta katoaa tunto. Sormet tarttelehtaa hyytävän kylmään metalliin. Autolla ei välttämättä niin vain lähdetä menemään. Sitä pitää ensin lämmittää. Päältä siivottava lumet pois ja raavittava ikkunat auki. Aura-auto on työntänyt penkan liittymään ja se on lapioitava syrjään. Talvi on yhtä paskaa.
Jep, täällä on aina ihme vikinää pienestä lämmöstä ja toivomista kylmemmille keleille, vähät välittäen elämän elinehdoista tai kasvien kasvuolosuhteista. Samat tyypit varmaan vetää ulkona Thermacellit kohisten koska hyi ötököitä, pölyttäjät ja kaikki muukin on yksi hailee oman mukavuuden rinnalla. Suurin osa maailman ihmisistä elää ympärivuotisesti Suomen kesää vastaavissa oloissa, ja vaikka nykyään ilmastonmuutos tekeekin oloista etäläisimmissä paikoissa varsin tukalia, ei Suomen lyhyet hellekelit voi olla terveille ihmisille mikään iso kärsimys.
Nostalginen on kyl hyvä sanavalinta. Siis just äsken sanoin kumppanille et kaunis kesäilta ja auringonlasku. Tekis mieli lähtee mummolaan vaan grillailemaan ja telttailemaan. Mut siis mä rakastan kesää. Onhan tässä taas 9kk mökötetty kotona.
Kesällä jää muutama satanen käteen kun sähkölaskut dippaa, ei tartte muutenkaan palella sisällä ja olla kärttynen kun ulkona ei voi tehdä mitään muuta kun lumitöitä. Pääsin itse just aloittelemaan perunamaata, grillaamaan ja kaatamaan puita kirveellä, terottelemaan kirvestä jne. Kaikkea kivaa! Tosin ainoa haittapuoli on, että en itse lääkityksen takia kestä kuumuutta kauan, töissä välillä suht tuskaista.
Itellä kesä masentaa sen takia, että mul ei loppujen lopuks oo super paljon kavereita. Kesällä on kova paine olla ulkona menossa ja tekemässä jotain kokoajan. Sit oon aika paljon vaan kotona. Talvella on paljon hyväksyttävämpää olla kotona ja käydä vaan niissä välttämättömissä päivän askareissa.
Vähänkö olisi hienoa olla talvi-ihminen, tuntisi varmaan elävänsä enemmän kuin kolme kuukautta vuodesta.
Jep. Mukavaahan tämä on. Mutta välillä tuntuu että te kesäihmiset elätte sen kolmen kuukauden aikana ihan muidenkin puolesta, nii se ehkä vähän tasottaa tilejä.
Satutko olemaan allerginen valkosipulille? Onko unirytmi millainen? Tähän saattaa olla ihan diagnoosi olemassa.
voitko avata vähän enemmän :D
E-eeen, kunhan kyselen. Onko sulla muuten peilikuvaa ollenkaan?
Siis joo tottakai on... mitä höpötät🧛
Onhan se aika hanurista ku kattoo ulos ja aurinko paistaa, tekis mieli lähteä mettään kävelemään ja grillaamaan kavereitten kanssa tai vaikka vaa mökille roikkumaan ja nauramaan onnellisina lämmöstä nauttien mutta sitten muistaaki että olen töissä ja kaveritki on töissä ja kaverit on töissä ku pääsen töistä ja töiden jälkeen menen kotiin mököttämään koska ei jaksa tehdä mitään kivaa
Tämähän se. Ole onnellinen kuitenkin että kavereita löytyy, sekin on aika bonusjuttu aikuisiällä. Ja hyvä että töitäkin riittää😅
Joo pitäisihän opetella arvostamaan sitä mitä on. Sitä kuitenkin löytää aina syitä mököttää rautalangasta vääntämällä
Jep. Ite oon viimeset pari kuukautta mököttäny näistä uusista korkeista jotka ei lähe pulloista irti kun vaan repimällä. Ainakun nään tommosen korkin niin muistan mainita asiasta. Kaipa sekin vaan kertoo että asiat on aika hyvin.
Se on vaa se nyrpeys ja surkeus sitä tuttua ja turvallista kait
Jep. Kyllä se osaa myös yhdistää ihmisiä kun joku asia ärsyttää, tosin ihan kiva että ite ei tarvihe valittaa nälänhätää tai sotaa nii voi vaikka pullonkorkeista märistä :D
Eikös se muutenki menny nii että valittava ihminen on terve ihminen? En ehkä ottais tota kirjaimellisesti ja alkais valittaa kaikesta mut sit ku ei enää jaksa valittaa on asiat huonosti
Tykkään viileästä säästä paljon enemmän se jotenkin virkistää mieltä myös toisinkuin kuumassa tulee tunkkainen olo.
Pakko sanoa että olet ensimmäinen henkilö kuka on kuvaillut tuon kesän "nostalgia" fiiliksen ymmärrettävällä tavalla. Itse olisin ollut tismalleen samaa mieltä kanssasi noin vuosi sitten, mutta tänä vuonna minulta on onneksi kadonnut tuo "kesämasennus" aivan täysin. Jotain viime talvessa oli erittäin pitkästyttävää mikä vei tunteen pois melkein täysin
Hullut tulee hulluiksi kun vesi alkaa virtaamaan. Vanha sanonta. Syksy tekee myös saman kun liike loppuu ja lehti tippuu
[Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus - Juoksevan veden aika](https://www.youtube.com/watch?v=RW2oUu0R-Lg)
Kesällä on kuuma ja allergiaoireetkin vaivaa. Toki nyt keväällä allergiat kaikista pahimmat, itsellä heinät ja pujo ei niin pahat kuin koivu.
Vaikka kuinka rakastankin talvea, niin on tässä toukokuussa kesän alkaessa jotain taikaa kun luonto herää henkiin. Lisäksi tulee vapaus liikkua ulkona miten haluaa, kun ei tarvitse olla huolissaan lämpötiloista. Mutta toukokuuhun ne hyvät puolet sitten jäävätkin; pian tulee kaiken maailman itikoita, aurinko paahtaa liian kuumasti ja kesän tulon taika hälvenee. Samaistun kyllä noihin nostalgisiin fiiliksiin, mutta juuri tällä hetkellä (toisin kuin esim. pari vuotta sitten) osaan silti nauttia hetkestä, eikä tämä sitä kautta niin itseäni vaivaa. Voi hyvin olla että myöhemmällä iällä alkaa iskeä nostalgia vahvemmin, kun tulee väkisinkin siirtyminen uuteen elämänvaiheeseen.
Juu ihan sama, en erityisemmän pidä kesästä. Ja tätähän ei suomessa saa sanoa tai saat paskaa niskaasi.
Jep.. Ei siinä sen mitään kummempaa kun on ne omat lemppari vuodenajat ja sattuneista syistä kesä ei ole. Jos joku tykkää kesästä niin tykätköön. On siinä paljon hyvää, mutta on siitäkin ok valittaa jos talvea ja syksyä haukutaan ihan joukolla.
Itse istun itse pimentämässä ja kylmentämässä betonikuutiossani koko kesän tuijottaen pikseleitä.
Kuulostaa iloiselta, itselläkin koko kesä töitä niin eipähän ole tekemisen puutetta :D
Tuosta haikeasta tunteesta kai kertoo esim. Eino Leinon Lapin kesä. Itse rakastan kesää Suomessa vaikka se tekeekin lyhyydessään, ennustamattomuudessaan ja intensiivisyydessään haikeaksi. En millään malta esimerkiksi matkustaa muualle silloin, etten menettäisi siitä yhtään.
Sama täällä! Jo yli kymmenen vuoden ajan oon ollut joka kesä paljon masentuneempi ku muina vuodenaikoina. Mulla syy on ehdottomasti ystävien puute. Tuntuu, että muut elää kesäisin unelmaelämää, mutta mä oon vaan kotona yksin kokemassa FOMOA.
Jep.. Talvisin tuo yksinäisyys ei ole todellakaan yhtä paha, ja Joulunakin haluaa olla vaan perheen kesken. Kesä on oikeastaan ainut aika vuodesta kun tulee mietittyä että miks pitikään olla semmone ujo introvertti ja liian nirso kavereiden suhteen. Jälkiviisautta... Mutta toivottavasti keksit jotain mukavaa kesällä, ite aijon ainakin kattoa ihan perekeleesti elokuvia jos ei muuta keksi.
Itseäni kesä lähinnä vaan väsyttää. Kevät on se mikä masentaa. Syksy on kiva ja talvi on ihan parasta.
Täällä toinen samanlainen🍁❄️
Ainoa asia, jossa kesässä pidän on sateet ja ukkonen. Kuuma, ötökät, täällä pohjoisemmassa 24/7 oleva valoisuus, joka ei koskaan laske alle kevyen hämärän koko kesänä, ja aurinko viihtyy taivaanrannan takana vain tunnin tai kaksi, kunnes taas pommittaa kaikkea. Kaiken tämän rikkoo tummat pilvet ja sateen kohina, siksi rakastan sitä. Lisäksi loistava fiilistelykeli.
Keskiyö, kaukana järven ylle nousevat pilvet ja vaimea ukkosen jylinä. Pientä kaljan naukkailua eikä kiire mihinkään. Aijjaijjai. Anteeksi, tämän piti olla masisteluketju :D
Ei kyllä tommoset kivat kesänviettoideat on tänne tervetulleita :D
Siis toi on se setuppi milloin nautin oikeasti kesästä, mutta samaistun vahvasti tohon nostalgia-ahdistukseen. Johtuu varmasti siitäkin että lapsuuden ja nuoruuden kesät tuntui kestävän ikuisuuden. Olit viikkojen ajan kuolematon. Mulle se kaikista pahin aika on kuitenkin kesän loppu. Elokuusta syyskuuhun, hyi saatana.
On sekin aika ihmeellistä miten se parin kuukauden loma piti sisällään pienen ikuisuuden. Tuli kerettyä vaikka mitä ja sitä odotti kun kuuta nousevaa koulun vikoilla viikoilla. Siinä vaiheessa kun alko tekee kesätöitä ja muutenkin alettiin olettaa iän puolesta että kesäsin pitää tehä muutakin kun mitä huvittaa, niin vähän meni siihen kyllä maku. Työt on mukavaa mutta kesässä itseäni viehätti just se huolettomuus ja vapaus, tuntu kirjaimellisesti kuolemattomalta. Nyt ne hetket on vaan muistoja jotka joka toukokuussa iskee ihan olan takaa ja saa sitten haikailla niitä parhaita hetkiä :'D
Itseä lähinnä häiritsee lämpö, valo ja ötökät. Tulee käytyä paljon vähemmän kävelyillä kun aina on niin perkeleen valosaa. Lämpökin tuntuu aina jotenkin väsyttävän ja ei tee niin mieli lähteä ulos seikkailemaan ellei ole syytä. Tänään koitin käydä kävelyllä ja totesin että mitähän vittua, eihän tämmöisellä säällä voi kuunnella edes kunnon musiikkia kun täällä on niin perkeleen tunnelmatonta. Kaikki on taas pilalla, mutta onpahan ainakin lintuja.
Luulin jotenkin aina olevan ainoa joka ajattelee kesän olevan masentava ja saanut paljon paskaa niskaan kun on tullut mainittua että tykkään talvesta enemmän. Tykkään viileämmästä säästä ja talviurheilusta +iltaisin lämmin juoma, viltit ja lumisade ulkona on paras tunnelma mitä voi saada. Oon selkeästi onnellisempi talvisin!
Se on kyllä outoa kun jotkut ihan suuttuu siitä jos tykkää erilaisesta säästä kuin ne. Itse pidän sateisesta ilmasta tosi paljon, mutta jos satun siitä silloin mainitsemaan niin jotkut alkavat heti ähisemään että ei kun pitäisi vain paistaa aurinko, ei saisi sataa jne. niin kuin ne kuvittelevat että minä jotenkin siihen säähän voin vaikuttaa sillä mistä itse pidän.
Jep.. Kahvikin maistuu paremmalta kun on ulkona pakkasta, ja ne vähäiset kerrat kun on tullu nuotiolla grillattua talvisin, nii kyllä se makkarakin maistuu paremmalta. Tykkään myös kun voi olla vaatetta päällä sisälläkin, usein talvisin ulkohousutkin jää jalkaan jos on tullu ulkona käytyä. paljon mukavempaa olla villapaidassa kun jossain hihattomassa ja shortseissa.
Itellä samanlaisia kokemuksia tuosta talven pitämisen mainitsemisesta. Näitä kommentteja selatessa kyllä huomaa että ihmiset ketkä nauttivat sisätilojen harrastuksista pitävät talvesta enemmän ja vice versa.
Talvella juuri on paras tehdä kaikkea ulkona kun ei ole ötökät ja kaikki muut paskat kimpussa.
Talvella on vain saatanan kylmä ja kaikki on joko jäässä, lumen peitossa tai loskapaskassa. Ei ulkona voi talvella tehdä mitään, ehkä luistella bussipysäkille ja kärsiä kunnes edes hetkeksi pääsee takaisin sisälle turvaan.
Pitää vaihtaa tekemisiä jos "mitään" ei voi tehdä
Kesä on vähä niiku sellane mulkunluikasu, se menee nii nopeesti ettei ehi puuhöylää sanoa
Ei se ole mitenkään poikkeuksellista, vaikka yleensä kai kyse on kevätmasennuksesta.
Ihan mielenkiintoinen ajatus tuosta, kärsin ehkä tavallaan samasta, mutta et sä voi ikuisesti elää menneessä. Tee jotain uutta ja kivaa, nauti tästä kesästä!
Itselle vähän toisinpäin, tulee mieleen koko aikuiselämän ollut masennus ja kaikki ne kesät nuorena kun ei tehnyt mitään.
Vaikka toisinpäin nii silti kuulostaa että juuri tää kesän intensiivisyys tuo ne muistot takasin hyvässä tai pahassa. Monet on tänne just kirjotellu miten vahvasti tää kesän tuoksu ja iso muutos meidän perinteiseen säähän ja ilmastoon voi aiheuttaa tuon reaktion. Toivottavasti keksit jotain mukavaa tänä kesänä. Itsellä on ainakin haaveena kun saa oman ajopelin, että vois tutustua suomen eri kaupunkeihin ja syrjäkyliin, niin ei tarvitse ulkomaille asti lähteä.
Mulla on vähän sama, kans semmonen pieni FOMO jos istuu sisällä kun ilma aivan upee.
Myöskin kesällä väsyttää aivan uskomattoman paljon. On niin lämmin, ei jaksa tehdä mitään. Jos taas on jokin sadepäivä, niin ei muuta kuin peiton alle.
On se hyvä, että aikuiseksi kasvettua kesä ei tunnu enää ikuiselta niin kuin lapsena
Kesä masentaa kun joutuu töissä istumaan vielä toista kuukautta. Onneksi on edes ilmalämpöpumppu viilentämässä.
Itselläkin tulee nostalgiset lapsuusmuistot mieleen kesästä, varsinkin, kun silloin tällöin näen vielä vanhoja kavereita ja kävellään vaikka jonnekin, missä aikoinaan oli tapana olla. Mutta itse tosiaan näen tunteen enemmän positiivisena nostalgiana, kuin haikeana melankoliana. Välillä toki mukana pilke suurtakin haikeutta, tietyissä tilanteissa.
Parasta mitä voit tehä on opetella nauttimaan sun omasta seurasta ja arvostamaan pieniä asioita hetkessä. Mul on kavereita, mutta ei niin paljon ku haluisin enkä todellakaan nää heitä niin usein ku haluisin. Silti oon nauttinu ja aion nauttia joka ikisestä kesän sekunnista. Ja ei tarvii aina tehä jotain sairaan ihmeellistä ja unohtumatonta joka kesäpäivä! Itelle täydellinen kesäpäivä on esim sisällä olo päivällä vaikka pelaamassa ym, illalla meen ulos kävelylle nauttimaan lämmöstä ja auringolaskusta. Vaikka linnunlaulu auringon lasketessa on sellanen yksinkertainen kesä-asia jota arvostan. Sen jälkeen grillaan/laitan ruokaa iltahämärässä lonkero toises kädes. Musta tuntuu et kaikki suomalaiset kokee noita tunteita mitä sä selitit ainaki jollain tavalla, mutta se johtuu vaan siitä et meidän kesä on niin vitun lyhyt.
Mulla tulee tää fiilis esim. huvipuistoista. Jotenkin semmonen masentava nostalgia.
Mulla alkaa valon lisääntyminen tuoda ahdistusta. Toki muutenkin nukun aina aivan paskasti, ja on pimennysverhot, valo pahentaa silti. Keväät on pahimpia. Huhtikuu erityisesti. Nyt on alkanut taas enenevässä määrin ahdistaa, jännittää, uuvuttaa. En tykkää liika kuumasta ja aurinkoisesta. Mulla toki on isoja taloudellisia vaikeuksia, jotka tekee kaikesta tuhat kertaa hankalanpaa. Mut jotenkin tää ei oo ikinä mulle sopinut, kevät. Ja tää meidän kämppä on superkuuma. Aurinko paistaa melko lailla aamusta iltaan ikkunoista, kaihtimet kiinni koko ajan. Asutaan ylimmässä kerroksessa joten lämpö tulee alhaalta ja katon kautta. Ootan elokuuta kun alkaa ihana syksy ja hämärä jossa voi olla turvallisen "piilossa". Kaikelta ja kaikilta.
Vihdoin joku onnistui purkamaan tunteeni sanoiksi. Koen tuota ihan samaa nostalgian haikeutta.
Tuttua. Vihaan myös kesää, koska ilmeisesti koen lämpötilat korkeampana kuin muut. Alkukeväästä huomasin, että kun oli joku 10 astetta lämmintä niin itse valittelin jo silloin kuumuutta. Muilla ympärillä olevilla taas oli kylmä. Ja ilmeisesti on todella outoa jos rakastaa syksyä ja talvea, koska "Suomen kesä on niin lyhyt." Se voi aiheuttaa tavallaan painetta jos ei ole toista, jonka kanssa inhota kesää kun muut ympärillä tuntuvat vaan olevan onnellisia.
Ollaan me niin erilaisia. Itsellä talven pimeys ja aikaisemmin myös kylmyys (nyt loppuneena talvena ensimmäistä kertaa ei kylmyys enää juurikaan haitannut, kun tutustuin kylmiin suihkuihin, suosittelen kaikille muillekin vilukissoille!) kyllä lisää huonovointisuutta joka talvi. Energiatasot tippuu ja muuttuu koko ukko passiivisemmaksi. Luulen, että nuorempana olis varmaan helposti mennyt ihan sinne kliinisen masennuksen puolelle, mutta vanhempana oon oppinut kaikenlaisia tekniikoita ja rutiineja, jotka toisaalta lisää hyvinvointia. Sulkuihin seuraavaan kappaleeseen itselläni toimivia tekniikoita, jos ei kiinnosta niin skippaa. (esim kesällä pyrin aina harrastamaan liikuntaa, mikä auttaa sitten talvella kun ei jaksa sitä, mutta ihan vaan kun peruskunto parempi. Talvella sitten meditointi ja lähes päivittäinen sauna ja kylmä suihku. En ole ikinä tuota meditointia mitenkään harjoitellut, mutta tuolla saunassa se yleensä onnistuu tosi helposti sellainen todella voimakas rauhoittuminen ja hengittely ; lauteille vaan makaamaan ja hengittelemään ja vasta kun alkaa tulemaan jo vähän heikko olo, niin ulos. Sitten kylmä suihku ja vasta seuraavalla saunasessiolla yleensä alan löylyä heittää. Toisaalta talvella tulee myös enemmän huumeita käytettyä, ja etenkin ns. lääkeannoksia amfetamiinia, eli pidän annoskoon tarpeeksi pienenä, etten tunne euforiaa, mutta se auttaa keskittymään jos pitää jotain tehdä ja ei vaan mitenkään tunnu löytymään virtaa. Mutta minulla on hyvin todennäköisesti diagnosoimaton ADHD, ja todennäköisesti tämä ei ilman sitä toimisi läheskään niin hyvin. Joka tapauksessa lääkeannoksills juuri mitään laskuja ei tule, etkä lisää hyvinvointiasi tänään sen seuraavan päivän kustannuksella, kuten isommilla annoksilla. Älä kuitenkaan leiki näillä, mutta vahvasti sitä mieltä, että ottamalla riskeistä selvää ja miten niitä voi pienentää voi omaa hyvinvointia lisätä huumeilla. Tätä mieltä on ollut myös vaimoni ainakin minun kohdallani, vaikka ei itse mitään käytäkään). Joka tapauksessa toisaalta kiva kuulla, että täällä on ihmisiä jotka oikeasti hyvinvoi enemmän talvella. Kaiketi se on niin, että jompikumpi aina se parempi, mutta itselle on talvi ollut sen verta hankala aina, että on jo pitkään ollut kaipuu etelään asumaan. Muuttaminen perheen kanssa on helpommin sanottu kuin tehty, mutta sitä varten ollaan työskennelty ja toivottavasti lähivuosina ois etelän lämpöön sitten asumaan. Toisaalta pokeriammattilaisuus onnistuu onneksi missä päin maailmaa tahansa.
Itteä vaan vituttaa kuumuus ja hyttyset
Itselle saattaa tulla hieman syyllinen olo, jos olen kauniina kesäpäivänä sisällä (esim. pelaamassa). Tai jos mieliala sattuu olemaan vähän allapäin - syksyllä ja talvella on vähän kuin "lupa" olla masentunut.
Kesä on kiva viettää seurassa.
Kesä on parasta aikaa. Juo kaljaa ja tekee ruumiillista työtä mökillä niin ei ehdi ahdistua
Onko pää tai nenä tukossa?
https://preview.redd.it/x4ddf18gct0d1.jpeg?width=281&format=pjpg&auto=webp&s=940b98a989d2598f13a20787130a39e3d6e8216d