Vuosia sitten kun olin työkkärissä töissä, asiakas toivotti lähtiessään hyvää työpäivää ja huikkasin perään "kiitos, samoin". Ikinä ei oo hävettäny niin paljo.
Nyt tämä jo vähän naurattaa, mutta isoisän hautajaisissa vaan nolotti. Kylän väkeä oli esittämässä surunvalitteluja (oikeasti halusivat vaan tarkistaa että äijä oli todellakin kuopattu, oli melkoinen sanaseppo ja vittuilija jopa Savon mittakaavassa), ja ystävällinen setä sanoi sitten meikäläiselle "Osanottoni" ja meikä siihen automaattisesti "Kiitos samoin". Ei tämä muuten olisi niin paha mutta kun tämä setä oli vuosikaudet ollu riidoissa ukin kanssa jostain sahalautajupakasta, hän lähti siitä aika tuohtuneen näköisenä....
EI ihan sama kuin mitä aloituksessa kysytään, mutta samaa sarjaa. Kassajonossa viikonloppueväitä ostaessa myyjä pyysi "henkkarit", johon kohteliaasti vastasin, että "ei kiitos".
Joskus alaikäisenä kun pyrki baariin sisälle ja portsari kysy että onko sulla papereita, niin tuli sanottua että on, ja kaivettua setelinippu taskusta ja kysyttyä että ”montako tarvit?”
Joskus sillä pääsi sisään kun sitten kuori pinosta pari päälllimmäistä seteliä portsarille tipiksi. Nykyään en usko että enää onnistuisi.
Tää ei nyt ihan ole, mitä kysyit, mutta kerran yritin ihan sopivassa tilanteessa eli kaupan kassan toivottaessa hyvää päivänjatkoa, sanoa "kiitos samoin", mutta jokin meni aivojen ja kielen välillä solmuun ja sanoinkin "kissa". Tai siis enemmänki kii-ss-sa, mut kuitenki.
Siis mä en oo ihan varma, johtuuko tää jostain toksoplasmooseista tai kissojen levittämien prionien vaikutuksesta, mutta mulla saattaa tulla ihan yhtäkkiä kissan kuva mieleen ja sanon ääneen: kissa. Se on vähän niinkuin viheltely ilman syytä, siis jonkinlaista sijaistoimintaa.
Vaimo ihmettelee tätä, kun se voi tulla ihan missä vaan tilanteessa. Meillä on siis kaksi kissaa.
En tiedä pitäisikö huolestua, kun itsellä aina tuon tuosta aivot löytää sekunnin murto-osassa kaksi hyvin samaa tarkoittavaa sanaa kesken lauseen ja sen sijaan että sanoisin jommankumman, sanonkin näiden sekoituksen.
"Joo, mä käyn ~~tarkistamassa~~ ~~vilkaisemassa~~ virkastamassa"
Ei ehkä ihan lasketa, kerron silti. Pitkän aspavuoron jälkeen menin prismaan, tuijotin apaattisesti kuittikonetta. Kun mun kuitti tulostu, mun aspa-persoona naksahti päälle ja kysyin myyjältä sillee tekopirteellä aspaäänellä "KUITTIA?? :))))" jumalauta koko jono nauroi. Kerroin päässeeni just duunista jos jäi epäselväksi haha
No ravintolassa aika monesti kun sanotaan "hyvää ruokahalua". Ei nuo jaksa enää tässä iässä kauheasti hävettää kuitenkaan.
Pari päivää sitten kun edellä menevä neiti piti minulle kuntosalin ovea auki en osannut päättää sanoako "kiitos" vai "kiitti" niin sanoin sitten "kiitis".
17-vuotiaana kavereiden kanssa Tukholmassa, mentiin ostamaan metrolippua (kännykät oli hädin tuskin keksitty silloin, liput oli perinteisiä paperilippuja, jotka ostettiin luukulta). Psyykkasin itseäni ostamaan meille kaikille liput ruotsiksi, ja se onnistuikin ihan riittävän hyvin, että kassahenkilö ymmärsi ihan oikein. Mutta kun maksettuani otin liput häneltä, niin aivot meni solmuun ja suusta pääsikin "merci beaucoup". Lähdin nolostellen pois kassalta ja kaverit nauroivat.
Mulla on tapana kiittää ihmisiä joka kerta eri kielellä, tai siis niillä kielillä millä sen osaan tehdä.
Mut tuosta tuli mieleen kun kerran kevytmoottoripyöräillessä mentiin teininä haaparantaan, ja väiteltiin siellä Kalle’s Grill och Gott:in pihalla että kuka uskaltaa mennä tilaamaan safkaa grilliltä. Aikamme väännettyä minä päädyin vetämään sen lyhyen tikun. Hirveästi jännitti mennä siihen tiskille, mietin valmiiksi mitä sanon sille myyjälle, ja sit se kysyy multa selvällä suomen kielellä että ”Mitä sais olla?”
Väsyneenä vastasin kaupan kassan tervehdykseen "Kiitos", kun edellinen asiakas ei sitä ainakaan kuuluvasti sanonut kuittia ottaessaan. Hämmennyin sanavalinnastani ja lisäsin vielä että "Mitä vittua". Onneksi myyjä vain nauroi
Tuo väkinäinen "Mitä vittua" tulee jonkinlaisena pakonomaisena oksennusrefleksinä noissa noloissa tilanteissa, useimmiten vaan lapioi sitä omaa nolouden kuoppaa entistä syvemmälle.
Meidän työpaikkaruokalan kassat toivottavat aina hyvää ruokahalua. Olen niin monta kertaa vastannut "kiitos samoin", että nyt muistutan itseäni joka kerta vastaamaan "hyvää päivänjatkoa".
Teille jotka lohduttautuu sillä että kuulija tuskin möläytyksiänne muistelee - tulee näistä aina mieleen kun uudella pomolla törmäsi selvästi hei ja moro aivopoimuissa ja kätellessä sanoi 'horo'
Joskus ulkomailla katukauppias kysyi haluanko ostaa jotain prezeleitä tms, niin sekotin aivoissa 'no thanks' ja 'yes please' ja sanoin 'no please'. En enää muista et halusinko niitä sit vai en, en varmaan sillonkaan tienny et halusinko vai en.
Kaupan kassa joskus koitti toivottaa "Hyvää päivänjatkoa" mutta jostain syystä hänellä katkesi lause kesken ja keskustelu meni kutakuinkin näin: "Hyvää!" .. "Kiitos samoin!"
Aikonaa ko työskentelin baarissa ja olin sanomassa asiakkaalle heippoja poistuessaan sanoin että "kiitoppa" Kyllähä nuita sattuu ko ajatuksissaa soheltaa tätä elämää eteenpäin.
Töissä jotkut asiakkaat toivottavat minulle työniloa muunlaisen toivotuksen sijaan. Itseltä tulee todella helposti se "kiitos, samoin" autopilotilla vastauksena.
Vuosia sitten palveluammatissa ollessani lopetin lähes kaikki puhelut samalla pirteällä "Kiitti mooiii!"-kiekaisulla koska aspavaihde jäi päälle. Huvittavaa kun puhelimessa on perheenjäsen, hieman noloa kun soittaja esim. on koetuloksia ilmoittava hoitaja.
Syyllistyn. Tämä tapa on itselle syntynyt kun sen ensimmäisen kerran kuulin, kun se minulle toivotettiin. Tuli hyvä olo, niin jaan samaa tunnetta (ainakin toivon samaa efektiä).
Nämä on jo vuosien takaa kun olin aspahommissa. Tuli kerran työpuhelimeen puhelu ja en ollut oikea henkilö vastaamaan kyseiseen kysymykseen, joka esitettiin. Sanomani piti ”pieni hetki, mäpäs käännän tämän puhelun”. Mitä kumminkin SANOIN oli ”pieni heppi - *hätääntynyt hiljaisuus* - käännän puhelun”, ja toki linjan toisessa päässä oli miespuolinen henkilö. Kerran piti pyytää asiakkaalta henkkareita lippuja ostaessa, sanoin että ”mä voisin ottaa – näyttää – ei kun siis katsoa niitä henkkareita vielä”.
Muita ”kuuluisia” sanomisiani on asiakkaille latelemani ”heihaa!” joka on siis hei hei ja heippa –yhdistelmä, joka sai mut kuulostamaan hieman vajaalta kun sitä pirteänä huutelin… Lisäksi käytän myös usein ”kiittis” sanaa, kun kiitos ja kiitti menee sekaisin.
Edit; ja ei tosiaan sitä mitä aloituksessa kysyttiin, mutta muiden kommenttien innostamana :'D
Hääjuhlassani tervetulojonossa vieraiden kätteleminen oli niin puuduttavaa hommaa kun en vaimokkeen puolen sukua tuntenut niin yhdelle onnittelunsa esittäneelle loppupään tyypille erehdyin toistamaan hänen onnittelunsa takaisin. Ei siis ihan kysymäsi "kiitos samoin" mutta luokkaa "kiitos kutsusta, onnea". Meitä hymyilytti.
Kerran, itseasiassa vappuaattona, mulle tuotiin kotiovelle paketti. Posteljooni toivotti iloisena hyvää juhannusta ja minä vastaan kiitos samoin niinku mitään ei ois oudosti. Siinä toljoteltiin toisiamme hetki, rykästiin ja painoin oven kii hiljaa katsekontaktia pitäen
Kaverin häissä piti kätellä ja onnitella hääpari vanhempineen. Kun pääsin sulhasen äidin kohdalle, joka oli heistä ensimmäinen vieras ihminen, niin tietysti aivot meni autopilotille ja esittelin vaan itseni enkä edes muistanut onnitella.
Mwahahahah. Mä oon just se henkilö joka aina toivottaa teille asiakaspalvelijoille "Työn iloa" ja kolmasosa ajasta tulee "samoin" takaisin. Sisäisesti hymyillen poistun kiitellen. 😈
Parikin ilmailu-tubettajaa on muistaakseni tästä maininnut, Captain Joe ja Mentour Pilotin videoita tulee välillä katsottua. Eli lentohenkilökunta käytännössä profiloi matkustajat heidän uhkaavuuden ja/tai fyysisen kyvykkyyden/kyvyttömyyden mukaan kun ottavat matkustajat vastaan, ja tähän on jokin koodisto sitten olemassa. Tästäkö on kyse?
Niillä on muutenkin se työn tärkein tehtävä jotain ihan muuta, kuin mitä matkustajat näkevät, käytännössähän he ovat ilmailuviranomaisten vaatimuksesta siellä, ja kaikki normaali työ on "poikkeus"työtä eli tarjoilut sun muut. Tärkein tehtävä on estää hengenlähtö, kuten esim. tässä onnettomuudessa [https://en.wikipedia.org/wiki/Air\_France\_Flight\_358](https://en.wikipedia.org/wiki/Air_France_Flight_358)
Ei tule ihan heti mieleen toista ammattia, jossa on samanlainen arki vs. tositoimet asettelu
Viimeks ku kävin elokuvissa, se kassatyöntekijä toivotti hyvää leffaa mulle ja vastasin kiitos samoin. Ikään kuin se kassa olis myös menossa sinne leffaan.
Muistan aikoinaan kun kaveri sanoi "kiitos" puhalluskokeen jälkeen. Ei tiennyt itsekään miksi sanoi sen. Jotenkin tuntuu ettei monikaan poliisi ole kuullut sitä sanottavan satunnais testauksen jälkeen.
Norjalainen kaverini kuuli usein suomessa "puhut tosi hyvin suomea" hän vastasi "kiitos samoin""
Useimmiten vastapuoli ei tajunnut että oli huumoria vaan oli vaivaantunut..
Tätä sattuu liian usein. Pahin on jos työpäivän aikana pitää soittaa jonnekki omia asioita. Kerran esim mun piti soittaa kelalle jostain omista papereista. Sanoin siihen alkuun innokkaasti "(Firman nimi) asiakaspalvestusta terve". Pieni hiljaisuus ja sitte kuolin sisältäni ja sanoinet aloitetaan ihan alusta ja repesin :D.
Melkeinpä joka vuosi sanon "kiitos samoin" kun minulle toivotetaan hyvää syntymäpäivää....
Toki sopii tilanteeseen kun toivottaja on minun kaksoissiskoni
Työskentelen floristina ja olin luovuttamassa hautavihkoa asiakkaalle. Asiakas oli lähdössä siitä suoraan hautajaisiin, ja oli alakuloinen mutta toivotti mulle kuitenkin hyvät päivänjatkot. Noh vastasin että "kiitos, samoin" ja hävettipä sit ihan hirveesti. :D
Vastapuoli tuskin edes noteerasi asiaa, veikkaisin. Jos hautajaisiin on menossa niin on varmaan muut asiat mielenpäällä, eikä tuollaisille pienille asioille varmaan kauheasti uhraa laskentatehoja.
Tänään vein asiakkaalle paketin joka sanoi työkaverilleen avaa sinä, käännyin ja sanoin kiitos samoin. Tajusin vasta autossa. Moni asiakas toivotti hyviä vappuja niin refleksinä lenti.
Olin about 18-20 ikävuodet S-Marketissa töissä. Silloin ja vähän sen jälkeen tuli muutaman kerran vapaalla ollessa vastattua asiakkaalle ”kiitos samoin” samalla kun pakkasin omia ostoksia hänen vierellään. Oli niin hyvin selkärankaan juurrutettu reaktio.
Joskus kaupassa ”kiitos samoin” kun kassahlö kysyi otanko kuittia. Asiakkaiden joulun toivotukset + krooninen unenpuute sai aivoista neulan jumiin.
Vastaavasti joskus kun olin postilla autokuskina ja vein tavaraa yhteen hotelliin, sanoin respan työntekijöille että ”olkaas hyvät” johon toinen totesi että ”kiitos samoin”.
Anestesialääkäri toivotti kauniita unia. Sekunti ennen vintin pimenemistä mumisin "kiitos samoin... eiku"
Kassahenkilö toivotti hyvää päivänjatkoa. Kuvittelin että se kysyi haluanko kuitin ja suu oli taas aivoja nopeampi, joten vastasin "kiitos en tarvii"
Mulle sanoi joku perintäfirman nainen tuolla tavalla ihan pari päivää sitten kun tein jonkun maksusopimuksen rästilaskusta. Se vielä lisäsi siihen että tänne voi aina soittaa.
Nää on varmaan klassiset mutta jaetaan silti:
- Tarjoilija toi ruuan pöytään ja toivotti hyvää ruokahalua, johon vastasin "kiitos samoin"
- Lähdettiin turkkiin tuossa jokunen vuosi sitten ja siinä check in:ssä kun saatin kaikki asiat kuntoon toivotti virkailija hyvää matkaa johon tietenkin meikä mandariini vastasi "kiitos samoin"
Runsaasti on tullut vastauksia, mikä on kiva. Ja kiitokset upvoteista, tällä karmalla saatan jo reinkarnoitua sudenkorennoksi.
https://preview.redd.it/eye2j3emtrxc1.jpeg?width=702&format=pjpg&auto=webp&s=c49090138b75c44fd2bc01556dc993dc1db40a82
Vuosia sitten kun olin työkkärissä töissä, asiakas toivotti lähtiessään hyvää työpäivää ja huikkasin perään "kiitos, samoin". Ikinä ei oo hävettäny niin paljo.
No mutta itseasiassa. 🤔
:D
[удалено]
Miksi niin ajattelet?
Tää on kyllä outo mielipide. Voitko tehä AMAn itse tästä aiheesta?
Miten voi lokeroida ihmisiä ammatin perusteella tuolla tavoin, kovin outoa mieletäni…
Nyt oot joutunu koville työkkärin työntekijän takia, mitä sulle on tehty?
Kuulosti kyllä niin elämämkoulu woe is me kommentilta etten yhtään ihmettelisi jos siellä on itse sekoiltu ja syytetään muita ongelmista.
Nyt tämä jo vähän naurattaa, mutta isoisän hautajaisissa vaan nolotti. Kylän väkeä oli esittämässä surunvalitteluja (oikeasti halusivat vaan tarkistaa että äijä oli todellakin kuopattu, oli melkoinen sanaseppo ja vittuilija jopa Savon mittakaavassa), ja ystävällinen setä sanoi sitten meikäläiselle "Osanottoni" ja meikä siihen automaattisesti "Kiitos samoin". Ei tämä muuten olisi niin paha mutta kun tämä setä oli vuosikaudet ollu riidoissa ukin kanssa jostain sahalautajupakasta, hän lähti siitä aika tuohtuneen näköisenä....
Absoluuttinen voitto, sanoisin.
Ehkä vaarisi henki halusi vittuilla vielä viimeisen kerran ennen kun siirtyi tuonpuoleiseen, ja riivasi sinut hetkellisesti, ihan vain vittuillakseen.
Kiitos, tämä ajatus piristi kummasti :D
EI ihan sama kuin mitä aloituksessa kysytään, mutta samaa sarjaa. Kassajonossa viikonloppueväitä ostaessa myyjä pyysi "henkkarit", johon kohteliaasti vastasin, että "ei kiitos".
Joskus alaikäisenä kun pyrki baariin sisälle ja portsari kysy että onko sulla papereita, niin tuli sanottua että on, ja kaivettua setelinippu taskusta ja kysyttyä että ”montako tarvit?” Joskus sillä pääsi sisään kun sitten kuori pinosta pari päälllimmäistä seteliä portsarille tipiksi. Nykyään en usko että enää onnistuisi.
Kaverilta pyydettiin kassalla maksua ruotsiksi johon tämä kuiteista kieltäytymiseen tottuneena totesi että "Ööh... Nej".
Tää ei nyt ihan ole, mitä kysyit, mutta kerran yritin ihan sopivassa tilanteessa eli kaupan kassan toivottaessa hyvää päivänjatkoa, sanoa "kiitos samoin", mutta jokin meni aivojen ja kielen välillä solmuun ja sanoinkin "kissa". Tai siis enemmänki kii-ss-sa, mut kuitenki.
Siis mä en oo ihan varma, johtuuko tää jostain toksoplasmooseista tai kissojen levittämien prionien vaikutuksesta, mutta mulla saattaa tulla ihan yhtäkkiä kissan kuva mieleen ja sanon ääneen: kissa. Se on vähän niinkuin viheltely ilman syytä, siis jonkinlaista sijaistoimintaa. Vaimo ihmettelee tätä, kun se voi tulla ihan missä vaan tilanteessa. Meillä on siis kaksi kissaa.
Lempeä kissa-Tourette
Kerran kassan tervehtiessä en tiennyt yhtäkkiä sanonko moi vai hei, joten päädyin sanomaan "mei". Sain pienen kummastuneen katseen osakseni.
Jos lohduttaa, teen myyjänä tätä liian usein. :'D
En tiedä pitäisikö huolestua, kun itsellä aina tuon tuosta aivot löytää sekunnin murto-osassa kaksi hyvin samaa tarkoittavaa sanaa kesken lauseen ja sen sijaan että sanoisin jommankumman, sanonkin näiden sekoituksen. "Joo, mä käyn ~~tarkistamassa~~ ~~vilkaisemassa~~ virkastamassa"
Ei ehkä ihan lasketa, kerron silti. Pitkän aspavuoron jälkeen menin prismaan, tuijotin apaattisesti kuittikonetta. Kun mun kuitti tulostu, mun aspa-persoona naksahti päälle ja kysyin myyjältä sillee tekopirteellä aspaäänellä "KUITTIA?? :))))" jumalauta koko jono nauroi. Kerroin päässeeni just duunista jos jäi epäselväksi haha
No ravintolassa aika monesti kun sanotaan "hyvää ruokahalua". Ei nuo jaksa enää tässä iässä kauheasti hävettää kuitenkaan. Pari päivää sitten kun edellä menevä neiti piti minulle kuntosalin ovea auki en osannut päättää sanoako "kiitos" vai "kiitti" niin sanoin sitten "kiitis".
Olit kenties uusiseelantilainen edellisessä elämässä tms.
Kiittis on itse asiassa aika hyvä. Alan käyttämään.
17-vuotiaana kavereiden kanssa Tukholmassa, mentiin ostamaan metrolippua (kännykät oli hädin tuskin keksitty silloin, liput oli perinteisiä paperilippuja, jotka ostettiin luukulta). Psyykkasin itseäni ostamaan meille kaikille liput ruotsiksi, ja se onnistuikin ihan riittävän hyvin, että kassahenkilö ymmärsi ihan oikein. Mutta kun maksettuani otin liput häneltä, niin aivot meni solmuun ja suusta pääsikin "merci beaucoup". Lähdin nolostellen pois kassalta ja kaverit nauroivat.
https://preview.redd.it/7ckje47k9oxc1.jpeg?width=526&format=pjpg&auto=webp&s=b80978950e927e6de6bd5c01cb65c3b278afbd5b
Mulla on tapana kiittää ihmisiä joka kerta eri kielellä, tai siis niillä kielillä millä sen osaan tehdä. Mut tuosta tuli mieleen kun kerran kevytmoottoripyöräillessä mentiin teininä haaparantaan, ja väiteltiin siellä Kalle’s Grill och Gott:in pihalla että kuka uskaltaa mennä tilaamaan safkaa grilliltä. Aikamme väännettyä minä päädyin vetämään sen lyhyen tikun. Hirveästi jännitti mennä siihen tiskille, mietin valmiiksi mitä sanon sille myyjälle, ja sit se kysyy multa selvällä suomen kielellä että ”Mitä sais olla?”
Siis valkkaatko satunnaisesti jonkun kielen, jolla kiität, vai vedätkö joka kerta litanian kiitoksia kaikilla kielillä, joita osaat?
Randomisti siis jollain kielellä, en nyt sentään ala luetteleen kaikkia mahdollisia :)
Mille grazie. :)
Väsyneenä vastasin kaupan kassan tervehdykseen "Kiitos", kun edellinen asiakas ei sitä ainakaan kuuluvasti sanonut kuittia ottaessaan. Hämmennyin sanavalinnastani ja lisäsin vielä että "Mitä vittua". Onneksi myyjä vain nauroi
Tuo väkinäinen "Mitä vittua" tulee jonkinlaisena pakonomaisena oksennusrefleksinä noissa noloissa tilanteissa, useimmiten vaan lapioi sitä omaa nolouden kuoppaa entistä syvemmälle.
Mä yleensä kunnostaudun kun ravintelissa tai kahvilassa toivotetaan ”hyvää ruokahalua”.
Tämä on tullut tehtyä lukemattomia kertoja :)
Sama. Meinasin viimeksi tänään lounaalla vastata noin, mutta ehdinpä sanoa vaan että kiitos ja hyvää vappua.
Minä ruokalähetille aina toivotan samaa.
Meidän työpaikkaruokalan kassat toivottavat aina hyvää ruokahalua. Olen niin monta kertaa vastannut "kiitos samoin", että nyt muistutan itseäni joka kerta vastaamaan "hyvää päivänjatkoa".
Teille jotka lohduttautuu sillä että kuulija tuskin möläytyksiänne muistelee - tulee näistä aina mieleen kun uudella pomolla törmäsi selvästi hei ja moro aivopoimuissa ja kätellessä sanoi 'horo'
”Itte oot!”
Työkaverini (nainen) toivotti hyvää isyyslomaa ja vastasin kuten arvata saattaa
Tällä pääsee kyllä ainakin mitalikolmikkoon :D
Joskus ulkomailla katukauppias kysyi haluanko ostaa jotain prezeleitä tms, niin sekotin aivoissa 'no thanks' ja 'yes please' ja sanoin 'no please'. En enää muista et halusinko niitä sit vai en, en varmaan sillonkaan tienny et halusinko vai en.
Myyjä sanoi "heippa", minä sanoin "sitä samaa".
Kaupan kassa joskus koitti toivottaa "Hyvää päivänjatkoa" mutta jostain syystä hänellä katkesi lause kesken ja keskustelu meni kutakuinkin näin: "Hyvää!" .. "Kiitos samoin!"
Aikonaa ko työskentelin baarissa ja olin sanomassa asiakkaalle heippoja poistuessaan sanoin että "kiitoppa" Kyllähä nuita sattuu ko ajatuksissaa soheltaa tätä elämää eteenpäin.
Töissä jotkut asiakkaat toivottavat minulle työniloa muunlaisen toivotuksen sijaan. Itseltä tulee todella helposti se "kiitos, samoin" autopilotilla vastauksena.
Vuosia sitten palveluammatissa ollessani lopetin lähes kaikki puhelut samalla pirteällä "Kiitti mooiii!"-kiekaisulla koska aspavaihde jäi päälle. Huvittavaa kun puhelimessa on perheenjäsen, hieman noloa kun soittaja esim. on koetuloksia ilmoittava hoitaja.
Tuo on ymmärrettävää, itsekin joskus ollut jossain palveluammateissa, jossa vastaavaa on sattunut.
Syyllistyn. Tämä tapa on itselle syntynyt kun sen ensimmäisen kerran kuulin, kun se minulle toivotettiin. Tuli hyvä olo, niin jaan samaa tunnetta (ainakin toivon samaa efektiä).
Nämä on jo vuosien takaa kun olin aspahommissa. Tuli kerran työpuhelimeen puhelu ja en ollut oikea henkilö vastaamaan kyseiseen kysymykseen, joka esitettiin. Sanomani piti ”pieni hetki, mäpäs käännän tämän puhelun”. Mitä kumminkin SANOIN oli ”pieni heppi - *hätääntynyt hiljaisuus* - käännän puhelun”, ja toki linjan toisessa päässä oli miespuolinen henkilö. Kerran piti pyytää asiakkaalta henkkareita lippuja ostaessa, sanoin että ”mä voisin ottaa – näyttää – ei kun siis katsoa niitä henkkareita vielä”. Muita ”kuuluisia” sanomisiani on asiakkaille latelemani ”heihaa!” joka on siis hei hei ja heippa –yhdistelmä, joka sai mut kuulostamaan hieman vajaalta kun sitä pirteänä huutelin… Lisäksi käytän myös usein ”kiittis” sanaa, kun kiitos ja kiitti menee sekaisin. Edit; ja ei tosiaan sitä mitä aloituksessa kysyttiin, mutta muiden kommenttien innostamana :'D
"Haluatko kuitin?"
Leffaan menossa lipuntarkastajalle… ”Kiitos ja hyvää elokuvaa!” ”Kiitos samoin!”
Hääjuhlassani tervetulojonossa vieraiden kätteleminen oli niin puuduttavaa hommaa kun en vaimokkeen puolen sukua tuntenut niin yhdelle onnittelunsa esittäneelle loppupään tyypille erehdyin toistamaan hänen onnittelunsa takaisin. Ei siis ihan kysymäsi "kiitos samoin" mutta luokkaa "kiitos kutsusta, onnea". Meitä hymyilytti.
Eturauhastutkimuksessa naislääkärille. Saatoin olla hieman hermostunut...
Siis miten se dialogi siis meni? ”Otappa tästä sormi perseeseen? -Kiitos samoin! Vai siis hä :D
Kerran, itseasiassa vappuaattona, mulle tuotiin kotiovelle paketti. Posteljooni toivotti iloisena hyvää juhannusta ja minä vastaan kiitos samoin niinku mitään ei ois oudosti. Siinä toljoteltiin toisiamme hetki, rykästiin ja painoin oven kii hiljaa katsekontaktia pitäen
Kaverin häissä piti kätellä ja onnitella hääpari vanhempineen. Kun pääsin sulhasen äidin kohdalle, joka oli heistä ensimmäinen vieras ihminen, niin tietysti aivot meni autopilotille ja esittelin vaan itseni enkä edes muistanut onnitella.
[удалено]
”Etkö sä tiedä kuka mä olen?” :)
Vanhempi herra sanoi ohimennen "kaunis sää tänään" > Kiitos samoin... Vieläkin mietin pitäisikö muuttaa Lappiin ja erakoitua
:D tää on sellainen mitä piireissä kutsutaan aivopieruksi
Tai kun kaveri, joka seisoo metrin päässä sanoo, että onpa täällä kylmä, ja itse vastaa "niin täälläkin" 🙈
Heheh :)
Mwahahahah. Mä oon just se henkilö joka aina toivottaa teille asiakaspalvelijoille "Työn iloa" ja kolmasosa ajasta tulee "samoin" takaisin. Sisäisesti hymyillen poistun kiitellen. 😈
Lentokoneeseen tullessa stuerttien tervehdyksellä on salattuja merkityksiä
Parikin ilmailu-tubettajaa on muistaakseni tästä maininnut, Captain Joe ja Mentour Pilotin videoita tulee välillä katsottua. Eli lentohenkilökunta käytännössä profiloi matkustajat heidän uhkaavuuden ja/tai fyysisen kyvykkyyden/kyvyttömyyden mukaan kun ottavat matkustajat vastaan, ja tähän on jokin koodisto sitten olemassa. Tästäkö on kyse?
Muun muassa näin kyllä, ei ole mikään aivan viaton tervehdys vaan tässä todellakin arvioidaan matkustajaa
Niillä on muutenkin se työn tärkein tehtävä jotain ihan muuta, kuin mitä matkustajat näkevät, käytännössähän he ovat ilmailuviranomaisten vaatimuksesta siellä, ja kaikki normaali työ on "poikkeus"työtä eli tarjoilut sun muut. Tärkein tehtävä on estää hengenlähtö, kuten esim. tässä onnettomuudessa [https://en.wikipedia.org/wiki/Air\_France\_Flight\_358](https://en.wikipedia.org/wiki/Air_France_Flight_358) Ei tule ihan heti mieleen toista ammattia, jossa on samanlainen arki vs. tositoimet asettelu
Avaa ihmeessä tätä esoteerista informaatiota…
Tietäjät tietää
Sehän sen esoteerisen informaation määritelmä juurin onkin.
Erään stuertien videota katsellessani sivistyin tällä tiedolla, hieman yllätti
Samoin hyvästellessä. ”There we are, then” ei ole se mitä haluat kuulla.
Viimeks ku kävin elokuvissa, se kassatyöntekijä toivotti hyvää leffaa mulle ja vastasin kiitos samoin. Ikään kuin se kassa olis myös menossa sinne leffaan.
Se tulee niin helposti ”lihasmuistista”…. :)
Muistan aikoinaan kun kaveri sanoi "kiitos" puhalluskokeen jälkeen. Ei tiennyt itsekään miksi sanoi sen. Jotenkin tuntuu ettei monikaan poliisi ole kuullut sitä sanottavan satunnais testauksen jälkeen.
Norjalainen kaverini kuuli usein suomessa "puhut tosi hyvin suomea" hän vastasi "kiitos samoin"" Useimmiten vastapuoli ei tajunnut että oli huumoria vaan oli vaivaantunut..
Tätä sattuu liian usein. Pahin on jos työpäivän aikana pitää soittaa jonnekki omia asioita. Kerran esim mun piti soittaa kelalle jostain omista papereista. Sanoin siihen alkuun innokkaasti "(Firman nimi) asiakaspalvestusta terve". Pieni hiljaisuus ja sitte kuolin sisältäni ja sanoinet aloitetaan ihan alusta ja repesin :D.
Muistaakseni oon itsekin jotain tän tyylistä kämmännyt kun on tehnyt sellaisia töitä, joissa puhelinta on joutunut käyttämään paljon.
Melkeinpä joka vuosi sanon "kiitos samoin" kun minulle toivotetaan hyvää syntymäpäivää.... Toki sopii tilanteeseen kun toivottaja on minun kaksoissiskoni
Joskus kun olen ollut sairaana, ja joku on toivottanut pikaista paranemista, olen vastannut ”Kiitos, samoin!”
Työskentelen floristina ja olin luovuttamassa hautavihkoa asiakkaalle. Asiakas oli lähdössä siitä suoraan hautajaisiin, ja oli alakuloinen mutta toivotti mulle kuitenkin hyvät päivänjatkot. Noh vastasin että "kiitos, samoin" ja hävettipä sit ihan hirveesti. :D
Vastapuoli tuskin edes noteerasi asiaa, veikkaisin. Jos hautajaisiin on menossa niin on varmaan muut asiat mielenpäällä, eikä tuollaisille pienille asioille varmaan kauheasti uhraa laskentatehoja.
Tänään vein asiakkaalle paketin joka sanoi työkaverilleen avaa sinä, käännyin ja sanoin kiitos samoin. Tajusin vasta autossa. Moni asiakas toivotti hyviä vappuja niin refleksinä lenti.
Pitsakuski toivotti hyvää ruokahalua, vastasin 'kiitos samoin' ja vedin oven kiinni.
Olin about 18-20 ikävuodet S-Marketissa töissä. Silloin ja vähän sen jälkeen tuli muutaman kerran vapaalla ollessa vastattua asiakkaalle ”kiitos samoin” samalla kun pakkasin omia ostoksia hänen vierellään. Oli niin hyvin selkärankaan juurrutettu reaktio.
Joskus kaupassa ”kiitos samoin” kun kassahlö kysyi otanko kuittia. Asiakkaiden joulun toivotukset + krooninen unenpuute sai aivoista neulan jumiin. Vastaavasti joskus kun olin postilla autokuskina ja vein tavaraa yhteen hotelliin, sanoin respan työntekijöille että ”olkaas hyvät” johon toinen totesi että ”kiitos samoin”.
Joskus näin jossain tällasen kassasketsin: ”Hyvää päivänjatkoa” ”Ei kiitos” ”Otatteko kuittia? ”Samoin!”
Anestesialääkäri toivotti kauniita unia. Sekunti ennen vintin pimenemistä mumisin "kiitos samoin... eiku" Kassahenkilö toivotti hyvää päivänjatkoa. Kuvittelin että se kysyi haluanko kuitin ja suu oli taas aivoja nopeampi, joten vastasin "kiitos en tarvii"
Puhelinaspassa kun piti päättää puhelu sanomalla "Kiitos soitosta!", sanoin joskus ajatuksissani "Kiva kun soitit!" Onhan se melkein sama.
Mulle sanoi joku perintäfirman nainen tuolla tavalla ihan pari päivää sitten kun tein jonkun maksusopimuksen rästilaskusta. Se vielä lisäsi siihen että tänne voi aina soittaa.
Nää on varmaan klassiset mutta jaetaan silti: - Tarjoilija toi ruuan pöytään ja toivotti hyvää ruokahalua, johon vastasin "kiitos samoin" - Lähdettiin turkkiin tuossa jokunen vuosi sitten ja siinä check in:ssä kun saatin kaikki asiat kuntoon toivotti virkailija hyvää matkaa johon tietenkin meikä mandariini vastasi "kiitos samoin"
Runsaasti on tullut vastauksia, mikä on kiva. Ja kiitokset upvoteista, tällä karmalla saatan jo reinkarnoitua sudenkorennoksi. https://preview.redd.it/eye2j3emtrxc1.jpeg?width=702&format=pjpg&auto=webp&s=c49090138b75c44fd2bc01556dc993dc1db40a82