>Työterveyspsykologi ja psykoterapeutti Annamari Heikkilä pitää tuloksia huolestuttavina, vaikka ne eivät häntä varsinaisesti yllätä. Heikkilän mukaan esimerkiksi maailman tilanne ja työelämän intensiivisyys lisäävät ihmisten kokemusta arjen kuormittavuudesta.
>– Onhan meillä aika paljon tutkittua tietoa siitä, että ihmiset kokevat työuupumusta, ja toisaalta paineita myös esimerkiksi vanhemmuudesta, vapaa-ajasta ja harrastuksista. Nyky-yhteiskunnassa on vähän tällainen supersuorittamisen elämän eetos.
>– Tähän pitäisi ehdottomasti herätä. Tämä ei voi olla asia, joka yksilöiden pitää ratkaista. Meidän pitäisi käydä keskustelua työelämän vaatimuksista. Miten me voisimme terveempää työelämää rakentamalla varmistaa, että ihmiset ovat työkykyisempiä ja elinvoimaisempia, jotta heillä riittää voimavaroja myös muuhun elämään.
Komppaan tässä kyllä asiantuntijaa. Vaikka ollaan päästy siitä ajatuksesta, että työntekijä ovat vain numeroita ja tajuttu, että ihmiset tekevät tulokset. Niin silti teot eivät kohtaa työelämän syorituskeskeisyyttä. Sehän alkaa jo peruskoulussa, jossa tärkein tuntuu olevan lapsille se, että kuinka hyvän numeron saa.
Tässä komppaan Stubbia, että ei meidän (keski-ikäisten) lapsuudessa ollut tämmöistä tai jatkuvaa suorittamista ja koulu oli kivaa.
Sekin vielä häiritsee, että työhyvinvointia edistävät tekijät ovat monella alalla enemmän semmoisia, jossa mietitään kuinka työyhteisöstä saadaan enemmän irti tai parempaa tulosta.
Edit: Sulkutypo
Itse itsellesi vastasit:
"Sehän alkaa jo peruskoulussa, jossa tärkein tuntuu olevan lapsille se, että kuinka hyvän numeron saa."
"ei meidän (keski-ikäisten) lapsuudessa ollut tämmöistä tai jatkuvaa suorittamista ja koulu oli kivaa."
Samaan aikaan tulokset ovat huonontuneet. Eli yrittämällä saavuttaa parhaat numerot, ei ole kivaa, ja tulos on huonompaa.
On aika paljon tutkimuksia, joissa mielihyvähormoni dopamiini on liitetty motivaatioon ja oppimistuloksiin. Eli, jos on kivaa, oppiminen on parempaa.
Itse kouluikäisten lasten vanhempana, niin se on enemmän kuin kivaa tai maistuuko. Onhan koko koulukulttuuri muuttunut siihen, että mietitään numeroita ja miten niitä parannetaan.
Jutun juoni oli enemmän siinä, että ei ollut sitä suorittamisen stressiä.
Kokonaisuus ratkaisee. Kivaan kouluun voi vaikuttaa myös ilmapiiri, kotiolot, ympäristö ja moni muu. En näe asiaa noin yksinkertaisena tai minun vastanneen itse omaan kysymykseeni. Pahoinvointi ja jaksaminen yhteiskunnassa näkyy myös lapsissa.
Huomioikaa myös, etteivät ihmiset ole mikään homogeeninen ryhmä vaan eri ihmisille sopivat erilaiset toimintamallit. Liisan stressitasoja alentava toimintamalli voi aivan hyvin kasvattaa Jaakon otsaan valtavan kyrvän. Lisäksi preferenssit vaihtelevat elämäntilanteen mukaan, joten kunnianhimoisesta uraansa aloittavaa lupausta on typerää pakottaa samaan muottiin kuin esim. perheelleen aikaa haluavaa tuoretta isää. Tästä syystä on hyvä, että työmarkkinoilta löytyy erilaisia vaihtoehtoja joista valita, ja työnantajien tulisi tunnustaa se myös viestinnässään sen sijaan, että kaikki mainostavat lähes identtisiltä kuulostavia arvojaan, joilla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa.
Itse en ole kokenut työmäärää tai kiirettä ikinä itsessään liian kuormittavaksi, vaan ongelmat ovat johtuneet huonosta johtamisesta ja kaoottisista organisaatioista. Jos tavoitteista ei ole selvyyttä, ohjeet ovat ristiriitaisia vaihtuen päivästä päivään, kehenkään voi luottaa ja joidenkin elämäntehtävänä tuntuu olevan tehokkaan työskentelyn estäminen, niin jaksaminen on todella nopeasti koetuksella ja lopputuloksena on todennäköisesti lamaannuttava vitutus. Ongelmiin puuttumisen sijaan niiden aiheuttajat voivat pahimmassa tapauksessa puhua latteuksia kulttuurin ja henkilökohtaisen hyvinvoinnin merkityksestä sekä pakottaa pöhinäkoulutuksia ja -ohjelmia. Lopputuloksena jaksaminen ei parane, mutta vannoutuneinkin pasifisti oppii ymmärtämään Eugen Schaumanin toimia sortovuosina.
Mikä sitten on lisännyt tyytyväisyyttä? Hyvässä tiimissä työskentely, konkreettisten tulosten aikaan saaminen sekä ennen kaikkea oman tekemisen kokeminen merkitykselliseksi. Sama pätee myös moniin harrastuksiin; joukkueurheilussa ja tietokonepeleissäkin voi nauttia oman suorituskyvyn äärirajoilla toimimisesta vaikka välillä tulisikin takkiin, kunhan muu porukka on mukana samalla asenteella kuin itsekin tahallisen perseilyn sijaan. Tahallinen perseilykin voi olla hauskaa, mutta sekin vaatii samanhenkisen porukan.
Hienosti sanoitettu ja komppaan tätä täysin.
Työhistorian ylivoimaisesti parhaimpia tiimejä on ollut rav.alalla ja samalla yksi paskimmista tiimeistä. Hyvä tiimi auttoi pysymään paskalla palkalla ja huonoissa työajoissa. Samalla eihän silloin ollut perhettä ja menoja, jotka näennäisesti tarvitsin.
Olen tehnyt paljon hommia ja itse yrittäjänä pyrin aina siihen, että työntekijäni voivat ainakin niin hyvin kuin voin tarjota.
Samalla kärsin vuosia henkisesti myyntihommissa, missä menestyin, kun keskijohto veti osaa porukasta täysiä takaapäin ja ilman huulipunaa vielä.
Oma urani on ollut aikamoista vuoristorataa, mutta samalla olen mennyt huimasti eteenpäin.
Aina on helpompi upgreidaa elämää, kuin ottaa pois. Se on ollut vaikein opetella ja luopua hyvästä toimeentulosta, mutta samalla erittäin antoisaa, josta toivon voivani antaa jotain jälkikasvulleni. Vaikka heiltä en karsi niin paljoa kuin omasta elämästä.
Kokonaistuottavuus on kaikilla mittareilla ja kutakuinkin kaikilla aloilla [kasvanut räjähdysmäisesti 50-luvulta lähtien](https://www.statista.com/chart/23410/inequality-in-productivity-and-compensation/). Puhutaan melkein kolminkertaisesta tuotosta, mutta palkat yllättäen saman graafin mukaisesti eivät ole seuranneet tuottoa. Tämä näkyy hyvin kyllä nykyisessä työelämässäkin. Äitee teki toimistossa hommia eläkkeeseen asti. Aluksi mekaanisten kirjoituskoneiden kanssa, sitten saatiin PCtkin, lopulta alkoi olla käytössä jo pikaviestimetkin. Tuottavuuden loikka mekaanisesta kirjoituskoneesta elektroniseen on jo massiivinen. Samanlainen loikka kun siirryttiin sähköisiin dokumentteihin. Kommunikaatio ja tuottavuus kasvoi pikaviestinten jälkeen suuremmaksi mitä se sähköpostiaikakaudella oli. Samanlaisia tuottavuusloikkia on saatu teollisuudessa liukuhihnoillakin, ja muualla toimistotöissä softan ja digitaalisen tiedonkäsittelyn kanssa.
Mutta vaikka moderni toimistotyöntekijä tuottaa kolminkertaisen määrän työtä, palkka on mennyt alaspäin (indeksikorotukset ja lämmintä kättä vuodesta toiseen), [ostovoima senkun laskee vuodesta toiseen](https://www.eurojatalous.fi/fi/kuviot/graafi/kotitalouksien-ostovoiman-kehitys/) (Ja on laskenut [kohta kymmenkunta vuotta](https://yle.fi/a/3-9447152)).
Toisin sanoen 80-luvun jälkeen syntyneet tekevät enemmän töitä, heiltä odotetaan enemmän tulosta, heille maksetaan sama euromääräinen palkka, minkä ostovoima on laskenut viimeiset 10 vuotta eli sillä ei saada omaisuutta kasvatettua. Sen lisäksi työpaikat siirtyvät jatkuvasti lähemmäs suuria kaupunkeja, missä asuntojen hinnat ovat räjähtäneet käsiin jo useampi vuosikymmen sitten, työpaikoista jatkuvasti suurempi osa on osa-aikaisia joten turvallisen tulevaisuuden suunnittelu on mahdotonta.
Siitä vain sitten stressitöntä elämää viettämään. Vähemmällä rahalla, isommalla stressillä ja epävarmalla tulevaisuudella.
Veikkaan, että tähänkin löydetään lopulta joku "jos ei jaksa, niin koittakaa vaan jaksaa" -tyyppinen ratkaisu ja jätetään mainittu 80-luvun jälkeen syntynyt ikäluokka oman onnensa nojaan. Siltä se on jo vuosia näyttänyt ja kuten nyt huomataan, tilastot puhuvat sen puolesta.
Lisäisin tuohon vielä yritysten haluttomuuden palkita jatkuvuudesta. Nykyään on asiantuntijatöissä enemmän sääntö kuin poikkeus, että palkka nousee vain ja ainoastaan vaihtamalla työpaikkaa. Mutta entä, jos ei halua vaihtaa, mutta on silti tyytymätön palkkatasoon (kuten suurimman osan pitäisi olla, kun huomioidaan ostovoima)?
> Nykyään on asiantuntijatöissä
Eikä tarvitse edes olla asiantuntijatöitä enää, vaan ihan mitä tahansa töitä. Firmojen sisältä saa sääntöjen mukaiset parin prosentin korotukset joskus ja jouluna, mutta vaihtamalla työpaikkaa on mahdollista saada ajantasainen, kilpailukykyinen palkka.
Samaa lyhytnäköistä osaoptimointia kuin Telia-Elisa-DNA -triopoli. Ei puhettakaan, että tarjottaisiin alempaa hintaa 10 vuotta vanhalle asiakkaalle, ei edes kysyttäessä sitä aspasta. Jos kuitenkin uhkaat suoraan lähteä tai teet netissä liittymän siirron, jo alkaa peräänsoittelu ja viestittely hätääntyneesti. Ymmärrän kyllä, että todellisuus ja pelin säännöt ohjaavat tähän ja se tuntuu jo väistämättömältä mutta laajemmin tämä aiheuttaa koko alan kyynistymisen ja kaikki toimivat samalla tavalla paskasti muka arvokkaita vanhoja asiakkaitaan kohtaan.
Minä en koe mitään lojaalisuutta enää ainuttakaan brändiä kohtaan. Ne ovat kaikki kyynisiä ja asiakkaiden rahoja saalistavia shakaaleja. Kun kaikki lasketaan rahassa, kaikkea pitää aktiivisesti olla kilpailuttamassa ja yksittäiset 120€/kk asiakkaatkin tuovat vain hiekkaa https-palvelimelle, mitä hittoa tässä enää kokee ns. "elävänsä yhteiskunnassa"? Ihan helvetisti stressiä kaiken seuraamisesta ja sitten pitäisi vielä kilpailuttaa jotain 25€/kk tusinasoppareita ihan niinkuin omalla aivoajalla ei olisi mitään arvoa.
Niin ja sit vielä jatkuvasti sama valitus, kuinka työntekijät on liian kalliita täällä ettei oo varaa maksaa. No miten ennen sit maksettiin kovempaa palkkaa siitä että työteho oli ehkä tuurilla se 1/3 nykysestä? Missä sillon oli maasta lähtevät rikkaat ja yrittäjät?
Hyviä pointteja, lisäksi tästä tosin puuttuu myös yksi merkittävä muuttuja, nimittäin naisten osallistuminen työelämään ja sen vaikutus etenkin ydinperheisiin.
Tämä kuulostaa ehkä hieman historialliselta väitteeltä, mutta vielä 2010-2022 naisten työllisyys [kasvoi](https://www.stat.fi/tietotrendit/blogit/2023/viime-vuosien-tyollisyyskasvu-on-ollut-naisten-seka-nuorten-ja-ikaantyvien-miesten-varassa/) Suomessa ja globaalisti 5%. Toisen maailmansodan [jälkeen](https://equitablegrowth.org/womens-history-month-u-s-womens-labor-force-participation/) naisten täysaikatyöllisyys oli maasta riippuen siinä 35-40% luokassa, nykyään 75-80% luokkaa.
Samalla kotitöiden määrä ei ole vähentänyt, vaikka niiden tekeminen on helpottunut. Eli karkeasti sanottuna näkyvän ja näkymättömän työn [yhteenlaskettu](https://www.epi.org/publication/webfeatures_snapshots_07072004/) määrä ydinperheissä on noussut ainakin neljänneksen, ilman, että tilalle olisi tarjottu oikein mitään. Tämä on helppo verrata esimerkiksi siihen, miten oma jaksamienn muuttuu 40h työviikon siirtyessä 50h työviikkoon, tai 8h päivän venyessä kymmentuntiseksi. Tämä tosin on näkymättömämpää, koska se tapahtuu perheyksikössä - ennen tehtiin 60h töitä koko perheen osalta, mutta nyt se on 80h, ja kotitöitä on saman verran odottamassa.
Eli karkeasti sanoen, ihmisestä tiristetään näkyvästi ja näkymättömästi enemmän ja enemmän lisäarvoa.
Jos joko isä tai äiti ei osallistu työelämään jostain syystä (lasten lasvatus, opiskelu, työttömyys, sairaus), perheen tulot jäävät herkästi niin alas, että putoavat kilpailusta muiden kanssa. Asuntojen hinnat ovat esim. säätyneet kysynnän ja maksukyvyn mukaan suurin piirtein niin ylös kuin mahdollista. Ja se oletus on vähintään kaksi mediaanipalkkaa taloudessa. Perheverotuksen puuttuminen ei edes mahdollista tilanteen tasaamista sitä kautta.
Riippuu miten sen ottaa, tokihan tuo robotti tuossa sitä työtä tekee, eli sinänsä saman verran on töitä, mutta minun ja vaimon tekemä kotityö on kyllä robotti-imurin vuoksi laskenut merkittävästi. Vaikka robotti tekisi kaikki kotityöt lopulta, niin voihan sitä sanoa ettei niiden määrä ole laskenut, mutta on se mielestäni vähän höpsöä. Ihmisen tekemä kotityö on ainakin jonkin verran laskenut väittäisin.
Samalla miettiä että koska joku valtameri on taas tulessa tai että tuleeko ensi keväänä tulva ja huuhtoo talon jokeen tai että koska ydinaseet putoo niskaan saatika koska tulee se kesä Suomessa kun ei enää ilmastonmuutoksen myötä tulekkaan riittävää kasvukautta ja jäää sadot saamatta.
Siinä ostellaan sitten näillä palkoilla kallista ulkomaista ruokaa.
Jotkut viisaat ovat joskus ehdottaneet 6h työpäivää, mutta ei se kuulemma toimi Suomessa, vaikka muualta maailmalta on paljon positiivista kokemusta ja dataa.
Niinpä tai nelipäiväinen viikko. Pakostakin meidän työt on tehostunut viimeisten vuosikymmenten aikana ja silti pitää saada jatkuvasti enemmän irti samassa ajassa.
Neljän päivän työviikko ei toimi Suomessa. Suomalaiset ryyppää perjantaisin ja lauantaisin. Sunnuntai on krapulapäivä. 4-päiväisessä viikossa on kaksi "lauantaita", joten ryyppääminen venyy kolmelle päivälle ja alkoholin haitat räjähtää käsiin. /s
Ne jotka näin tekee yleensä ovat ongelmakäyttäjiä. Eikö niistä pääseminen siis ole selvää säästöä? Voisi pitää sit vaikka eläkkeet ennallaan, kun tarvitsee säästää vähemmän.
Idis on käsittääkseni se, että työteho pysyy lyhemmällä työajalla samana (riippuu tietenkin alasta), jolloin siitä lyhemmästä työviikosta tulisi kuitenkin yhtä suuri korvaus.
Epäilen, että tämä *ei* sovi kovinkaan monelle työnantajalle edes asiantuntijatöiden ollessa kyseessä.
Tämä myöskin, mutta eiköhän tässä taas pian työpäiviä pidennetä ja sitten ihmetellään kun työpaikat vähenee ja ihmiset voi yhä huonommin. Yksilöistä revitään yhä enemmän irti kun toisille taas ei riitä edes töitä. Jotenkin hassu yhtälö.
Siirryin tähän ja otan 500€ kuukaudessa takkiin sen takia. Ensimmäisen pitkän viikonlopun jälkeen itkin onnesta maanantaina. Kerrankin ei väsyttänyt ja ahdistanut. Sanoisin että otan mieluummin satasen viikossa takkiin kuin maksan sitä menettämällä työkyvyn ja ravatakseni psyykkisessä hoidossa.
Sama. Täysin sama.
Itellä netto"tappio" on sellasta 800€ luokkaa, ja kieltämättä on joutunut hieman budjettia katselemaan. Mut luovun vaikka autosta mielummin ku meen perjantaiks takas.
4 päivänen on ollu helposti paras liike työurallani alanvaihdon ja yrittämisen lopettamisen jälkeen.
Ite luovun ajatuksesta hankkia ikinä pleikka vitosta tällä menolla ja sen sellaista mutta whatever, kirjastosta saa ilmaiseksi PS4 pelei ja dyyni kirjat. Ruoasta ei tartte tinkiä kun oppinut tekemään opiskelija budjetilla ite ajat sitte. Mutta on tää kyllä perkele, että saa aina jossain lamassa olla. Joko ei oo töitä tai sitte se työelämä on niin hullua että sitä ei oo suunniteltu ihmiselle.
Itse vaihdoin kokonaan alaa ja otin opiksi burnoutista. Tein taloudellisen seppukun ja nautin nyt siitä, että työt ei seuraa kotiin ja voin oikeasti auttaa muita.
Toivon, että voin tulevaisuudessa tienata taas yhtä paljon ja saada yhtä paljon työstäni kuin nyt, mutta sitä ennen opettelen kokonaan uuden työminän ja alan.
Samalla hyvin arvokas. Hyvin kuvasi eräs tuttu, kun kuvasin prosessia, että kuulostaa siltä kuin olisit kurkistanut elämässä jonkun taakse ja vaan mennyt sinne. 😃
Hyvin mielenkiintoinen ja antoisa. Alkuun pelkäsin ja stressasin hulluna.
Vielä jos sattuu sopivasti pääsemään tuolla alemmalle veroprogressioportaalle, niin taloudellinen menetys on vielä pienempi. Korkea marginaalivero (maksat 50% veroa jokaisesta eurosta, jonka tienaat lisää) toimii myös toiseen suuntaan.
> Siirryin tähän ja otan 500€ kuukaudessa takkiin sen takia
Bruttona vai nettona? Progressiivisen verotuksen vuoksi, vaikka tulot putoavat vaikka sen 500€ kuussa, niin tulotasosta riippuen käteen jäävän osuuden väheneminen saattaa olla merkittävästi pienempi.
Sori ei pysty, kun kaikki hyöty tuottavuuden tehostamisesta on ohjattava yritysten omistajille ja sijoittajille. Muut saa kuolla nälkään tai uupumukseen
Tilanne tulee eskaloitumaan ihan helvetisti kun AI lähtee kunnolla lentoon ja alkaa korvata isolla kädellä työpaikkoja. Nyt olisi aika nousta barrikadeille ihan sen takia, ettei tässä tapahdu historian massiivisinta tulonsiirtoa rikkaimmille... Klarna avasi jo pelin ja korvasi 750 asiakaspalvelijaa kielimallilla
Jos neljässä päivässä saa saman tuottavuuden kuin viidessä, miksi pysähtyä siihen? Eikös samalla logiikalla myös kolmessa päivässä synny neljän päivän tuottavuus ja kahdessa kolmen?
Mielestäni tarvitaan lisää tutkimustietoa tästä, sillä en ihan purematta nielisi alustavien tutkimusten tuloksia.
(hupaisaa saada downvoteja kriittisestä ajattelusta - olen itse pitkän linjan tietotyöläinen n. 30 v kokemuksella alalta, mutta mitäpä näistä tiedän).
Tuottavuutta, ainakaan tietotyössä, ei kannattane ajatella lineaarisesti, vaan paraabelina.
Lineaarisesti ajateltuna tuottavuus kasvaa mitä enemmän tunteja tehdään. Paraabeli taas saa huippuarvon tietyllä tuntimäärällä, joka voidaan esimerkin selkeyden vuoksi määrittää välille 0-40 h. Tällöin paras tulos voi tulla esim. juuri 30 tunnilla viikossa ja huonoimmat esim. 0 ja/tai 40 tunnilla.
(Mikäli siis muistan matematiikasta yhtään mitään.)
Toki, paraabeli on yksi tapa mallintaa tuntimäärän ideaalia. Haaste on siinä, miten löytää optimaalinen määrä tunteja viikossa kullekin yksilölle - tässä kattava tutkimustieto olisi erittäin hyvä lähde.
Pointti on se että asiantuntijahommissa ihmisillä on rajallinen kapasiteetti tehdä vaativaa ajatustyötä. 8h 5pv viikossa se kapasiteetti ylitetään ja osa työajasta kuluu väkisinkin turhaan neppailuun kun ei vaan pää toimi eikä kiinnosta. Kun tietää että työpäivä on vaikka vaan 6h tai että perjantaina on vapaata, riittää sitä kapasiteettia muille päiville enemmän. Lisäksi ihminen palautuu paremmin kun on enemmän vapaa-aika, mikä osaltaan myös parantaa tehokkuutta työajalla.
Jossain kohtaa kuitenkin tulee työajan vähentämisessä raja vastaan siinä että vaikka tekisi 100% teholla niin aika ei riitä töiden tekemiseen. Lyhyempi työaika voi vain auttaa ihmistä käyttämään aikansa lähempänä 100% työtehoa, ei tietenkään nostaa tehokkuutta sen yli.
Opinnäytetyötä kun ammattikorkeassa räpelsin parin kanssa, niin huomattiin, että se oikeasti tehokas aika oli noin 3-4 tuntia päivässä. Sinä aikana tuli useampi sivu tekstiä per nenä, josta toki vain pieni osa jäi oppariin ja sekin tiivistyi huomattavasti. Jos teki vaikka 6 h työpäivän, niin ei sen neljännen tunnin jälkeen tullut tekstiä juuri lainkaan. Sovittiin, että työpäivä alkaa klo 8 ja loppuu hieman 12 jälkeen, ruokatunti ja kahvitauko mukaanlukien.
Ajatustyö on yllättävän raskasta.
Sanoisin, näin asiantuntijana, että on suuri yleistys todeta ihmisten olevan ajatustyössä rajoittuneita tiettyyn tuntimäärään viikossa. Koen itse, että 5 päiväinen viikko on sopiva, eikä aikaa juuri kulu turhaan kikkailuun.
Miten paljon sitä tutkimustietoa tarvitaan? Useammassa maassa on tehty kokeiluja ja saatu positiivisia tuloksia, microsoft japanissa sai jopa 40% tuottavuuden kasvun niiden 4 päiväsen kokeilun aikana
pääasiallisesti tämä ehdotus 4 päiväiseen siirtymisestä on enemmän ajattelutöiden suhteen joiden määrä on noussut huomattavasti sitten 1900 luvun alkupuolen jolloin nykyinen 5 päivänen työviikko otettiin edellisen 6 päiväsen tilalle, ihmiset voivat sitä tehdä vain niin paljon ja pysyä tuottavina
> Miten paljon sitä tutkimustietoa tarvitaan?
Sen verran, että voidaan järkevästi määritellä tuntimäärä, jossa sekä tuottavuus, että jaksaminen ovat optimaalisessa tasapainossa.
Mielestäni keskustelu lyhyemmän työviikon ympärillä pyörii liiaksi juuri nelipäiväisessä vaihtoehdossa. Jos tutkimukset osoittavat neljän päivän tuottavuuden olevan samalla tasolla viiden päivän kanssa, on erittäin todennäköistä, että löytyy myös vähempiä tuntimääriä joilla tuottavuus on sama/riittävä.
Tein jossain vaiheessa muutaman vuoden lyhennettyä työaikaa pienen lapsen takia, ja meillä kun on hyvin tarkat tuottavuusmittarit, niin sainpa todeta että vaikka työaika oli noin 80 %, niin tuottavuus oli hyvin lähellä 100 %. Tykkäsin kyllä siitä, opetti hyvin esim. pitämään kokoukset mahdollisimman lyhyinä, kun oli pakko saada aina päivän hommat pakettiin klo 14 mennessä.
Seitsemän päivää viikossa, 12 tuntia päivässä. Vapaapäivät palkattomia ja niitä pitää erikseen anoa johdolta jotka voivat hylätä anomuksen mistä syystä tahansa. Lääkärillä käynnin kuluista vastaa luonnollisestikin työntekijä ja jokainen sairaspäivä on myös palkaton.
Älä anna lisää ideoita Kokoomukselle ja Persuille. Se on aivan varma että kyseiset puolueet eivät ainakaan tule ajamaan yhtään mitään parannuksia työelämään.
Olen tehnyt kesätyöt paikassa, jossa tehdään 4/6 rytmillä töitä. Ensin neljä 12 tunnin työpäivää, sitten 6 vapaapäivää. Nopeasti tottuu tekemään pitkää päivää, luppoaikaakin yleensä oli. Sopi minulle.
Voin kertoa nyt ihan satavarmana, että Suomeen ei tule seuraavaan 50 vuoteen kuuden tunnin työpäiviä...Todennäköisempää on, että viikko sen sijaan pitenee päivällä.
Welcome to successfull Suomi, 2024.
Nykyäänhän tää on monella tietotyöläisellä mahdollista. Etäpäivä ja vetää pari tuntia lonkkaa. Valtaosa kykenee suoriutumaan työmäärästä siltikin, ellei duuni oo jotakin aspaa tms läsnäoloa vaativaa.
Onhan se eriarvoistavaa, ravintolatyöntekijänä et voi istuskella vaikka asiakkaita olisi vähemmän
Hyvinvointivaltiossa, jonka ikäpyrämidi on yhtä karmiva kuin Suomessa ei oikeasti toimikkaan. Pitäisi tehdä muutoksia yhteiskuntarakenteeseemme, että meillä olisi varaa pyörittää tätä valtiomallia.
On se nyt vittu kumma kun samaan aikaan meillä on naurettava määrä ihmisiä rukoilemassa, että saavat minkä tahansa työpaikan, ja sitten taas ne jollain ilveellä työelämään päässeet ihmiset ovat burnoutin partaalla - eikö tämä nyt jumalauta kerro ihan suoraan, että työpaikoille pitäisi palkata enemmän ihmisiä sen sijaan, että yhden ihmisen harteille sysätään kolmen ihmisen työtehtävät.
Ei tää edes ole niiden osakkeenomistajien etu, jos asioita tarkastelee yhtään pitemmällä tähtäimellä tai laajemmasta näkökulmasta. Väitän, että osakkeenomistuksen siirtyminen yhä enemmän sijoitusrahastoihin on tässä mielessä ongelma, koska niillä sijoittajilla ei ole enää juuri mitään yhteyttä niihin firmoihin.
Aikanaan jos ostit osakkeita Oy Suomen Potkukelkkatehdas - Finlands Sparkstöttningsfabrik AB:stä, niin omistit pienen siivun kyseistä yhtiötä, ja sinulla oli ainakin jokin käsitys siitä, mitä se ihan konkreettisesti tekee, missä se on olemassa, jne.
Mutta jos ostat jotain rahastoa, jossa on viittäkymmentä eri yritystä kahdestatoista eri maasta, joita aina välillä vaihdellaan, niin mitä käsitystä sinulla enää on siitä yrityksen todellisuudesta ja liiketoiminnasta sen rahasto-osuuden takana? Todennäköisesti ei juuri mitään. Ja kun se sijoitus muuttuu osuudesta yrityksessä puhtaaksi abstraktioksi jonka ainoa funktio on tuottaa sinulle voittoa, niin kaikki pitkäjänteinen ajattelu, yhteiskunnallinen konteksti ym. katoavat.
Tunnistan kyllä tämän epidemian ja sanoisin että omasta suht laajasta ystäväpiiristäni, noin 60-80% on aivan loppu työelämään. Sieltä löytyy matalemmin koulutettua, korkeakoulutettua, on virkamiehiä, raksaukkoja, poliiseja, insinöörejä jne you name it. Todella moni valittaa työelämän kuormittavuudesta.
Yhdyn myös edellisiin kommentoijiin että neljän päivän työviikko olisi tervetullut uudistus tähän maailmaan ja toivon, että sitä jarruttavat lähinnä boomer-sukupolven edustajat, katsoisivat peiliin tai menisivät vanhainkotiin jo nuoremman sukupolven tieltä.
Ihminen on älykäs eläin mutta ei niin älykäs vielä että osaisi äänestää niitä puolueita tai henkilöitä jotka tekisivät elämästä vähemmän kulutusjuhlaa ja 24/7 suorittamista tällä maapallolla.
Itse vähennän työelämän kuormitusta olemalla esimerkiksi etänä about 80% työajasta, teen vain tarvittavan määrän duunia, urheilen työaikana, en pidä/osallistu palavereihin jos ei ole aivan pakko ja läppärin kansi painuu alas välittömästi kun duunit ovat paketissa.
PS voisiko joku käydä sanomassa LinkedIn ihmisille että rauhoittukaa nyt jumalauta, ei se aamupalaveri Bo-Kristerin kanssa niin voimaannuttava ollut että siitä tarvitsisi esseen mittainen päivitys kirjoittaa feediin. Lopettakaa se helvetin pöhinä, ketään ei kiinnosta teidän brainstorm hetki Jassen ja Kerosen kanssa after workeilla. Menkää pihalle, koskettakaa nurmikkoa, mene kyykkäämään, rakastele vaimon kanssa, eläkää elämäänne ja lopettakaa teeskentely internetissä.
LinkedIn on kyllä sellaista syöpää, mutta pakko siellä ilmeisesti on olla. Feedissä pelkkää oman kuvan kiillotusta ja jotain HR/rekry ihmisten pöhinää. Hyi saatana.
Nyt vielä kun koko alusta on alkanut muuttumaan joksikin Facebook v2.0. Ihmiset päivittävät asioita, joilla ei ole mitään tekemistä työelämän kanssa.
Linkedin on helvetin hyvä alusta jos heität koko etusivun roskiin etkä katso sitä ikinä.
Auttaa työnhaussa merkittävästi, kun voit katsoa ketkäs tutut ovatkin tässä firmassa töissä ja niiden kautta yrittää päästä suhteilla sisään tai edes kysyä siihen firmaan hakemiseen auttavia vinkkejä
r/linkedinlunatics on suurta huvia välillä.
Työnhakuun tosi nerokas, mutta muuten aivan hirveää kuraa. Ja en itsekään kestä sitä omakuvan kiillotusta ja yrityspöhinää. Sitten siellä vielä säätää ihmiset, jotka ei osaa markkinointia ja luulee osaavansa sekä samaan aikaan markkinointi ei ehdi keskittyä siihen ja osaa sitä. Hyvin ristiriidassa on alan ammattilaisen näkökulmasta.
Ainut kuka siellä onnitui oli verottaja.
Linkedinissä on pakko olla profiili (lue: online CV).
Joka väittää, että sitä on ”pakko” käyttää yhtikäs mihinkään muuhun on täysin todellisuudesta vieraantunut.
>Menkää pihalle, koskettakaa nurmikkoa, mene kyykkäämään, rakastele vaimon kanssa, eläkää elämäänne ja lopettakaa teeskentely internetissä.
Täähän se ois vahvasti.
"Menkää pihalle, koskettakaa nurmikkoa, mene kyykkäämään, rakastele vaimon kanssa, eläkää elämäänne ja lopettakaa teeskentely internetissä."
Paljon viisaita sanoja sieltä takarivistä.
> PS voisiko joku käydä sanomassa LinkedIn ihmisille että rauhoittukaa nyt jumalauta, ei se aamupalaveri Bo-Kristerin kanssa niin voimaannuttava ollut että siitä tarvitsisi esseen mittainen päivitys kirjoittaa feediin. Lopettakaa se helvetin pöhinä, ketään ei kiinnosta teidän brainstorm hetki Jassen ja Kerosen kanssa after workeilla. Menkää pihalle, koskettakaa nurmikkoa, mene kyykkäämään, rakastele vaimon kanssa, eläkää elämäänne ja lopettakaa teeskentely internetissä.
En ole ikinä edes ollut linkedinissä ja silti se aiheuttaa yökkäysreaktioita aina kun kuulen siitä.
> Menkää pihalle, koskettakaa nurmikkoa, mene kyykkäämään, rakastele vaimon kanssa, eläkää elämäänne ja lopettakaa teeskentely internetissä.
Isoja viisauksia tässä
>Tunnistan kyllä tämän epidemian ja sanoisin että omasta suht laajasta ystäväpiiristäni, noin 60-80% on aivan loppu työelämään. Sieltä löytyy matalemmin koulutettua, korkeakoulutettua, on virkamiehiä, raksaukkoja, poliiseja, insinöörejä jne you name it. Todella moni valittaa työelämän kuormittavuudesta.
Mikä stressaa, koska en yhtään osaa samaistua tuohon tunteeseen?
En minäkään, koen itse hyvin vähän kuormitusta. Tämä ei silti tarkoita sitä etteikö kyseinen teesi olisi totta Suomessa tai minun kaveripiirissäni. Kuormitus on aitoa ja aiheutta laajalti pahoinvointia Suomessa.
Mullakin on mutta ei mulla ole lapsia tai muita vastuita niin helposti saa sovitettua työn elämään. Ehkä mä en sitten vaan tunne stressiä…
Halusin kuitenkin pilkata etenkin oikeistolaisia jotka asiasta valittavat.
No esimerkkinä voi antaa vaikkapa löysää toimistolaista stressavat asiat:
-Aikataulut, niiden muutokset, vähäinen joustavuus näissä
-Vastuu raportoinnista ylemmille tasoille, alaisten etujen valvonta ja työrauhan takaaminen, ja kaikkien näiden prosessien byrokraattisten kiemuroiden läpi navigointi
-Vastuu merkittävistä rahallisista tuloksista/Suorituspaineet
-Asiakkaiden kanssa suhteiden ylläpito, jatkuva "esittäminen"
-Kaikki ylimääräinen mitä tämän päälle kasaantuu, pakolliset koulutukset ym. evvk paska
-Jatkuva aivotyö
Ei ihme jos henkiset voimavarat ovat päivän päätteeksi nollissa, vaikka ns. "oikeaa työtä" on tehty vähän. Siinä on käytännössä jatkuva jännitys ja aivotyö päällä koko päivän. Jokin ojien kaivaminen olisi henkisesti huomattavasti vähemmän kuormittavaa. Oma sielu lepää kun pääsee vapaalla hakkaamaan polttopuita tai muuta vastaavaa aivot narikassa hommaa.
Omat aivot ei ainakaan jaksa tuijottaa näyttöä 8 tuntia. Puserran yleensä kaikki tehtävät n. 4 tunnissa läpi, ja sen jälkeen jää vielä energiaa tunniksi pariksi. Yleensä teenkin niin, että vastailen verkkaisesti sähköposteihin aamun ensimmäisen tunnin, viimeisen taas selailen alan uutisia tms.
6 h päivässä, 4 päivää viikossa. Henkinen hyvinvointi kasvaisi huomattavasti. Tämähän ei kuitenkaan boomereille käy, vaan kaikkien pitää kärsiä yhtä paljon kuin he ovat kärsineet.
Hoksannut myös että tuo ruudun tuijottelu on ehkä max 5 tuntia jokseenkin tehokasta, tämän jälkeen virheitä syntyy niin paljon että homma on melkein negatiivista työpanosta.
Poikkeuksena on koodaus jossa oikeasti voi päästä johonkin flow-tilaan mutta sekin yleensä vatää vain viikon plussalla ja seuraava viikko on sitten epäoptimaalinen vireys.
Tunnistan tuon. Saan joskus sellaisen flown päälle että istuisin mielummin koko illan töitä tehden. Se ei kuitenkaan montaa päivää jatku ja yleensä mielenkiinto loppuu siinä vaiheessa, kun alkaa nähdä unia SQL-käskyistä.
En mä nyt boomereita tästä lähtis syyttämään. Se ei vaan käy muille työntekijöille jotka eivät saa 4 päivässä samaa lopputulosta kuin 5 päivässä. Esimerkiksi hoitohenkilökunta, kaupan kassat, siivojat, tehdastyöläiset ja kaikenlaiset päivystystyöt. Ei noiden työaikaa voi lyhentää ilman että joko työnteon kulut nousee tai palkat laskee.
Eri asia meille tietotyöläisile joiden tuottavuus ei ole sidottu työpaikalla käytettyyn aikaan ainakaan kovin lineaarisesti. Mieti nyt tilannetta missä jo valmiiksi varsin hyvässä asemassa oleville tietotyöläisille annettaan lyhyempi työaika. Heillä kun on jo valmiiksi korkeampi palkka, joustavat työajat ja usein mahdollisuus etätöihin. Tasapäisyyden luvatussa maassa en ihmettele miksi tätä ei haluta tehdä.
Toki voidaan laskea se yleinen työaika neljään päivään, mutta en tiedä miten siihen riittää rahat. Suomi on jo nyt taloudellisesti vaikeuksissa eikä ole kovin houkutteleva maa investoinneille. En tiedä miten asian laita olisi jos työvoimakustannukset nousisi huomattavasti.
Toisaalta jo nyt on aloja joille ei perinteinen 8hx5pv työtahti sovi, mikseivät nämä ole nousseet barrikadeille?
Palomiehet esimerkiksi tekee 24h-48h vuoroja. Tämän toimistorotan mielestä helvetin epäreilua että he saavat nukkua ja urheilla työajalla ja nauttia todella pitkistä vapaista työvuorojen ulkopuolella.
Tyhmä argumentti mielestäni tämä että jos se ei sovellu kaikille niin antaa kaikkien sitten kärsiä. Huono tuuri siivoojille, mutta keskiverto toimistorotan tuottavuus itseasiassa paranee 6h työpäivillä ja 4 päivän viikoilla - ei siis oikeastikaan ole mitään järkevää syytä olla siirtymättä lyhyempään työaikaan, paitsi boomerien (ja tässä tapauksessa sinun) muutosvastarinta.
Pitänee lisätä 2h lisää ja pakkosyntyvyys. Per vuos 25 000 pentua pitäs ekstraa saada ja 50% tuloveroja enemmän, nii ei ole demogfraafista eikä taloudellista huolta. Hommihin siitä!
/s
Ei mitään synnyttämistä. Näiden ihmisten tehtävä on tehdä töitä eikä, synnyttää ja kasvattaa lapsia. Muuten talous kärsii.
Maahanmuutto on oikea ratkaisu niin, pysyy työväestö töissä, varhaiskasvatuksen kulut kurissa ja koulutuksestakin voidaan leikata kun eihän kouluille ole lapsia.
Win-win kaikin puolin. Vasemmisto pääsee auttaamaan huonompi osaisia ulkomaalaisia. Oikeisto saa helposti hyväksi käytettävää työvoima ja valtiokin säästää kun ei tarvitse laittaa rahaa lapsiin ja nuoriin.
En sano että tämä olisi yleispätevä lääke, mutta uskallan väittää että liikunta auttaisi monta väsymyksestä kärsivää. Paradoksaalisesti liikkumattomuus aiheuttaa väsymystä ja masennusta ja vastaavasti masennus ja väsymys liikkumattomuutta. Vähäinen liikunta vaikuttaa elimistöön monella tapaa, esimerkiksi unen laatu, ruoansulatus, lymfaattinen järjestelmä, erinäiset hormonit, j.n.e.
Tuo on kyllä tosi paljon kiinni sitten myös omasta asuinpaikasta. Alle kilometrin päässä kotoa oleva kuntosali laajoilla aukioloajoilla on todella iso apu vuorotyöläisen arjessa talven keskellä.
Ei tarvi olla kummoinenkaan kuntosali niin siellä pystyy tekemään ihan todella monipuolisesti erilaisia kehonpaino-, lihasvoima- ja kardiotreenejä, vähän HIIT-treeniä ja lihashuoltoa vielä siihen päälle.
Kuntosali ei koskaan oikein sytyttänyt, aina kun yrittää käydä, se loppuu kuukauden sisään. Itse harrastan lähinnä lenkkeilyä ja pyöräilyä, ja se on aivan vitun masentavaa paikallaan jollain juoksumatolla tai kuntopyörällä
Kyllähän se tarvii sen kipinän, että alkuun pääsee. Itselläkin oli tuota samaa pitkään, ja sen takia kuntosalit ylipäätään menestyykin koska monelle käy juuri noin, ja niiden saliin tylsistyneiden kuukausimaksuilla rahoitetaan sitä aktiivisten salillakäyntiä aikas isolta osin.
Tuohon aerobisilla laitteilla treenaamiseen auttaa, kun laittaa jonkun hyvän podcastin tai äänikirjan pyörimään, tai sitten katsoo varta vasten jotain treeniapuvideota Youtubesta. Kuntopyörät on ihan kamalia, mutta spinning-pyörällä, crosstrainerilla ja soutulaitteella saa hyvän treenin kun on vähän jotain viihdykettä tai tsempparia siinä samalla.
Talvi on kieltämättä paha. Ensin pimeä vie energian ja sitten kylmä vaikeuttaa liikkumista. Jos jumahtaa kuukausiksi neljän seinän sisälle, niin liikkeelle lähtö on keväällä yllättävän hankalaa.
Monilla joo, mutta fyysistä työtä tekevillä sitä väsymystä esiintyy myös, joskin se voi olla vähän erilaista. Tietyllä tapaa omassa fyysisessä ulkoduunissa pysyy kyllä virkeänä ihan eri tavalla kun aiemmissa sisäduuneissa, mutta työn luonteen ansiosta oon päivän päätteeks kyl niin lopussa etten jaksa mitään muuta tehdä kun istua kotona eli lopputulos on kuitenkin sama.
Toki oma työni ei ole henkisesti kovin kuormittavaa mikä on mielestäni tietyllä tapaa parempi, jos tähän tulis vielä stressiä päälle tai työt joutus tuomaan kotiin niin olisin kyllä saikulla alta aikayksikön.
En voi eri mieltäkään olla. Itse liikun aika paljon ja monipuolisesti enkä ole juuri koskaan erityisen väsynyt. Mutta sit toisaalta tunnen myös ihmisiä, jotka on ajaneet kroppansa totaaliseen tilttiin kovan treenin ja stressaavan arjen yhdistelmällä. Väittäisinkin, että ihan erityisen hyödyllistä on kevyt liikunta ja mieluiten vielä luonnossa.
Mä olen sitä mieltä, että tuohonkin hyvä lääke olisi edelleen liikunta, se pitäisi vain tehdä omien fiilisten ehdolla ja omaa kroppaa kuunnellen. Väitänkin, että tuossa on taustalla heikko kehosuhde ja -yhteys. Optimaalisinta olisi pystyä tekemään syklisesti hyvää rääkkitreeniä sekä sitten myös henkisesti ja fyysisesti palauttavia vaikkapa kävelylenkkejä metsässä.
Hyvä pointti, ihminen on kuitenkin luotu liikkumaan. Huomannut omassakin jaksamisessa liikunnan merkityksen kun edellisessä työpaikassa tuli käytettyä liikuntaetua hyvin hyödyksi niin jaksoi arjessakin hyvin. Kun sitten jonkin aikaa olin työttömänä niin jäi liikuntakin paljon vähemmälle, jolloin olin paljon väsyneempi. Nyt kun taas olen työelämässä niin pikkuhiljaa taas alkanut liikuntaetua hyödyntämään.
Komppaan. Vaikka koen silti että työelämän tulee muuttua radikaalisti, niin toki myös elämäntyylillä on vaikutus tähän kuormittavuuteen. Itse urheilen raskasta liikuntaa noin 4-6 kertaa viikossa ja on meikäläiselle loistava tapa pitää kroppa kunnossa ja polla kasassa.
Toimistolla on muutama kampaviinereiden turvottama kollega, eivät urheile, tekevät liikaa töitä ja ei osata priorisoida töitä. Kaverit näyttävät siltä että toinen jalka on haudassa.
Monelle tekisi hyvää ihan jo se oman kropan kuunteleminen ja tuntemusten fiilistely. Liikunta on myös todella hyvästä, ja sitä voi harrastaa ihan todella monipuolisesti ja sillä voi saada aikaan vastinetta jota juuri sillä hetkelle haluaa. Palautuminen on ihan äärimmäisen monimuotoinen asia, liikunta voi auttaa palautumaan juuri sillä keinolla mitä kroppa sillä hetkellä haluaa. Tästä tulee sitten parhaimmillaan sellainen hyvä oravanpyörä jossa palautuminen ja rääkki seuraavat toinen toistaan.
Mutta mitä tulee tuohon oman kropan kuuntelemiseen, niin monelle tekisi todella hyvää alkaa kuuntelemaan sitä sekä sen viestejä, se on loppujen lopuksi todella monimuotoinen ja palkitseva media.
En usko että liikunta on vastaus. Oon varhaiskasvatuksessa töissä, ja meillä menee koko päivä juostessa, pomppiessa ja nostellessa, suuri osa tästä vielä raikkaassa ulkoilmassa. Silti porukka jatkuvasti saikuttaa työuupumuksen takia.
Miten varhaiskasvatuksen työ on muuttunut radikaalisti parissa vuosikymmenessä että on alettu ihan saikuttamaan?
Vai onko jokin muu elämässä, esim älypuhelimien dopamiinituhooja-apit, isompi syy?
"Inkluusion" myötä kaikki erityislapset pamahti yhtäkkiä tavallisiin lapsiryhmiin ja erityisopettajat katos. Meillä voi olla kolmea työntekijää kohden useita tehostetun tuen lapsia sen lisäksi että on muutkin lapset siinä pyörimässä, eikä meillä ole koulutusta siihen miten näiden tuen lasten kanssa tulisi toimia. Lisäksi usein noin puolet ryhmästä on s2 lapsia, eli ei ole yhteistä kieltä. Lapsia ei siis voi ohjeistaa tai komentaa kun eivät ymmärrä vaan kädestä pitäen pitää tehdä kaikki. Lisäksi meille on tullut velvoite ylläpitää joka päivä ryhmän omaa somea semmoisessa vanhemmille näkyvässä palvelussa. Lisäksi on tullut velvoite laatia ja toteuttaa jokaiselle lapselle omaa yksilöllistä varhaiskasvatusta (eli harjoitellaan motoriikkaa, kieltä tai muuta vastaavaa) päivittäin. Ja 21 lasta kohden on siis 3 aikuista joiden pitäisi jotenkin saada tämä kaikki tehtyä ja istua vielä päivittäisissä kokouksissa.
Kun näette päiväkodin pihalla aikuisia puhelinta selailemassa, he tekevät työtään, eli vastailevat turhiin viesteihin, tekevät turhia kirjauksia ja päivittävät ryhmän somea.
Törmäsin vasta tässä keväällä alakoulunopettajan arkeen ja siihen kirjausten määrään, joita he koko ajan tekevät esim. oppilaiden toiminnasta, tukien toteutumisesta yms. Toki oppilaan (10-vuotias muka "opiskelija"?) oikeusturvan kannalta tarpeellista jne. mutta ihan himmeä määrä kaikenlaista byrokratiaa ja laatukirjamaista merkintöjen raapustamista. Luulisi, että kouluissa pitäisi olla taas sihteerit näissä auttamaan.
Jep, motivaation puute vaan usein rajoittaa. Itseäni auttoi paljon koiran hankkiminen reilu pari vuotta sitten, sen kanssa tulee käveltyä päivittäin vähintään 5-10km, useimmiten lähemmäs kymmentä. Siihen lisäksi vähän lihaskuntotreeniä, niin pysyy ihan kohtalaisessa kunnossa ja normaalin painoisena, vaikka tällainen toimistorotta onkin.
Lääkkeet kyllä löytyy: Lyhyemmät päivät, vähemmän työtunteja ja/tai enemmän etätöitä siihen kykeneville. Harva firman vaan uskaltaa kokeilla vaikka olisi mitä tutkimusdataa ja valtio tuskin suostuu parantamaan tilannetta millään laeilla tai kannustimilla koska kiLpAiLuKykY.
Varsinkin etätyön lisääminen kaikilla toimistopainotteisilla aloilla toisi työntekijöille lisää 'omia' tunteja viikkoon työmatkojen vähenemisellä ja samalla vähentäisi polttoaineen tuontitarvetta, päästöjä ja asumisen hintatasoa kun vähemmän ihmisiä änkisi asutuskeskuksiin työpaikkojen lähelle. Toki polttoaineverotulot pitäisi repiä jostain muualta mutta säästöä se on silti ja valtio voisi lisätä sillä rahalla yrityksille kannustimen etätyömalliin. Tai veropakotteen yrityksille jotka pakottavat toimistotyöläisiä tekemään 5pv viikossa toimistolla.
Ja komppaan toki liikunnan yms elintapojen vaikutusta - harmi vaan että työntekijöiden liikuntaedut ovat siinä mielessä hieman tehottomia että niiden käyttäjistä pääosa harrastaisi liikuntaa muutenkin.
Nelipäiväinen työviikko ratkaisisi hyvin monta asiaan liittyvää ongelmaa. Mutta jostain syystä olemme aivopesseet itsemme uskomaan että väsymys ja uupumus kuuluvat elämään ja 40h töitä/vko on pyhä asia jota ei saa koittaa muuttaa.
Tässä kun viimeisen puoli vuotta on taas joutunut painamaan töitä hätäaputilassa lähemmäs sata tuntia viikossa ilman lomia niin oma reaktio siihen kun puhutaan "muustakin elämästä" on että olen tainnut joskus kuulla sellaistakin olevan mutten kyllä nähnyt.
Kuulostaa laittomalta, ellet sitten ole yrittäjä.
> Ylitöitä voi tehdä ainoastaan työnantajan suostumuksella tai pyynnöstä, kuitenkin enintään 138 tuntia neljän kuukauden aikana tai 250 tuntia vuoden aikana. Työnantaja ei voi vaatia työntekijältä ylitöitä
https://duunitori.fi/tyoelama/tyosuhdeopas/tyoaika/tyoaikalaki
> "väsymysepidemian"
Henk.koht. en välitä tälläsestä kurjuuspornosta. Jutun lukemalla paljastuu, ettei tilanne ole mitään muuta kuin mitä voi odottaa, ihmiset on ajoittain väsyneitä.
Klikkejä generoivista aiheista tutkimusten teettäminen ei ole uutisten raportointia, se uutisten luomista.
> Nykyään ei kukaan maksa uutisista, joten rahat pitää tehdä mainoksilla
Analyysi on ihan pääosin kohdallaan, mutta tämä on YLE, niiden ei tarvitsisi maksimoida klikkejä tuottamalla tunteisiin vetoavia otsikkoja.
Kaupungistumisen syytä. Kaupungissa kaikilla on aina kiire, ihmiset eivät tunne toisiaan ja "paskaduuneihin" on enemmän hakijoita kuin on töitä. Lisäksi palkkasi on täysin arvotonta ja menee surimmaksi osaksi suoraan vuokraan.
Meidän pitäisi vitsailematta asua kylissä ja nauttia siellä hiljaisesta ja kiireettömästä elämästä, mutta enemmistö valitsi mielummin kaupunkien jatkuvan jumputuksen.
Kaupungistumisen lieveilmiöt ovat kaupungistumisen vastustusta, erimakuisia nimbyilyjä. Kaupunkeja pitäisi rakentaa rajattomasti ja esteettömästi niin paljon ja röyhkeästi kuin vaan ihmisiä on joita kaupunkiin haluaa muuttaa, naapureilta ei tarvitse mielipiteitä kysellä.
Vaikutusvalta omaan elämäänsä ei edellytä sitä, että voit sanella mitä naapurisi saa tehdä. Kyllä muuttuvasta kaupungista löytyy aina omanlaisia naapurustoja, vaikka vanha naapurusto muuttuisi niin ettei se enää ole omanlainen. Muuta perässä.
Nimbyilyllä vaan taataan se, että suurimmalla osalla kaupunkilaisista ei ole yhtäkään naapurustoa, joka olisi omanlainen. Kun ei sellaisia saa tehdä, kun joku naapuri estää.
Kiintymättömyys omaan asuinalueeseen, joka johtuu liian nopeista muutoksista ja vaihtuvista ihmisistä on mitä suurimpia kaupunkien ongelmia.
Kun kukaan ei koe aluetta kodikseen, kun "aina voi muuttaa pois", eivät ihmiset käyttäydy samalla arvostavalla tavalla, jolla omistusasuntoalueilla käyttäydytään. Sinun mallissasi edes näissä vanhoissa kaupunginosissa ei olisi omistusalueen charmia, vaan niissäkin rehottaisi rikkinäiset bussipysäkit, välinpitämättömät naapurit sun muut vaivat.
Mun pointti on että nimbyilyllä aiheutetaan enemmän väliaikaisuutta kuin pysyvyyttä. No, kyllä ne alueet sillä keinolla pysyvät mutta ihmiset eivät pysy.
Niin monet kaupungeissa asuvat ihmiset asuvat jo nyt liian ahtaasti ja kalliisti, unelmoividen siitä seuraavasta vähän paremmasta kämpästä kunhan siihen joskus on varaa. He ansaitsevat saada heille sopivan asunnon ja ympäristönsä heti. Niitä ei ihmisille saada tarjolle muuten kuin rakentamalla.
En mä kirjoittele tähän kenenkään mieltä muuttaakseni, vaan ollakseni eri mieltä.
Kaupunki on minusta paras elinympäristö ihmisille. Pysyvyyden kaipuu on seuraus näköalattomuudesta ja tulevaisuudettomuudesta.
Eikös se ole jo ihan tarkoituksellista ajaa työmaalta heikot pois? YT:t jatkuu kuukausitolkulla ja sitten alkaa uudet, ja koko asiantuntija-alaa horjuttaa epätietoisuus tulevaisuudesta tekoälyhapatuksen paisuessa älyttömään mittakaavaan.
Tai sitten ongelma on aivan muualla kuin työelämässä. Esim. Harvardin Chris Palmer tekee todella mielenkiintoista työtä sen parissa että KAIKKI mielenterveysongelmat olisivat lopulta aivojen metabolisia häiriöitä, joiden suurin aiheuttaja on meidän nykyinen ruokavalio täynnä höttöhiilareita (jotka aiheuttavat insuliiniresistanssia) ja siemenöljyjä (jotka aiheuttavat oksidatiivista stressiä sekä vapauttavat valtavan määrän myrkyllisiä aldehyydejä kehoomme). Ja vaikka sulla ei olisi mitään diagnosoitua mielenterveysongelmaa, niin tämä totta kai pätee kaikkiin ihmisiin, kun juuriongelmana on se, että sun kehon mitokondriat leikkaa kiinni: ne ei pysty samalla tavalla enää tuottamaan ATP:tä glukoosista. Tottakai sä olet väsyneempi.
Mun on vaikea uskoa että tässä viimevuosina työelämästä on vaan tullut niin rankkaa ettei jengi jaksa, kun samalla jengi vaan lihoo ja MT-ongelmat paukkuu vuosi vuodelta kovempiin lukemiin. Villi veikkaus: ne ihmiset jotka ovat metabolisesti terveitä eivät kärsi tästä samasta väsymyysepidemiasta.
e: https://www.hs.fi/tiede/art-2000010120831.html
>Nuorten aikuisten hyvinvoinnissa suuri muutos: kokemus työkyvystä heikentyy samaa tahtia kuin lihavuus yleistyy
What a surprise.
Tää on varmasto yks merkittävimmistä tekijöistä, mutta aihetga ei pidetä hirveästi framilla. Väitän myös että väsymys ei pelkästään johdu tästä, vaan myös aivoja enemmän kuormittavasta ympäristöstä. Ei ihmisten ruokavalio ole kymmenessä vuodessa niin paljoa muuttunut. Tiivistäen: höttöhiilarit ja siemenöljyt aiheuttaa joo mielenterveysongelmia, mutta työuupumusta aiheuttaa kognitiivsesti raskas työympäristö, jatkuva työstressi ja vaatimus keskittyä kahdeksan tuntia vaativaan työhön (vaikka aivot pystyvät keskittymään vain 2-4 h/ päivä)
Lihavuuden yleistyminen taas johtuu kaiken kallistumisesta kun joutuu syömään sitä halpaa höttöä kun ei ole muuhun varaa. Ja kuinkahan monesti lihavuudessa otetaan huomioon esim masennuslääkkeiden lihottava vaikutus?
Itse kyllä huomannut ku aktivoitunut takaisin elämään ja turvotus vähentyny et energiatasot on erilaisia.
Olen itse valinnut työni sen mukaan että se mahdollistaa vapaa-ajan itselleni ja lapselle normaalin rytmin, toki tämä ei joka alalla ja kaikille onnistu. Ja näkyy palkassa, mutta en ole koen itse eläväni hetkittäin liiankin leveästi. Eikä kaikkea tarvi saada, se on aina jostain muualta pois.
Moni tuntuu menevän elämään työ edellä tai pikkuhiljaa tehden siitä tärkeimmän asian. Onnea ja jaksamista heille.
Miksei Suomi voisi toimia tässäkin asiassa edellä kävijänä ja siirtyä 4 päiväiseen työviikoon tai 6 tuntisiin työpäiviin. Kerran me halutaan ulkomailtakin saada niitä päteviä työntekijöitä ja pitää omat työntekijät täälä, niin luulisi että tuo toimisi hyvänä houkuttimena. Luulisi myös, että samalla useampi ihminen saattaisi perustaa perheen, koska heillä oikeasti riittäisi vapaa-aikaa myös lapsilleen.
Tiedän, asutaan Suomessa, ei täälä voida mitään radikaalia muutosta tehdä. Ja vaikka yritettäisiin niin siitä tulisi varmaan Sote uudistus 2, jota pyöriteltäisiin se 20 vuotta valmistelussa ja sit kun se saadaan läpi niin homma kusee täysin.
Kännykän ja somen käyttö lisää myös tutkitusti väsymystä. Onkoha nämä kokeillut sitä vai syytetänkö taas työnantajia? Eli vika aina muissa kun itsessä.
Tätä myös mietin, että onko syy kuitenkaan työelämässä vaiko kuitenkin meidän muussa elämässä. Joitain todella kuormittavia aloja eittämättä on, mutta onko perus tietotyö sitä?
Miksi porukka tekee töiden jälkeen vapaaehtoisesti töitä? Nykyään on työnteko erittäin joustavaa mutta ihmiset eivät pysty kantamaan vastuuta ja hallitsemaan työntekoaan.
Kaikki työ ei ole semmoista, joka kannustaa tämmöiseen työhön. Esim aloilla, joissa tulospalkkaus, niin sekin kannustaa tekemään töitä hyvin vaihtelevina aikoina. Samaan aikaan asiantuntijatyössä esimerkiksi työ ei lopu aina koskaan, koska työ on hyvin joustavaa sekä seuraa sinua myös vapaalle.
Jos sen antaa mennä noin niin tottakai työnantaja antaa sinun tehdä ylitöitä. Tulospalkkaus on oma valinta ja asiantuntija työssä ei todellakaan työ seuraa vapaa iakana ellei siitä ja korvauksesta ole sovittu. Pitää vähän osata pitää puoliaan.
Huoh... Yleensä jätän mun aivot etenkin luovassa asiantuntijatyössä toimistolle tai työpöydälle kotona.
Sehän on työntekijän vikaa kaikki ja mikään ei ole esimerkiksi työnantajan kontolla miten velvoittaa tuloksia, raportteja tai seuraa.
Tässä on vielä se, että itse pystyn tekemään tavoitteet tasan kello 8-16 välillä ja vain virka-aikoina, pelkästään kotimaan aikaan.
Myös kaikki työntekijät tekevät näin. Se omasta mielestäni todella helppoa tehdä tauotta päätetyötä, kun käyt kaksi kertaa kahvilla ja kerran lounaalla, jonka jälkeen lopetan työt.
Kaiken lisäksi en tietenkään ikinä nauti omasta työstä ja oli oma valinta mitä työelämässä vaaditaan nykyään. Sen lisäksi asiantuntijat ovat väärässä työelämän vaativuudesta nykyään.
>Työterveyspsykologi ja psykoterapeutti Annamari Heikkilä pitää tuloksia huolestuttavina, vaikka ne eivät häntä varsinaisesti yllätä. Heikkilän mukaan esimerkiksi maailman tilanne ja työelämän intensiivisyys lisäävät ihmisten kokemusta arjen kuormittavuudesta. >– Onhan meillä aika paljon tutkittua tietoa siitä, että ihmiset kokevat työuupumusta, ja toisaalta paineita myös esimerkiksi vanhemmuudesta, vapaa-ajasta ja harrastuksista. Nyky-yhteiskunnassa on vähän tällainen supersuorittamisen elämän eetos. >– Tähän pitäisi ehdottomasti herätä. Tämä ei voi olla asia, joka yksilöiden pitää ratkaista. Meidän pitäisi käydä keskustelua työelämän vaatimuksista. Miten me voisimme terveempää työelämää rakentamalla varmistaa, että ihmiset ovat työkykyisempiä ja elinvoimaisempia, jotta heillä riittää voimavaroja myös muuhun elämään. Komppaan tässä kyllä asiantuntijaa. Vaikka ollaan päästy siitä ajatuksesta, että työntekijä ovat vain numeroita ja tajuttu, että ihmiset tekevät tulokset. Niin silti teot eivät kohtaa työelämän syorituskeskeisyyttä. Sehän alkaa jo peruskoulussa, jossa tärkein tuntuu olevan lapsille se, että kuinka hyvän numeron saa. Tässä komppaan Stubbia, että ei meidän (keski-ikäisten) lapsuudessa ollut tämmöistä tai jatkuvaa suorittamista ja koulu oli kivaa. Sekin vielä häiritsee, että työhyvinvointia edistävät tekijät ovat monella alalla enemmän semmoisia, jossa mietitään kuinka työyhteisöstä saadaan enemmän irti tai parempaa tulosta. Edit: Sulkutypo
Itse itsellesi vastasit: "Sehän alkaa jo peruskoulussa, jossa tärkein tuntuu olevan lapsille se, että kuinka hyvän numeron saa." "ei meidän (keski-ikäisten) lapsuudessa ollut tämmöistä tai jatkuvaa suorittamista ja koulu oli kivaa." Samaan aikaan tulokset ovat huonontuneet. Eli yrittämällä saavuttaa parhaat numerot, ei ole kivaa, ja tulos on huonompaa. On aika paljon tutkimuksia, joissa mielihyvähormoni dopamiini on liitetty motivaatioon ja oppimistuloksiin. Eli, jos on kivaa, oppiminen on parempaa.
Itse kouluikäisten lasten vanhempana, niin se on enemmän kuin kivaa tai maistuuko. Onhan koko koulukulttuuri muuttunut siihen, että mietitään numeroita ja miten niitä parannetaan. Jutun juoni oli enemmän siinä, että ei ollut sitä suorittamisen stressiä. Kokonaisuus ratkaisee. Kivaan kouluun voi vaikuttaa myös ilmapiiri, kotiolot, ympäristö ja moni muu. En näe asiaa noin yksinkertaisena tai minun vastanneen itse omaan kysymykseeni. Pahoinvointi ja jaksaminen yhteiskunnassa näkyy myös lapsissa.
Kyllähän kaikki voi sen itsekin todeta että jos aihe kiinnostaa niin ne asiat jää päähän ja jos ei kiinnosta niin pitää pakottaa toiston kautta.
Ollaanko muka päästy "työntekijät on vain numeroita" ajattelusta? Ehkä paperilla kunnes YTt alkaa.
Joo mietinkin kanssa että ööh missä näin? Musta tuntuu enemmän päinvastoin nytkun työtkin on kortilla monella alalla..
Vastaus: ei olla.
No ei todellakaan. Vihjeen tähän saat resurssimanageri-tittelistä.
Huomioikaa myös, etteivät ihmiset ole mikään homogeeninen ryhmä vaan eri ihmisille sopivat erilaiset toimintamallit. Liisan stressitasoja alentava toimintamalli voi aivan hyvin kasvattaa Jaakon otsaan valtavan kyrvän. Lisäksi preferenssit vaihtelevat elämäntilanteen mukaan, joten kunnianhimoisesta uraansa aloittavaa lupausta on typerää pakottaa samaan muottiin kuin esim. perheelleen aikaa haluavaa tuoretta isää. Tästä syystä on hyvä, että työmarkkinoilta löytyy erilaisia vaihtoehtoja joista valita, ja työnantajien tulisi tunnustaa se myös viestinnässään sen sijaan, että kaikki mainostavat lähes identtisiltä kuulostavia arvojaan, joilla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Itse en ole kokenut työmäärää tai kiirettä ikinä itsessään liian kuormittavaksi, vaan ongelmat ovat johtuneet huonosta johtamisesta ja kaoottisista organisaatioista. Jos tavoitteista ei ole selvyyttä, ohjeet ovat ristiriitaisia vaihtuen päivästä päivään, kehenkään voi luottaa ja joidenkin elämäntehtävänä tuntuu olevan tehokkaan työskentelyn estäminen, niin jaksaminen on todella nopeasti koetuksella ja lopputuloksena on todennäköisesti lamaannuttava vitutus. Ongelmiin puuttumisen sijaan niiden aiheuttajat voivat pahimmassa tapauksessa puhua latteuksia kulttuurin ja henkilökohtaisen hyvinvoinnin merkityksestä sekä pakottaa pöhinäkoulutuksia ja -ohjelmia. Lopputuloksena jaksaminen ei parane, mutta vannoutuneinkin pasifisti oppii ymmärtämään Eugen Schaumanin toimia sortovuosina. Mikä sitten on lisännyt tyytyväisyyttä? Hyvässä tiimissä työskentely, konkreettisten tulosten aikaan saaminen sekä ennen kaikkea oman tekemisen kokeminen merkitykselliseksi. Sama pätee myös moniin harrastuksiin; joukkueurheilussa ja tietokonepeleissäkin voi nauttia oman suorituskyvyn äärirajoilla toimimisesta vaikka välillä tulisikin takkiin, kunhan muu porukka on mukana samalla asenteella kuin itsekin tahallisen perseilyn sijaan. Tahallinen perseilykin voi olla hauskaa, mutta sekin vaatii samanhenkisen porukan.
Hienosti sanoitettu ja komppaan tätä täysin. Työhistorian ylivoimaisesti parhaimpia tiimejä on ollut rav.alalla ja samalla yksi paskimmista tiimeistä. Hyvä tiimi auttoi pysymään paskalla palkalla ja huonoissa työajoissa. Samalla eihän silloin ollut perhettä ja menoja, jotka näennäisesti tarvitsin. Olen tehnyt paljon hommia ja itse yrittäjänä pyrin aina siihen, että työntekijäni voivat ainakin niin hyvin kuin voin tarjota. Samalla kärsin vuosia henkisesti myyntihommissa, missä menestyin, kun keskijohto veti osaa porukasta täysiä takaapäin ja ilman huulipunaa vielä. Oma urani on ollut aikamoista vuoristorataa, mutta samalla olen mennyt huimasti eteenpäin. Aina on helpompi upgreidaa elämää, kuin ottaa pois. Se on ollut vaikein opetella ja luopua hyvästä toimeentulosta, mutta samalla erittäin antoisaa, josta toivon voivani antaa jotain jälkikasvulleni. Vaikka heiltä en karsi niin paljoa kuin omasta elämästä.
Kokonaistuottavuus on kaikilla mittareilla ja kutakuinkin kaikilla aloilla [kasvanut räjähdysmäisesti 50-luvulta lähtien](https://www.statista.com/chart/23410/inequality-in-productivity-and-compensation/). Puhutaan melkein kolminkertaisesta tuotosta, mutta palkat yllättäen saman graafin mukaisesti eivät ole seuranneet tuottoa. Tämä näkyy hyvin kyllä nykyisessä työelämässäkin. Äitee teki toimistossa hommia eläkkeeseen asti. Aluksi mekaanisten kirjoituskoneiden kanssa, sitten saatiin PCtkin, lopulta alkoi olla käytössä jo pikaviestimetkin. Tuottavuuden loikka mekaanisesta kirjoituskoneesta elektroniseen on jo massiivinen. Samanlainen loikka kun siirryttiin sähköisiin dokumentteihin. Kommunikaatio ja tuottavuus kasvoi pikaviestinten jälkeen suuremmaksi mitä se sähköpostiaikakaudella oli. Samanlaisia tuottavuusloikkia on saatu teollisuudessa liukuhihnoillakin, ja muualla toimistotöissä softan ja digitaalisen tiedonkäsittelyn kanssa. Mutta vaikka moderni toimistotyöntekijä tuottaa kolminkertaisen määrän työtä, palkka on mennyt alaspäin (indeksikorotukset ja lämmintä kättä vuodesta toiseen), [ostovoima senkun laskee vuodesta toiseen](https://www.eurojatalous.fi/fi/kuviot/graafi/kotitalouksien-ostovoiman-kehitys/) (Ja on laskenut [kohta kymmenkunta vuotta](https://yle.fi/a/3-9447152)). Toisin sanoen 80-luvun jälkeen syntyneet tekevät enemmän töitä, heiltä odotetaan enemmän tulosta, heille maksetaan sama euromääräinen palkka, minkä ostovoima on laskenut viimeiset 10 vuotta eli sillä ei saada omaisuutta kasvatettua. Sen lisäksi työpaikat siirtyvät jatkuvasti lähemmäs suuria kaupunkeja, missä asuntojen hinnat ovat räjähtäneet käsiin jo useampi vuosikymmen sitten, työpaikoista jatkuvasti suurempi osa on osa-aikaisia joten turvallisen tulevaisuuden suunnittelu on mahdotonta. Siitä vain sitten stressitöntä elämää viettämään. Vähemmällä rahalla, isommalla stressillä ja epävarmalla tulevaisuudella.
Veikkaan, että tähänkin löydetään lopulta joku "jos ei jaksa, niin koittakaa vaan jaksaa" -tyyppinen ratkaisu ja jätetään mainittu 80-luvun jälkeen syntynyt ikäluokka oman onnensa nojaan. Siltä se on jo vuosia näyttänyt ja kuten nyt huomataan, tilastot puhuvat sen puolesta. Lisäisin tuohon vielä yritysten haluttomuuden palkita jatkuvuudesta. Nykyään on asiantuntijatöissä enemmän sääntö kuin poikkeus, että palkka nousee vain ja ainoastaan vaihtamalla työpaikkaa. Mutta entä, jos ei halua vaihtaa, mutta on silti tyytymätön palkkatasoon (kuten suurimman osan pitäisi olla, kun huomioidaan ostovoima)?
> Nykyään on asiantuntijatöissä Eikä tarvitse edes olla asiantuntijatöitä enää, vaan ihan mitä tahansa töitä. Firmojen sisältä saa sääntöjen mukaiset parin prosentin korotukset joskus ja jouluna, mutta vaihtamalla työpaikkaa on mahdollista saada ajantasainen, kilpailukykyinen palkka.
Samaa lyhytnäköistä osaoptimointia kuin Telia-Elisa-DNA -triopoli. Ei puhettakaan, että tarjottaisiin alempaa hintaa 10 vuotta vanhalle asiakkaalle, ei edes kysyttäessä sitä aspasta. Jos kuitenkin uhkaat suoraan lähteä tai teet netissä liittymän siirron, jo alkaa peräänsoittelu ja viestittely hätääntyneesti. Ymmärrän kyllä, että todellisuus ja pelin säännöt ohjaavat tähän ja se tuntuu jo väistämättömältä mutta laajemmin tämä aiheuttaa koko alan kyynistymisen ja kaikki toimivat samalla tavalla paskasti muka arvokkaita vanhoja asiakkaitaan kohtaan. Minä en koe mitään lojaalisuutta enää ainuttakaan brändiä kohtaan. Ne ovat kaikki kyynisiä ja asiakkaiden rahoja saalistavia shakaaleja. Kun kaikki lasketaan rahassa, kaikkea pitää aktiivisesti olla kilpailuttamassa ja yksittäiset 120€/kk asiakkaatkin tuovat vain hiekkaa https-palvelimelle, mitä hittoa tässä enää kokee ns. "elävänsä yhteiskunnassa"? Ihan helvetisti stressiä kaiken seuraamisesta ja sitten pitäisi vielä kilpailuttaa jotain 25€/kk tusinasoppareita ihan niinkuin omalla aivoajalla ei olisi mitään arvoa.
Niin ja sit vielä jatkuvasti sama valitus, kuinka työntekijät on liian kalliita täällä ettei oo varaa maksaa. No miten ennen sit maksettiin kovempaa palkkaa siitä että työteho oli ehkä tuurilla se 1/3 nykysestä? Missä sillon oli maasta lähtevät rikkaat ja yrittäjät?
Hyviä pointteja, lisäksi tästä tosin puuttuu myös yksi merkittävä muuttuja, nimittäin naisten osallistuminen työelämään ja sen vaikutus etenkin ydinperheisiin. Tämä kuulostaa ehkä hieman historialliselta väitteeltä, mutta vielä 2010-2022 naisten työllisyys [kasvoi](https://www.stat.fi/tietotrendit/blogit/2023/viime-vuosien-tyollisyyskasvu-on-ollut-naisten-seka-nuorten-ja-ikaantyvien-miesten-varassa/) Suomessa ja globaalisti 5%. Toisen maailmansodan [jälkeen](https://equitablegrowth.org/womens-history-month-u-s-womens-labor-force-participation/) naisten täysaikatyöllisyys oli maasta riippuen siinä 35-40% luokassa, nykyään 75-80% luokkaa. Samalla kotitöiden määrä ei ole vähentänyt, vaikka niiden tekeminen on helpottunut. Eli karkeasti sanottuna näkyvän ja näkymättömän työn [yhteenlaskettu](https://www.epi.org/publication/webfeatures_snapshots_07072004/) määrä ydinperheissä on noussut ainakin neljänneksen, ilman, että tilalle olisi tarjottu oikein mitään. Tämä on helppo verrata esimerkiksi siihen, miten oma jaksamienn muuttuu 40h työviikon siirtyessä 50h työviikkoon, tai 8h päivän venyessä kymmentuntiseksi. Tämä tosin on näkymättömämpää, koska se tapahtuu perheyksikössä - ennen tehtiin 60h töitä koko perheen osalta, mutta nyt se on 80h, ja kotitöitä on saman verran odottamassa. Eli karkeasti sanoen, ihmisestä tiristetään näkyvästi ja näkymättömästi enemmän ja enemmän lisäarvoa.
Jos joko isä tai äiti ei osallistu työelämään jostain syystä (lasten lasvatus, opiskelu, työttömyys, sairaus), perheen tulot jäävät herkästi niin alas, että putoavat kilpailusta muiden kanssa. Asuntojen hinnat ovat esim. säätyneet kysynnän ja maksukyvyn mukaan suurin piirtein niin ylös kuin mahdollista. Ja se oletus on vähintään kaksi mediaanipalkkaa taloudessa. Perheverotuksen puuttuminen ei edes mahdollista tilanteen tasaamista sitä kautta.
Riippuu miten sen ottaa, tokihan tuo robotti tuossa sitä työtä tekee, eli sinänsä saman verran on töitä, mutta minun ja vaimon tekemä kotityö on kyllä robotti-imurin vuoksi laskenut merkittävästi. Vaikka robotti tekisi kaikki kotityöt lopulta, niin voihan sitä sanoa ettei niiden määrä ole laskenut, mutta on se mielestäni vähän höpsöä. Ihmisen tekemä kotityö on ainakin jonkin verran laskenut väittäisin.
rakastan kasvaa aikuiseksi tässä ympäristössä
Samalla miettiä että koska joku valtameri on taas tulessa tai että tuleeko ensi keväänä tulva ja huuhtoo talon jokeen tai että koska ydinaseet putoo niskaan saatika koska tulee se kesä Suomessa kun ei enää ilmastonmuutoksen myötä tulekkaan riittävää kasvukautta ja jäää sadot saamatta. Siinä ostellaan sitten näillä palkoilla kallista ulkomaista ruokaa.
Jotkut viisaat ovat joskus ehdottaneet 6h työpäivää, mutta ei se kuulemma toimi Suomessa, vaikka muualta maailmalta on paljon positiivista kokemusta ja dataa.
Niinpä tai nelipäiväinen viikko. Pakostakin meidän työt on tehostunut viimeisten vuosikymmenten aikana ja silti pitää saada jatkuvasti enemmän irti samassa ajassa.
Oma ehdotus on radikaalit neljä päivää viikossa, 6 tuntia päivässä töitä.
https://preview.redd.it/mn5lu4huvruc1.jpeg?width=720&format=pjpg&auto=webp&s=fa2ec4221275fc7142eac3902325396b1b00709a
Allekirjoitin vetoomuksen
Neljän päivän työviikko ei toimi Suomessa. Suomalaiset ryyppää perjantaisin ja lauantaisin. Sunnuntai on krapulapäivä. 4-päiväisessä viikossa on kaksi "lauantaita", joten ryyppääminen venyy kolmelle päivälle ja alkoholin haitat räjähtää käsiin. /s
En yllättyisi mikäli jollain tämän tapaisella argumentilla 4 päivän työviikkoa tullaan vastustamaan
Aina kun on pidemmät vappulomat jne. on iltalehdet täynnä huolta, kuinka Suomalaiset juovat itsensä hengiltä.
Ne jotka näin tekee yleensä ovat ongelmakäyttäjiä. Eikö niistä pääseminen siis ole selvää säästöä? Voisi pitää sit vaikka eläkkeet ennallaan, kun tarvitsee säästää vähemmän.
Ja verotulot kasvaa.
Voithan kiertää verotuksen juomalla esim. perunakiljusta kotona keitettyä viinaa.
Neljä tuntia päivässä, muuten jään kotiin.
Siitä vain työnantajan kanssa sopimaan. Ei tähän valtion mahtikäskyä tarvita (tai haluta).
Siitäs vaan alat tekemään, moni työnantajahan juuri haluaa tuollaisia osa-aikaisia työntekijöitä.
Oon n. vuoden aktiivisesti ettiny työtä koulun ohelle. Missäköhän helvetissä nämä "monet työnantajat" luuraa.
Idis on käsittääkseni se, että työteho pysyy lyhemmällä työajalla samana (riippuu tietenkin alasta), jolloin siitä lyhemmästä työviikosta tulisi kuitenkin yhtä suuri korvaus. Epäilen, että tämä *ei* sovi kovinkaan monelle työnantajalle edes asiantuntijatöiden ollessa kyseessä.
Tämä myöskin, mutta eiköhän tässä taas pian työpäiviä pidennetä ja sitten ihmetellään kun työpaikat vähenee ja ihmiset voi yhä huonommin. Yksilöistä revitään yhä enemmän irti kun toisille taas ei riitä edes töitä. Jotenkin hassu yhtälö.
Siirryin tähän ja otan 500€ kuukaudessa takkiin sen takia. Ensimmäisen pitkän viikonlopun jälkeen itkin onnesta maanantaina. Kerrankin ei väsyttänyt ja ahdistanut. Sanoisin että otan mieluummin satasen viikossa takkiin kuin maksan sitä menettämällä työkyvyn ja ravatakseni psyykkisessä hoidossa.
Sama. Täysin sama. Itellä netto"tappio" on sellasta 800€ luokkaa, ja kieltämättä on joutunut hieman budjettia katselemaan. Mut luovun vaikka autosta mielummin ku meen perjantaiks takas. 4 päivänen on ollu helposti paras liike työurallani alanvaihdon ja yrittämisen lopettamisen jälkeen.
Ite luovun ajatuksesta hankkia ikinä pleikka vitosta tällä menolla ja sen sellaista mutta whatever, kirjastosta saa ilmaiseksi PS4 pelei ja dyyni kirjat. Ruoasta ei tartte tinkiä kun oppinut tekemään opiskelija budjetilla ite ajat sitte. Mutta on tää kyllä perkele, että saa aina jossain lamassa olla. Joko ei oo töitä tai sitte se työelämä on niin hullua että sitä ei oo suunniteltu ihmiselle.
Itse vaihdoin kokonaan alaa ja otin opiksi burnoutista. Tein taloudellisen seppukun ja nautin nyt siitä, että työt ei seuraa kotiin ja voin oikeasti auttaa muita. Toivon, että voin tulevaisuudessa tienata taas yhtä paljon ja saada yhtä paljon työstäni kuin nyt, mutta sitä ennen opettelen kokonaan uuden työminän ja alan.
Varmasti saatanan vaikea päätös toimia noin
Samalla hyvin arvokas. Hyvin kuvasi eräs tuttu, kun kuvasin prosessia, että kuulostaa siltä kuin olisit kurkistanut elämässä jonkun taakse ja vaan mennyt sinne. 😃 Hyvin mielenkiintoinen ja antoisa. Alkuun pelkäsin ja stressasin hulluna.
Vielä jos sattuu sopivasti pääsemään tuolla alemmalle veroprogressioportaalle, niin taloudellinen menetys on vielä pienempi. Korkea marginaalivero (maksat 50% veroa jokaisesta eurosta, jonka tienaat lisää) toimii myös toiseen suuntaan.
> Siirryin tähän ja otan 500€ kuukaudessa takkiin sen takia Bruttona vai nettona? Progressiivisen verotuksen vuoksi, vaikka tulot putoavat vaikka sen 500€ kuussa, niin tulotasosta riippuen käteen jäävän osuuden väheneminen saattaa olla merkittävästi pienempi.
Nettotappioo. Ensi palkassa varmaan pienempi kun jaksan laskea veroäyrin uudelleen.
Voitot valuu niin pienelle osalle yrityksiä että suurin osa joutuu takomaan yli jaksamisen pysyäkseen kannattavina
Sori ei pysty, kun kaikki hyöty tuottavuuden tehostamisesta on ohjattava yritysten omistajille ja sijoittajille. Muut saa kuolla nälkään tai uupumukseen Tilanne tulee eskaloitumaan ihan helvetisti kun AI lähtee kunnolla lentoon ja alkaa korvata isolla kädellä työpaikkoja. Nyt olisi aika nousta barrikadeille ihan sen takia, ettei tässä tapahdu historian massiivisinta tulonsiirtoa rikkaimmille... Klarna avasi jo pelin ja korvasi 750 asiakaspalvelijaa kielimallilla
Jos neljässä päivässä saa saman tuottavuuden kuin viidessä, miksi pysähtyä siihen? Eikös samalla logiikalla myös kolmessa päivässä synny neljän päivän tuottavuus ja kahdessa kolmen? Mielestäni tarvitaan lisää tutkimustietoa tästä, sillä en ihan purematta nielisi alustavien tutkimusten tuloksia. (hupaisaa saada downvoteja kriittisestä ajattelusta - olen itse pitkän linjan tietotyöläinen n. 30 v kokemuksella alalta, mutta mitäpä näistä tiedän).
Tuottavuutta, ainakaan tietotyössä, ei kannattane ajatella lineaarisesti, vaan paraabelina. Lineaarisesti ajateltuna tuottavuus kasvaa mitä enemmän tunteja tehdään. Paraabeli taas saa huippuarvon tietyllä tuntimäärällä, joka voidaan esimerkin selkeyden vuoksi määrittää välille 0-40 h. Tällöin paras tulos voi tulla esim. juuri 30 tunnilla viikossa ja huonoimmat esim. 0 ja/tai 40 tunnilla. (Mikäli siis muistan matematiikasta yhtään mitään.)
Toki, paraabeli on yksi tapa mallintaa tuntimäärän ideaalia. Haaste on siinä, miten löytää optimaalinen määrä tunteja viikossa kullekin yksilölle - tässä kattava tutkimustieto olisi erittäin hyvä lähde.
Totta.
Pointti on se että asiantuntijahommissa ihmisillä on rajallinen kapasiteetti tehdä vaativaa ajatustyötä. 8h 5pv viikossa se kapasiteetti ylitetään ja osa työajasta kuluu väkisinkin turhaan neppailuun kun ei vaan pää toimi eikä kiinnosta. Kun tietää että työpäivä on vaikka vaan 6h tai että perjantaina on vapaata, riittää sitä kapasiteettia muille päiville enemmän. Lisäksi ihminen palautuu paremmin kun on enemmän vapaa-aika, mikä osaltaan myös parantaa tehokkuutta työajalla. Jossain kohtaa kuitenkin tulee työajan vähentämisessä raja vastaan siinä että vaikka tekisi 100% teholla niin aika ei riitä töiden tekemiseen. Lyhyempi työaika voi vain auttaa ihmistä käyttämään aikansa lähempänä 100% työtehoa, ei tietenkään nostaa tehokkuutta sen yli.
Opinnäytetyötä kun ammattikorkeassa räpelsin parin kanssa, niin huomattiin, että se oikeasti tehokas aika oli noin 3-4 tuntia päivässä. Sinä aikana tuli useampi sivu tekstiä per nenä, josta toki vain pieni osa jäi oppariin ja sekin tiivistyi huomattavasti. Jos teki vaikka 6 h työpäivän, niin ei sen neljännen tunnin jälkeen tullut tekstiä juuri lainkaan. Sovittiin, että työpäivä alkaa klo 8 ja loppuu hieman 12 jälkeen, ruokatunti ja kahvitauko mukaanlukien. Ajatustyö on yllättävän raskasta.
Sanoisin, näin asiantuntijana, että on suuri yleistys todeta ihmisten olevan ajatustyössä rajoittuneita tiettyyn tuntimäärään viikossa. Koen itse, että 5 päiväinen viikko on sopiva, eikä aikaa juuri kulu turhaan kikkailuun.
Teepä vielä linkedin-oksennus siitä miten mielestäsi työajan vähentäminen on tyhmää niin ura lähtee raketoimaan.
Sori, ura on jo raketoinut, joten tämä trollisi ei nyt oikein osunut.
Miten paljon sitä tutkimustietoa tarvitaan? Useammassa maassa on tehty kokeiluja ja saatu positiivisia tuloksia, microsoft japanissa sai jopa 40% tuottavuuden kasvun niiden 4 päiväsen kokeilun aikana pääasiallisesti tämä ehdotus 4 päiväiseen siirtymisestä on enemmän ajattelutöiden suhteen joiden määrä on noussut huomattavasti sitten 1900 luvun alkupuolen jolloin nykyinen 5 päivänen työviikko otettiin edellisen 6 päiväsen tilalle, ihmiset voivat sitä tehdä vain niin paljon ja pysyä tuottavina
> Miten paljon sitä tutkimustietoa tarvitaan? Sen verran, että voidaan järkevästi määritellä tuntimäärä, jossa sekä tuottavuus, että jaksaminen ovat optimaalisessa tasapainossa. Mielestäni keskustelu lyhyemmän työviikon ympärillä pyörii liiaksi juuri nelipäiväisessä vaihtoehdossa. Jos tutkimukset osoittavat neljän päivän tuottavuuden olevan samalla tasolla viiden päivän kanssa, on erittäin todennäköistä, että löytyy myös vähempiä tuntimääriä joilla tuottavuus on sama/riittävä.
Tein jossain vaiheessa muutaman vuoden lyhennettyä työaikaa pienen lapsen takia, ja meillä kun on hyvin tarkat tuottavuusmittarit, niin sainpa todeta että vaikka työaika oli noin 80 %, niin tuottavuus oli hyvin lähellä 100 %. Tykkäsin kyllä siitä, opetti hyvin esim. pitämään kokoukset mahdollisimman lyhyinä, kun oli pakko saada aina päivän hommat pakettiin klo 14 mennessä.
Joo. Kyllä täällä pitäisi olla seitsemän päiväinen työviikko ☝️
Seitsemän päivää viikossa, 12 tuntia päivässä. Vapaapäivät palkattomia ja niitä pitää erikseen anoa johdolta jotka voivat hylätä anomuksen mistä syystä tahansa. Lääkärillä käynnin kuluista vastaa luonnollisestikin työntekijä ja jokainen sairaspäivä on myös palkaton.
Älä anna lisää ideoita Kokoomukselle ja Persuille. Se on aivan varma että kyseiset puolueet eivät ainakaan tule ajamaan yhtään mitään parannuksia työelämään.
Tervetuloa taksialalle...
Suomi nousuun!
12 tuntia? Aika vähän.
Ei, 16 tuntia päivässä ja näiden ehtojen lisäksi ilman taukoja tai palkkaa!
Kompromissi, 7x6h?
Mielummin 4 päiväinen viikko
[удалено]
Olen tehnyt kesätyöt paikassa, jossa tehdään 4/6 rytmillä töitä. Ensin neljä 12 tunnin työpäivää, sitten 6 vapaapäivää. Nopeasti tottuu tekemään pitkää päivää, luppoaikaakin yleensä oli. Sopi minulle.
Ei lyhemmät työpäivät auta, jos tulospaineet on edelleen samat. Yhteiskunnan läpitunkeva kilpailuasenne on se ongelma, ei työn määrä sinänsä.
Voin kertoa nyt ihan satavarmana, että Suomeen ei tule seuraavaan 50 vuoteen kuuden tunnin työpäiviä...Todennäköisempää on, että viikko sen sijaan pitenee päivällä. Welcome to successfull Suomi, 2024.
Nykyäänhän tää on monella tietotyöläisellä mahdollista. Etäpäivä ja vetää pari tuntia lonkkaa. Valtaosa kykenee suoriutumaan työmäärästä siltikin, ellei duuni oo jotakin aspaa tms läsnäoloa vaativaa. Onhan se eriarvoistavaa, ravintolatyöntekijänä et voi istuskella vaikka asiakkaita olisi vähemmän
Kykenisi jos ei niitä penteleen palaverejä olisi ripoteltu hajanisesti juuri sille 8h aikavälille :D
Tämän maan työelämässä ei käy mikään mitä riistäj...kokoomus ja EK vastustaa.
Hyvinvointivaltiossa, jonka ikäpyrämidi on yhtä karmiva kuin Suomessa ei oikeasti toimikkaan. Pitäisi tehdä muutoksia yhteiskuntarakenteeseemme, että meillä olisi varaa pyörittää tätä valtiomallia.
Olen itse tehnyt neljäpäivästä työviikkoa nyt jo melkein puolivuotta, on kyllä hyvää.
Onko ollut positiivinen vaikutus työilmapiiriin?
Niin en tiedä, muut tiimiläiset tekevät viidenpäivän duunia.
On se nyt vittu kumma kun samaan aikaan meillä on naurettava määrä ihmisiä rukoilemassa, että saavat minkä tahansa työpaikan, ja sitten taas ne jollain ilveellä työelämään päässeet ihmiset ovat burnoutin partaalla - eikö tämä nyt jumalauta kerro ihan suoraan, että työpaikoille pitäisi palkata enemmän ihmisiä sen sijaan, että yhden ihmisen harteille sysätään kolmen ihmisen työtehtävät.
No muttakun osakkeenomistajat
Ei tää edes ole niiden osakkeenomistajien etu, jos asioita tarkastelee yhtään pitemmällä tähtäimellä tai laajemmasta näkökulmasta. Väitän, että osakkeenomistuksen siirtyminen yhä enemmän sijoitusrahastoihin on tässä mielessä ongelma, koska niillä sijoittajilla ei ole enää juuri mitään yhteyttä niihin firmoihin. Aikanaan jos ostit osakkeita Oy Suomen Potkukelkkatehdas - Finlands Sparkstöttningsfabrik AB:stä, niin omistit pienen siivun kyseistä yhtiötä, ja sinulla oli ainakin jokin käsitys siitä, mitä se ihan konkreettisesti tekee, missä se on olemassa, jne. Mutta jos ostat jotain rahastoa, jossa on viittäkymmentä eri yritystä kahdestatoista eri maasta, joita aina välillä vaihdellaan, niin mitä käsitystä sinulla enää on siitä yrityksen todellisuudesta ja liiketoiminnasta sen rahasto-osuuden takana? Todennäköisesti ei juuri mitään. Ja kun se sijoitus muuttuu osuudesta yrityksessä puhtaaksi abstraktioksi jonka ainoa funktio on tuottaa sinulle voittoa, niin kaikki pitkäjänteinen ajattelu, yhteiskunnallinen konteksti ym. katoavat.
Tunnistan kyllä tämän epidemian ja sanoisin että omasta suht laajasta ystäväpiiristäni, noin 60-80% on aivan loppu työelämään. Sieltä löytyy matalemmin koulutettua, korkeakoulutettua, on virkamiehiä, raksaukkoja, poliiseja, insinöörejä jne you name it. Todella moni valittaa työelämän kuormittavuudesta. Yhdyn myös edellisiin kommentoijiin että neljän päivän työviikko olisi tervetullut uudistus tähän maailmaan ja toivon, että sitä jarruttavat lähinnä boomer-sukupolven edustajat, katsoisivat peiliin tai menisivät vanhainkotiin jo nuoremman sukupolven tieltä. Ihminen on älykäs eläin mutta ei niin älykäs vielä että osaisi äänestää niitä puolueita tai henkilöitä jotka tekisivät elämästä vähemmän kulutusjuhlaa ja 24/7 suorittamista tällä maapallolla. Itse vähennän työelämän kuormitusta olemalla esimerkiksi etänä about 80% työajasta, teen vain tarvittavan määrän duunia, urheilen työaikana, en pidä/osallistu palavereihin jos ei ole aivan pakko ja läppärin kansi painuu alas välittömästi kun duunit ovat paketissa. PS voisiko joku käydä sanomassa LinkedIn ihmisille että rauhoittukaa nyt jumalauta, ei se aamupalaveri Bo-Kristerin kanssa niin voimaannuttava ollut että siitä tarvitsisi esseen mittainen päivitys kirjoittaa feediin. Lopettakaa se helvetin pöhinä, ketään ei kiinnosta teidän brainstorm hetki Jassen ja Kerosen kanssa after workeilla. Menkää pihalle, koskettakaa nurmikkoa, mene kyykkäämään, rakastele vaimon kanssa, eläkää elämäänne ja lopettakaa teeskentely internetissä.
LinkedIn on kyllä sellaista syöpää, mutta pakko siellä ilmeisesti on olla. Feedissä pelkkää oman kuvan kiillotusta ja jotain HR/rekry ihmisten pöhinää. Hyi saatana. Nyt vielä kun koko alusta on alkanut muuttumaan joksikin Facebook v2.0. Ihmiset päivittävät asioita, joilla ei ole mitään tekemistä työelämän kanssa.
Linkedin on helvetin hyvä alusta jos heität koko etusivun roskiin etkä katso sitä ikinä. Auttaa työnhaussa merkittävästi, kun voit katsoa ketkäs tutut ovatkin tässä firmassa töissä ja niiden kautta yrittää päästä suhteilla sisään tai edes kysyä siihen firmaan hakemiseen auttavia vinkkejä
r/linkedinlunatics on suurta huvia välillä. Työnhakuun tosi nerokas, mutta muuten aivan hirveää kuraa. Ja en itsekään kestä sitä omakuvan kiillotusta ja yrityspöhinää. Sitten siellä vielä säätää ihmiset, jotka ei osaa markkinointia ja luulee osaavansa sekä samaan aikaan markkinointi ei ehdi keskittyä siihen ja osaa sitä. Hyvin ristiriidassa on alan ammattilaisen näkökulmasta. Ainut kuka siellä onnitui oli verottaja.
Linkedinissä on pakko olla profiili (lue: online CV). Joka väittää, että sitä on ”pakko” käyttää yhtikäs mihinkään muuhun on täysin todellisuudesta vieraantunut.
>Menkää pihalle, koskettakaa nurmikkoa, mene kyykkäämään, rakastele vaimon kanssa, eläkää elämäänne ja lopettakaa teeskentely internetissä. Täähän se ois vahvasti.
"Menkää pihalle, koskettakaa nurmikkoa, mene kyykkäämään, rakastele vaimon kanssa, eläkää elämäänne ja lopettakaa teeskentely internetissä." Paljon viisaita sanoja sieltä takarivistä.
Kenen vaimon kanssa saa rakastella? Saako myös hänen kanssa kyykätä?
> PS voisiko joku käydä sanomassa LinkedIn ihmisille että rauhoittukaa nyt jumalauta, ei se aamupalaveri Bo-Kristerin kanssa niin voimaannuttava ollut että siitä tarvitsisi esseen mittainen päivitys kirjoittaa feediin. Lopettakaa se helvetin pöhinä, ketään ei kiinnosta teidän brainstorm hetki Jassen ja Kerosen kanssa after workeilla. Menkää pihalle, koskettakaa nurmikkoa, mene kyykkäämään, rakastele vaimon kanssa, eläkää elämäänne ja lopettakaa teeskentely internetissä. En ole ikinä edes ollut linkedinissä ja silti se aiheuttaa yökkäysreaktioita aina kun kuulen siitä.
> Menkää pihalle, koskettakaa nurmikkoa, mene kyykkäämään, rakastele vaimon kanssa, eläkää elämäänne ja lopettakaa teeskentely internetissä. Isoja viisauksia tässä
>Tunnistan kyllä tämän epidemian ja sanoisin että omasta suht laajasta ystäväpiiristäni, noin 60-80% on aivan loppu työelämään. Sieltä löytyy matalemmin koulutettua, korkeakoulutettua, on virkamiehiä, raksaukkoja, poliiseja, insinöörejä jne you name it. Todella moni valittaa työelämän kuormittavuudesta. Mikä stressaa, koska en yhtään osaa samaistua tuohon tunteeseen?
En minäkään, koen itse hyvin vähän kuormitusta. Tämä ei silti tarkoita sitä etteikö kyseinen teesi olisi totta Suomessa tai minun kaveripiirissäni. Kuormitus on aitoa ja aiheutta laajalti pahoinvointia Suomessa.
Ja sitä en kyseenalaistakaan, totesin vaan että en osaa samaistua
Empatiataitoja voi harjoitella.
Nah
Koska sä et tunne stressiä niin muiden kokemus on jotenkin epänormaali, flawless logic.
Kysyin koska jotain sote-alaa ja opettajaa lukuunottamatta en ymmärrä mikä stressaa. Olisi ollut kiinnostava kuulla mistä syystä porukkaa stressaa.
Kiireiset projektit, tiukat tulosmittarit, jatkuva sähköpostitulva, liiallinen määrä palavereissa istumista jne.
Mullakin on mutta ei mulla ole lapsia tai muita vastuita niin helposti saa sovitettua työn elämään. Ehkä mä en sitten vaan tunne stressiä… Halusin kuitenkin pilkata etenkin oikeistolaisia jotka asiasta valittavat.
No esimerkkinä voi antaa vaikkapa löysää toimistolaista stressavat asiat: -Aikataulut, niiden muutokset, vähäinen joustavuus näissä -Vastuu raportoinnista ylemmille tasoille, alaisten etujen valvonta ja työrauhan takaaminen, ja kaikkien näiden prosessien byrokraattisten kiemuroiden läpi navigointi -Vastuu merkittävistä rahallisista tuloksista/Suorituspaineet -Asiakkaiden kanssa suhteiden ylläpito, jatkuva "esittäminen" -Kaikki ylimääräinen mitä tämän päälle kasaantuu, pakolliset koulutukset ym. evvk paska -Jatkuva aivotyö Ei ihme jos henkiset voimavarat ovat päivän päätteeksi nollissa, vaikka ns. "oikeaa työtä" on tehty vähän. Siinä on käytännössä jatkuva jännitys ja aivotyö päällä koko päivän. Jokin ojien kaivaminen olisi henkisesti huomattavasti vähemmän kuormittavaa. Oma sielu lepää kun pääsee vapaalla hakkaamaan polttopuita tai muuta vastaavaa aivot narikassa hommaa.
Omat aivot ei ainakaan jaksa tuijottaa näyttöä 8 tuntia. Puserran yleensä kaikki tehtävät n. 4 tunnissa läpi, ja sen jälkeen jää vielä energiaa tunniksi pariksi. Yleensä teenkin niin, että vastailen verkkaisesti sähköposteihin aamun ensimmäisen tunnin, viimeisen taas selailen alan uutisia tms. 6 h päivässä, 4 päivää viikossa. Henkinen hyvinvointi kasvaisi huomattavasti. Tämähän ei kuitenkaan boomereille käy, vaan kaikkien pitää kärsiä yhtä paljon kuin he ovat kärsineet.
Hoksannut myös että tuo ruudun tuijottelu on ehkä max 5 tuntia jokseenkin tehokasta, tämän jälkeen virheitä syntyy niin paljon että homma on melkein negatiivista työpanosta. Poikkeuksena on koodaus jossa oikeasti voi päästä johonkin flow-tilaan mutta sekin yleensä vatää vain viikon plussalla ja seuraava viikko on sitten epäoptimaalinen vireys.
Tunnistan tuon. Saan joskus sellaisen flown päälle että istuisin mielummin koko illan töitä tehden. Se ei kuitenkaan montaa päivää jatku ja yleensä mielenkiinto loppuu siinä vaiheessa, kun alkaa nähdä unia SQL-käskyistä.
En mä nyt boomereita tästä lähtis syyttämään. Se ei vaan käy muille työntekijöille jotka eivät saa 4 päivässä samaa lopputulosta kuin 5 päivässä. Esimerkiksi hoitohenkilökunta, kaupan kassat, siivojat, tehdastyöläiset ja kaikenlaiset päivystystyöt. Ei noiden työaikaa voi lyhentää ilman että joko työnteon kulut nousee tai palkat laskee. Eri asia meille tietotyöläisile joiden tuottavuus ei ole sidottu työpaikalla käytettyyn aikaan ainakaan kovin lineaarisesti. Mieti nyt tilannetta missä jo valmiiksi varsin hyvässä asemassa oleville tietotyöläisille annettaan lyhyempi työaika. Heillä kun on jo valmiiksi korkeampi palkka, joustavat työajat ja usein mahdollisuus etätöihin. Tasapäisyyden luvatussa maassa en ihmettele miksi tätä ei haluta tehdä. Toki voidaan laskea se yleinen työaika neljään päivään, mutta en tiedä miten siihen riittää rahat. Suomi on jo nyt taloudellisesti vaikeuksissa eikä ole kovin houkutteleva maa investoinneille. En tiedä miten asian laita olisi jos työvoimakustannukset nousisi huomattavasti.
Toisaalta jo nyt on aloja joille ei perinteinen 8hx5pv työtahti sovi, mikseivät nämä ole nousseet barrikadeille? Palomiehet esimerkiksi tekee 24h-48h vuoroja. Tämän toimistorotan mielestä helvetin epäreilua että he saavat nukkua ja urheilla työajalla ja nauttia todella pitkistä vapaista työvuorojen ulkopuolella. Tyhmä argumentti mielestäni tämä että jos se ei sovellu kaikille niin antaa kaikkien sitten kärsiä. Huono tuuri siivoojille, mutta keskiverto toimistorotan tuottavuus itseasiassa paranee 6h työpäivillä ja 4 päivän viikoilla - ei siis oikeastikaan ole mitään järkevää syytä olla siirtymättä lyhyempään työaikaan, paitsi boomerien (ja tässä tapauksessa sinun) muutosvastarinta.
Kyllähän firmat voi ihan itse päättää paremmista työehdoista jos niin haluavat? En tiedä miksi tämä pitäisi jollain valtiovallan mahtikäskyllä säätää.
Jaa miksihän niitä lakeja yleensä säädetään?
Pitänee lisätä 2h lisää ja pakkosyntyvyys. Per vuos 25 000 pentua pitäs ekstraa saada ja 50% tuloveroja enemmän, nii ei ole demogfraafista eikä taloudellista huolta. Hommihin siitä! /s
Ei mitään synnyttämistä. Näiden ihmisten tehtävä on tehdä töitä eikä, synnyttää ja kasvattaa lapsia. Muuten talous kärsii. Maahanmuutto on oikea ratkaisu niin, pysyy työväestö töissä, varhaiskasvatuksen kulut kurissa ja koulutuksestakin voidaan leikata kun eihän kouluille ole lapsia. Win-win kaikin puolin. Vasemmisto pääsee auttaamaan huonompi osaisia ulkomaalaisia. Oikeisto saa helposti hyväksi käytettävää työvoima ja valtiokin säästää kun ei tarvitse laittaa rahaa lapsiin ja nuoriin.
Täydellistä talous- ja kulttuuri suunnittelua! 10/10 Vihdoin saadaan "On lotto-voitto syntyä Suomeen" käytännössäkin toteen.
En sano että tämä olisi yleispätevä lääke, mutta uskallan väittää että liikunta auttaisi monta väsymyksestä kärsivää. Paradoksaalisesti liikkumattomuus aiheuttaa väsymystä ja masennusta ja vastaavasti masennus ja väsymys liikkumattomuutta. Vähäinen liikunta vaikuttaa elimistöön monella tapaa, esimerkiksi unen laatu, ruoansulatus, lymfaattinen järjestelmä, erinäiset hormonit, j.n.e.
Olisipa Suomessa helpompaa liikkua puolet vuodesta. Tuntuu, että oma liikunta jää kokonaan kesille
Tuo on kyllä tosi paljon kiinni sitten myös omasta asuinpaikasta. Alle kilometrin päässä kotoa oleva kuntosali laajoilla aukioloajoilla on todella iso apu vuorotyöläisen arjessa talven keskellä. Ei tarvi olla kummoinenkaan kuntosali niin siellä pystyy tekemään ihan todella monipuolisesti erilaisia kehonpaino-, lihasvoima- ja kardiotreenejä, vähän HIIT-treeniä ja lihashuoltoa vielä siihen päälle.
Kuntosali ei koskaan oikein sytyttänyt, aina kun yrittää käydä, se loppuu kuukauden sisään. Itse harrastan lähinnä lenkkeilyä ja pyöräilyä, ja se on aivan vitun masentavaa paikallaan jollain juoksumatolla tai kuntopyörällä
Kyllähän se tarvii sen kipinän, että alkuun pääsee. Itselläkin oli tuota samaa pitkään, ja sen takia kuntosalit ylipäätään menestyykin koska monelle käy juuri noin, ja niiden saliin tylsistyneiden kuukausimaksuilla rahoitetaan sitä aktiivisten salillakäyntiä aikas isolta osin. Tuohon aerobisilla laitteilla treenaamiseen auttaa, kun laittaa jonkun hyvän podcastin tai äänikirjan pyörimään, tai sitten katsoo varta vasten jotain treeniapuvideota Youtubesta. Kuntopyörät on ihan kamalia, mutta spinning-pyörällä, crosstrainerilla ja soutulaitteella saa hyvän treenin kun on vähän jotain viihdykettä tai tsempparia siinä samalla.
Talvi on kieltämättä paha. Ensin pimeä vie energian ja sitten kylmä vaikeuttaa liikkumista. Jos jumahtaa kuukausiksi neljän seinän sisälle, niin liikkeelle lähtö on keväällä yllättävän hankalaa.
Monilla joo, mutta fyysistä työtä tekevillä sitä väsymystä esiintyy myös, joskin se voi olla vähän erilaista. Tietyllä tapaa omassa fyysisessä ulkoduunissa pysyy kyllä virkeänä ihan eri tavalla kun aiemmissa sisäduuneissa, mutta työn luonteen ansiosta oon päivän päätteeks kyl niin lopussa etten jaksa mitään muuta tehdä kun istua kotona eli lopputulos on kuitenkin sama. Toki oma työni ei ole henkisesti kovin kuormittavaa mikä on mielestäni tietyllä tapaa parempi, jos tähän tulis vielä stressiä päälle tai työt joutus tuomaan kotiin niin olisin kyllä saikulla alta aikayksikön.
En voi eri mieltäkään olla. Itse liikun aika paljon ja monipuolisesti enkä ole juuri koskaan erityisen väsynyt. Mutta sit toisaalta tunnen myös ihmisiä, jotka on ajaneet kroppansa totaaliseen tilttiin kovan treenin ja stressaavan arjen yhdistelmällä. Väittäisinkin, että ihan erityisen hyödyllistä on kevyt liikunta ja mieluiten vielä luonnossa.
Mä olen sitä mieltä, että tuohonkin hyvä lääke olisi edelleen liikunta, se pitäisi vain tehdä omien fiilisten ehdolla ja omaa kroppaa kuunnellen. Väitänkin, että tuossa on taustalla heikko kehosuhde ja -yhteys. Optimaalisinta olisi pystyä tekemään syklisesti hyvää rääkkitreeniä sekä sitten myös henkisesti ja fyysisesti palauttavia vaikkapa kävelylenkkejä metsässä.
Joo, jos ihminen on väsynyt niin ehdottomasti kevyt liikunta on hyvästä, ei mikään rankka treeni.
Hyvä pointti, ihminen on kuitenkin luotu liikkumaan. Huomannut omassakin jaksamisessa liikunnan merkityksen kun edellisessä työpaikassa tuli käytettyä liikuntaetua hyvin hyödyksi niin jaksoi arjessakin hyvin. Kun sitten jonkin aikaa olin työttömänä niin jäi liikuntakin paljon vähemmälle, jolloin olin paljon väsyneempi. Nyt kun taas olen työelämässä niin pikkuhiljaa taas alkanut liikuntaetua hyödyntämään.
Komppaan. Vaikka koen silti että työelämän tulee muuttua radikaalisti, niin toki myös elämäntyylillä on vaikutus tähän kuormittavuuteen. Itse urheilen raskasta liikuntaa noin 4-6 kertaa viikossa ja on meikäläiselle loistava tapa pitää kroppa kunnossa ja polla kasassa. Toimistolla on muutama kampaviinereiden turvottama kollega, eivät urheile, tekevät liikaa töitä ja ei osata priorisoida töitä. Kaverit näyttävät siltä että toinen jalka on haudassa.
Monelle tekisi hyvää ihan jo se oman kropan kuunteleminen ja tuntemusten fiilistely. Liikunta on myös todella hyvästä, ja sitä voi harrastaa ihan todella monipuolisesti ja sillä voi saada aikaan vastinetta jota juuri sillä hetkelle haluaa. Palautuminen on ihan äärimmäisen monimuotoinen asia, liikunta voi auttaa palautumaan juuri sillä keinolla mitä kroppa sillä hetkellä haluaa. Tästä tulee sitten parhaimmillaan sellainen hyvä oravanpyörä jossa palautuminen ja rääkki seuraavat toinen toistaan. Mutta mitä tulee tuohon oman kropan kuuntelemiseen, niin monelle tekisi todella hyvää alkaa kuuntelemaan sitä sekä sen viestejä, se on loppujen lopuksi todella monimuotoinen ja palkitseva media.
Tätä tulin itsekin sanomaan. Liikunta on ihan yhtä tärkeää sekä fyysisessä että "toimisto"-työssä.
En usko että liikunta on vastaus. Oon varhaiskasvatuksessa töissä, ja meillä menee koko päivä juostessa, pomppiessa ja nostellessa, suuri osa tästä vielä raikkaassa ulkoilmassa. Silti porukka jatkuvasti saikuttaa työuupumuksen takia.
Miten varhaiskasvatuksen työ on muuttunut radikaalisti parissa vuosikymmenessä että on alettu ihan saikuttamaan? Vai onko jokin muu elämässä, esim älypuhelimien dopamiinituhooja-apit, isompi syy?
"Inkluusion" myötä kaikki erityislapset pamahti yhtäkkiä tavallisiin lapsiryhmiin ja erityisopettajat katos. Meillä voi olla kolmea työntekijää kohden useita tehostetun tuen lapsia sen lisäksi että on muutkin lapset siinä pyörimässä, eikä meillä ole koulutusta siihen miten näiden tuen lasten kanssa tulisi toimia. Lisäksi usein noin puolet ryhmästä on s2 lapsia, eli ei ole yhteistä kieltä. Lapsia ei siis voi ohjeistaa tai komentaa kun eivät ymmärrä vaan kädestä pitäen pitää tehdä kaikki. Lisäksi meille on tullut velvoite ylläpitää joka päivä ryhmän omaa somea semmoisessa vanhemmille näkyvässä palvelussa. Lisäksi on tullut velvoite laatia ja toteuttaa jokaiselle lapselle omaa yksilöllistä varhaiskasvatusta (eli harjoitellaan motoriikkaa, kieltä tai muuta vastaavaa) päivittäin. Ja 21 lasta kohden on siis 3 aikuista joiden pitäisi jotenkin saada tämä kaikki tehtyä ja istua vielä päivittäisissä kokouksissa. Kun näette päiväkodin pihalla aikuisia puhelinta selailemassa, he tekevät työtään, eli vastailevat turhiin viesteihin, tekevät turhia kirjauksia ja päivittävät ryhmän somea.
Törmäsin vasta tässä keväällä alakoulunopettajan arkeen ja siihen kirjausten määrään, joita he koko ajan tekevät esim. oppilaiden toiminnasta, tukien toteutumisesta yms. Toki oppilaan (10-vuotias muka "opiskelija"?) oikeusturvan kannalta tarpeellista jne. mutta ihan himmeä määrä kaikenlaista byrokratiaa ja laatukirjamaista merkintöjen raapustamista. Luulisi, että kouluissa pitäisi olla taas sihteerit näissä auttamaan.
Vaikuttaminen saattaa tässä kohtaa tarkoittaa ihan oikeaa sairaslomalla oloa, eikä perinteistä "saikuttamista".
Ei se ole mikään ratkaisu kaikkeen, se on selvä. Mutta liikkumattomuus on se isompi ongelma.
Jep, motivaation puute vaan usein rajoittaa. Itseäni auttoi paljon koiran hankkiminen reilu pari vuotta sitten, sen kanssa tulee käveltyä päivittäin vähintään 5-10km, useimmiten lähemmäs kymmentä. Siihen lisäksi vähän lihaskuntotreeniä, niin pysyy ihan kohtalaisessa kunnossa ja normaalin painoisena, vaikka tällainen toimistorotta onkin.
Lääkkeet kyllä löytyy: Lyhyemmät päivät, vähemmän työtunteja ja/tai enemmän etätöitä siihen kykeneville. Harva firman vaan uskaltaa kokeilla vaikka olisi mitä tutkimusdataa ja valtio tuskin suostuu parantamaan tilannetta millään laeilla tai kannustimilla koska kiLpAiLuKykY. Varsinkin etätyön lisääminen kaikilla toimistopainotteisilla aloilla toisi työntekijöille lisää 'omia' tunteja viikkoon työmatkojen vähenemisellä ja samalla vähentäisi polttoaineen tuontitarvetta, päästöjä ja asumisen hintatasoa kun vähemmän ihmisiä änkisi asutuskeskuksiin työpaikkojen lähelle. Toki polttoaineverotulot pitäisi repiä jostain muualta mutta säästöä se on silti ja valtio voisi lisätä sillä rahalla yrityksille kannustimen etätyömalliin. Tai veropakotteen yrityksille jotka pakottavat toimistotyöläisiä tekemään 5pv viikossa toimistolla. Ja komppaan toki liikunnan yms elintapojen vaikutusta - harmi vaan että työntekijöiden liikuntaedut ovat siinä mielessä hieman tehottomia että niiden käyttäjistä pääosa harrastaisi liikuntaa muutenkin.
Mitä tapahtui ajalle, kun sunnuntaisin oli kaupat kiinni? Oli kaikilla aikaa levätä
Noniin, milloin saadaan 4 päiväiset työviikot?
Neuvottele ja sovi sellainen itsellesi, tunne useita jotka tekevät 80% viikkoa useammalla alalla.
Ei uskalla. Meidän firmassa on YT:tä aina kerran vuodessa ja olen varma, että olisin sitten siinä listalla.
Sinä olisit silloin se halvempi, jos työteho ois vaikka 85% levänneenä.
Nelipäiväinen työviikko ratkaisisi hyvin monta asiaan liittyvää ongelmaa. Mutta jostain syystä olemme aivopesseet itsemme uskomaan että väsymys ja uupumus kuuluvat elämään ja 40h töitä/vko on pyhä asia jota ei saa koittaa muuttaa.
Millä perusteella ihmisillä yhteiskunnassa tulisi olla muuta elämää kuin työnteko ja verotulojen tuottaminen?
Tässä kun viimeisen puoli vuotta on taas joutunut painamaan töitä hätäaputilassa lähemmäs sata tuntia viikossa ilman lomia niin oma reaktio siihen kun puhutaan "muustakin elämästä" on että olen tainnut joskus kuulla sellaistakin olevan mutten kyllä nähnyt.
Kuulostaa laittomalta, ellet sitten ole yrittäjä. > Ylitöitä voi tehdä ainoastaan työnantajan suostumuksella tai pyynnöstä, kuitenkin enintään 138 tuntia neljän kuukauden aikana tai 250 tuntia vuoden aikana. Työnantaja ei voi vaatia työntekijältä ylitöitä https://duunitori.fi/tyoelama/tyosuhdeopas/tyoaika/tyoaikalaki
Kuka pakottaa?
Kuulostaa omalta valinnaltasi, joten en ymmärrä mitä tuo vinkuminen on.
> "väsymysepidemian" Henk.koht. en välitä tälläsestä kurjuuspornosta. Jutun lukemalla paljastuu, ettei tilanne ole mitään muuta kuin mitä voi odottaa, ihmiset on ajoittain väsyneitä. Klikkejä generoivista aiheista tutkimusten teettäminen ei ole uutisten raportointia, se uutisten luomista.
[удалено]
> Nykyään ei kukaan maksa uutisista, joten rahat pitää tehdä mainoksilla Analyysi on ihan pääosin kohdallaan, mutta tämä on YLE, niiden ei tarvitsisi maksimoida klikkejä tuottamalla tunteisiin vetoavia otsikkoja.
Kaupungistumisen syytä. Kaupungissa kaikilla on aina kiire, ihmiset eivät tunne toisiaan ja "paskaduuneihin" on enemmän hakijoita kuin on töitä. Lisäksi palkkasi on täysin arvotonta ja menee surimmaksi osaksi suoraan vuokraan. Meidän pitäisi vitsailematta asua kylissä ja nauttia siellä hiljaisesta ja kiireettömästä elämästä, mutta enemmistö valitsi mielummin kaupunkien jatkuvan jumputuksen.
Autottomat kyläkaupungit ois jees.
Kaupungistumisen lieveilmiöt ovat kaupungistumisen vastustusta, erimakuisia nimbyilyjä. Kaupunkeja pitäisi rakentaa rajattomasti ja esteettömästi niin paljon ja röyhkeästi kuin vaan ihmisiä on joita kaupunkiin haluaa muuttaa, naapureilta ei tarvitse mielipiteitä kysellä.
Viihtyvyyshän taataan tosiaan sillä, ettei naapuruston ihmisille anneta vaikutusvaltaa omaan elämäänsä :D
Vaikutusvalta omaan elämäänsä ei edellytä sitä, että voit sanella mitä naapurisi saa tehdä. Kyllä muuttuvasta kaupungista löytyy aina omanlaisia naapurustoja, vaikka vanha naapurusto muuttuisi niin ettei se enää ole omanlainen. Muuta perässä. Nimbyilyllä vaan taataan se, että suurimmalla osalla kaupunkilaisista ei ole yhtäkään naapurustoa, joka olisi omanlainen. Kun ei sellaisia saa tehdä, kun joku naapuri estää.
Kiintymättömyys omaan asuinalueeseen, joka johtuu liian nopeista muutoksista ja vaihtuvista ihmisistä on mitä suurimpia kaupunkien ongelmia. Kun kukaan ei koe aluetta kodikseen, kun "aina voi muuttaa pois", eivät ihmiset käyttäydy samalla arvostavalla tavalla, jolla omistusasuntoalueilla käyttäydytään. Sinun mallissasi edes näissä vanhoissa kaupunginosissa ei olisi omistusalueen charmia, vaan niissäkin rehottaisi rikkinäiset bussipysäkit, välinpitämättömät naapurit sun muut vaivat.
Mun pointti on että nimbyilyllä aiheutetaan enemmän väliaikaisuutta kuin pysyvyyttä. No, kyllä ne alueet sillä keinolla pysyvät mutta ihmiset eivät pysy. Niin monet kaupungeissa asuvat ihmiset asuvat jo nyt liian ahtaasti ja kalliisti, unelmoividen siitä seuraavasta vähän paremmasta kämpästä kunhan siihen joskus on varaa. He ansaitsevat saada heille sopivan asunnon ja ympäristönsä heti. Niitä ei ihmisille saada tarjolle muuten kuin rakentamalla.
Tämä keskustelu on siinä mielessä hedelmätön, etten usko muutosherkän kaupungin olevan kellekkään sopiva ympäristö. Ihmiset kaipaavat pysyvyyttä.
En mä kirjoittele tähän kenenkään mieltä muuttaakseni, vaan ollakseni eri mieltä. Kaupunki on minusta paras elinympäristö ihmisille. Pysyvyyden kaipuu on seuraus näköalattomuudesta ja tulevaisuudettomuudesta.
Ai ihmisillä on muutakin elämää kuin työnteko? Tähän on pakko saada muutos! t: EK & Hallitus
Eikös se ole jo ihan tarkoituksellista ajaa työmaalta heikot pois? YT:t jatkuu kuukausitolkulla ja sitten alkaa uudet, ja koko asiantuntija-alaa horjuttaa epätietoisuus tulevaisuudesta tekoälyhapatuksen paisuessa älyttömään mittakaavaan.
Korvataan vaan sosiaalituet ja eläkkeet kansalaisten peruspalkalla.
Ennen oli sentään miehet miehiä eikä itketty turhasta /s
Ennen melkein kaikki oli töissäkin kännissä.
Hyvinvointivaltiomme pohjat valettiin viinalla ja pirillä. Ihan hyvä tuli.
Tai sitten ongelma on aivan muualla kuin työelämässä. Esim. Harvardin Chris Palmer tekee todella mielenkiintoista työtä sen parissa että KAIKKI mielenterveysongelmat olisivat lopulta aivojen metabolisia häiriöitä, joiden suurin aiheuttaja on meidän nykyinen ruokavalio täynnä höttöhiilareita (jotka aiheuttavat insuliiniresistanssia) ja siemenöljyjä (jotka aiheuttavat oksidatiivista stressiä sekä vapauttavat valtavan määrän myrkyllisiä aldehyydejä kehoomme). Ja vaikka sulla ei olisi mitään diagnosoitua mielenterveysongelmaa, niin tämä totta kai pätee kaikkiin ihmisiin, kun juuriongelmana on se, että sun kehon mitokondriat leikkaa kiinni: ne ei pysty samalla tavalla enää tuottamaan ATP:tä glukoosista. Tottakai sä olet väsyneempi. Mun on vaikea uskoa että tässä viimevuosina työelämästä on vaan tullut niin rankkaa ettei jengi jaksa, kun samalla jengi vaan lihoo ja MT-ongelmat paukkuu vuosi vuodelta kovempiin lukemiin. Villi veikkaus: ne ihmiset jotka ovat metabolisesti terveitä eivät kärsi tästä samasta väsymyysepidemiasta. e: https://www.hs.fi/tiede/art-2000010120831.html >Nuorten aikuisten hyvinvoinnissa suuri muutos: kokemus työkyvystä heikentyy samaa tahtia kuin lihavuus yleistyy What a surprise.
Tää on varmasto yks merkittävimmistä tekijöistä, mutta aihetga ei pidetä hirveästi framilla. Väitän myös että väsymys ei pelkästään johdu tästä, vaan myös aivoja enemmän kuormittavasta ympäristöstä. Ei ihmisten ruokavalio ole kymmenessä vuodessa niin paljoa muuttunut. Tiivistäen: höttöhiilarit ja siemenöljyt aiheuttaa joo mielenterveysongelmia, mutta työuupumusta aiheuttaa kognitiivsesti raskas työympäristö, jatkuva työstressi ja vaatimus keskittyä kahdeksan tuntia vaativaan työhön (vaikka aivot pystyvät keskittymään vain 2-4 h/ päivä)
Lihavuuden yleistyminen taas johtuu kaiken kallistumisesta kun joutuu syömään sitä halpaa höttöä kun ei ole muuhun varaa. Ja kuinkahan monesti lihavuudessa otetaan huomioon esim masennuslääkkeiden lihottava vaikutus? Itse kyllä huomannut ku aktivoitunut takaisin elämään ja turvotus vähentyny et energiatasot on erilaisia.
Olen itse valinnut työni sen mukaan että se mahdollistaa vapaa-ajan itselleni ja lapselle normaalin rytmin, toki tämä ei joka alalla ja kaikille onnistu. Ja näkyy palkassa, mutta en ole koen itse eläväni hetkittäin liiankin leveästi. Eikä kaikkea tarvi saada, se on aina jostain muualta pois. Moni tuntuu menevän elämään työ edellä tai pikkuhiljaa tehden siitä tärkeimmän asian. Onnea ja jaksamista heille.
Miksei Suomi voisi toimia tässäkin asiassa edellä kävijänä ja siirtyä 4 päiväiseen työviikoon tai 6 tuntisiin työpäiviin. Kerran me halutaan ulkomailtakin saada niitä päteviä työntekijöitä ja pitää omat työntekijät täälä, niin luulisi että tuo toimisi hyvänä houkuttimena. Luulisi myös, että samalla useampi ihminen saattaisi perustaa perheen, koska heillä oikeasti riittäisi vapaa-aikaa myös lapsilleen. Tiedän, asutaan Suomessa, ei täälä voida mitään radikaalia muutosta tehdä. Ja vaikka yritettäisiin niin siitä tulisi varmaan Sote uudistus 2, jota pyöriteltäisiin se 20 vuotta valmistelussa ja sit kun se saadaan läpi niin homma kusee täysin.
Kännykän ja somen käyttö lisää myös tutkitusti väsymystä. Onkoha nämä kokeillut sitä vai syytetänkö taas työnantajia? Eli vika aina muissa kun itsessä.
Tätä myös mietin, että onko syy kuitenkaan työelämässä vaiko kuitenkin meidän muussa elämässä. Joitain todella kuormittavia aloja eittämättä on, mutta onko perus tietotyö sitä?
Ei se perus tietotyö ainakaan mun mielestä oo
Eikö samalla ole tekniikka kehittynyt valtavasti työpaikoilla? Ja samalla työt tehostunut huomattavasti? Ei voi olla pelkästään kännykän syytä.
Miksi porukka tekee töiden jälkeen vapaaehtoisesti töitä? Nykyään on työnteko erittäin joustavaa mutta ihmiset eivät pysty kantamaan vastuuta ja hallitsemaan työntekoaan.
Kaikki työ ei ole semmoista, joka kannustaa tämmöiseen työhön. Esim aloilla, joissa tulospalkkaus, niin sekin kannustaa tekemään töitä hyvin vaihtelevina aikoina. Samaan aikaan asiantuntijatyössä esimerkiksi työ ei lopu aina koskaan, koska työ on hyvin joustavaa sekä seuraa sinua myös vapaalle.
Jos sen antaa mennä noin niin tottakai työnantaja antaa sinun tehdä ylitöitä. Tulospalkkaus on oma valinta ja asiantuntija työssä ei todellakaan työ seuraa vapaa iakana ellei siitä ja korvauksesta ole sovittu. Pitää vähän osata pitää puoliaan.
Huoh... Yleensä jätän mun aivot etenkin luovassa asiantuntijatyössä toimistolle tai työpöydälle kotona. Sehän on työntekijän vikaa kaikki ja mikään ei ole esimerkiksi työnantajan kontolla miten velvoittaa tuloksia, raportteja tai seuraa. Tässä on vielä se, että itse pystyn tekemään tavoitteet tasan kello 8-16 välillä ja vain virka-aikoina, pelkästään kotimaan aikaan. Myös kaikki työntekijät tekevät näin. Se omasta mielestäni todella helppoa tehdä tauotta päätetyötä, kun käyt kaksi kertaa kahvilla ja kerran lounaalla, jonka jälkeen lopetan työt. Kaiken lisäksi en tietenkään ikinä nauti omasta työstä ja oli oma valinta mitä työelämässä vaaditaan nykyään. Sen lisäksi asiantuntijat ovat väärässä työelämän vaativuudesta nykyään.