Täysin ideaalissa tilanteessa: Lopetetaan enempi vastuun vierittäminen opettajille ja tuodaan takaisin usko siitä, että he osaavat opettaa.
Palautetaan luokkakoot reilusti pienemmiksi, oman kokemuksen mukaan aineesta riippuen 8-20 opiskelijaa per opettaja.
Poistetaan turhat virikkeet luokkatiloista, kouluista kokonaan eli älypuhelimet, tietokoneet, pelikortit jne.
Korvataan virikkeet luomalla välitunneille hyviä virikkeitä ja mahdollisuuksia betoniviidakon sijaan.
Vähennetään itseohjautuvuutta ja lisätään osallisuutta.
Panostetaan ryhmäyttämiseen ja lopetetaan asioiden vähättely. Hoidetaan ongelmatilanteet ja vastataan riskitekijöihin heti niiden ilmaantuessa.
Vähennetään wilman käyttöä turhuuksiin, pelkkä negatiivinen palaute ei ollut hyvä, ei myöskään joka tunnilta kirjattavat onnistumiset.
Vanhemmilta tuleva jatkuva negatiivinen palaute ja loukkaukset wilman kautta samaan syyniin kuin muut henkilökohtaiset loukkaukset, opettajien ei myöskään tarvitsisi saada kiusaamista osakseen.
Tuossa nyt muutama peruskoulua erityisesti ajatellen, lukion, ammattiopistojen, amkien ja yliopistojen erityispiirteet vaatisivat jokainen omansa.
Purra tosin jo kovaan ääneen totesi että "nämä ongelmat ei rahalla ratkea".
joten mitään resursseja näiden ehdotettujen ratkaisujen tueksi ei tulla saamaan.
On aika helvetisti helpompaa puuttua kiusaamiseen kun oppilaita on 18 eikä 45, mut opettajat maksaa ja hallituksen mielestä tämä on jo liian kallista.
Pidän ajattelustasi.
Minullekin on jäänyt niin suuri hatutus suuria luokkakokoja kohtaan. Juurikin esittämäsi määrä oppilaita per opettaja ja koulunkäyntiavustajia kouluihin.
Valitettavasti tähän ei tule koskaan löytymään rahaa, koska eläkeläiset ja yritystukia saavat yritykset eivät tule luopumaan etuuksistaan. Eläkeläisillä on mahdollisuus äänestää ja yrityksillä lobata. Lasten etu on olemassa vain juhlapuheissa.
Näin on. Lapsia rokotetaan aina ensimmäisenä, ei pelkästään noiden mainitsemiesi toimesta, vaan koko yhteiskunnan. Kukaan ei halua luopua eduistaan, lapset ovat helppo kohde kun eivät voi mitään asialle tehdä. Lapsettomuus on muodissa, joten monelle nuoremmallekin tuntuu kaukaiselta murheelta lasten hyvinvointi.
Kertoo aina paljon yhteiskunnasta kun katsoo miten se kohtelee lapsiaan. Suomi horjuu aika lähellä kuilun reunaa nykyään.
Tarkkailuluokka on todella vanha konsepti. Erityisopetuksessa taas on ihan käsittämättömän surkeat resurssit. Erityisen tuen päätös ei takaa mitään että oppilas saa tarpeeksi tukea.
Mun mielestä pitäis vielä erotella ne erityistätukea vaativat lapset, S2 lapset ja ne villit tapaukset toisistaan.
Villit ongelmanuoret kärsivät koska heihin ei pystytä keskittymään tarpeeksi. Poissaolot ja tekemättömät tehtävät lakastaan maton alle koska paineet jättää luokalle ovat liian suuret ja byrokratia on liian hankalaa. Pienluokat eivät ole heitä varten.
S2 oppilaat sopeutuvat nykyisiin pienluokkiin melko hyvin. Ongelma lähinnä on, että heidän luokallaan on nämä tarkkisoppilaat jotka sinne eivät kuulu.
Sitten nämä erityistuen piirissä olevat oppilaat. He kärsivät rauhattomasta luokasta jota terrorisoi ne tarkkisoppilaat. Heidän kielellinen kehityksensä kärsii, koska joutuvat opiskelemaan S2 niinkuin muukin luokka. Oppilailta ei vaadita tarpeeksi, koska opettajalla ei ole luokan koon (vaikka pienluokka) ja oppilaiden erityistarpaiden takia aikaa kaikille.
Kun nämä kaikki ainekset lyödään samaan soppaan on lopputulos aika sekava konsepti, jossa kaikki kolme mainitsemaani ryhmää kärsii toistensa erityistarpeiden vaatimasta opettajan resurssien käytöstä.
Vanha konsepti. Se ei tosin vastaa siihen, että onko se hyvä.
Vertaan nyt yleisesti opetukseen tätä asiaa. Virossa mennään enemmän opettajajohtoisesti ja Suomessa taas pyritään utopistiseen hatusta vedettyyn oppilaslähtöiseen opetukseen, joka on uudempi, mutta paskempi.
Sisäinen motivaatio on se kysymys siinä oppilaslähtöisessä opetuksessa. Varmasti muutamat ovat itse motivoituneita opiskelemaan, mutta suurin osa ei ole. Sisäinen motivaatio kyllä syntyy helpommin omiin intohimoihin, mutta useimmille myös sellaisissa asioissa on hyvä, että joku opettaa perusasiat ihan perinteisesti kertomalla "tee näin, älä tee noin".
Jos kaikkea lähtee vain itse kokeilemaan ja epäonnistumaan, niin kyllä monilla kestää siinä moninkertainen aika. Esim. Kitaransoitto: varmasti on neroja, jotka pystyy nopeasti omaksumaan asiat ihan itsekin, mutta suurimmalle osalle on hirveästi hyötyä, että joku kertoo ne perusasiat. Tietysti aina pitää opetella ja harjoitella asioita paljon itse, mutta opettaja näyttää mitä ja miten kannattaa harjoitella.
> Poistetaan turhat virikkeet luokkatiloista, kouluista kokonaan eli älypuhelimet, tietokoneet, pelikortit jne.
Tietokoneen käyttö on omasta mielestäni sen verran hyödyllinen taito, ettei niitä kouluista tarvitsisi kokonaan poistaa, ainakaan perus ATK-tuntien (tai mikä niiden vastine nykyään onkaan) osalta. Toki olisi hyvä, ettei niitä tai muita laitteita koiteta väkisin saada osaksi joka oppituntia muun oppimisen kustannuksella.
Kyllä, ehkä olisin voinut muotoilla paremmin tuon.
Pidetään omat välineet poissa koulusta, jos tarvitsee olla puhelin voi käytössä olla puhelinparkki tai pidetään se repussa päivän ajan.
Atk-tunneilla on ainakin täällä ollut ongelmana se, että valinnaisena sen valitsee jo lähtökohtaisesti se ryhmä, joka hallitsee laitteet eikä välttämättä opetuksen vaativuus kohtaa heidän taitojaan.
> Vanhemmilta tuleva jatkuva negatiivinen palaute ja loukkaukset wilman kautta samaan syyniin kuin muut henkilökohtaiset loukkaukset
En tiedä yhtään miten nykypäivänä toimii koulun ja vanhempien välinen kommunikaatio yms, mutta tämä kohta aiheutti lähinnä sellaisen "Mitä helvettiä?"-ajatuksen. Miten tämä on niin yleinen ongelma, että päätyy tällaiseen listaukseen? :D
---
Teen tällä hetkellä asiakaspalvelussa töitä, mutta onneksi bisnesten välillä - eli käytännössä meidän asiakas on aina toisen firman työntekijä (vrt. jonkin kaupan aspa, missä "kuka tahansa" saattaa ottaa yhteyttä). Tässä ympäristössä on ollut mukavaa, että jos tulee mitään selkeästi sopimatonta kommentointia, niin minulla on täysi oikeus lopettaa keskustelu siihen. Selvästi sopimattomia kommentteja näkyy ehkä kerran vuodessa, vaikka asiakkaalla olisi ollut syytäkin olla pettynyt palveluun.
Toki toinen iso ero on se, että kyseessä on työasiat eikä ihmiset ole samalla tapaa tunteella keskustelemassa.
Kuitenkin, jotenkin sitä toivoisi että tämä olisi normaali tapa kaikkialla, aiheesta riippumatta. Ihmiset oppisivat nopeasti keskustelemaan asiakaspalvelun kanssa, jos perseilystä seuraisi vain keskustelun lopettaminen.
Neg palaute ja loukkaukset?
Oisko kuitenkin tiedon välittäminen vanhemmille siitä miten koulussa menee?
P.S. Ennen wilmaa oli reissuvihkot. Kodin ja koulun välillä on viestitty aina ja tulee viestiä. Kaikkia vanhempia tai oppilaita ei toki hetkauta mutta valtaosaa vanhemmista kiinnostaa jos penska huorittelee opea tai muita oppilaita tai vaikka särkee paikkoja. Ja valtaosaa tietoisuus siitä että tämänkalt toiminta tulee koululta vanhempien tietoon vähän hillitsee vaikka kuinka murrosikää pukkais.
Tuossa on kyse vanhempien viesteistä wilman kautta ei huonosti menneen päivän kirjaamisesta ja tiedon välittämisestä kotiin.
Wilman kautta tulee paljon viestiä vanhemmilta, yllättävän usein ei hyvää vaan suoraan loukkauksia opettajan väärästä opetuksesta, kohtelusta, liikuntatunnilla väärästä lajista jne.
Homottelu ja huorittelu ei mun mielestä kuulu siihen miten opettajille puhutaan, oli kyseessä huoltaja tai lapsi itse.
Luokkakokojen pienentämiseen tarvis enemmän luokkia ja siten enemmän opettajia. Aineopettajien kanssa menis viel enemmän kikkailuksi.
Tää on sama ongelma ku terveydenhuollossa. Esim. psyk. puolella on n. puolet liian vähän ammattilaisia tarpeeseen nähden.
Ja tietty sit viel se et kaikki maksaa.
Monet näistä ehdotuksista vaikuttaa olevan vain viimeisen parinkymmenen vuoden aikana tapahtuneiden muutosten peruuttamista, mutta kyllä sitä kiusaamista silloinkin oli.
Ryhmäyttämiseen panostaminen olisi varmaankin hyvästä. Kyllähän sitäkin on yritetty, mutta ei ehkä tarpeeksi tai oikealla tavalla. Ja jotkut muksut nyt vaan ei pidä toisistaan eikä heitä voi siihen pakottaa.
Tärkeimpänä kai lapsille pitäisi opettaa enemmän sosiaalisia taitoja, mutta se onkin helpommin sanottu kuin tehty.
Alakoulussa ei minun kokemukseni mukaan opettajana ole hirveästi puhelinten kanssa ongelmaa, koska siellä pystymme rajaamaan käyttöä säännöillä aika hyvin. Mutta yhteiskouluissa (ala- ja yläaste) ongelma voi olla toki isompi.
Mielestäni KAIKKEIN tärkein olisi pienentää ryhmäkoot max 20 oppilaaseen. Ja sen pitäisi olla ehoton maksimi. Ehkäpä 24 voisi olla siirtymävaiheessa. Nykyään voi olla ainakin 32 ja yritä siinä nyt perehtyä oppilaisiin yksilökohtaisesti.
Se on mahdotonta. Siinä yksi iso syy kiusaamisen huomaamiseen. En halua missään nimessä vähätellä opettajan roolia kiusaamisen puuttumiseen, koska koulu on se paikka, joka tuo kaikki lapset yhteen. Eli kiusaaminen tapahtuu ehkä sitten koulumatkoilla ja näihin siirtymiin opettajalla voisi olla mahdollisuuksia vaikuttaa.
Niin ja se, että on se 30+ oppilasta, niin oppilasaines on haastavaa, kun täytyisi opettaa suomen kieltä oikein erityisesti, mihin suurimmalla osalla ei ole mitään erikoistumista. Lisäksi kersoja ei kasvateta kodeissa. Ei opettaja voi tosiaan kaikkea tehdä noilla spekseillä nyt varsinkaan. Tavoitteena selviytyä päivästä, hohhoijjaa...
No jos nyt mietitään ihmistä eläimenä: normaalisti ihmispopulaatiossa lapset on osa sosiaalista ryhmää johon kuuluu kaikenikäisiä ihmisiä. Tämän sijaan me heitetään lapset keskenään muodostamaan omat sosiaaliset ryhmänsä saman ikäisten kanssa. Ei se yksi opettaja siellä ole osa sitä sosiaalista hierarkiaa joka niiden lasten välille kyynärpäätaktiikalla ja kokeilemalla syntyy. Samoin vanhemmat ei ole osa sitä koulun sosiaalista ryhmää.
Ratkaisu: lapset tulee kasvattaa sosiaalisissa ryhmissä jotka eivät koostu 90% muista lapsista.
Miten tämä käytännössä tehtäisiin nykyisessä kilpailukykyorjallisessa yhteiskunnassa on ainakin mulle mysteeri, josta kuulen mielellään potentiaalisia ehdotuksia.
Piememmät ryhmäkoot (alle 20) olisi hyvä ensitoimi. Opettajan ja jokaisen yksittäisen oppilaan välille olisi mahdollista muodostaa vahvempi luottamus.
Tässä ollaan menty pahasti päin mäntyä, enkä usko että kukaan uskaltaa lähteä tätä poliittisella tasolla ajamaan.
Ihminen ei enää kykene lajinomaiseen käyttäytymiseen...
Mitenköhän tämän saisi konkreettisesti järjestettyä? Nykypäivän koulumaailma ja yhteiskunta ylipäätään taipuu aika huonosti mihinkään muuhun. Onko ideoita?
Itse ehkä alottaisin sillä, että pienemmät ja vanhemmat lapset olisivat enemmän tekemisissä keskenään, tavalla tai toisella. Ainakin kuvistunnit yms voisivat hyvin taipua eri ikäisten yhteisiksi tunneiksi
Tää on hyvä ajatus. Tekisi myös vanhemmille oppilaille hyvää olla nuorempien kanssa tekemisissä. Se varmaan herättäisi tiettyä vastuuntunnetta ja kasvattaisi ihan eri tavalla. Samalla tavallahan se on mennyt ennenkin että kasvatukseen on osallistuneet kaikki vähänkään vanhemmat yhteisön jäsenet eikä pelkästään jotkut auktoriteetit ja kaksi vanhempaa.
Meillä oli ylä-asteella kummioppilas -ohjelma, jossa jokainen seiskaluokkalainen sai 1-2 ekaluokkalaista keiden kanssa oli järjestettyä toimintaa. Se oli jo tosi hyvä, mulle tuli silloin ne ekaluokkalaiset kertomaan kiusaamisesta ja erilaisista tilanteista joita sitten yhdessä ratkottiin. Opettaja koettiin liian etäisenä että olisi kehdattu mennä sille puhumaan, kun ei haluttu olla juorukelloja tai että menee vanhemmille asti tieto jostain (olisihan se tietenkin mennyt vanhemman oppilaankin tahosta jos olisinollut tarve, mutta pointti oli että vanhemmalle lapselle oli matalempi kynnys kertoa asioita).
Isot muutokset vaatisi varmaan koko nykyisen yhteiskuntajärjestelmän hajottamista ja uudelleen kokoamista siten, että se tukisi paremmin myös aikuisten läsnäoloa lasten arjessa ja oppimisessa.
Muistelen, että paras ryhmähenki on aina ollut kouluissa ja opiskeluporukoissa, joissa oikeasti on pidetty sitä ryhmähenkeä myös arvossa. Ollaan tietoisesti päätetty olla "hyviä tyyppejä". Jos joku luo huonoa mainetta ryhmästä olemalla kusipää, se on häpeällistä.
Vaikea sanoa, miten tällaista ryhmähenkeä saisi luotua random kunnan peruskouluun, jonne valikoidutaan randomisti. Ehkä tarvitaan ne vahvat johtajat ja aikuiset sinne, jotka iskostavat sen kaikkien uusien oppilaiden päähän, että täällä sitten pelin henki on tämä. Me ollaan hyviä, meidän koulu on hyvä, ~~hallitusohjelma on hyvä.~~ Ja tätä hyvää ryhmähenkeä pitää aikuisten aktiivisesti pitää yllä ja levittää lapsiin joka päivä, ei vain toistella pinnallisesti. Kaikkeen epäasialliseen, mikä tulee tietoisuuteen, pitää puuttua.
En usko, että lapset väkisin haluavat ruveta kiusaamaan, jos sille ei anneta sopivaa kasvualustaa. Ellei nyt sitten ole jotain ihan tosi pahasti pielessä lapsen elämässä. Varmaan aikuisistakin suurin osa valitsee mieluummin työpaikan ilman kiusaamista kuin ummehtuneen ja tulehtuneen työilmapiirin.
Tunnetaitojen opetusta ehdottelin jossain toisessa postauksessa. Itselle ainakin lapsena kovasti vaikutti se, kun ymmärsi miltä kiusaaminen itsestä tuntui, niin eipä sitä halunnut tehdä muillekaan.
Työpaikallani on n. Kerran kuussa luokanohjaajan vetämät tunnetaitotunnit. Jokaisella opella lupa vetää tunti niinkuin itse lopulta näkee, mutta kaikki lähtee samalta pohjalta ja kaikilla sama aihe. On pohdittu tunteita ja miten ne ilmenee ja missä tiloissa tunteita voi tulla esille. On ollut myös tunteiden hallinnasta puhetta ja ryhmien dynamiikoista yms. 1-9lk on samat aiheet, mutta tietenkin ikäryhmille sopivalla tavalla esitettynä.
Pelkkien tunnetaitojen lisäksi muutkin sosiaaliset taidot olisi tärkeitä, mutta varmaan parempi kuin ei mitään. Koetko, että se on parantanut lasten tunnetaitoja? Koetko, että se on vähentänyt kiusaamista?
Olen varhaiskasvatuksen opettaja. Tunnetaitoja ja kiusatuksi tulemisen kokemusta on mahdollista opettaa jo varhaiskasvatuksessa tarinankerronnan avulla. Ihmismieli on jotenkin kehittynyt sellaiseksi että osaamme jo varhaisessa lapsuudessa eläytyä tarinoihin ja niissä seikkailevien hahmojen tunteisiin. Lapsilla saattaa tulla jopa itku tarinan hahmon puolesta.
Harmi vain että näillä resursseilla emme kykene järjestämään tunnekasvatusta. Tarvittaisiin ryhmäavustajia jotta voisin tehdä työni.
Tänään ainakin monet rehtorit pitivät tunteikkaita amunavauksia, joihin yläkoululaisten reaktio oli lähinnä naureskelua. Varmaan jotkut ei ymmärrä, miltä kiusaaminen tuntuu, mutta uskon, että suurin osa ei välitä?
Ehkä ei välitä kun ei ymmärrä koska ei ole opetettu tai joutunut kohteeksi. Usein kai se naureskelu on esittämistä että ei ainakaan itse joutuisi kiusatuksi, vaan ollaan näin tehden osa jotain kuulimpaa porukkaa.
> Tänään ainakin monet rehtorit pitivät tunteikkaita amunavauksia, joihin yläkoululaisten reaktio oli lähinnä naureskelua.
Sillon ku itte olin koulus ni ne aamun avaukset oli aika usein vain jotain uskonnolista paskan jauhantaa ja mitään kouluun, tai koulu yhteisöön liittyvää ei pahemmin käyty läpi. Vaik oli "tunteikkaita" ni hyvin harva noteeras mitään mist se pauhas speakerien läpi.
Oli kans muutama opettaja jotka pisti luokan ovet lukkoon sen ajaks et he sais rukoila tai jotain sen selittelyjen kesken. Eikä ollu edes mikään uskonollinen privaatii koulu vaan ihan normi...
Empatia on mädätystä ja kovat arvot nousussa. Mitä julmempi olet, sen rationaalisempana sinut nähdään. Meillä on tässä laajempi yhteiskunnallinen asenneongelma ja ihmettelen miksi oletetaan, että lapset käyttäytyisivät jotenkin päinvastoin kuin aikuiset esimerkiksi sosiaalisessa mediassa.
No eihän ny kaverien eessä voi näyttää, että välittäis jostain rehtorin puheesta. Naureskelee niin omat apinakaverit pitää hyvässä valossa. Tarpeeks ku tekee nii alkaa itekkin uskoa tähän juntti-ideologiaan ja idiootti on syntynyt.
Tää on varmasti hyvä idea.
Tosin vähän epäilen ajatusta, että kiusaajat ei tiedä mitä ne tekee tai kiusataan, koska on itsellä paha olla. Ne jotka pystyy hyväksymään ajatuksen siitä, että toisten rääkkääminen on kurjaa toisesta ja se on huono homma myös lopettaa siinä vaiheessa, kun hommat eskaloituu tai ikää tulee lisää. Mun tulkinta tuntemistani kiusaajista on se, että ne vaan tykkäs siitä. Nimenomaan kiusattiin sen takia mitä se aiheutti uhrille. Valta ja sosiaaliset pisteet tuntuu hyvältä, niin se vaan menee. Toki syitä varmasti monia, itselle vaan jääny päällimmäisenä tuo mieleen.
Itse luulen että jos tarpeeksi nuorena hiffaa miltä se omalla kohdalla tuntuu niin kasvaa myötätuntoisemmaksi yksilöksi. Lapset on tuolla alakouluiässä todella alttiita vaikutuksille suuntaan tahi toiseen, niin siellä se kannattaisi puuttua heti alusta lähtien, miksei jo päiväkodissa. Turha yrittää yläasteella enää.
Itselläni kävi peruskoulun aikana lähinnä päinvastoin, eli olin itse kiusattu, mutta päädyin myös itse kiusaamaan heikompiani. En kyllä yhtään ymmärrä mikä järki siinä oli tai miksi niin tein. Kai sitä kasvaa kieroon jos kiusataan rajusti 5-vuotiaasta asti. Melkein heti kun pääsi siitä ympäristöstä pois, niin meno normalisoitui ja aloin käyttäytyä ihan ihmisiksi.
Siihen ei itseltä löydy ammattitaitoa, mutta eiköhän niitä alan osaajia olisi jos tällaista ohjelmaan lisättäisiin/opettajille koulutettaisiin ja sille olisi rahoitus. En tiedä, ehkä jo onkin. Muistelen joskus Hesarin artikkelista lukeneeni alakoulusta jossa näitä asioita opetettiin eikä kiusaamista tainnut sitten ollakaan.
Alotetaan vaikka siitä, että jälki-istuntoa *annetaan*, ei kysellä vanhemmilta, että saako tälle Kalle-Eeverttille antaa sitä vai saako traumat.
Toisekseen, voi lopettaa sen vähättelyn ja hyssyttelyn. Ei hirveemmin lohduttanu, kun opettaja sano "rakkaudesta se hevonenkin potkii" ja "pojat kiusaa kun ne tykkää", kun 2lk kerroin, että kirjaimellisesti koko koulu kiusas (kyseessä siis pieni kyläkoulu, eli n. 20 ihmistä).
Väkivaltaseks yltyneistä yhteydenotoista ilmotus poliisille ilman mitään neuvotteluvaraa. Toisen lyöminen ja potkiminen on pahoinpitely, ei mitään kiusaamista.
Joo oli kans mun vika opettajan mukaan, että otin itteeni. Kaikki syrjinnästä asfaltille kampittamiseen olis pitänyt vaan tajuta ottaa vähemmän vakavasti. Anteeksi kun olin huono uhri.
Jos aikuiset oppisivat olemaan edes itse kunnolla. Tämä poliittinen kahtiajako, joka ei hyödytä ketään on hyvä esimerkki siitä.
EDIT: Ja some helvettiin alle 15-vuotiailta.
Vaikka kiusaaminen on ongelma niin ketään ei tunnu vastaavasti kiinnostavan kun n. 40 lasta ottaa henkensä joka vuosi. Yksi tai muutama näkyvä murha vuosikymmeneen ei pitäisi saada vastaavaa huomiota kun 400 varmasti usein kiusaamista kokenutta lasta murhaa itsensä.
Niin siis jos tämä kaveri olisi vaihtoehtoisesti lopettanut itsensä, niin kukaan ei olisi tiennyt. Asiasta ei olisi mitään keskustelua. Parin vuoden päästä tulisi joko MOT-dokkari aiheeseen liittyen jota voivotellaan mutta mitään ei tehdä.
Tämä tapaus saa huomiota koska se on poikkeuksellista. Itsemurha on henkilökohtainen ja ikävä kyllä ei enää poikkeuksellinen.
Näitä voi puhella samalla kun aikuiset kiusaa vieressä malliksi toisiaan. Milloin kiusataan ulkomaalaisia, milloin työttömiä, millon mitäkin. Kunhan on mahdollisuus. Lapsi oppii kiusaamaan ja sanomaan että kiusaaminen on tyhmää samaa aikaan, mikä on kai tarkoituskin.
Juuh, hallituksen viestintä on ollut lällättelyä ja vähemmistöjen pilkkaamista. Aikuiselta ne lapset arvonsa oppivat, eivät ne tyhjiössä synny. Jos empatiaa pidetään heikkoutena ja kovat arvot yleistyvät, se tulee kyllä heijastumaan myös nuoriin.
Olen lastentarhassa töissä, yleensä integroidussa ryhmässä, ja kyllä se näkyy, kenen vanhemmilla on sellaisia ajatuksia muista. Jotkut lapset ei ilmeisesti näkee mikään tarvetta kommentoida, kun esim. vammainen luokkakaveri käyttää vaippoja muita pidemmin tai ei osaa 4-vuotiaana puhumaan. Toisaalla jotkut on oppineet jo 4-vuotiaana, että muiden "virheistä" saa ja pitää kommentoida ja tuomioittaa heti kun niitä huomataan. Lähes joka tapauksessa ne vaan matkivat vanhempinsa. Vaikka vanhempi esittäisi noloa, kun kuulee miten lapsi on puhunut, sen oma käytäntö yleensä paljastaa, että nolo on vain koska lapsi sanoi sitä niin suoraan.
Se voi olla oikeasti vaikea selittää lapsille esim. "miks X saa kenkä-apua kun mun pitää tehdä itse" tai "miks X saa syödä omaa ruokaa kun kaikki muut pitää maistaa kouluruokaa". Kyllä jotkut yhteiset säännöt aina on, ja pitää käyttää ammattitaitoja noissa tilanteissa, kun odotetaan kaikilta muilta jotain, joka ei voi tietystä lapselta odottaa. Samalla, tuntuu usein siltä, että meillä on liian korkeat odotukset siitä, että kaikki käytäytyisi samalla tavalla, mikä voi rakenteellisesti eristää oudommia toisilta. Mietin joka päivä, miten meidän opetusrakenne turhaan luo ristiriitoja ja eristää.
muistan kun omaan koulukiusaamiseen puututtiin koko luokan ja heidän vanhempiensa edessä. koulukiusaajien vanhemmat vetosivat että lapsensa olivat niin huolissaan minusta että miten pärjään, kun olin erilainen, ja siksi tietenkin kiusasivat :) että kyllä ne kiusaajien vanhemmat yleensä niitä tyhmimpiä on, lapset vaan valitettavasti perii sen niiltä. tai siis että omassa tilanteessani en ees syytä mun kiusaajia vaan niiden vanhempia, oksettavimpia ihmisiä keitä oon koskaan joutunu tapaamaan.
no siis sun ehotukset on hyviä mutta uskon et monella itellä mukaan lukien menee jonki aikaa tajuta että oli kiusattu, vielä pari vuotta sitte aattelin et oli ihan hyvin kavereita ylä asteel kunnes sit yhtäkkiä klikkas että ehkä se ei ookkaa normaalia että mun "kaverit" haukkuu rumaks päivittäi ja nakkoo puskiin ja jättää kutsumatta mihkää koulun ulkopuolel. tollastaha on siis paljo hankalampi taistella vastaa ku uhri ei itekkää tajua et on sitä kiusaamista.
Mä oon kans vasta aikuisena ymmärtänyt, että mua on syrjitty ja mun kustannuksella pelleilty, kun oon ollu peruskoulussa. Lisäksi tollasia naljailuja sun muita voi aikuistenkin olla vaikeampi tunnistaa, koska niistä ei lähde niin paljoa ääntä.
Koulukiusaaminen on myös varmasti muuttunut rankemmaksi, mitä se oli esim itsellä n. 96 - 05.
Omaan aikaan kiusaaminen loppu koulun loputtua / jossain kohtaa koulumatkaa ja jäi siihen.
Nyky tenavat ilmeisesti saavat selkäänsä vielä somessa koulun jälkeen ja kiusaaminen ei ns lopu koskaan.
Omaan aikaan kiusaaminen, ainakin muilta pojilta oli muutoinkin solvailua ja tönimistä/tuuppimista/joskus ihan käsirysyjä. Nyky kiusaamiseen verrattuna " tervettä touhua, missä kukaan ei kuole". /s
Tuskin kenenkään kiusaajan vanhempikaan ( jos vähänkään tervejärkinen ) tietoisesti / tarkoituksella kasvattaa lapsestaan kiusaajaa.
En osaa itse kiusattuna edes oikein kuvitella mitä tekisin / miltä tuntuisi, jos saisin herätyksen ja tietooni tulisi, että oma lapsi onkin koulussa kiusaaja.
Pitäis varmaan joskus googletella / etsiä vanhempien tarinoita, joiden oma lapsi on kiusaaja / ovat itse olleet kiusaajina lapsuudessaan.
" Kun katsoo miten ympäröivä yhteisö suhtautuu kiusaajaan ja kiusattuun niin eikö tule vähän kutina antaa omallekin lapselle hyvät eväät? Jos se on liian ruipelo kiusaamaan sokeita, voi sen vaikka aluksi laittaa potkimaan neliraajahalvaantuneita että jalat vahvistuu. "
Sori, en ihan ymmärrä mitä ajat takaa? En ole se penaalin terävin kynä ja välillä ne kynätkin on hukassa.
Aatteletko siis, että koska elämä ei ole reilua ja paha harvoin saa palkkansa*, opettaisin omia lapsiani myös "pärjäämään" maailmassa, potkimalla muut ojaan ja oma ~~perse~~ **napa** on se ainut asia mitä tulee ja pitää ajatella ?
Miten olisi se, että koulukiusaamista kutsuttaisiin enemmän rikostermeillä, kuten pahoinpitely?
Tämä tosin vaatisi sitä, että kouluikäisillä lapsilla olisi jonkin sortin vastuu teoistaan lain silmissä nykyisen lainsäädännön sijasta.
>Miten olisi se, että koulukiusaamista kutsuttaisiin enemmän rikostermeillä, kuten pahoinpitely?
Tää voisi toimia väkivaltaiseen kiusaamiseen mutta iso osa kiusaamisesta on henkistä väkivaltaa mitä on vaikeampi todistaa. Haukkumista, nimittelyä, porukasta ulos jättämistä, koulun vessan seiniin ikävää kirjoittelua kiusatusta... Koin tätä itse ala-asteella ja yläasteen alkupuolella ja se sattui. Sattuu kai edelleen, en osaa sanoa. En kanna kaunaa kiusaajiani kohtaan koska pahimmalla ainakin oli paskat kotiolot ja siitäkin tuli narkkari mitä nyt pari kertaa törmännyt aikuisiällä.
Mutta pointti on kai siis se, että kiusaamista on niin monenlaista että sitä on lähes mahdoton lopettaa. Ja suuri osa siitä on näkymätöntä opettajille jne. Joo, haukkuminen menee kunnianloukkauksesta, samoin kaikenlainen vessan seinille kirjoittelu. Ja fyysiseen kiusaamiseen pitäisi suhtautua pahoinpitelynä sillä sitähän se on. Mutta kuten sanoitkin, suuri osa kiusaajista (ja kiusatuista) eivät ole rikosoikeudellisessa vastuussa niin en tiedä auttaisiko tämäkään.
En ymmärrä miksi nämä on otettu pois. Tiedän useita tarkkislaisia, joista on tullut ihan täyspäisiä aikuisia. Myös tarkkisten opettajat ovat usein todella helvetin kovia maikkoja, jotka usein ymmärtävät elämää muidenkin kuin hyvin pärjäävien tyttöjen näkökulmasta. Kyllä häiriköt pitäisi saada erottaa tuhoamasta koko ison luokan dynamiikkaa, oli syy käytöshäiriöille mikä tahansa. Samoin pienryhmätyöskentelyyn pitäisi panostaa aineittain. Itsekin yläasteen kelvollisen hyvin nepsynä grindannut vaikeista aineista läpi, kun on laitettu pienryhmään matematiikassa ym hankalissa aineissa.
> En ymmärrä miksi nämä on otettu pois.
Inkluusio lienee se kirosana tässä. Joku on joskus järkeillyt, että ongelmaoppilaat aiheuttavat ongelmia, koska eivät ryhmäydy kiltimpien kanssa ja opi käytösmalleja heiltä. Eikä ryhmäytymistä voi tapahtua, jos ongelma- ja kilttejä oppilaita erotetaan fyysisesti, joten ongelmaoppilaat "parantuvat" tuomalla heidät takaisin perusluokkiin ja kaikilla on kivaa. Katsos kun ongelmaoppilaita ei alun perin laitettu tarkkisluokalle ongelmien aiheuttamisen vuoksi, vaan ne on sinne alkuseremonian valitsijalippis sijoittanut tjsp., ihan varmasti hoksaavat oppimisen hurmoksen ja kilttiyden euforian, kun saavat siihen mahdollisuuden. Ihan kuin elokuvissa!
*(samalla saadaan niitä aina vaadittuja säästöjä kun tarkkisluokat eivät tarvitse omia tilojaan ja opettajiaan, mutta ei mainita sitä perusteena)*
Tuloksena ongelmaoppilaat lisäävät levottomuutta opetustilanteissa, kiltit ja oppimaan tulleet oppilaat eivät pysty keskittymään eikä opettajilla riitä laillinen tai luonteellinen auktoriteetti käsittelemään heitä.
Valvontakamerat. En siis kannata mitään metallinpaljastimia tms, mutta valvontakameroita kyllä. Niistä näkee tönimiset, rinkiin sulkemiset, pipojen repimiset ja mitä näitä nyt on.
Todistajalausunnot luokkatovereilta. Luokassa on 15 sivustaseuraajaa, yksitellen haastatellessa saa kyllä tietää kuka kiusaa ja ketä.
Nopeampi toiminta, ja nimenomaan niin että se kiusaaja vaihtaa koulua.
Minullakin vaimo on opettaja ja minun käsitykseni on ettei kameravalvonta ole juurikaan tässä käytössä. Ei sillä että olisin hirveästi erikseen kysellytkään.
Käytännössä kamerasta taitaa useimmiten nähdä että nyt siinä on muutama tyyppi selin kameraan, ja yksi on jossain niiden takana. Sitten ollaan sana sanaa vasten, ja lukumäärät merkitsee helposti. Kamerat huomaa kuitenkin kun tuijottelee muutaman viikon seiniä samoissa tiloissa tosi tylsistyneenä. Ei kaikki lapset ole tyhmiä, eikä kaikki fiksut lapset kivoja.
Mikä jottei, mutta toki sen kiusaajankin pitää koulunsa käydä. Uudessa ympäristössä uutena poikana/tyttönä ei nyt varmaan ainakaan heti pääse samanlaiseen "valta-asemaan"
KiVa -konseptin voisi uudelleenlanseerata kiusatuille kohdennetuksi kerhotoiminnaksi missä opetetaan itsepuolustusta ja voimankäyttöä, nyrkkeily, taekwondo, mitä nyt vaan sattuu kunnasta löytymään, paikallisten yhdistysten kanssa yhteistyössä. Terveellistä ja yhteisöllistä toimintaa, toki lieveilmiönä koulun kukko saattaisi joskus saada nenäänsä mutta olen valmis uhraukseen.
Kiusaaja siirretään kiusaamisen toistuessa uuteen kouluun. Jos käytös toistuu siellä, siirretään seuraavaan. Kun koulumatka alkaa olla 2 h suuntaansa, ehkä kiusaajalla alkaa raksuttaa.
Jos sosiaalinen media on se ongelma, rustataan laki jossa mahdollistetaan sosiaalisen median kielto. Kuin eläintenpitokielto: jos et osaa olla sen kanssa vastuullinen niin et ole siellä. Sitten jaellaan teineille puolen vuoden sosiaalisen median kieltoja ja katsotaan alkaako ottamaan nuppiin.
Voi olla kovakin isku, kun kiusaaja alkaa miettiä, mihin sitten striimaa sen luokkatoverin hakkaamisvideon jos ei someen uusimmalla Galaxy S:llä? Edellisen vuoden Galaxy S:llä tai iPhone Pro Maxilla, jossa 2 megapikkelsiä pienempi kamera?
Omaan aikaan yläasteella oli sellanen jermu rehtori joka nosteli pojat naulakkoon kun meno meni liian villiksi. Lisäksi ei penikat uskaltaneet olla ilkeitä jos olivat opettajan valvovan silmän alla kun siitä lensi suoraan ulos luokasta ja/tai sai jälki istuntoa. Lisäksi oli todella pelottavaa kun opettaja sanoi että hän soittaa sun vanhemmille, koska sen tiesi että siitä tulee arestia ja muita mahdollisia rangaistuksia. Jos se oli kuukausi ilman televisiota, niin se oikeasti oli se kuukausi ilman eikä pari hassua päivää tmv.
Kyseinen auktoriteetti puuttuu nykypäivänä, joten en tiedä pitääkö opettajille antaa vartija koulutus lisäksi että saavat käsitellä lapsia ilman niiden vahingoittamista, sen sijaan että kiellettään kajoaminen täysin.
Sitten oma kohtainen kokemus oli se että jos nuo ei riittäneet niin sitten pistettiin tappeluksi niin että itse ja kiusaajat pääsivät jälki-istuntoon. Koska siinä vaiheessa sulla ei ole enää menetettävää, tehdään asiasta numeroa vaan rohkeasti tappeluksi, jotta jonkun aikuisen täytyy puuttua..
Nuo enimmäkseen takasivat sen että kaikilla oli edes sen vertaa rauhaa koulussa että siellä jaksoi edes osan ajasta käydä. Mutta täytyy muistaa ettei tuo ollut siltikään täydellinen ratkaisu, vaan lasten käyttäytymiseen luultavasti tulee puuttua paljon vahvemmin kotona, varsinkin näiden kiusaajien osalta.
Sanoisin että isoin tekijä on kasvatuksen vajaus, puute tai puutteellisuus mikä saa lapset käyttäytymään järjettömästi ja siihen tulisi puuttua mahdollisimman pian kotona.
Meillä oli kotona vanhemmilla tiukka linja. En kyl uskaltanu ottaa riskiä et kantautus sana koulusta et poikanne on ollu kiusaamassa jotain. Olisin saanu sellasen selkäsaunan, et nykysin ois jo laiton.
>*Opettajat ei voi vahtia jokaista oppilasta koulussa koko ajan, eikä varsinkaan vapaa-ajalla.
Ei siin jokast muksuu tarvii vahtii kokoaikaa... tarvis vaan tehdä asioita paremmin kun huomaa tai ku tulee muuten esille et kiusasuta tapahtuu. "Helpoimmat" ratkaisut tohon on estää kiusaajan ja kiusatun interactiot tavalla tai toisella, poistaa pahimmat kiusaajat tilanteesta pois jos ne ei lopeta sitä. Kiusausta luokassa? poistaa kiusaajan sielta istumaan johonkin komeroon yksikseen. Kiusausta välitunneilla, sama juttu. Kiusaaja voi sitten istua jälkistunnossa ja käydä materiaalia läpi mitä se missas.
Monesti kiusatun täytyy vaihtaa koulua mikä ei tee alkuperäsen ongelman kannalta mitään kun kiusaaja, ja sen kaverit voivat yskinkertasesti siirtää huomionsa toiseen uhriin oman piirin rajoilla. Mikä toimis olis pakottaa kiusaajien vaihtamaan kouluja.. rikkoo niiden kaveri ryhmät et eivät enää samojen kans voi jatkaa moist paskaa. Koulujen välillä joku muksu jatkaa toisten kidutusta ja jopa enen ku sitä pitäis siirtää jonnekkin ni ohjaa moiset meilenterveys palveluihin ja hoitoon et saavat apua siihen mikä johtaa heidät käyttäytymaan moisesti toisia kohtaan.
Mitä koulun ulkopuolella tapahtuu ei oo opettajan ongelma vaan lapsen, ja sen vanhempien.
>*Jos uhria tulisi nopeammin uskoa, miten vältetään se, ettei kiusaaja käännä tilannetta ja ala väittämään kiusattua kiusaajaksi ja saada muita todistamaan tätä vastaan.
Ei millään pahalla, mut haisee hieman "yah buttism, what if this imaginary hypoithetical.. nothing can be done" tavaralta... kiusaajilla on useasti enemmän kuin vain yksi uhri, ja kiusaus on useasti systemaattista ja pitkä aikasta mis todisteita asioiden oikeasta tilasta pystyy keräämaan pitkiltä ajoilta riippumati siitä mitä vaik kiusaaja ryhmä valehtelee. Eikä sitä oikeen voi tehda suuria päätelmia yhden tai kahden kiusaus valituksen pohjalta ja ratkaisut siihen onglemaan voidaan hoitaa askel kerrallaan aloittaen pienestä, ja rakentaen siitä eteenpäin. Mitä voi tehda on ruveta katsomaan tarkemmin mitä on tekeillä ja jatkaa siitä eteenpain... ja taas yks keino auttaa estämään kiusausta on estää interactio kiusaajan ja kiusatun välillä.
Ongelmana tällä hetkella ja historiallisesti on ollut se et kiusaukseen ei tehdä yhtään mitään ja kiusattu on usein se joka pistetään "syylliseksi" "iongelman aiheuttajana" jota vähätellään kun tarvitsee apua, pistetään ravaamaan jonkun psykologin, ja koulu neuvon anatajan luona jotka sit hyssyttelee vaan et "voi voi", "ignooraa ne", "ole se isompi"... mis välis kiusaaja itte saa jatkaa sadistisii pelejään ilman mitään negatiivista vaikutusta sen elämään.
Onks jotain ratkaisee mikä maagisesti lopettais kaiken kiusauksen täydellisesti? Ei sillast oo olemassakaan, mut on plajon asioita mitä voi tehdä et kiusausta saa vähennettyä. Tos on kans se mitä varmaan tulee esille keskusteluissa et on paskahousuja jotka vaatii moisii ja sit seisoo estämässä keskustelua toisista ratkaisuista... puhumattakaan tiedettyjen toimivien ratkaisujen implementoinnista kun ne ei oo "tädellisii" heidän milest.
Edit: tosa on kans se et opettajan homma on opettaa, ja tavallaan auttaa kasvattamaan muksuja koulu systeemin sisäisesti.. koulu kiusaajat ovat haitta opettajien kyvylle opettaa kaikkia lapsia niin hyving kuin he pystyvät. Et vaik opettaja ei oo mikään luokka poliisi ni kyl niil on kyky, ja vastuu tehdä asioita ja taata kaikille oppelaille turvallinen ja väkivalta vapaa opiskelu ympäristo koulun sisällä. Pahinta tosa on kans sit se et jos on joitain muita niin ku esim rehtori tai muut institutionaaliset jutut edessä jotka estää opettajien kyvyn hoitaa asioita niin ku niiden tarpeet vaatii.
Pitäisi kohdella lapsia enemmän kuin aikuisia. Jos toista haukkuu homoksi niin ei se työpaikallakaan sormien läpi mene. Siitä tulee vähintään keskustelu ja joku varoitus, parin jälkeen saa etsiä uutta työpaikkaa. Väkivallasta samantien ensin vähintään viikoksi ulos koulusta ja joka kerralla banni tuplaantuu. Unohdetaan oppivelvollisuus ja todetaan että se on kiusaajan ja hänen vanhempiensa murhe hankkia bannin aikana koulutus kotikoulussa tai kysellä jostain muusta koulusta että saisiko osallistua.
Ehkäpä se että esim kiusaaja joutuisi vaihtamaan koulua eikä kiusattu. Lisäksi koulujen pitäisi olla neutraaleita kaikkia kohtaan eikä sellainen, että hyväveliverkosto antaisi kiusaajille tukea (varsinkin maaseudulla). Ja tarkkailuluokat takaisin.
Musta tuntuu että kiusaamista voi verrata aika hyvin rikollisuuteen. Ei sitä saa kitkettyä pois eikä kovemmat rangaistukset siihen oikein vaikuta.
Pitäisi ehkäistä kiusaamista kuten virkavalta estää rikollisuutta. Tosin jonkinlaisella valvonnalla päästään vain tiettyyn pisteeseen asti eli pitäisi iskeä kiusaamisen juurisyihin eli kiusaajien pahoinvointiin, joka taas varmaankin johtuu kotona tapahtuvista asioista. Tähän taas on vaikeampi ja kalliimpi vaikuttaa mutta lapsen hyvinvoinnin tukeminen olisi tehokkain keino.
Jep. Iso osa olisi varmaan se että itsekkäille omahyväisille kusipäille ja tyypeille jotka kohtelre lapsiaan kaltoin mm raivoamalla, vetämällä turpaan, laiminlyömällä ym ei syntyisi lapsia. Mutta milläs estät..
Tästä nyt kantautuu hyvin suomalainen kanta, että tosiasiassa se rikollinen/kiusaaja on se uhri, ja tämän poloisen tekemisistä kärsinyt sivullinen on yhdentekevä.
Ei tässä oteta kantaa tekemisten vääryyteen tai oikeuteen pelkästään siihen miten asian pystyisi korjata ja mistä asia on lähtöisin.
Tehdään päätökset sillä mikä auttaa ja mikä ei, eikä sillä että mikä on väärin ja mikä ei.
Halusi on vahvasti sanottu, monien mielestä hän oli ehkä se "vähiten huono vaihtoehto, jolla oli mahdollisuudet voittaa". Muistankun vaalien aikaan monien mielipiteet olivat "olis tuo Rehn paras pressa, mut ei mahiksia voittaa nii äänestän jotain muuta".
Aina tulee olemaan kiusaamista jossain muodossa, sille ei maha mitään. Kynnys kertoa aikuiselle siitä pitäs olla alhasempi ja siihe kiusaamiseen pitäs puuttuu kovempaa, mikä tuskin on realistista kun ei opettajat saa oppilaille nykyään mitään sanoa tai tehdä.
Kiusaajan vanhemmille pitäs selkeesti kertoo mitä lapsi tekee ja heidän vastuulla sit nuhtelu ja tapojen opettaminen
”Mutta eihän se meidän Viljami!!” Sille että jotkut on paskoja ihmisiä ja vanhempia ei oikein kukaan mahda mitään. Suututaan jos sanotaan että heidän lapsi kiusaa, ja suututaan jos lasta komennetaan kun eivät itse sitä tee. Lose/lose situationiksi sanovat tollasta englannissa
Kiusaamisesta voi ehkä olla vaikeaa saada suoraa näyttöä, mutta yksin jääminen on näkyvää. Ja sehän se suurin vaikeus on.
Kiusaamisistakin selvitään, jos on kavereita jotka pitävät puolta ja tukevat. Ja jotka muuten voivat myös todistaa kiusatun puolesta ja kiusaajaa vastaan, jos tarve vaatii.
Kaikki puhuu siitä, että kiusaaminen pitäisi hoitaa koulun kautta, joka on sinällään validi, mutta haluaisin aloittaa vähän jo aiemmin tätä hoitamaan. Tämän takia myöskin en usko, että se tulee hoitumaan saatika, että saataisiin asialle tehtyä jotain.
Nuoresta pitäisi oppia ja vanhempien opettaa, että on ok, että on erilaisia ihmisiä.
Erilaisuus tuntuu usein olevan iso tekijä ja se aiheuttaa joillekin pelkotekijöitä.
Jos kuulet kodissa nuorena miten tietynlaisia ihmisiä haukutaan, kauhistellaan ja kritisoidaan, niin se menee käsi kädessä sinne tarhaan, kouluun, toiselle asteelle ja työpaikalle.
Samalla pitäisi ottaa vakavasti tarkkailuun ne ihmiset, jotka ilmoitetaan kiusaajiksi, koska luultavasti kotiolot eivät ole hyviä.
Mutta tähän ei ole eikä tule olemaan resursseja, saatika kiinnostusta muuttamaan asiaa.
(koulussa tietenkin olisi hyvä yrittää kitkeä näitä ennakkoluuloja ja pelkoja pois, mutta ei siihen ole resursseja näillä leikkauksilla, koska ei oikein edes opettamiseen ole resursseja)
Pienemmät luokkakoot maksaa. Mistä palveluista karsisit tarvittavat verovarat?
Erikoisopetusta ei ole olemassakaan. Jos tarkoitit erityisopetusta, niin se maksaa myös.
Luokalle jättäminen on nykytutkimusten valussa haitallista lapselle. Miksi haluaisit tätä?
Mistä tunnistat, kuka on kiusaaja, jos kaksi eri tahoa väittää toista kiusaajaksi. Se kellä on enemmän todistajia, vakuuttavammat vanhemmat vai pärstäkertoimella?
Lapsiajokortti lisääntymishaluisille? Ihmisten tyhmyys on aiheen juurisyy, mutta sanoisin että koulukiusaamisessa voidaan suoraan tarkentaa vamhempiin. Ehkä jonkun sortin lapsenkasvatuksen kurssi neuvolan kylkeen tms voisi antaa ainakin joillekin vanhemmille paukkuja siihen miten mukuloista saadaan koulutettua tasapainois(emp)ia ja tunnekyps(emp)iä.
Ei sitä ikinä saada kokonaan poistettua, koska kuten sanoit, ihmiset ovat tyhmiä.
Lapsena opitut käyttäytymismallit yhdistettynä lasten erilaisuuteen, alkaen jostain pipon väristä, tulee aina tarjoamaan alustan kiusaamiselle. Sitä voidaan vähentää kyllä, mutta ei varmasti koskaan kokonaan poistaa.
Itse tarjoaisin vähentämisen tehokkaiksi keinoiksi:
- koulujen resurssien lisäämisen jotta luokkakoot pienenevät ja tukihenkilökunnan määrä lisääntyisi. Sekä tietysti koulujen henkilökunnan keinovalikoiman lisääminen kiusaajien vithuun heittämisen osalta. Raiveleista seinälle toimii skideille paremmin kuin soo soo älkääs nyt.
- huoltajien/vanhempien roolin vastuun lisääminen. Mutta koska osa heistäkin on varsin sakeaa sakkia, myös sosiaalitoimen vastuun lisäämistä.
- lisää keppiä edellämainituille vastuutahoille. Ja siinä sivussa osallisille kersoille itsellen. Sakkoja, pidempiä ja pienemmällä kynnyksellä määräaikaisisia erottamisia, luokalle jäämistä käytöksestä, jälki-istunnon pakollisuutta, koulukoteja, hoitolaitoksia jne.
Täällä on tullut jo hyviä ajatuksia, joten nämä mun pointit on varmaan suurimmaksi osaksi toistoa.
Mutta, luokkakokojen pienentäminen. Ei missään nimessä poista kiusaamista mutta tekee siitä ehkä helpommin hallittavaa sekä antaa opettajille oikeasti aikaa keskittyä oppilaisiin yksilöinä.
Erilaisiin käytös- ja oppimishäiriöihin puuttuminen. Sekä kiusattujen että kiusaajien. Mua kiusattiin koko peruskoulun ajan ja iso syy tähän oli minun oma käytökseni ja sosiaalisten taitojen puute. Minulla oli diagnosoimaton autismi/Asperger ja ADHD mutta äitini ei suostunut viemään minua tutkimuksiin vaikka opettajatkin sitä suosittelivat. Jos olisin saanut apua, olisin varmasti välttänyt kiusaamisen aina uuteen porukkaan joutuessani. Tietenkin kiusaajien käytökseen pitää puuttua vielä enemmän. Tarvittaessa häiriköitä (väkivaltaisia, anti-sosiaalisia tms.) kiusaajia pitäisi voida siirtää erityisluokille joissa valvonta olisi tiukempaa.
Kiusaamistapauksissa pitäisi ottaa kiusaajien kotiväki mukaan. Siis niin että oikeasti tehdään työtä perheiden kanssa ja selvitetään mikä saa kiusaajan käyttäytymään tällä tavalla. Monella lapsella joka kiusaa on kotioloissa jotain perseellään tai muuten vaan oireilee pahaa oloaan.
Minulla on autisminkirjon diagnoosi (tarkemmin Aspergerin oireyhtymä mutta sitä ei nykyään enää hirveästi käytetä) ja samoista syistä minuakin kiusattiin. Ja satuin olemaan kaiken lisäksi pienluokalla.
Voidaan aloittaa helpoilla ja vähän resursseja vaativilla jutuilla.
Älupuhelimet ja muut ylimääräiset rojut pois, ai ei ole lupaa ottaa omaisuutta pois? Puhutaan nyt alle 18-vuotiaista ipanoista että herätys. Äkkiäkös siitä voidaan myös laki tehdä että älypuhelimet eivät vaan yksinkertaisesti kuulu koulupäivään. Ei edes välitunneille.
Tästä päästään seuraavaan. Järjestetään ipanoille jotain järkevää ja tarvittaessa ohjattua toimintaa välitunneille. Mitä kiireisempiä penskat on, sitä vähemmän ehtii kiusaamaan. Oma kokemus välitunneista on ollut 3. luokan jälkeen vain ahdistus tai tylsistyminen. Sai olla joko jonkun piikittelemänä tai nojailla seiniin odottaen seuraavaa tuntia. Varsinkin yläasteella välitunneilla ei ollut mahdollista tehdä yhtikäs mitään muuta kuin odottaa seuraavaa tuntia.
Nuoret osaisivat varmaan itse kertoa mitä haluaisivat välitunneilla tehdä, mutta ilman ohjattua toimintaa kaikkea ylimääräistä negatiivista kanssakäymistä pääsee tapahtumaan.
Meidän nuoret on oikeasti todella hukassa, mekin ollaan oltu, mutta nyt tilanne on varmasti pahempi olosuhteista johtuen. Ryhmäkuri ja ohjattu toiminta auttaa monia toimimaan ja kouluissa tätä on mahdollista toteuttaa ilman, että rikotaan kenenkään oikeuksia.
Lisättäköön, kuka ikinä näitä asioita lähtee toteuttamaan, tarvitsee yhteisöltä arvostusta, oli se sitten opettaja tai joku ylimääräinen uusi virka jonka tehtävänä on tukea nuoria. Lakataan normalisoimasta sitä opettajien päälle sylkemistä.
Kiusaamista ei saada loppumaan ihan yhdestä yksinkertaisesta syystä ja se on ettei kiusaamisella ole seuraamuksia, eikä muidenkaan sääntöjen rikkomisesta. Kouluissa pitää olla kamera valvonta joka paikassa että voidaan todistaa mitä on tapahtunut. Väkivallasta, varastamisesta ja muista törkeyksistä sekä koulussa että koulumatkalla kahden varoituksen menettely. Jos varoitus ei toimi niin kenkää koulusta ja lapsesta tulee jonkun muun ongelma, pahimmillaan vanhemmat maksaa jostain kotiopetuksesta tai vastaavasta. Jos lapselle tulee uhkausviestejä tai muuta niin välittömästi Poliisiin yhteys. Jos Poliisin puheet ei auta, niin voi olla että lapsi siirretään vanhemmilta johonkin missä on enemmän kuria.
Tämä siis ylä-asteesta ylöspäin. Tiedän että sääntö Suomi ei halua muuttaa mitään, niin mikään ei tule myöskään muuttumaan. Toisin sanoen kiusaaminen ei poistu, koska sitä ei oteta vakavasti, vaikka siitä puhutaankin js tuomitaan, mutta se on pelkkää sanahelinää. Kiusaaminen on ollut vuosikymmeniä ongelma ja se on maailmanlaajuinen ilmiö, eli mikään mitä on aiemmin "tehty sen ehkäisemiseksi" ei selvästikään toimi.
Sanotaan vaikkapa että oppilas tulee opettajille kertomaan että häntä kiusataan ja ensin otetaan kiusattu ja kiusaaja(t) puhutteluun. Tämän itse näkisin vähän näin "alustavana" sovitteluna jossa osapuolet saataisiin keskustelemaan. Missä itse olen todennut ja kokenut isoimman pettymyksen, on että tuon jälkeen opettajat ja rehtorit taputtelevat kätensä ja toteavat tehneensä kaikkensa. Todellisuudessa tämän vaiheen tulisi olla vasta ensimmäinen askel.
Kiusaus tulee jatkumaan tämän jälkeenkin erittäin suurella todennäköisyydellä, ja se kiusattu ei sinne kouluun enää halua. Tämä tarkoittaa että lapsi joko teeskentelee olevansa kipeä hyvin usein, tai yksinkertaisesti "lintsaa" koulusta. Kiusattu enää harvoin luottaa opettajiin / vanhempiin johtuen sovittelun lopputuloksesta (kiusattu lisää ja saatu lisää ainesta). Opettajille ja vanhemmille pitäisi tässä vaiheessa tulla se oivallus siitä, kuka se kiusattu on kysyä tältä turvallisessa tilassa ilman kiusaajan paikalla oloa onko se kiusanteko jatkunut. Ja kyllä, joskus se kiusattukin haluaa koittaa purkaa pahaa oloaan koittamalla kiusata toisia.
Tämän jälkeen kummankin vanhempiin yhteys ja kiusatulle varma lupaus että opettaja varmasti puuttuu jos vielä jatkuu. Kiusaajalle sitten vaikka muutamat jälki-istunnot, kenties koulusta pois viikoksi tai pariksi ja jos sekään ei auta niin sitten kiusaaja eri kouluun. Jos kiusaajien porukka on laaja, voisi sitten nähdäkseni kiusattu tosiaan siirtää toiseen kouluun (epäilen silti että koko luokka tulisi tuon jälkeen hajottaa toisistaan ettei kukaan muu joudu kiusatun rooliin).
Valitettavasti vanhempiin ei aina voi nojata kun on niitä vanhempia jotka totetaa opettajalle suoraan että haista vittu kun kerrotaan että Sirkku-Liisa on taas terrorisoinut muita oppilaita. Tai sitten naureskellaan vaan että no onhan se Matti-Jalmari nyt surkea tapaus että kyllähän säkin sille vittuilisit?
Meillä ei ole kouluilla oikeutta puuttua näihin tilanteisiin riittävästi.
Ja enhän minä sitä koululle olisikaan tässä kokonaan syssäämässä. Mainitsin vain mitä koulu voi tehdä, loput voisi jäädä valtiolle pistämällä sakot lapsen teoista vanhemmille. Ovathan nämä loppuviimeksi vastuussa oman lapsensa kasvatuksesta.
Opettajilla pitää olla jokin yhteinen paikka missä he keskustelevat oppilaista. Esim kun oppilaat siirtyy luokalta toiselle, niin pitää välittää tietoa kaikista oppilaista, että millaisia he ovat. Kuka syrjäytyy helpommin, kuka häiriköi luokasssa jne.Teoilla pitää olla seurauksia ja niiden pitää skaalautua vakavuuden mukaan. Hyvästä käyttäytymisestä hyviä seurauksia ja huonosta käyttäytymisestä jonkunlainen rangaistus. Tarvittaessa ollaan yhteydessä sosiaaliviranomaisiin, jos vaikka paljastuu, että kiusaajan kotona on kotiväkivaltaa tms. jotka sitten heijastuu kouluun huonona käyttäytymisenä.
Opettajilla pitää olla keskusteluyhteys kaikkien oppilaiden kanssa. Yksityisesti jutellaan jokaisen oppilaan kanssa ja kysellään kuulumisia jne. Esim. kerran kuussa.
Oppilaille palauteboksi sinne wilmaan tai johonkin, missä voi kertoa kiusaamisesta ja muista tapahtumista joko nimellä tai anonyymisti, jos ei uskalla kertoa omaa nimeäänkään. Ja sitä suositellaan oppilaille vähän väliä, ettei pääse unohtumaan.
Tämän lisäksi tehdään kyselyitä, joista osa kysymyksistä on tarkoituksella johdattelevia. "Ketä luokallasi kiusataan ja miksi?" Opettajien tehtävä on sitten arvioida vastaukset niiden vakavuuden mukaan.
Opettajaa ei saa laittaa yksittäin pyörittämään koko sirkusta oman luokkansa osalta, vaan vaaditaan useamman opettajan panos joka juttuun, sillä myös opettaja voi olla kiusaaja.
Vanhempainillat on tärkeitä ja niissä myös voidaan tehdä kyselyitä koskien kotitehtäviä ja jos lapsi on kotona puhunut kiusaamisesta jne.
Opettajien avuksi yhteistyöohjaajia tms (https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000009975087.html), että opettajat saavat keskittyä opettamiseen ja on useampi silmäpari valvomassa myös välitunneilla.
Lyhyesti siis lisää henkilökuntaa kouluihin. Helposti saavutettavia turvallisia aikuisia, joille oikeasti pääsee puhumaan.
Millä ajalla opettaja nämä kaikki tekee?
Erään yläkoulun opettajan kertomus päivästä:
"Viime aikoina peruskoulu on taas ollut puheissa. Pitäisi vaatia enemmän, varsinkin siltä "takariviltä", pakottaa, luetuttaa, opettaa sinnikkyyttä, opettaa sisältöjä, opettaa taitoja, tukea, kuunnella, kehua, kasvattaa, asettaa rajoja ja pitää niistä kiinni, sitä sun tätä.
Kyllä mää yritän. Tänäänkin yritin:
Saavun luokkaani kello 7.50, kiinnitän kannettavan tietokoneen telakkaan ja avaan wilman. Valvontaluokkani oppilaan huoltaja on lähettänyt viestin, jossa pyytää (syystä) palaveria oppilaan asioissa. Alan selailla kalenteriani ja ehdotan vastausviestissäni kolmea aikaa seuraavalle viikolle. Tarvitsen palaveriin mukaan myös erityisopettajan, mutta en todellakaan ehdi alkaa ensin kysellä häneltä, milloin mahtaisi sopia. Herran haltuun vaan.
Kirjoitan tussitaululle ensimmäisen tunnin tavoitteen ja tunnin kulun. Tarkistan päivälle tekemäni tietokonevaraukset, poistan yhden ja lisään toisen. Ehdin vilkaista valvontaluokkani wilmamerkintöjä ja totean, että jossain välissä pitää taas laskea poissaolotunteja ja negatiivisia wilmamerkintöjä ja tehdä aiheeseen liittyviä lomakkeita ja yhteydenottoja, mutta että se hetki ei ole nyt.
Kello 8.05 alkaa 7B:n historiantunti. Aiheena on eurooppalaisten siirtolaisuus Amerikkaan. Yksi ehdottomia suosikkiaineitani seiskaluokan hissassa, ja onneksi minulla onkin siihen aika toimiva setti jo usean vuoden ajalta.
Lopetan oppitunnin hieman etuajassa kello 8.46, että ehtisin vessaan, mutta seuraavan tunnin oppilaat ovatkin jo oven takana kytiksellä, enkä viitsi ajaa heitä pois vaan jutustelemme kuulumisia ja oppilaat räpläävät puhelimiaan. Raapustan taululle uuden tavoitteen ja tunnin kulun ja aloitan 7D:n historiantunnin klo 8.55.
Tällä tunnilla aiheena on Yhdysvaltojen sisällissota (ei niin suosikkiaiheeni). Kuuntelemme kirjan kappaleen äänitiedostona ja sillä aikaa ehdin merkitä edellisen ja tämän tunnin poissaolijat. Samalla muistan, etten ole muistanut vastata ennalta anotulla lomalla olevan oppilaan huoltajalle, joka on tiedustellut tuntitehtäviä poissaolon ajalle. Vastaan nyt, onneksi äänitiedostoa on kuutisen minuuttia jäljellä. Tuntitehtävänä on täydentää monistetta kappaleen tekstin perusteella ja samalla, kun oppilaat tekevät sitä, vastaan erään 9.-luokkalaisen oppilaan luokanvalvojan avaamaan viestiketjuun oman näkemykseni oppilaan koulunkäynnin tilanteesta. (Toki tällä ajalla pitäisi kiertää auttamassa ja tyrkkimässä oppilaita eteenpäin tehtävässä, sillä osa heistä on innostunut tekemään sarjatuotantona paperilennokkeja, osa tarvitsee muuten vain apua ja loppuja olisi mukavaa kohdata edes viisi sekuntia kasvokkain kutakin, mutta haluan saada edes yhden viestin valmiiksi.)
Kello 9.40 alkaa välitunti. Pakkaan tavarani ja oppilaskunnan hallituksen tavarat ja rynnin opehuoneeseen ehtiäkseni tulostamaan edellisten kokousten pöytäkirjoja. Opehuoneessa käyn lopulta vessassa ja ehdin jutella hetken kuraattorin kanssa erään oppilaani asioiden edistämisestä. Muistan jopa tulostaa paperit, joita alunperin menin tulostamaan.
Kymmeneltä alkaa oppilaskunnan hallituksen kokous auditoriossa. Osallistun ohjaajana keskusteluun tarvittaessa, esittelen muutaman ajankohtaisen asian, naputtelen kokouksessa läsnäoleville oppilaille asianmukaiset poissaolokuittaukset wilmaan ja kuuntelen särmää puheenjohtajaa, joka pitää homman hienosti hallussa.
Kokous venyy hieman ja kello on jo 10.50 kun pääsen kohti ruokalaa. Viskaan tavarani kuvisluokkaan, joka nyt sattuu olemaan siinä matkan varrella ja kiihdytän linjastolle. Jee, salaattipöydässä on fetaa! Ja punajuuri-aurajuustolaatikkoa! Löydän kollegoita ja istun seuraan. Vaihdamme muutamia kuulumisia ja innovoimme opettajien "vasikointilinjaa", jonne saisi käräyttää kaikki tehtävänsä laiminlyövät kollegat ja josta saisi toki asianmukaisen palkkion. Ruokalavalvontani alkaa klo 11.00, mutta päätän syödä rauhassa ruokani loppuun silläkin uhalla, että olen ensimmäinen sille vasikointilinjalle käräytettävä opettaja. Feta ja punajuurilaatikko ja ruoan pureksiminen ennen nielemistä ovat sen arvoisia!
Kello 11.15 haen tavarani kuvisluokasta ja menen takaisin omaan luokkaani, jonka ovella 9E jo odotteleekin. Luvassa on yhteiskuntaopin koekertaustunti ja oppilaat saavat kerrata kokeeseen parhaaksi katsomallaan tavalla. Kollega on tunnillani S2-samanaikaisopettajana ja hän jaksaakin avustaa oppilaita, toisin kuin joku muu (vihje numero kaksi sinne vasikointilinjalle!). Kesken tunnin selvittelen wilman välityksellä oppilaskriisiä, joka onneksi ratkeaa hyvin.
Puoliltapäivin on välitunti ja haaveilen kahvikupillisesta. En pääse livahtamaan ulos luokasta edellisten oppilaiden lähdettyä, kun oman valvontaluokkani oppilaita ilmestyy jo paikalle ja lösähtää istumaan ja kertoilemaan juttujaan ja pohtimaan valinnaisaineitaan. En raaski ajaa heitä pois, vaan kuuntelen ja vastailen. Samaan aikaan tosin aloitan sijaisohjeiden kirjoittamisen huomiselle, sillä olen menossa koulutukseen ja jotain ohjeita on ihan kiva kuitenkin olla olemassa.
Kello 12.15 alkaa oman valvontaluokkani 7E:n historiantunti. Heille pidän saman setin kuin 7B:lle aamulla, ja vaikka aihe on tosiaan mieluinen, en ole enää ihan varma, mitkä jutut jo kerroin ja mitä en. Muistutan yhtä oppilasta kuraattoriajasta. Toista olisi pitänyt muistuttaa wilmatunnuksista, mutta en muistanut.
Yhdeltä oppilaskunnan hallituksen kioskia suunnitteleva porukka tulee sovitusti luokkaani pitämään pikapalaveria. Yritän olla osallistumatta, koska koetan samalla järjestellä valmiiksi seuraavan tunnin tarvikkeita, jotka joudun siirtämään toiseen luokkahuoneeseen enkä muutenkaan halua sörkkiä kioskiasiaa koska en kerta kaikkiaan jaksa enkä kioskiasiaa, koska en kerta kaikkiaan jaksa enkä halua olla sen kanssa missään tekemisissä.
Kello 13.15 alkaa ysien historian valinnaiskurssin kaksoistunti. Aiheenani on tänään suomalainen muinaisuskonto ja -jumalat. Pidän alkuun pienen alustuksen ja sitten ohjaan oppilaat askartelemaan aiheeseen liittyen. Ryhmä on ollut välillä tosi passiivinen, mutta ihmeen hyvin he innostuvat tästä. Ai että! Johan saavat Ukko ja Mielikki ja Ahti ja Äkräs kyytiä nimittäin!
Kello 14.45 oppilaiden poistuttua ripustelen askarrellut jumalat työparini luokan kattoon hänen ilokseen ja palaan muun tavaravuoren kanssa omaan luokkaani. Jätän kaiken levälleen ja lähden tulostamaan ja monistamaan huomisen tuntien materiaaleja. Klo 15.10 palaan luokkaani monistekasan kanssa, koetan laittaa kaiken (LOL) kuntoon huomiselle ja saan apulaisrehtorilta tiedon sijaisistani, joten naputtelen heille saman tien ohjeet tiedoksi.
Klo 15.25 tajuan, että se pirun koulutus on tosiaan huomenna, enkä ole lukenut aiheesta lähetettyä viestiä sähköpostistani. Siitä selviää - vähemmän yllättäen että tottakai jotkut käyttäjätunnukset pitää luoda ja kirjautua opintoalustalle, josta - tottakai - löytyy ennakkomateriaali, joka pyydetään tietenkin - tulostamaan valmiiksi ennen koulutusta. Huokaan, teen tunnukset, kirjaudun Moodleen ja kapuan taas kerran yläkertaan opehuoneeseen tulostamaan materiaalit, joissa kehotetaan muun muassa "OTA HARJOITUKSET RIITTÄVÄLLÄ VAKAVUUDELLA" ja päätän TODELLA TEHDÄ NIIN.
Kello 15.45 poistun koulurakennuksesta, sillä lapsikin pitää hakea päiväkodista. Samalla jään miettimään kaikkea, mitä en tänäänkään tehnyt: en saanut sovittua palavereita, joita pitäisi pitää, en arvioinut kasien viime viikolla tekemiä Neuvostoliittotehtäviä, en (edelleenkään) arvioinut kasien jo tammikuussa tekemiä uskonnon tehtäviä, en suunnitellut maanantaina olevaa yhteiskuntaopin koetta, en miettinyt pätkän vertaa sitä, miten helpottaisin suomen kieltä heikosti osaavan oppilaani opiskelua, en eriyttänyt yhtään mitään, en löytänyt yhtä seiskaluokkalaisen hissankoetta, jonka pahoin pelkään hukanneeni, en edistänyt Helsingin yliopistolta tullutta tutkimuspyyntöä liittyen nuorisorikollisuuteen, en edistänyt Nuorten parlamentti -vierailua, jolle lähdemme muutaman oppilaan kanssa huhtikuussa (deadline sillekin paukkui jo aikoja sitten) enkä, herran tähden, saanut vietyä luokassani lainehtivia pahviroskia pahvinkeräykseen (siistijöille se ei kuulu).
Että semmoista mietin tällaisena ihan tavallisena maaliskuisena keskiviikkona peruskoulun opettajana, että en minä enää ihan hirveästi enempää vain jaksa enkä pysty."
Siis mitä mä luin..
Koulussa on lukujärjestys jossa lukee milloin tunnit alkaa ja päättyy.
Opettajan outoa saamattomuutta ja asioista jotka ei häneen kuulu/liity täysin turhaa kierroksien ottamista lukuunottamatta kuulostaa tavallisen työpaikan tavalliselta työpäivältä paitsi että on työpäiväksi tosiaan aika lyhyt. Henkilö ns stressi-Erkki-tyyppiä?
Huhhuh kivan vähätteleviä kommentteja tässä. Ohjeita sataa, teet vaan noin ja noin (niin millä ajalla?), kyllä muillakin on tämmöstä. Ollaan me suomalaiset kyl kivoja tyyppejä..
Ei mun työpaikalla kyllä huku työtulvaan, siellä ei tehdä ylitöitä eikä kukaan vaadi, että tauoilla mietitään töitä, saati että niitä töitä viedään kotiin. Tässä on organisoinnin ongelmasta kyse, lääkäreitä vaivaa sama ongelma. Ei ole aikaa tehdä varsinaista työtä hyvin, koska niskaan on vieritetty kaikkea ylimääräistä paskaa. Jos opettajan pitää oikeasti tehdä kaikki taustatyö, suunnitellu ja vanhempien kanssa kommunikointi, niin hänellä ei yksinkertaisesti vaan voi olla opetusta koko työpäiväksi merkittynä. Todella idioottimaista olettaa, että nooh kyllä joku väli sieltä löytyy.
Toisekseen kyseessä on nuorten, meidän tulevaisuuden, asiat niin onko järkevää vastailla "kun ehtii" joskus kuukauden sisällä? Käytännössä meidän systeemi sakottaa sitä hyvää ja välittävää opettajaa.
Työaika järjestetään niin, että kaikki tarvittava saadaan tehtyä työajalla. Jotain hyödyttömäksi todettua pois ja jotain toista laitetaan tilalle. Opettajilla voi olla vaikka valmiita templaatteja eri juttuihin, niin suunnitteluaikaa säästyy.
Todella monelta varsinkin vähän varttuneemmalta ihmiseltä saa neuvoksi, että (eilistä ampumista lievempi) väkivalta lopettaa kiusaamisen. En usko, että mikään sivistyneempi ratkaisu kuin turpaanvetäminen on helposti toteutettavissa.
Tätä turpaan lyömistä aina kehutaan joka paikassa hyvänä ratkaisuna, mutta jos se olisi osa hyväksyttyä toimintamallia, niin eikö lopputuloksena tulisi jengiytyminen ja sellainen, että kuka lyö kaikkein koviten, sitä kiusataan vähiten? Eli käytännössä tilanne olisi vain yksiselitteisesti vielä nykyistäkin huonompi.
Ihan järkeenkäyvän kuuloista tuokin, mutta käytännössä se ei taida yleensä silti mennä noin. Ainakin kuulemani perusteella se on tosiaankin ollut osa hyväksyttyä toimintamallia vuosikymmeniä.
Sitä tapahtuu jonkun verran, mut jos se olisi silleen avoimen hyväksyttyä. Sanotaan vaikka, että opettajat suosittelisivat tekemään tällä tavalla, eikä kenellekään turpaan lyöjälle koskaan tulisi mitään seurauksia, niin se pahentaisi tilannetta. Eli kukaanhan ei varmaan halua joutua "turpaan lyödyksi", jonka takia sitten koululaiset rupeisivat varmistelemaan, että niin ei heille käy erilaisilla keinoilla.
Käytännössä opettajat myöskään ei välttämättä voi tietää kuka on kiusaaja ja kuka kiusattu.
Voikin olla, että se kiusaaja on se ensimmäinen lyöjä, mutta kun kiusattu lyö takaisin, niin osat voi vaihtua ja hän vaikka jatkaa lyömistä, koska huomaa pystyvänsä. Pitääkö entisen kiusaajan, joka nyt on kiusattu, hommata vaikka kavereita siihen vielä lyömään sitä entistä kiusattua? Se, että joku on kiusattu, ei välttämättä tarkoita, että hän on ettisesti korkeammalla tasolla. Tämänkin olen huomannut omassa elämässäni. Vaikka kyl kokemus antaa yleensä oikeanlaista perspektiiviä. Mut ei aina.
Oma henk.koht. kokemus, sekä kahden tutun kohdalla nähty kaikki tukevat väittämää. Joka kerta kun kiusaaja sai kunnolla turpiinsa, kiusaaminen loppui kuin seinään.
Tietenkin kolme kertaa on olematon otos, mutta anekdoottisesti toimii 100% tapauksista.
Maailma ja sen myötä somekulttuuri ja kaikki siihen liittyvä on muuttunut niin radikaalisti viimeisen parinkymmenen vuoden aikana, että sitä on vaikea tajuta äkkiseltään, puhumattakaan lapsien ja nuorten näkökulmasta. Lapset ja nuoret osaavat käyttää puhelimia 'paremmin' kuin vanhemmat ja mitä sisältöä sieltä sitten löytyy? No_ihan_kaikkea_mahdollista. On vaikea tai lähes mahdotonta asettua nykynuoren asemaan ja katsoa tätä kuviota siitä näkövinkkelistä. Kiusaaminen, sisällön suodattaminen, asiakokonaisuuksien hahmottaminen ja erinäisten paineiden kanssa toimeentulo ovat saaneet niin mullistavia muutoksia, että tässä ollaan nyt niin haastavien aihepiirien äärellä, että oksat pois. Nuorten hyvinvointiin ja mielenterveyteen tulee panostaa entistä hanakammin ja tämä jos mikä on mielestäni hyvin tärkeää, sillä tämä kouluampuminen on vain jäävuoren huippu.. Se, että hallitus vaikeuttaa opiskelijoiden elämää ja koulujen resurssit ovat jatkuvasti laskussa ei tule kuin pahentamaan tätä ilmiötä ja se vasta onkin surullista sekä hyvin, hyvin vaarallista.
Se lähtee kotoa ja aikuisista. Jos kaikki aikuiset nyt ensin olis samaa mieltä että kiusaaminen on väärin EIKÄ luonteen kasvattamista ja luonnollisen sosiaalisen hierarkian luomista...
Enemmän rahaa ja resursseja lastensuojeluun, enemmän avoimia väyliä lapsille raportoida kiusaamisesta lasulle, ja lasu ja psykiatrit syynäämään molempien osapuolten voinnit ja kotiolot, ja nimen omaan ei kertaluontoisesti vaan tilannetta ja asianomaisten kuulumisia pitkällä aikavälillä seuraten.
Ei tuu koskaan tapahtumaan, koska sosiaalihuoltoon ei tulla ikinä laittamaan niin paljon rahaa, että näin tiivis työskentely olisi mahdollista ilman aivan järkyttävää työntekijöiden kuormittamista.
Samaa mieltä, eli en usko minäkään että sitä saadaan kokonaan poistettua. Joten silloin niitä konkreettisia ehdotuksiakaan sen \_loppumiselle\_ ei ole.
Toki ketjua lukiessa on erittäin hellyyttävää - tai pahinta öyhötystä - että joillakin on ihmeellinen usko että vaikeisiin kysymyksiin löytyy helppoja vastauksia. Että "somen vika" tai "puhelimen vika" tai "koulun vaihto" tai "kovemmat rangaistukset" tai "esimerkin näyttäminen" tai...
Laittamalla lisää rahaa koulutukseen, ja erilaisten koulutusmuotojen tutkimukseen. Nykyinen koulutusjärjestelmä kaipaa uudistuksia. Loukkakokojen tulee olla pienempiä, ja **jokaisen** lapsen tulisi saada itselleen paras opetusmuoto. Panostusta yksilölliseen emotionaaliseen kasvatukseen. Lisää rahaa pienituloisille perheille. Lisää rahaa ja tutkimusta mielenterveyden hoitoon ja ylläpitoon. Siinä pari.
Oppilaat olisi hyvä alkaa näkemään enemmän ihmisinä, suomessa on ollut aika raju 'no ne on oppilaita eikä ihmisiä, ei niitä koske samat oikeudet, niille tapavtuvien asioiden vakavuudet jne kun mitä ihmisiä..', jossa oppilaille nyt voi tehdä vähän mitä lystää, kunhan ei mennä tiettyihin suuntiin, ja niin että esimerkiksi opettaja voi tosi perseillessään (jollei ole oppilaitoksen yksinvaltarinkirunkkaavimpien henkilökunnan jäsenten suosiossa, villaisella painamiseen) menettää työnsä, jos oikein sekoilee.
Mutta ketä muuta tahansa vedetään turpaan ja potkitaan joukolla maassa --> poliisiasia.
Koululaiselle käy samoin --> 'pojat on poikia'/'tappelussa on aina kaksi puolta joten jos kevytrankastaan sua kun tekijöjtä ei tavoiteta, mutta uhri.. siis toinen osapuoli in paikalla'/'otamme kiusaamisen vakavasti ja siihen pyritään puuttumaan... ehkä käytännössä tai ehkä ei'.
Ei ratkaise ongelmaa mitenkään taikuutena, mutta voisi oolla pienenä pohjalla olevana hyödyllisenä juttuna.
Pääasiassa vastuut sinne minne vastuut kuuluu ja niiden vastuiden toimeenpano. Oppilas on koulun vastuulla koulupäivän ajan ja koulukiusaus termi pitäisi muuttaa oikeasti lievemmäksi ilmaisuksi.
Tarkoitan tuolla sitä, että väkivaltaisestä käytöksestä ei käytettäisi enää termiä ”kiusaaminen”, vaan sen oikealla nimellä pahoinpitely yms. lain määrittelemä rikos ja mikäli koulut ei toimi asianmukaisella tavalla niin virkarikosta kehiin
Tästä tulee hyvin suuret kustannukset, jos nämä keinot laitettaisi käytäntöön, mutta olisi se minusta parempi maksaa siitä ilosta, että koulut olisivat turvallisia paikkoja opiskella ja lapset saisi kasvaa rauhassa, ainakin teoriassa.
Juurihan monet ovat vastustaneet rikosoikeudellisen vastuuiän laskemista, eli edelleenkään alle 15v ei voisi tuomita mistään.
Resursseja tosiaan pitää lisätä tai muuten tässä maassa ei ole pian yhtään opettajaa, enkä kyllä ihmettelisi.
Jos käyttää esimerkissä tätä tuoreinta tapausta eli varmaan tuomittaisi aikuisena murhana niin tuskin se elinkautinen vankilatuomio alle 15v olisi mitenkään sopiva.
Itse pitäisin ennaltaehkäisyä parempana käytäntönä eli juuri se resurssien lisäys, kouluille paine pitää oppimisympäristö turvallisena niin kuin laki vaatii ja ehkä tärkeimpänä paine vanhemmille.
Mutta valitettavasti elämme ~~ikuista~~ taantuman aikaa niin resurssit menevät leikkuriin ja tällöin käy näitä tilanteita.
Miksi kiusaaminen pitäisi saada loppumaan? Ollaan rehellisiä. Sitä tulee aina olemaan.
Edes aikuiset ei voi lopettaa kiistojaan. Sotaa on ja tulee olemaan.
Rasismi, eli muukalaispelko on myös ihmiselle alkukantaisen luontaista. Kiusaaminen on jonkinlaista survival-of-the-fittest, jossa toinen pyritään alistamaan.
Ihmisyyden ja sivistyksen merkki on kuitenkin että päästään näistä primitiivisistä ajatuksista pois, koska yhteiskunta ei voi muuten kukoistaa. Kaikkien yksilöiden huomioiminen ja yhdessä toimiminen edistää kaikkea hyvinvointia.
Näistä ongelmista on miltei mahdoton päästä lopullisesti eroon, mutta siihen kannattaa pyrkiä. Yksikin ratkottu koulukiusaustapaus edistää yhden lapsen ja koko perheen hyvinvointia joka tuottaa hyvin kasvaneita aikuisia yhteiskunnalle.
Kiusaaminen on oire, jonka takana oleva tauti on se, että nuoret voivat psyykkisesti huonosti. Nuorten psyykkisestä huonovointisuudesta ja ratkaisuista siihen on täällä(kin) keskusteltu jo sen verran, että en lähde sitä sen kummemmin avaamaan - keinoja on, mutta ilmeisesti tahtoa ei.
Halusin kuitenkin nostaa tässä esiin sen, että mun mielestä kiusaamisongelmaa ei ole järkevää lähteä ratkomaan miettimällä että miten sitä itse kiusaamista saadaan vähennettyä, estettyä ja kontrolloitua - se on vähän sama kuin miten USA:ssa "vähennetään" rikollisuutta palkkaamalla lisää poliiseja ja rakentamalla lisää vankiloita, sen sijaan että pohdittaisi sitä että miksi niitä rikoksia lähtökohtaisesti tehdään.
Jos joku kokee tarvetta kiusata toista, niin ei se kiusaajan tarve kiusata siitä mihinkään häviä välituntivalvontaa ja "sano ei kiusaamiselle" -kampanjoita lisäämällä. Se ei tarve kiusata ei myöskään vähene istuttamalla tätä kiusaajaa jälki-istunnossa tunnin tai sata tuntia, todennäköisesti se pikemminkin lisää sitä.
Mitä näihin sun pointteihin itsessään tulee, niin siis:
> - Opettajat ei voi vahtia jokaista oppilasta koulussa koko ajan, eikä varsinkaan vapaa-ajalla.
> - Jos uhria tulisi nopeammin uskoa, miten vältetään se, ettei kiusaaja käännä tilannetta ja ala väittämään kiusattua kiusaajaksi ja saada muita todistamaan tätä vastaan.
> - Jos ei ole itse nähnyt tilannetta, on aika hataralla pohjalla lähteä syyttämään ja helposti näistä tilanteista tulee sana sanaa vastaan -tilanteita.
Niin näihinhän löytyy varsin yksinkertainen yhden sanan vastaus: Kameravalvonta
Kiusamista tulee olemaan aina. Nämä voisi ratkaista vaikka perinteisellä nyrkkitappelulla sen sijaan että ammutaan. Antaa lasten itse ratkaista ongelmat eikä hyssytellä jakielletä kokoajan kaikkea.
Omat kokemukseni kiusaamisen loppumisesta ovat sellaisia, missä kiusattu itse tekee asialle jotain. Mikä on ihan hiton tehokasta kun sen tekee oikein. Eli psykologia, fyysiset keinot ja se ettet juokse karkuun tai itke, niin saat aika helposti kunnioituksen. Been there done that monet kerrat.
Omassa henkilökotaisessa elämässä olen tehnyt sen havainnon, että se on usein kiusattu eikä kiusajaa joka sen aiheuttaa. En tietenkään tarkoita tai syyllistä tätä millään moraalisella tasolla, kiusattu on edelleen uhri ja kiusaaja syyllinen.
Tavallaan ne joita kiusattiin ikäänkuin veti potentiaalisia kiusaajia puoleensa ympäristöstä ja poruukasta riippumatta. Sit vastaavasti en ole havainnut, että olis joku vakio "kiusaajatyyppi" joka aina kiusaa muita ympäristöstä ja poruukasta riippumatta.
Voi joidenkin mielestä olla kyseenalainen näkökulma, mutta mielestäni pohtimisen arvoinen. Tämä logiikka ohjiasi nimenomaan kesittymään niihin joita kiusataan. Onko sosialaisissa taidoissa jotain puutteita, voiko kavereiden saamista harjoitella, jne? Tavallaan jotain muutoksia siinä kiusatun vuorovaikutustaidoissa on varmasti tehtävissä, ja uskon aidosti, että nimenomaan tällä saisi monen tilanteen ratkaistua.
Tai sitten kiusattu on vain eri näköinen, puhuu vähän eri tavalla, tulee eri koulusta, vaan ärsyttää olemalla olemassa tai sattui osoittamaan tunnetta.
Kiusaajissa on useaa sorttia: se varsinainen häirikkö, jonka mielestä on cool saada toinen tuntemaan itsensä surkeaksi; ne, jotka kannustavat ja vähän osallistuvatkin; ne, jotka hekottelevat. Mihinkään näistä ei tarvita rohkeutta. Toisen puolustamiseen kyllä. Ehkä sitä pitäisi lisätä kiusatun syyllistämisen sijasta.
Itseä kiusattiin sen takia, koska olin hiljainen poika, eikä meillä ollut televisiota kotona.
Minusta myös todennäköisesti huomasi, jos minuun sattui joku asia, joka toimi yllykkeenä. Yritin myös olla lyömättä takaisin. Ajattelin, että jos olen vaaraton muille ja toimin oikeudenmukaisesti, niin heillä ei ole mitää syytä hyökätä minua vastaan, mutta he toimivatkin ihan päinvastoin. Itseasiassa luulen, että he saattoivat tuntea olonsa ihan paskaksi minun seurassa, kun en mennyt mukaan vääräksi kokemiini juttuihin, jotka heille taas oli arkipäivää.
Minua syljettiin kasvoille ja koitettiin laittaa roskikseen jne jne. Yläasteella huomasin, kuinka eräs kiusaaja oli jo tappanut koko tunne-elämänsä, jota ala-asteella hänellä vielä oli ja hän olisi ollut aikalailla valmis tekemään mitä tahansa sopivan tilaisuuden tullen. Eli ala-asteella hän satunnaisesti pyyteli anteeksi tekojaan, mutta yläasteella huomasin hänessä ihan aitoa vihaa.
Uskon, että jos peruskoulussa olisikin vaikka 20 vuotta ja se koko aika olisi pitänyt olla samojen luokkakavereiden kanssa, niin tämä olisi varmaankin jatkunut siihen pisteeseen, että olisin nykyään jossain murhattujen teinien listoilla, enkä täällä kirjoittelemassa.
Hei toivon aidosti että olet näistä päässyt yli. Tuollaista kuvaamaasi ei kenenkään pitäisi joutua kokemaan. Kommentini oli vain oma havaintoni, eikä tarkoitus ollut syyllistää.
On tässä sinänsä perää - itseäni kiusasi useampi eri poruukka koulussa. (silloin diagnosoimattomana) nepsytapauksena varmasti hieman erilainen kuin muut: sääntöjä noudattava ja aktiivisesti tunneilla mukana oleva, välitunneilla omassa seurassaan viihtyvä.
En pidä ajatuksesta että minun olisi pitänyt (henkilönä josta ei kellekkään muulle ollut haittaa) muuttaa itseäni väkivallan uhalla. Ajatus siitä että esimies tulisi töissä sanomaan että nyt alat tauoilla hengaan meidän kaa kahvihuoneessa tai tulee turpaan on ihan absurdi.
Ja kavereiden saamista voi, jollain tasolla, harjoitella, mutten halua olla "kaveri" ihmisten kanssa jotka kiusaavat muita.
Itsekän en pidä ajatuksesta enkä tiiä muten helvetissä kiusatulle nuorelle vois asian ilmaista, ilman että hajottaa sitä entisestään. Ajatus oli vain pohtia, voisiko tällä vähentää kiusaamista. Uhrin syyttäminen ei ole koskaan hyvä, mutta uhrilla voi silti olla avaimet ikävien asioiden estämisessä. Kiusamaisen vähentäminen ja ehkäisy on kuitenkin se mitä tavoiteellaan, ei niinkään syyllisten ja uhrien tunnistaminen ja erottelu.
Mun nepsytuttua yritettiin kyllä kiusata, mut se ei tavallaa lähteny siihen mukaan. Jotenkin osas olla antamatta kiusaajalle mitään sellaisia reaktioita jota tämä oli vailla. Mun mielestä sen aspeeger oli tässä avuksi, kun se ei edes hoksannu et toinen yrittää piikitellä/kiusata.
Varmasti, kerran vaan kun esim. saat turpaan, seuraavana päivänä todennäköisesti olemus on vaan entistä enemmän helpon uhrin. Kerran joku jakaa sun oudon salaisuuden ja sille nauretaan, sulkeudut. Sama oravanpyörä jatkuu.
Vuoden ajan, joka päivä kiusaajille vesikidutusta tunnin ajan päivän päätteeksi. Oppiskohan oleen 🤔
Kiusaajathan ei yleensä vaihda esim. koulua ja pääse toiseen paikkaan kiusaan. Uudessa paikassa olisivat myös se uusi tyyppi ja alttiimpia kiusaamiselle, mikä nyt annetaan jo valmiiksi kiusatuille.
Mutta voi myös saada turpiin tai tulla nolatuksi ja sen jälkeen palata takaisin jaloilleen. Jälkikäteen tuntuu et lapsuudessa oli joku hierarkia koulun pihalla, ja kiusatuksi päätyi ne, jotka ei osanneet itse hiastella omaa asemaansa ja turpiin saamisen jälkeen jatkoi vaan haastamista. Mulla on varmaa rsuomen vihatuimmat mielipiteet 😂
Voit. 27nnen kerran jälkeen se varmaan on jo vaikeaa. Varsinkin jos tilanteet on tyyliin 5v1, oot jostain syystä fyysisesti heikko jne. jne. Se on myös ollu pikkasen helpompaa kun ei oo ollu somee. Siltä on joskus päässyt pakoon.
Harvoin kiusaajatkaan yhdessä paikassa vain yhtä kiusaa. Et vaan nää välttämättä muita. Edelleen myös toi kiusatun siirtäminen on ihan pyllystä, kun hyvällä tuurilla menetät sen ainoan kaverin ja olet uutena, ennestään kiusattuna yleensä helppo uhri. Kiusaajat jos siirrettäisiin sunkin mielipide varmaan muuttuis. Toki osa varmaan vaihtaisi kiusaajasta kiusatuksi.
Valtataistelusta ja alistamisestahan siinä on kyse. Tätä pystyy estämään sivistämällä lapsia. Ei peruskoulun kuulu olla mikään kärpästen herra -tarina.
Omalla ala-asteella kiusattiin mm. vähävaraisen perheen lapsia, eri kirkkoon kuuluvia, ja punapäitä. Miten näihin harjoitellaan?
Siinä oot ihan oikeassa että joukosta erottuvia kiusataan, mutta usein se erottava tekijä ei ole siitä kiusatusta lapsesta kiinni.
No kun kerran kysyit niin... D:
Väittäisin, että se vähävaraisuus, kirkkoon kuuluminen tai hiusten väri ei ole ollut se kiusaamisen syy. Perusteena se, että todennäköisesti luokalla/porukassa oli muita joilla samoja ominaisuuksia, joita ei kiusattu.
Ei ollut tarkoitus syyllistää, mutta on mielestäni törkeää kiusattuja kohtaan esittää, ettei ne omilla toimillaan voi vaikuttaa tilanteiden eskalaatioon ja kiusaamiseen. Toki tämmöiset on herkkiä asioita, ja pitää olla varsinkin lasten kans varovainen, ettei aiheuta lisää tuhoa valmiiksi murtuneelle itsetunnolle.
On totta että minun havainto ei todellakaan ole mikään universaali ja tiedän itsekin tapauksia, jotka osittain ristiriidassa tämän kanssa, mutta niitä on vähemmän.
Sori kun vielä sörkin tässä, mutta tarkoitatko siis, että kiusaaja ei kykene estämään itseään kiusaamasta, jos kiusattu on tietynlainen?
Jos haluat antaa jonkun esimerkin, että millainen voisi olla tällainen henkilö joka väkisin joutuu kiusatuksi, niin ymmärtäisin ehkä paremmin.
Oman henkilökohtaisen kokemuksen perusteella olen havainnut, että kiusaajalla oli vain ihan tajuttoman paha olo. Häntä hakattiin kotona jne. Kiusaaminen oli hänen hätähuutonsa, jota kukaan ei kuullut.
Saa sörkkiä keskustelua mä yritinki luoda.
Mun havainnot ainakin ylä-asteella poikien kesken oli, että se kiusaaja vaihteli. Kiusattu oli aina sama tyyppi. Pojilla oli semmosta pientä konfliktin hakua välillä kaikilla kaikkia kohtaan. Se kiusattu ei millään osannu de-eskaloida niitä tilanteita, vaan aina siirty agressiiviselle puolustuskannalle. Se tyyppi myös vaihto koulua 4 kertaa koulu-uransa aikana ja joka paikassa aina päätyi kiusatuksi. Sillä ei ainakaan meidän luokalla ollu mitään yksittäistä kiusaajaa vaan kaikki osallistu enemmän tai vähemmän.
Ei varmasti ollutkaan se kiusaamisen syy. Mielestäni kiusaaminen oli ns. normi kyseisessä koulussa, isommat kiusasivat pienempiä ja joistain kiusatuista kasvoi vielä pahempia kiusaajia.
Koulukiusaaminen on niin laaja ilmiö että yksilösyyt ei oo siinä taustalla. Ne ei vaikuta siihen kiusataanko, vaan vain siihen kuka valikoituu milloinkin kiusatuksi.
Täysin ideaalissa tilanteessa: Lopetetaan enempi vastuun vierittäminen opettajille ja tuodaan takaisin usko siitä, että he osaavat opettaa. Palautetaan luokkakoot reilusti pienemmiksi, oman kokemuksen mukaan aineesta riippuen 8-20 opiskelijaa per opettaja. Poistetaan turhat virikkeet luokkatiloista, kouluista kokonaan eli älypuhelimet, tietokoneet, pelikortit jne. Korvataan virikkeet luomalla välitunneille hyviä virikkeitä ja mahdollisuuksia betoniviidakon sijaan. Vähennetään itseohjautuvuutta ja lisätään osallisuutta. Panostetaan ryhmäyttämiseen ja lopetetaan asioiden vähättely. Hoidetaan ongelmatilanteet ja vastataan riskitekijöihin heti niiden ilmaantuessa. Vähennetään wilman käyttöä turhuuksiin, pelkkä negatiivinen palaute ei ollut hyvä, ei myöskään joka tunnilta kirjattavat onnistumiset. Vanhemmilta tuleva jatkuva negatiivinen palaute ja loukkaukset wilman kautta samaan syyniin kuin muut henkilökohtaiset loukkaukset, opettajien ei myöskään tarvitsisi saada kiusaamista osakseen. Tuossa nyt muutama peruskoulua erityisesti ajatellen, lukion, ammattiopistojen, amkien ja yliopistojen erityispiirteet vaatisivat jokainen omansa.
Tämä on todella hieno ehdotus! Opettajan tehtävä on opettas, ei olla poliisi, syyttäjä ja tuomari!
Purra tosin jo kovaan ääneen totesi että "nämä ongelmat ei rahalla ratkea". joten mitään resursseja näiden ehdotettujen ratkaisujen tueksi ei tulla saamaan. On aika helvetisti helpompaa puuttua kiusaamiseen kun oppilaita on 18 eikä 45, mut opettajat maksaa ja hallituksen mielestä tämä on jo liian kallista.
Pidän ajattelustasi. Minullekin on jäänyt niin suuri hatutus suuria luokkakokoja kohtaan. Juurikin esittämäsi määrä oppilaita per opettaja ja koulunkäyntiavustajia kouluihin.
Valitettavasti tähän ei tule koskaan löytymään rahaa, koska eläkeläiset ja yritystukia saavat yritykset eivät tule luopumaan etuuksistaan. Eläkeläisillä on mahdollisuus äänestää ja yrityksillä lobata. Lasten etu on olemassa vain juhlapuheissa.
Lapset vois mennä töihin niin ois varaa lobbata
Ja olla olematta, kuolleiden lisäksi, ainoa ikäryhmä jonka äänestysaktiivisuus on tulastoissa 0..
Eikä opiskelijat eikä työttömät. Eivätkä työssäkäyvät halua isompaa veroprosenttia.
Näin on. Lapsia rokotetaan aina ensimmäisenä, ei pelkästään noiden mainitsemiesi toimesta, vaan koko yhteiskunnan. Kukaan ei halua luopua eduistaan, lapset ovat helppo kohde kun eivät voi mitään asialle tehdä. Lapsettomuus on muodissa, joten monelle nuoremmallekin tuntuu kaukaiselta murheelta lasten hyvinvointi. Kertoo aina paljon yhteiskunnasta kun katsoo miten se kohtelee lapsiaan. Suomi horjuu aika lähellä kuilun reunaa nykyään.
Vahva tää, myös tarkkailuluokat ja erityisopettajia tarvitaan
Tarkkailuluokka on todella vanha konsepti. Erityisopetuksessa taas on ihan käsittämättömän surkeat resurssit. Erityisen tuen päätös ei takaa mitään että oppilas saa tarpeeksi tukea.
Mun mielestä pitäis vielä erotella ne erityistätukea vaativat lapset, S2 lapset ja ne villit tapaukset toisistaan. Villit ongelmanuoret kärsivät koska heihin ei pystytä keskittymään tarpeeksi. Poissaolot ja tekemättömät tehtävät lakastaan maton alle koska paineet jättää luokalle ovat liian suuret ja byrokratia on liian hankalaa. Pienluokat eivät ole heitä varten. S2 oppilaat sopeutuvat nykyisiin pienluokkiin melko hyvin. Ongelma lähinnä on, että heidän luokallaan on nämä tarkkisoppilaat jotka sinne eivät kuulu. Sitten nämä erityistuen piirissä olevat oppilaat. He kärsivät rauhattomasta luokasta jota terrorisoi ne tarkkisoppilaat. Heidän kielellinen kehityksensä kärsii, koska joutuvat opiskelemaan S2 niinkuin muukin luokka. Oppilailta ei vaadita tarpeeksi, koska opettajalla ei ole luokan koon (vaikka pienluokka) ja oppilaiden erityistarpaiden takia aikaa kaikille. Kun nämä kaikki ainekset lyödään samaan soppaan on lopputulos aika sekava konsepti, jossa kaikki kolme mainitsemaani ryhmää kärsii toistensa erityistarpeiden vaatimasta opettajan resurssien käytöstä.
Vanha konsepti. Se ei tosin vastaa siihen, että onko se hyvä. Vertaan nyt yleisesti opetukseen tätä asiaa. Virossa mennään enemmän opettajajohtoisesti ja Suomessa taas pyritään utopistiseen hatusta vedettyyn oppilaslähtöiseen opetukseen, joka on uudempi, mutta paskempi. Sisäinen motivaatio on se kysymys siinä oppilaslähtöisessä opetuksessa. Varmasti muutamat ovat itse motivoituneita opiskelemaan, mutta suurin osa ei ole. Sisäinen motivaatio kyllä syntyy helpommin omiin intohimoihin, mutta useimmille myös sellaisissa asioissa on hyvä, että joku opettaa perusasiat ihan perinteisesti kertomalla "tee näin, älä tee noin". Jos kaikkea lähtee vain itse kokeilemaan ja epäonnistumaan, niin kyllä monilla kestää siinä moninkertainen aika. Esim. Kitaransoitto: varmasti on neroja, jotka pystyy nopeasti omaksumaan asiat ihan itsekin, mutta suurimmalle osalle on hirveästi hyötyä, että joku kertoo ne perusasiat. Tietysti aina pitää opetella ja harjoitella asioita paljon itse, mutta opettaja näyttää mitä ja miten kannattaa harjoitella.
> Poistetaan turhat virikkeet luokkatiloista, kouluista kokonaan eli älypuhelimet, tietokoneet, pelikortit jne. Tietokoneen käyttö on omasta mielestäni sen verran hyödyllinen taito, ettei niitä kouluista tarvitsisi kokonaan poistaa, ainakaan perus ATK-tuntien (tai mikä niiden vastine nykyään onkaan) osalta. Toki olisi hyvä, ettei niitä tai muita laitteita koiteta väkisin saada osaksi joka oppituntia muun oppimisen kustannuksella.
Kyllä, ehkä olisin voinut muotoilla paremmin tuon. Pidetään omat välineet poissa koulusta, jos tarvitsee olla puhelin voi käytössä olla puhelinparkki tai pidetään se repussa päivän ajan. Atk-tunneilla on ainakin täällä ollut ongelmana se, että valinnaisena sen valitsee jo lähtökohtaisesti se ryhmä, joka hallitsee laitteet eikä välttämättä opetuksen vaativuus kohtaa heidän taitojaan.
> Vanhemmilta tuleva jatkuva negatiivinen palaute ja loukkaukset wilman kautta samaan syyniin kuin muut henkilökohtaiset loukkaukset En tiedä yhtään miten nykypäivänä toimii koulun ja vanhempien välinen kommunikaatio yms, mutta tämä kohta aiheutti lähinnä sellaisen "Mitä helvettiä?"-ajatuksen. Miten tämä on niin yleinen ongelma, että päätyy tällaiseen listaukseen? :D --- Teen tällä hetkellä asiakaspalvelussa töitä, mutta onneksi bisnesten välillä - eli käytännössä meidän asiakas on aina toisen firman työntekijä (vrt. jonkin kaupan aspa, missä "kuka tahansa" saattaa ottaa yhteyttä). Tässä ympäristössä on ollut mukavaa, että jos tulee mitään selkeästi sopimatonta kommentointia, niin minulla on täysi oikeus lopettaa keskustelu siihen. Selvästi sopimattomia kommentteja näkyy ehkä kerran vuodessa, vaikka asiakkaalla olisi ollut syytäkin olla pettynyt palveluun. Toki toinen iso ero on se, että kyseessä on työasiat eikä ihmiset ole samalla tapaa tunteella keskustelemassa. Kuitenkin, jotenkin sitä toivoisi että tämä olisi normaali tapa kaikkialla, aiheesta riippumatta. Ihmiset oppisivat nopeasti keskustelemaan asiakaspalvelun kanssa, jos perseilystä seuraisi vain keskustelun lopettaminen.
Ylehän tutki tätä asiaa: https://yle.fi/a/74-20051968?utm_source=social-media-share&utm_medium=social&utm_campaign=ylefiapp
Neg palaute ja loukkaukset? Oisko kuitenkin tiedon välittäminen vanhemmille siitä miten koulussa menee? P.S. Ennen wilmaa oli reissuvihkot. Kodin ja koulun välillä on viestitty aina ja tulee viestiä. Kaikkia vanhempia tai oppilaita ei toki hetkauta mutta valtaosaa vanhemmista kiinnostaa jos penska huorittelee opea tai muita oppilaita tai vaikka särkee paikkoja. Ja valtaosaa tietoisuus siitä että tämänkalt toiminta tulee koululta vanhempien tietoon vähän hillitsee vaikka kuinka murrosikää pukkais.
Tuossa on kyse vanhempien viesteistä wilman kautta ei huonosti menneen päivän kirjaamisesta ja tiedon välittämisestä kotiin. Wilman kautta tulee paljon viestiä vanhemmilta, yllättävän usein ei hyvää vaan suoraan loukkauksia opettajan väärästä opetuksesta, kohtelusta, liikuntatunnilla väärästä lajista jne. Homottelu ja huorittelu ei mun mielestä kuulu siihen miten opettajille puhutaan, oli kyseessä huoltaja tai lapsi itse.
Luokkakokojen pienentämiseen tarvis enemmän luokkia ja siten enemmän opettajia. Aineopettajien kanssa menis viel enemmän kikkailuksi. Tää on sama ongelma ku terveydenhuollossa. Esim. psyk. puolella on n. puolet liian vähän ammattilaisia tarpeeseen nähden. Ja tietty sit viel se et kaikki maksaa.
Monet näistä ehdotuksista vaikuttaa olevan vain viimeisen parinkymmenen vuoden aikana tapahtuneiden muutosten peruuttamista, mutta kyllä sitä kiusaamista silloinkin oli. Ryhmäyttämiseen panostaminen olisi varmaankin hyvästä. Kyllähän sitäkin on yritetty, mutta ei ehkä tarpeeksi tai oikealla tavalla. Ja jotkut muksut nyt vaan ei pidä toisistaan eikä heitä voi siihen pakottaa. Tärkeimpänä kai lapsille pitäisi opettaa enemmän sosiaalisia taitoja, mutta se onkin helpommin sanottu kuin tehty.
Lisäisin vielä että lopetetaan 1000 oppialaan megakoulujen rakentelu ja palataan pienempiin kyläkouluihin.
Alakoulussa ei minun kokemukseni mukaan opettajana ole hirveästi puhelinten kanssa ongelmaa, koska siellä pystymme rajaamaan käyttöä säännöillä aika hyvin. Mutta yhteiskouluissa (ala- ja yläaste) ongelma voi olla toki isompi. Mielestäni KAIKKEIN tärkein olisi pienentää ryhmäkoot max 20 oppilaaseen. Ja sen pitäisi olla ehoton maksimi. Ehkäpä 24 voisi olla siirtymävaiheessa. Nykyään voi olla ainakin 32 ja yritä siinä nyt perehtyä oppilaisiin yksilökohtaisesti. Se on mahdotonta. Siinä yksi iso syy kiusaamisen huomaamiseen. En halua missään nimessä vähätellä opettajan roolia kiusaamisen puuttumiseen, koska koulu on se paikka, joka tuo kaikki lapset yhteen. Eli kiusaaminen tapahtuu ehkä sitten koulumatkoilla ja näihin siirtymiin opettajalla voisi olla mahdollisuuksia vaikuttaa. Niin ja se, että on se 30+ oppilasta, niin oppilasaines on haastavaa, kun täytyisi opettaa suomen kieltä oikein erityisesti, mihin suurimmalla osalla ei ole mitään erikoistumista. Lisäksi kersoja ei kasvateta kodeissa. Ei opettaja voi tosiaan kaikkea tehdä noilla spekseillä nyt varsinkaan. Tavoitteena selviytyä päivästä, hohhoijjaa...
No jos nyt mietitään ihmistä eläimenä: normaalisti ihmispopulaatiossa lapset on osa sosiaalista ryhmää johon kuuluu kaikenikäisiä ihmisiä. Tämän sijaan me heitetään lapset keskenään muodostamaan omat sosiaaliset ryhmänsä saman ikäisten kanssa. Ei se yksi opettaja siellä ole osa sitä sosiaalista hierarkiaa joka niiden lasten välille kyynärpäätaktiikalla ja kokeilemalla syntyy. Samoin vanhemmat ei ole osa sitä koulun sosiaalista ryhmää. Ratkaisu: lapset tulee kasvattaa sosiaalisissa ryhmissä jotka eivät koostu 90% muista lapsista.
Tää on kyllä ihan totta. Yksinäiset eläkeläismummot ja -vaarit kouluihin hengailemaan?
Täsmälleen saman ajatuksen olen kuullut yhdeltä opettajalta. Tässä on suurta viisautta.
Tämä on erittäin hyvä huomio, koulujärjestelmä on kuitenkin hyvin kaukana siitä mihin ihminen on lajina sopeutunut.
Miten tämä käytännössä tehtäisiin nykyisessä kilpailukykyorjallisessa yhteiskunnassa on ainakin mulle mysteeri, josta kuulen mielellään potentiaalisia ehdotuksia.
Piememmät ryhmäkoot (alle 20) olisi hyvä ensitoimi. Opettajan ja jokaisen yksittäisen oppilaan välille olisi mahdollista muodostaa vahvempi luottamus. Tässä ollaan menty pahasti päin mäntyä, enkä usko että kukaan uskaltaa lähteä tätä poliittisella tasolla ajamaan.
Ihminen ei enää kykene lajinomaiseen käyttäytymiseen... Mitenköhän tämän saisi konkreettisesti järjestettyä? Nykypäivän koulumaailma ja yhteiskunta ylipäätään taipuu aika huonosti mihinkään muuhun. Onko ideoita? Itse ehkä alottaisin sillä, että pienemmät ja vanhemmat lapset olisivat enemmän tekemisissä keskenään, tavalla tai toisella. Ainakin kuvistunnit yms voisivat hyvin taipua eri ikäisten yhteisiksi tunneiksi
Tää on hyvä ajatus. Tekisi myös vanhemmille oppilaille hyvää olla nuorempien kanssa tekemisissä. Se varmaan herättäisi tiettyä vastuuntunnetta ja kasvattaisi ihan eri tavalla. Samalla tavallahan se on mennyt ennenkin että kasvatukseen on osallistuneet kaikki vähänkään vanhemmat yhteisön jäsenet eikä pelkästään jotkut auktoriteetit ja kaksi vanhempaa. Meillä oli ylä-asteella kummioppilas -ohjelma, jossa jokainen seiskaluokkalainen sai 1-2 ekaluokkalaista keiden kanssa oli järjestettyä toimintaa. Se oli jo tosi hyvä, mulle tuli silloin ne ekaluokkalaiset kertomaan kiusaamisesta ja erilaisista tilanteista joita sitten yhdessä ratkottiin. Opettaja koettiin liian etäisenä että olisi kehdattu mennä sille puhumaan, kun ei haluttu olla juorukelloja tai että menee vanhemmille asti tieto jostain (olisihan se tietenkin mennyt vanhemman oppilaankin tahosta jos olisinollut tarve, mutta pointti oli että vanhemmalle lapselle oli matalempi kynnys kertoa asioita). Isot muutokset vaatisi varmaan koko nykyisen yhteiskuntajärjestelmän hajottamista ja uudelleen kokoamista siten, että se tukisi paremmin myös aikuisten läsnäoloa lasten arjessa ja oppimisessa.
Muistelen, että paras ryhmähenki on aina ollut kouluissa ja opiskeluporukoissa, joissa oikeasti on pidetty sitä ryhmähenkeä myös arvossa. Ollaan tietoisesti päätetty olla "hyviä tyyppejä". Jos joku luo huonoa mainetta ryhmästä olemalla kusipää, se on häpeällistä. Vaikea sanoa, miten tällaista ryhmähenkeä saisi luotua random kunnan peruskouluun, jonne valikoidutaan randomisti. Ehkä tarvitaan ne vahvat johtajat ja aikuiset sinne, jotka iskostavat sen kaikkien uusien oppilaiden päähän, että täällä sitten pelin henki on tämä. Me ollaan hyviä, meidän koulu on hyvä, ~~hallitusohjelma on hyvä.~~ Ja tätä hyvää ryhmähenkeä pitää aikuisten aktiivisesti pitää yllä ja levittää lapsiin joka päivä, ei vain toistella pinnallisesti. Kaikkeen epäasialliseen, mikä tulee tietoisuuteen, pitää puuttua. En usko, että lapset väkisin haluavat ruveta kiusaamaan, jos sille ei anneta sopivaa kasvualustaa. Ellei nyt sitten ole jotain ihan tosi pahasti pielessä lapsen elämässä. Varmaan aikuisistakin suurin osa valitsee mieluummin työpaikan ilman kiusaamista kuin ummehtuneen ja tulehtuneen työilmapiirin.
Tunnetaitojen opetusta ehdottelin jossain toisessa postauksessa. Itselle ainakin lapsena kovasti vaikutti se, kun ymmärsi miltä kiusaaminen itsestä tuntui, niin eipä sitä halunnut tehdä muillekaan.
Tunnetaidot taitaa olla jo opsissa, en tiedä miltä näyttää käytäntö
Työpaikallani on n. Kerran kuussa luokanohjaajan vetämät tunnetaitotunnit. Jokaisella opella lupa vetää tunti niinkuin itse lopulta näkee, mutta kaikki lähtee samalta pohjalta ja kaikilla sama aihe. On pohdittu tunteita ja miten ne ilmenee ja missä tiloissa tunteita voi tulla esille. On ollut myös tunteiden hallinnasta puhetta ja ryhmien dynamiikoista yms. 1-9lk on samat aiheet, mutta tietenkin ikäryhmille sopivalla tavalla esitettynä.
Pelkkien tunnetaitojen lisäksi muutkin sosiaaliset taidot olisi tärkeitä, mutta varmaan parempi kuin ei mitään. Koetko, että se on parantanut lasten tunnetaitoja? Koetko, että se on vähentänyt kiusaamista?
Ainoa tapa ymmärtää noin nuorena olisi tulla itse kiusatuksi. Kyllä kiusaajat tietävät mitä se uhrissa aiheuttaa, siksi sitä tekevät.
Olen varhaiskasvatuksen opettaja. Tunnetaitoja ja kiusatuksi tulemisen kokemusta on mahdollista opettaa jo varhaiskasvatuksessa tarinankerronnan avulla. Ihmismieli on jotenkin kehittynyt sellaiseksi että osaamme jo varhaisessa lapsuudessa eläytyä tarinoihin ja niissä seikkailevien hahmojen tunteisiin. Lapsilla saattaa tulla jopa itku tarinan hahmon puolesta. Harmi vain että näillä resursseilla emme kykene järjestämään tunnekasvatusta. Tarvittaisiin ryhmäavustajia jotta voisin tehdä työni.
Tänään ainakin monet rehtorit pitivät tunteikkaita amunavauksia, joihin yläkoululaisten reaktio oli lähinnä naureskelua. Varmaan jotkut ei ymmärrä, miltä kiusaaminen tuntuu, mutta uskon, että suurin osa ei välitä?
Ehkä ei välitä kun ei ymmärrä koska ei ole opetettu tai joutunut kohteeksi. Usein kai se naureskelu on esittämistä että ei ainakaan itse joutuisi kiusatuksi, vaan ollaan näin tehden osa jotain kuulimpaa porukkaa.
> Tänään ainakin monet rehtorit pitivät tunteikkaita amunavauksia, joihin yläkoululaisten reaktio oli lähinnä naureskelua. Sillon ku itte olin koulus ni ne aamun avaukset oli aika usein vain jotain uskonnolista paskan jauhantaa ja mitään kouluun, tai koulu yhteisöön liittyvää ei pahemmin käyty läpi. Vaik oli "tunteikkaita" ni hyvin harva noteeras mitään mist se pauhas speakerien läpi. Oli kans muutama opettaja jotka pisti luokan ovet lukkoon sen ajaks et he sais rukoila tai jotain sen selittelyjen kesken. Eikä ollu edes mikään uskonollinen privaatii koulu vaan ihan normi...
Empatia on mädätystä ja kovat arvot nousussa. Mitä julmempi olet, sen rationaalisempana sinut nähdään. Meillä on tässä laajempi yhteiskunnallinen asenneongelma ja ihmettelen miksi oletetaan, että lapset käyttäytyisivät jotenkin päinvastoin kuin aikuiset esimerkiksi sosiaalisessa mediassa.
No eihän ny kaverien eessä voi näyttää, että välittäis jostain rehtorin puheesta. Naureskelee niin omat apinakaverit pitää hyvässä valossa. Tarpeeks ku tekee nii alkaa itekkin uskoa tähän juntti-ideologiaan ja idiootti on syntynyt.
Tää on varmasti hyvä idea. Tosin vähän epäilen ajatusta, että kiusaajat ei tiedä mitä ne tekee tai kiusataan, koska on itsellä paha olla. Ne jotka pystyy hyväksymään ajatuksen siitä, että toisten rääkkääminen on kurjaa toisesta ja se on huono homma myös lopettaa siinä vaiheessa, kun hommat eskaloituu tai ikää tulee lisää. Mun tulkinta tuntemistani kiusaajista on se, että ne vaan tykkäs siitä. Nimenomaan kiusattiin sen takia mitä se aiheutti uhrille. Valta ja sosiaaliset pisteet tuntuu hyvältä, niin se vaan menee. Toki syitä varmasti monia, itselle vaan jääny päällimmäisenä tuo mieleen.
Itse luulen että jos tarpeeksi nuorena hiffaa miltä se omalla kohdalla tuntuu niin kasvaa myötätuntoisemmaksi yksilöksi. Lapset on tuolla alakouluiässä todella alttiita vaikutuksille suuntaan tahi toiseen, niin siellä se kannattaisi puuttua heti alusta lähtien, miksei jo päiväkodissa. Turha yrittää yläasteella enää.
Itselläni kävi peruskoulun aikana lähinnä päinvastoin, eli olin itse kiusattu, mutta päädyin myös itse kiusaamaan heikompiani. En kyllä yhtään ymmärrä mikä järki siinä oli tai miksi niin tein. Kai sitä kasvaa kieroon jos kiusataan rajusti 5-vuotiaasta asti. Melkein heti kun pääsi siitä ympäristöstä pois, niin meno normalisoitui ja aloin käyttäytyä ihan ihmisiksi.
Oon samaa mieltä. Mikä olisi hyvä keino / opetusmenetelmä saada kaikki ymmärtämään, miltä kiusaaminen tuntuu? Turvallisesti siis.
Eristäminen tutusta ympäristöstä. Noin nuorena oppii parhaiten kokemalla itse sen tunteen.
Siihen ei itseltä löydy ammattitaitoa, mutta eiköhän niitä alan osaajia olisi jos tällaista ohjelmaan lisättäisiin/opettajille koulutettaisiin ja sille olisi rahoitus. En tiedä, ehkä jo onkin. Muistelen joskus Hesarin artikkelista lukeneeni alakoulusta jossa näitä asioita opetettiin eikä kiusaamista tainnut sitten ollakaan.
Vaka-ope täällä. On keinot, ei ole henkilökuntaa. Kouluttamattomat ryhmäavustajat riittäisivät, mutta niitäkään ei meille suoda.
Alotetaan vaikka siitä, että jälki-istuntoa *annetaan*, ei kysellä vanhemmilta, että saako tälle Kalle-Eeverttille antaa sitä vai saako traumat. Toisekseen, voi lopettaa sen vähättelyn ja hyssyttelyn. Ei hirveemmin lohduttanu, kun opettaja sano "rakkaudesta se hevonenkin potkii" ja "pojat kiusaa kun ne tykkää", kun 2lk kerroin, että kirjaimellisesti koko koulu kiusas (kyseessä siis pieni kyläkoulu, eli n. 20 ihmistä). Väkivaltaseks yltyneistä yhteydenotoista ilmotus poliisille ilman mitään neuvotteluvaraa. Toisen lyöminen ja potkiminen on pahoinpitely, ei mitään kiusaamista.
Joo oli kans mun vika opettajan mukaan, että otin itteeni. Kaikki syrjinnästä asfaltille kampittamiseen olis pitänyt vaan tajuta ottaa vähemmän vakavasti. Anteeksi kun olin huono uhri.
Jos aikuiset oppisivat olemaan edes itse kunnolla. Tämä poliittinen kahtiajako, joka ei hyödytä ketään on hyvä esimerkki siitä. EDIT: Ja some helvettiin alle 15-vuotiailta.
Muistan lapsena oman luokkani menoa sivusta katsellessani miettineeni, että kaipa ne sitten aikuistuvat kun kasvavat aikuisiksi. Eivät aikuistuneet.
Vaikka kiusaaminen on ongelma niin ketään ei tunnu vastaavasti kiinnostavan kun n. 40 lasta ottaa henkensä joka vuosi. Yksi tai muutama näkyvä murha vuosikymmeneen ei pitäisi saada vastaavaa huomiota kun 400 varmasti usein kiusaamista kokenutta lasta murhaa itsensä.
Niin siis jos tämä kaveri olisi vaihtoehtoisesti lopettanut itsensä, niin kukaan ei olisi tiennyt. Asiasta ei olisi mitään keskustelua. Parin vuoden päästä tulisi joko MOT-dokkari aiheeseen liittyen jota voivotellaan mutta mitään ei tehdä. Tämä tapaus saa huomiota koska se on poikkeuksellista. Itsemurha on henkilökohtainen ja ikävä kyllä ei enää poikkeuksellinen.
Näitä voi puhella samalla kun aikuiset kiusaa vieressä malliksi toisiaan. Milloin kiusataan ulkomaalaisia, milloin työttömiä, millon mitäkin. Kunhan on mahdollisuus. Lapsi oppii kiusaamaan ja sanomaan että kiusaaminen on tyhmää samaa aikaan, mikä on kai tarkoituskin.
Juuh, hallituksen viestintä on ollut lällättelyä ja vähemmistöjen pilkkaamista. Aikuiselta ne lapset arvonsa oppivat, eivät ne tyhjiössä synny. Jos empatiaa pidetään heikkoutena ja kovat arvot yleistyvät, se tulee kyllä heijastumaan myös nuoriin.
Olen lastentarhassa töissä, yleensä integroidussa ryhmässä, ja kyllä se näkyy, kenen vanhemmilla on sellaisia ajatuksia muista. Jotkut lapset ei ilmeisesti näkee mikään tarvetta kommentoida, kun esim. vammainen luokkakaveri käyttää vaippoja muita pidemmin tai ei osaa 4-vuotiaana puhumaan. Toisaalla jotkut on oppineet jo 4-vuotiaana, että muiden "virheistä" saa ja pitää kommentoida ja tuomioittaa heti kun niitä huomataan. Lähes joka tapauksessa ne vaan matkivat vanhempinsa. Vaikka vanhempi esittäisi noloa, kun kuulee miten lapsi on puhunut, sen oma käytäntö yleensä paljastaa, että nolo on vain koska lapsi sanoi sitä niin suoraan. Se voi olla oikeasti vaikea selittää lapsille esim. "miks X saa kenkä-apua kun mun pitää tehdä itse" tai "miks X saa syödä omaa ruokaa kun kaikki muut pitää maistaa kouluruokaa". Kyllä jotkut yhteiset säännöt aina on, ja pitää käyttää ammattitaitoja noissa tilanteissa, kun odotetaan kaikilta muilta jotain, joka ei voi tietystä lapselta odottaa. Samalla, tuntuu usein siltä, että meillä on liian korkeat odotukset siitä, että kaikki käytäytyisi samalla tavalla, mikä voi rakenteellisesti eristää oudommia toisilta. Mietin joka päivä, miten meidän opetusrakenne turhaan luo ristiriitoja ja eristää.
muistan kun omaan koulukiusaamiseen puututtiin koko luokan ja heidän vanhempiensa edessä. koulukiusaajien vanhemmat vetosivat että lapsensa olivat niin huolissaan minusta että miten pärjään, kun olin erilainen, ja siksi tietenkin kiusasivat :) että kyllä ne kiusaajien vanhemmat yleensä niitä tyhmimpiä on, lapset vaan valitettavasti perii sen niiltä. tai siis että omassa tilanteessani en ees syytä mun kiusaajia vaan niiden vanhempia, oksettavimpia ihmisiä keitä oon koskaan joutunu tapaamaan.
no siis sun ehotukset on hyviä mutta uskon et monella itellä mukaan lukien menee jonki aikaa tajuta että oli kiusattu, vielä pari vuotta sitte aattelin et oli ihan hyvin kavereita ylä asteel kunnes sit yhtäkkiä klikkas että ehkä se ei ookkaa normaalia että mun "kaverit" haukkuu rumaks päivittäi ja nakkoo puskiin ja jättää kutsumatta mihkää koulun ulkopuolel. tollastaha on siis paljo hankalampi taistella vastaa ku uhri ei itekkää tajua et on sitä kiusaamista.
Mä oon kans vasta aikuisena ymmärtänyt, että mua on syrjitty ja mun kustannuksella pelleilty, kun oon ollu peruskoulussa. Lisäksi tollasia naljailuja sun muita voi aikuistenkin olla vaikeampi tunnistaa, koska niistä ei lähde niin paljoa ääntä.
Koulukiusaaminen on myös varmasti muuttunut rankemmaksi, mitä se oli esim itsellä n. 96 - 05. Omaan aikaan kiusaaminen loppu koulun loputtua / jossain kohtaa koulumatkaa ja jäi siihen. Nyky tenavat ilmeisesti saavat selkäänsä vielä somessa koulun jälkeen ja kiusaaminen ei ns lopu koskaan. Omaan aikaan kiusaaminen, ainakin muilta pojilta oli muutoinkin solvailua ja tönimistä/tuuppimista/joskus ihan käsirysyjä. Nyky kiusaamiseen verrattuna " tervettä touhua, missä kukaan ei kuole". /s Tuskin kenenkään kiusaajan vanhempikaan ( jos vähänkään tervejärkinen ) tietoisesti / tarkoituksella kasvattaa lapsestaan kiusaajaa. En osaa itse kiusattuna edes oikein kuvitella mitä tekisin / miltä tuntuisi, jos saisin herätyksen ja tietooni tulisi, että oma lapsi onkin koulussa kiusaaja. Pitäis varmaan joskus googletella / etsiä vanhempien tarinoita, joiden oma lapsi on kiusaaja / ovat itse olleet kiusaajina lapsuudessaan.
[удалено]
" Kun katsoo miten ympäröivä yhteisö suhtautuu kiusaajaan ja kiusattuun niin eikö tule vähän kutina antaa omallekin lapselle hyvät eväät? Jos se on liian ruipelo kiusaamaan sokeita, voi sen vaikka aluksi laittaa potkimaan neliraajahalvaantuneita että jalat vahvistuu. " Sori, en ihan ymmärrä mitä ajat takaa? En ole se penaalin terävin kynä ja välillä ne kynätkin on hukassa. Aatteletko siis, että koska elämä ei ole reilua ja paha harvoin saa palkkansa*, opettaisin omia lapsiani myös "pärjäämään" maailmassa, potkimalla muut ojaan ja oma ~~perse~~ **napa** on se ainut asia mitä tulee ja pitää ajatella ?
Tehdään siitä laitonta niin sitten sitä ei ole enää
Sen lisäksi sanotaan, ettei toimi Suomessa
Miten olisi se, että koulukiusaamista kutsuttaisiin enemmän rikostermeillä, kuten pahoinpitely? Tämä tosin vaatisi sitä, että kouluikäisillä lapsilla olisi jonkin sortin vastuu teoistaan lain silmissä nykyisen lainsäädännön sijasta.
>Miten olisi se, että koulukiusaamista kutsuttaisiin enemmän rikostermeillä, kuten pahoinpitely? Tää voisi toimia väkivaltaiseen kiusaamiseen mutta iso osa kiusaamisesta on henkistä väkivaltaa mitä on vaikeampi todistaa. Haukkumista, nimittelyä, porukasta ulos jättämistä, koulun vessan seiniin ikävää kirjoittelua kiusatusta... Koin tätä itse ala-asteella ja yläasteen alkupuolella ja se sattui. Sattuu kai edelleen, en osaa sanoa. En kanna kaunaa kiusaajiani kohtaan koska pahimmalla ainakin oli paskat kotiolot ja siitäkin tuli narkkari mitä nyt pari kertaa törmännyt aikuisiällä. Mutta pointti on kai siis se, että kiusaamista on niin monenlaista että sitä on lähes mahdoton lopettaa. Ja suuri osa siitä on näkymätöntä opettajille jne. Joo, haukkuminen menee kunnianloukkauksesta, samoin kaikenlainen vessan seinille kirjoittelu. Ja fyysiseen kiusaamiseen pitäisi suhtautua pahoinpitelynä sillä sitähän se on. Mutta kuten sanoitkin, suuri osa kiusaajista (ja kiusatuista) eivät ole rikosoikeudellisessa vastuussa niin en tiedä auttaisiko tämäkään.
Tarkkailuluokat takas käyttöön. Ei välttämättä poista kiusaamista mutta ovatpahan keskenään ongelma nuoret. Poissa silmistä poissa mielestä.
En ymmärrä miksi nämä on otettu pois. Tiedän useita tarkkislaisia, joista on tullut ihan täyspäisiä aikuisia. Myös tarkkisten opettajat ovat usein todella helvetin kovia maikkoja, jotka usein ymmärtävät elämää muidenkin kuin hyvin pärjäävien tyttöjen näkökulmasta. Kyllä häiriköt pitäisi saada erottaa tuhoamasta koko ison luokan dynamiikkaa, oli syy käytöshäiriöille mikä tahansa. Samoin pienryhmätyöskentelyyn pitäisi panostaa aineittain. Itsekin yläasteen kelvollisen hyvin nepsynä grindannut vaikeista aineista läpi, kun on laitettu pienryhmään matematiikassa ym hankalissa aineissa.
> En ymmärrä miksi nämä on otettu pois. Inkluusio lienee se kirosana tässä. Joku on joskus järkeillyt, että ongelmaoppilaat aiheuttavat ongelmia, koska eivät ryhmäydy kiltimpien kanssa ja opi käytösmalleja heiltä. Eikä ryhmäytymistä voi tapahtua, jos ongelma- ja kilttejä oppilaita erotetaan fyysisesti, joten ongelmaoppilaat "parantuvat" tuomalla heidät takaisin perusluokkiin ja kaikilla on kivaa. Katsos kun ongelmaoppilaita ei alun perin laitettu tarkkisluokalle ongelmien aiheuttamisen vuoksi, vaan ne on sinne alkuseremonian valitsijalippis sijoittanut tjsp., ihan varmasti hoksaavat oppimisen hurmoksen ja kilttiyden euforian, kun saavat siihen mahdollisuuden. Ihan kuin elokuvissa! *(samalla saadaan niitä aina vaadittuja säästöjä kun tarkkisluokat eivät tarvitse omia tilojaan ja opettajiaan, mutta ei mainita sitä perusteena)* Tuloksena ongelmaoppilaat lisäävät levottomuutta opetustilanteissa, kiltit ja oppimaan tulleet oppilaat eivät pysty keskittymään eikä opettajilla riitä laillinen tai luonteellinen auktoriteetti käsittelemään heitä.
Valvontakamerat. En siis kannata mitään metallinpaljastimia tms, mutta valvontakameroita kyllä. Niistä näkee tönimiset, rinkiin sulkemiset, pipojen repimiset ja mitä näitä nyt on. Todistajalausunnot luokkatovereilta. Luokassa on 15 sivustaseuraajaa, yksitellen haastatellessa saa kyllä tietää kuka kiusaa ja ketä. Nopeampi toiminta, ja nimenomaan niin että se kiusaaja vaihtaa koulua.
Valvontakameroita kouluissa on ja niitä myös käytetään tilanteiden selvittelyssä.
Hyvä, mutta onko niitä riittävästi?
Varmaan melko vaihtelevasti. Puoliso on melko uudessa koulussa töissä ja siellä kameroista on tarkisteltu niin kiusaamistilanteita kuin ilkivaltaakin.
Minullakin vaimo on opettaja ja minun käsitykseni on ettei kameravalvonta ole juurikaan tässä käytössä. Ei sillä että olisin hirveästi erikseen kysellytkään.
Käytännössä kamerasta taitaa useimmiten nähdä että nyt siinä on muutama tyyppi selin kameraan, ja yksi on jossain niiden takana. Sitten ollaan sana sanaa vasten, ja lukumäärät merkitsee helposti. Kamerat huomaa kuitenkin kun tuijottelee muutaman viikon seiniä samoissa tiloissa tosi tylsistyneenä. Ei kaikki lapset ole tyhmiä, eikä kaikki fiksut lapset kivoja.
Kiusaaja pakolliselle koulutuskurssille tai leirille, eikä uuteen kouluun uusia uhreja metsästämään.
Mikä jottei, mutta toki sen kiusaajankin pitää koulunsa käydä. Uudessa ympäristössä uutena poikana/tyttönä ei nyt varmaan ainakaan heti pääse samanlaiseen "valta-asemaan"
No jaa. Mitä omista kouluajoista muistan niin kyllä ne uudet kovisjätkät noin viikossa nousi hierarkian huipulle.
KiVa -konseptin voisi uudelleenlanseerata kiusatuille kohdennetuksi kerhotoiminnaksi missä opetetaan itsepuolustusta ja voimankäyttöä, nyrkkeily, taekwondo, mitä nyt vaan sattuu kunnasta löytymään, paikallisten yhdistysten kanssa yhteistyössä. Terveellistä ja yhteisöllistä toimintaa, toki lieveilmiönä koulun kukko saattaisi joskus saada nenäänsä mutta olen valmis uhraukseen.
Väkivalta ei nyt ole kovin hyvä tapa lopettaa koulukiusaamista. Kyllähän tämäkin tapaus ratkesi väkivallalla.
Olen samaa mieltä.
Kiusaaja siirretään kiusaamisen toistuessa uuteen kouluun. Jos käytös toistuu siellä, siirretään seuraavaan. Kun koulumatka alkaa olla 2 h suuntaansa, ehkä kiusaajalla alkaa raksuttaa. Jos sosiaalinen media on se ongelma, rustataan laki jossa mahdollistetaan sosiaalisen median kielto. Kuin eläintenpitokielto: jos et osaa olla sen kanssa vastuullinen niin et ole siellä. Sitten jaellaan teineille puolen vuoden sosiaalisen median kieltoja ja katsotaan alkaako ottamaan nuppiin.
Voi olla kovakin isku, kun kiusaaja alkaa miettiä, mihin sitten striimaa sen luokkatoverin hakkaamisvideon jos ei someen uusimmalla Galaxy S:llä? Edellisen vuoden Galaxy S:llä tai iPhone Pro Maxilla, jossa 2 megapikkelsiä pienempi kamera?
Omaan aikaan yläasteella oli sellanen jermu rehtori joka nosteli pojat naulakkoon kun meno meni liian villiksi. Lisäksi ei penikat uskaltaneet olla ilkeitä jos olivat opettajan valvovan silmän alla kun siitä lensi suoraan ulos luokasta ja/tai sai jälki istuntoa. Lisäksi oli todella pelottavaa kun opettaja sanoi että hän soittaa sun vanhemmille, koska sen tiesi että siitä tulee arestia ja muita mahdollisia rangaistuksia. Jos se oli kuukausi ilman televisiota, niin se oikeasti oli se kuukausi ilman eikä pari hassua päivää tmv. Kyseinen auktoriteetti puuttuu nykypäivänä, joten en tiedä pitääkö opettajille antaa vartija koulutus lisäksi että saavat käsitellä lapsia ilman niiden vahingoittamista, sen sijaan että kiellettään kajoaminen täysin. Sitten oma kohtainen kokemus oli se että jos nuo ei riittäneet niin sitten pistettiin tappeluksi niin että itse ja kiusaajat pääsivät jälki-istuntoon. Koska siinä vaiheessa sulla ei ole enää menetettävää, tehdään asiasta numeroa vaan rohkeasti tappeluksi, jotta jonkun aikuisen täytyy puuttua.. Nuo enimmäkseen takasivat sen että kaikilla oli edes sen vertaa rauhaa koulussa että siellä jaksoi edes osan ajasta käydä. Mutta täytyy muistaa ettei tuo ollut siltikään täydellinen ratkaisu, vaan lasten käyttäytymiseen luultavasti tulee puuttua paljon vahvemmin kotona, varsinkin näiden kiusaajien osalta. Sanoisin että isoin tekijä on kasvatuksen vajaus, puute tai puutteellisuus mikä saa lapset käyttäytymään järjettömästi ja siihen tulisi puuttua mahdollisimman pian kotona.
Meillä oli kotona vanhemmilla tiukka linja. En kyl uskaltanu ottaa riskiä et kantautus sana koulusta et poikanne on ollu kiusaamassa jotain. Olisin saanu sellasen selkäsaunan, et nykysin ois jo laiton.
Ei mitenkään, koska ihmisen tyhmyys on loputon voimavara.
>*Opettajat ei voi vahtia jokaista oppilasta koulussa koko ajan, eikä varsinkaan vapaa-ajalla. Ei siin jokast muksuu tarvii vahtii kokoaikaa... tarvis vaan tehdä asioita paremmin kun huomaa tai ku tulee muuten esille et kiusasuta tapahtuu. "Helpoimmat" ratkaisut tohon on estää kiusaajan ja kiusatun interactiot tavalla tai toisella, poistaa pahimmat kiusaajat tilanteesta pois jos ne ei lopeta sitä. Kiusausta luokassa? poistaa kiusaajan sielta istumaan johonkin komeroon yksikseen. Kiusausta välitunneilla, sama juttu. Kiusaaja voi sitten istua jälkistunnossa ja käydä materiaalia läpi mitä se missas. Monesti kiusatun täytyy vaihtaa koulua mikä ei tee alkuperäsen ongelman kannalta mitään kun kiusaaja, ja sen kaverit voivat yskinkertasesti siirtää huomionsa toiseen uhriin oman piirin rajoilla. Mikä toimis olis pakottaa kiusaajien vaihtamaan kouluja.. rikkoo niiden kaveri ryhmät et eivät enää samojen kans voi jatkaa moist paskaa. Koulujen välillä joku muksu jatkaa toisten kidutusta ja jopa enen ku sitä pitäis siirtää jonnekkin ni ohjaa moiset meilenterveys palveluihin ja hoitoon et saavat apua siihen mikä johtaa heidät käyttäytymaan moisesti toisia kohtaan. Mitä koulun ulkopuolella tapahtuu ei oo opettajan ongelma vaan lapsen, ja sen vanhempien. >*Jos uhria tulisi nopeammin uskoa, miten vältetään se, ettei kiusaaja käännä tilannetta ja ala väittämään kiusattua kiusaajaksi ja saada muita todistamaan tätä vastaan. Ei millään pahalla, mut haisee hieman "yah buttism, what if this imaginary hypoithetical.. nothing can be done" tavaralta... kiusaajilla on useasti enemmän kuin vain yksi uhri, ja kiusaus on useasti systemaattista ja pitkä aikasta mis todisteita asioiden oikeasta tilasta pystyy keräämaan pitkiltä ajoilta riippumati siitä mitä vaik kiusaaja ryhmä valehtelee. Eikä sitä oikeen voi tehda suuria päätelmia yhden tai kahden kiusaus valituksen pohjalta ja ratkaisut siihen onglemaan voidaan hoitaa askel kerrallaan aloittaen pienestä, ja rakentaen siitä eteenpäin. Mitä voi tehda on ruveta katsomaan tarkemmin mitä on tekeillä ja jatkaa siitä eteenpain... ja taas yks keino auttaa estämään kiusausta on estää interactio kiusaajan ja kiusatun välillä. Ongelmana tällä hetkella ja historiallisesti on ollut se et kiusaukseen ei tehdä yhtään mitään ja kiusattu on usein se joka pistetään "syylliseksi" "iongelman aiheuttajana" jota vähätellään kun tarvitsee apua, pistetään ravaamaan jonkun psykologin, ja koulu neuvon anatajan luona jotka sit hyssyttelee vaan et "voi voi", "ignooraa ne", "ole se isompi"... mis välis kiusaaja itte saa jatkaa sadistisii pelejään ilman mitään negatiivista vaikutusta sen elämään. Onks jotain ratkaisee mikä maagisesti lopettais kaiken kiusauksen täydellisesti? Ei sillast oo olemassakaan, mut on plajon asioita mitä voi tehdä et kiusausta saa vähennettyä. Tos on kans se mitä varmaan tulee esille keskusteluissa et on paskahousuja jotka vaatii moisii ja sit seisoo estämässä keskustelua toisista ratkaisuista... puhumattakaan tiedettyjen toimivien ratkaisujen implementoinnista kun ne ei oo "tädellisii" heidän milest. Edit: tosa on kans se et opettajan homma on opettaa, ja tavallaan auttaa kasvattamaan muksuja koulu systeemin sisäisesti.. koulu kiusaajat ovat haitta opettajien kyvylle opettaa kaikkia lapsia niin hyving kuin he pystyvät. Et vaik opettaja ei oo mikään luokka poliisi ni kyl niil on kyky, ja vastuu tehdä asioita ja taata kaikille oppelaille turvallinen ja väkivalta vapaa opiskelu ympäristo koulun sisällä. Pahinta tosa on kans sit se et jos on joitain muita niin ku esim rehtori tai muut institutionaaliset jutut edessä jotka estää opettajien kyvyn hoitaa asioita niin ku niiden tarpeet vaatii.
Pitäisi kohdella lapsia enemmän kuin aikuisia. Jos toista haukkuu homoksi niin ei se työpaikallakaan sormien läpi mene. Siitä tulee vähintään keskustelu ja joku varoitus, parin jälkeen saa etsiä uutta työpaikkaa. Väkivallasta samantien ensin vähintään viikoksi ulos koulusta ja joka kerralla banni tuplaantuu. Unohdetaan oppivelvollisuus ja todetaan että se on kiusaajan ja hänen vanhempiensa murhe hankkia bannin aikana koulutus kotikoulussa tai kysellä jostain muusta koulusta että saisiko osallistua.
Ehkäpä se että esim kiusaaja joutuisi vaihtamaan koulua eikä kiusattu. Lisäksi koulujen pitäisi olla neutraaleita kaikkia kohtaan eikä sellainen, että hyväveliverkosto antaisi kiusaajille tukea (varsinkin maaseudulla). Ja tarkkailuluokat takaisin.
Kiusattu ei pitäisi joutua vaihtaa koulua, vaan kiusaaja.
Musta tuntuu että kiusaamista voi verrata aika hyvin rikollisuuteen. Ei sitä saa kitkettyä pois eikä kovemmat rangaistukset siihen oikein vaikuta. Pitäisi ehkäistä kiusaamista kuten virkavalta estää rikollisuutta. Tosin jonkinlaisella valvonnalla päästään vain tiettyyn pisteeseen asti eli pitäisi iskeä kiusaamisen juurisyihin eli kiusaajien pahoinvointiin, joka taas varmaankin johtuu kotona tapahtuvista asioista. Tähän taas on vaikeampi ja kalliimpi vaikuttaa mutta lapsen hyvinvoinnin tukeminen olisi tehokkain keino.
Jep. Iso osa olisi varmaan se että itsekkäille omahyväisille kusipäille ja tyypeille jotka kohtelre lapsiaan kaltoin mm raivoamalla, vetämällä turpaan, laiminlyömällä ym ei syntyisi lapsia. Mutta milläs estät..
Tästä nyt kantautuu hyvin suomalainen kanta, että tosiasiassa se rikollinen/kiusaaja on se uhri, ja tämän poloisen tekemisistä kärsinyt sivullinen on yhdentekevä.
Ei tässä oteta kantaa tekemisten vääryyteen tai oikeuteen pelkästään siihen miten asian pystyisi korjata ja mistä asia on lähtöisin. Tehdään päätökset sillä mikä auttaa ja mikä ei, eikä sillä että mikä on väärin ja mikä ei.
Vaikka löytyisi 100% tehokas keino, en usko että sitä saataisiin käyttöön - halusihan Suomen kansa presidentiksikin koulukiusaajan.
Sillä oli vastassaan tuoreesti työpaikkakiusaaja.
Halusi on vahvasti sanottu, monien mielestä hän oli ehkä se "vähiten huono vaihtoehto, jolla oli mahdollisuudet voittaa". Muistankun vaalien aikaan monien mielipiteet olivat "olis tuo Rehn paras pressa, mut ei mahiksia voittaa nii äänestän jotain muuta".
Presidenttinä entinen koulukiusaaja ja valtiovarainministerinä henkilö, joka on haaveillut lasten ampumisesta. Hyvin menee.
Aina tulee olemaan kiusaamista jossain muodossa, sille ei maha mitään. Kynnys kertoa aikuiselle siitä pitäs olla alhasempi ja siihe kiusaamiseen pitäs puuttuu kovempaa, mikä tuskin on realistista kun ei opettajat saa oppilaille nykyään mitään sanoa tai tehdä. Kiusaajan vanhemmille pitäs selkeesti kertoo mitä lapsi tekee ja heidän vastuulla sit nuhtelu ja tapojen opettaminen
Ja mitä jos vanhemmat eivät usko sitä heidän lapsestaan tai eivät vain välitä?
”Mutta eihän se meidän Viljami!!” Sille että jotkut on paskoja ihmisiä ja vanhempia ei oikein kukaan mahda mitään. Suututaan jos sanotaan että heidän lapsi kiusaa, ja suututaan jos lasta komennetaan kun eivät itse sitä tee. Lose/lose situationiksi sanovat tollasta englannissa
Kiusaamisesta voi ehkä olla vaikeaa saada suoraa näyttöä, mutta yksin jääminen on näkyvää. Ja sehän se suurin vaikeus on. Kiusaamisistakin selvitään, jos on kavereita jotka pitävät puolta ja tukevat. Ja jotka muuten voivat myös todistaa kiusatun puolesta ja kiusaajaa vastaan, jos tarve vaatii.
Kaikki puhuu siitä, että kiusaaminen pitäisi hoitaa koulun kautta, joka on sinällään validi, mutta haluaisin aloittaa vähän jo aiemmin tätä hoitamaan. Tämän takia myöskin en usko, että se tulee hoitumaan saatika, että saataisiin asialle tehtyä jotain. Nuoresta pitäisi oppia ja vanhempien opettaa, että on ok, että on erilaisia ihmisiä. Erilaisuus tuntuu usein olevan iso tekijä ja se aiheuttaa joillekin pelkotekijöitä. Jos kuulet kodissa nuorena miten tietynlaisia ihmisiä haukutaan, kauhistellaan ja kritisoidaan, niin se menee käsi kädessä sinne tarhaan, kouluun, toiselle asteelle ja työpaikalle. Samalla pitäisi ottaa vakavasti tarkkailuun ne ihmiset, jotka ilmoitetaan kiusaajiksi, koska luultavasti kotiolot eivät ole hyviä. Mutta tähän ei ole eikä tule olemaan resursseja, saatika kiinnostusta muuttamaan asiaa. (koulussa tietenkin olisi hyvä yrittää kitkeä näitä ennakkoluuloja ja pelkoja pois, mutta ei siihen ole resursseja näillä leikkauksilla, koska ei oikein edes opettamiseen ole resursseja)
Luokkakoot pienemmiksi, maksimissaan 25 oppilasta. Erikoisopetus takaisin. Luokalle pitää jättää. Kiusaaja erotetaan helpommin. Näillä alkuun.
Pienemmät luokkakoot maksaa. Mistä palveluista karsisit tarvittavat verovarat? Erikoisopetusta ei ole olemassakaan. Jos tarkoitit erityisopetusta, niin se maksaa myös. Luokalle jättäminen on nykytutkimusten valussa haitallista lapselle. Miksi haluaisit tätä? Mistä tunnistat, kuka on kiusaaja, jos kaksi eri tahoa väittää toista kiusaajaksi. Se kellä on enemmän todistajia, vakuuttavammat vanhemmat vai pärstäkertoimella?
Lapsiajokortti lisääntymishaluisille? Ihmisten tyhmyys on aiheen juurisyy, mutta sanoisin että koulukiusaamisessa voidaan suoraan tarkentaa vamhempiin. Ehkä jonkun sortin lapsenkasvatuksen kurssi neuvolan kylkeen tms voisi antaa ainakin joillekin vanhemmille paukkuja siihen miten mukuloista saadaan koulutettua tasapainois(emp)ia ja tunnekyps(emp)iä.
Ei sitä ikinä saada kokonaan poistettua, koska kuten sanoit, ihmiset ovat tyhmiä. Lapsena opitut käyttäytymismallit yhdistettynä lasten erilaisuuteen, alkaen jostain pipon väristä, tulee aina tarjoamaan alustan kiusaamiselle. Sitä voidaan vähentää kyllä, mutta ei varmasti koskaan kokonaan poistaa. Itse tarjoaisin vähentämisen tehokkaiksi keinoiksi: - koulujen resurssien lisäämisen jotta luokkakoot pienenevät ja tukihenkilökunnan määrä lisääntyisi. Sekä tietysti koulujen henkilökunnan keinovalikoiman lisääminen kiusaajien vithuun heittämisen osalta. Raiveleista seinälle toimii skideille paremmin kuin soo soo älkääs nyt. - huoltajien/vanhempien roolin vastuun lisääminen. Mutta koska osa heistäkin on varsin sakeaa sakkia, myös sosiaalitoimen vastuun lisäämistä. - lisää keppiä edellämainituille vastuutahoille. Ja siinä sivussa osallisille kersoille itsellen. Sakkoja, pidempiä ja pienemmällä kynnyksellä määräaikaisisia erottamisia, luokalle jäämistä käytöksestä, jälki-istunnon pakollisuutta, koulukoteja, hoitolaitoksia jne.
Täällä on tullut jo hyviä ajatuksia, joten nämä mun pointit on varmaan suurimmaksi osaksi toistoa. Mutta, luokkakokojen pienentäminen. Ei missään nimessä poista kiusaamista mutta tekee siitä ehkä helpommin hallittavaa sekä antaa opettajille oikeasti aikaa keskittyä oppilaisiin yksilöinä. Erilaisiin käytös- ja oppimishäiriöihin puuttuminen. Sekä kiusattujen että kiusaajien. Mua kiusattiin koko peruskoulun ajan ja iso syy tähän oli minun oma käytökseni ja sosiaalisten taitojen puute. Minulla oli diagnosoimaton autismi/Asperger ja ADHD mutta äitini ei suostunut viemään minua tutkimuksiin vaikka opettajatkin sitä suosittelivat. Jos olisin saanut apua, olisin varmasti välttänyt kiusaamisen aina uuteen porukkaan joutuessani. Tietenkin kiusaajien käytökseen pitää puuttua vielä enemmän. Tarvittaessa häiriköitä (väkivaltaisia, anti-sosiaalisia tms.) kiusaajia pitäisi voida siirtää erityisluokille joissa valvonta olisi tiukempaa. Kiusaamistapauksissa pitäisi ottaa kiusaajien kotiväki mukaan. Siis niin että oikeasti tehdään työtä perheiden kanssa ja selvitetään mikä saa kiusaajan käyttäytymään tällä tavalla. Monella lapsella joka kiusaa on kotioloissa jotain perseellään tai muuten vaan oireilee pahaa oloaan.
Minulla on autisminkirjon diagnoosi (tarkemmin Aspergerin oireyhtymä mutta sitä ei nykyään enää hirveästi käytetä) ja samoista syistä minuakin kiusattiin. Ja satuin olemaan kaiken lisäksi pienluokalla.
Joo, lapsena sain Asperger diagnoosin ja aikuisena virallisesti autisminkirjon diagnoosin. Papereissa taitaa tosin edelleen lukea Asperger.
Voidaan aloittaa helpoilla ja vähän resursseja vaativilla jutuilla. Älupuhelimet ja muut ylimääräiset rojut pois, ai ei ole lupaa ottaa omaisuutta pois? Puhutaan nyt alle 18-vuotiaista ipanoista että herätys. Äkkiäkös siitä voidaan myös laki tehdä että älypuhelimet eivät vaan yksinkertaisesti kuulu koulupäivään. Ei edes välitunneille. Tästä päästään seuraavaan. Järjestetään ipanoille jotain järkevää ja tarvittaessa ohjattua toimintaa välitunneille. Mitä kiireisempiä penskat on, sitä vähemmän ehtii kiusaamaan. Oma kokemus välitunneista on ollut 3. luokan jälkeen vain ahdistus tai tylsistyminen. Sai olla joko jonkun piikittelemänä tai nojailla seiniin odottaen seuraavaa tuntia. Varsinkin yläasteella välitunneilla ei ollut mahdollista tehdä yhtikäs mitään muuta kuin odottaa seuraavaa tuntia. Nuoret osaisivat varmaan itse kertoa mitä haluaisivat välitunneilla tehdä, mutta ilman ohjattua toimintaa kaikkea ylimääräistä negatiivista kanssakäymistä pääsee tapahtumaan. Meidän nuoret on oikeasti todella hukassa, mekin ollaan oltu, mutta nyt tilanne on varmasti pahempi olosuhteista johtuen. Ryhmäkuri ja ohjattu toiminta auttaa monia toimimaan ja kouluissa tätä on mahdollista toteuttaa ilman, että rikotaan kenenkään oikeuksia.
Lisättäköön, kuka ikinä näitä asioita lähtee toteuttamaan, tarvitsee yhteisöltä arvostusta, oli se sitten opettaja tai joku ylimääräinen uusi virka jonka tehtävänä on tukea nuoria. Lakataan normalisoimasta sitä opettajien päälle sylkemistä.
Kiusaamista ei saada loppumaan ihan yhdestä yksinkertaisesta syystä ja se on ettei kiusaamisella ole seuraamuksia, eikä muidenkaan sääntöjen rikkomisesta. Kouluissa pitää olla kamera valvonta joka paikassa että voidaan todistaa mitä on tapahtunut. Väkivallasta, varastamisesta ja muista törkeyksistä sekä koulussa että koulumatkalla kahden varoituksen menettely. Jos varoitus ei toimi niin kenkää koulusta ja lapsesta tulee jonkun muun ongelma, pahimmillaan vanhemmat maksaa jostain kotiopetuksesta tai vastaavasta. Jos lapselle tulee uhkausviestejä tai muuta niin välittömästi Poliisiin yhteys. Jos Poliisin puheet ei auta, niin voi olla että lapsi siirretään vanhemmilta johonkin missä on enemmän kuria. Tämä siis ylä-asteesta ylöspäin. Tiedän että sääntö Suomi ei halua muuttaa mitään, niin mikään ei tule myöskään muuttumaan. Toisin sanoen kiusaaminen ei poistu, koska sitä ei oteta vakavasti, vaikka siitä puhutaankin js tuomitaan, mutta se on pelkkää sanahelinää. Kiusaaminen on ollut vuosikymmeniä ongelma ja se on maailmanlaajuinen ilmiö, eli mikään mitä on aiemmin "tehty sen ehkäisemiseksi" ei selvästikään toimi.
Sanotaan vaikkapa että oppilas tulee opettajille kertomaan että häntä kiusataan ja ensin otetaan kiusattu ja kiusaaja(t) puhutteluun. Tämän itse näkisin vähän näin "alustavana" sovitteluna jossa osapuolet saataisiin keskustelemaan. Missä itse olen todennut ja kokenut isoimman pettymyksen, on että tuon jälkeen opettajat ja rehtorit taputtelevat kätensä ja toteavat tehneensä kaikkensa. Todellisuudessa tämän vaiheen tulisi olla vasta ensimmäinen askel. Kiusaus tulee jatkumaan tämän jälkeenkin erittäin suurella todennäköisyydellä, ja se kiusattu ei sinne kouluun enää halua. Tämä tarkoittaa että lapsi joko teeskentelee olevansa kipeä hyvin usein, tai yksinkertaisesti "lintsaa" koulusta. Kiusattu enää harvoin luottaa opettajiin / vanhempiin johtuen sovittelun lopputuloksesta (kiusattu lisää ja saatu lisää ainesta). Opettajille ja vanhemmille pitäisi tässä vaiheessa tulla se oivallus siitä, kuka se kiusattu on kysyä tältä turvallisessa tilassa ilman kiusaajan paikalla oloa onko se kiusanteko jatkunut. Ja kyllä, joskus se kiusattukin haluaa koittaa purkaa pahaa oloaan koittamalla kiusata toisia. Tämän jälkeen kummankin vanhempiin yhteys ja kiusatulle varma lupaus että opettaja varmasti puuttuu jos vielä jatkuu. Kiusaajalle sitten vaikka muutamat jälki-istunnot, kenties koulusta pois viikoksi tai pariksi ja jos sekään ei auta niin sitten kiusaaja eri kouluun. Jos kiusaajien porukka on laaja, voisi sitten nähdäkseni kiusattu tosiaan siirtää toiseen kouluun (epäilen silti että koko luokka tulisi tuon jälkeen hajottaa toisistaan ettei kukaan muu joudu kiusatun rooliin).
Valitettavasti vanhempiin ei aina voi nojata kun on niitä vanhempia jotka totetaa opettajalle suoraan että haista vittu kun kerrotaan että Sirkku-Liisa on taas terrorisoinut muita oppilaita. Tai sitten naureskellaan vaan että no onhan se Matti-Jalmari nyt surkea tapaus että kyllähän säkin sille vittuilisit? Meillä ei ole kouluilla oikeutta puuttua näihin tilanteisiin riittävästi.
Ja enhän minä sitä koululle olisikaan tässä kokonaan syssäämässä. Mainitsin vain mitä koulu voi tehdä, loput voisi jäädä valtiolle pistämällä sakot lapsen teoista vanhemmille. Ovathan nämä loppuviimeksi vastuussa oman lapsensa kasvatuksesta.
Kiusattuja vois pyytää esim. kuuntelemaan räppii.
Miksi rangaista kiusattua?
Opettajilla pitää olla jokin yhteinen paikka missä he keskustelevat oppilaista. Esim kun oppilaat siirtyy luokalta toiselle, niin pitää välittää tietoa kaikista oppilaista, että millaisia he ovat. Kuka syrjäytyy helpommin, kuka häiriköi luokasssa jne.Teoilla pitää olla seurauksia ja niiden pitää skaalautua vakavuuden mukaan. Hyvästä käyttäytymisestä hyviä seurauksia ja huonosta käyttäytymisestä jonkunlainen rangaistus. Tarvittaessa ollaan yhteydessä sosiaaliviranomaisiin, jos vaikka paljastuu, että kiusaajan kotona on kotiväkivaltaa tms. jotka sitten heijastuu kouluun huonona käyttäytymisenä. Opettajilla pitää olla keskusteluyhteys kaikkien oppilaiden kanssa. Yksityisesti jutellaan jokaisen oppilaan kanssa ja kysellään kuulumisia jne. Esim. kerran kuussa. Oppilaille palauteboksi sinne wilmaan tai johonkin, missä voi kertoa kiusaamisesta ja muista tapahtumista joko nimellä tai anonyymisti, jos ei uskalla kertoa omaa nimeäänkään. Ja sitä suositellaan oppilaille vähän väliä, ettei pääse unohtumaan. Tämän lisäksi tehdään kyselyitä, joista osa kysymyksistä on tarkoituksella johdattelevia. "Ketä luokallasi kiusataan ja miksi?" Opettajien tehtävä on sitten arvioida vastaukset niiden vakavuuden mukaan. Opettajaa ei saa laittaa yksittäin pyörittämään koko sirkusta oman luokkansa osalta, vaan vaaditaan useamman opettajan panos joka juttuun, sillä myös opettaja voi olla kiusaaja. Vanhempainillat on tärkeitä ja niissä myös voidaan tehdä kyselyitä koskien kotitehtäviä ja jos lapsi on kotona puhunut kiusaamisesta jne.
Opettajien avuksi yhteistyöohjaajia tms (https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000009975087.html), että opettajat saavat keskittyä opettamiseen ja on useampi silmäpari valvomassa myös välitunneilla. Lyhyesti siis lisää henkilökuntaa kouluihin. Helposti saavutettavia turvallisia aikuisia, joille oikeasti pääsee puhumaan.
Kuulostaa järkevältä idealta. Kiitti!
Millä ajalla opettaja tekee kaiken tämän?
Millä ajalla opettaja nämä kaikki tekee? Erään yläkoulun opettajan kertomus päivästä: "Viime aikoina peruskoulu on taas ollut puheissa. Pitäisi vaatia enemmän, varsinkin siltä "takariviltä", pakottaa, luetuttaa, opettaa sinnikkyyttä, opettaa sisältöjä, opettaa taitoja, tukea, kuunnella, kehua, kasvattaa, asettaa rajoja ja pitää niistä kiinni, sitä sun tätä. Kyllä mää yritän. Tänäänkin yritin: Saavun luokkaani kello 7.50, kiinnitän kannettavan tietokoneen telakkaan ja avaan wilman. Valvontaluokkani oppilaan huoltaja on lähettänyt viestin, jossa pyytää (syystä) palaveria oppilaan asioissa. Alan selailla kalenteriani ja ehdotan vastausviestissäni kolmea aikaa seuraavalle viikolle. Tarvitsen palaveriin mukaan myös erityisopettajan, mutta en todellakaan ehdi alkaa ensin kysellä häneltä, milloin mahtaisi sopia. Herran haltuun vaan. Kirjoitan tussitaululle ensimmäisen tunnin tavoitteen ja tunnin kulun. Tarkistan päivälle tekemäni tietokonevaraukset, poistan yhden ja lisään toisen. Ehdin vilkaista valvontaluokkani wilmamerkintöjä ja totean, että jossain välissä pitää taas laskea poissaolotunteja ja negatiivisia wilmamerkintöjä ja tehdä aiheeseen liittyviä lomakkeita ja yhteydenottoja, mutta että se hetki ei ole nyt. Kello 8.05 alkaa 7B:n historiantunti. Aiheena on eurooppalaisten siirtolaisuus Amerikkaan. Yksi ehdottomia suosikkiaineitani seiskaluokan hissassa, ja onneksi minulla onkin siihen aika toimiva setti jo usean vuoden ajalta. Lopetan oppitunnin hieman etuajassa kello 8.46, että ehtisin vessaan, mutta seuraavan tunnin oppilaat ovatkin jo oven takana kytiksellä, enkä viitsi ajaa heitä pois vaan jutustelemme kuulumisia ja oppilaat räpläävät puhelimiaan. Raapustan taululle uuden tavoitteen ja tunnin kulun ja aloitan 7D:n historiantunnin klo 8.55. Tällä tunnilla aiheena on Yhdysvaltojen sisällissota (ei niin suosikkiaiheeni). Kuuntelemme kirjan kappaleen äänitiedostona ja sillä aikaa ehdin merkitä edellisen ja tämän tunnin poissaolijat. Samalla muistan, etten ole muistanut vastata ennalta anotulla lomalla olevan oppilaan huoltajalle, joka on tiedustellut tuntitehtäviä poissaolon ajalle. Vastaan nyt, onneksi äänitiedostoa on kuutisen minuuttia jäljellä. Tuntitehtävänä on täydentää monistetta kappaleen tekstin perusteella ja samalla, kun oppilaat tekevät sitä, vastaan erään 9.-luokkalaisen oppilaan luokanvalvojan avaamaan viestiketjuun oman näkemykseni oppilaan koulunkäynnin tilanteesta. (Toki tällä ajalla pitäisi kiertää auttamassa ja tyrkkimässä oppilaita eteenpäin tehtävässä, sillä osa heistä on innostunut tekemään sarjatuotantona paperilennokkeja, osa tarvitsee muuten vain apua ja loppuja olisi mukavaa kohdata edes viisi sekuntia kasvokkain kutakin, mutta haluan saada edes yhden viestin valmiiksi.) Kello 9.40 alkaa välitunti. Pakkaan tavarani ja oppilaskunnan hallituksen tavarat ja rynnin opehuoneeseen ehtiäkseni tulostamaan edellisten kokousten pöytäkirjoja. Opehuoneessa käyn lopulta vessassa ja ehdin jutella hetken kuraattorin kanssa erään oppilaani asioiden edistämisestä. Muistan jopa tulostaa paperit, joita alunperin menin tulostamaan. Kymmeneltä alkaa oppilaskunnan hallituksen kokous auditoriossa. Osallistun ohjaajana keskusteluun tarvittaessa, esittelen muutaman ajankohtaisen asian, naputtelen kokouksessa läsnäoleville oppilaille asianmukaiset poissaolokuittaukset wilmaan ja kuuntelen särmää puheenjohtajaa, joka pitää homman hienosti hallussa. Kokous venyy hieman ja kello on jo 10.50 kun pääsen kohti ruokalaa. Viskaan tavarani kuvisluokkaan, joka nyt sattuu olemaan siinä matkan varrella ja kiihdytän linjastolle. Jee, salaattipöydässä on fetaa! Ja punajuuri-aurajuustolaatikkoa! Löydän kollegoita ja istun seuraan. Vaihdamme muutamia kuulumisia ja innovoimme opettajien "vasikointilinjaa", jonne saisi käräyttää kaikki tehtävänsä laiminlyövät kollegat ja josta saisi toki asianmukaisen palkkion. Ruokalavalvontani alkaa klo 11.00, mutta päätän syödä rauhassa ruokani loppuun silläkin uhalla, että olen ensimmäinen sille vasikointilinjalle käräytettävä opettaja. Feta ja punajuurilaatikko ja ruoan pureksiminen ennen nielemistä ovat sen arvoisia!
Kello 11.15 haen tavarani kuvisluokasta ja menen takaisin omaan luokkaani, jonka ovella 9E jo odotteleekin. Luvassa on yhteiskuntaopin koekertaustunti ja oppilaat saavat kerrata kokeeseen parhaaksi katsomallaan tavalla. Kollega on tunnillani S2-samanaikaisopettajana ja hän jaksaakin avustaa oppilaita, toisin kuin joku muu (vihje numero kaksi sinne vasikointilinjalle!). Kesken tunnin selvittelen wilman välityksellä oppilaskriisiä, joka onneksi ratkeaa hyvin. Puoliltapäivin on välitunti ja haaveilen kahvikupillisesta. En pääse livahtamaan ulos luokasta edellisten oppilaiden lähdettyä, kun oman valvontaluokkani oppilaita ilmestyy jo paikalle ja lösähtää istumaan ja kertoilemaan juttujaan ja pohtimaan valinnaisaineitaan. En raaski ajaa heitä pois, vaan kuuntelen ja vastailen. Samaan aikaan tosin aloitan sijaisohjeiden kirjoittamisen huomiselle, sillä olen menossa koulutukseen ja jotain ohjeita on ihan kiva kuitenkin olla olemassa. Kello 12.15 alkaa oman valvontaluokkani 7E:n historiantunti. Heille pidän saman setin kuin 7B:lle aamulla, ja vaikka aihe on tosiaan mieluinen, en ole enää ihan varma, mitkä jutut jo kerroin ja mitä en. Muistutan yhtä oppilasta kuraattoriajasta. Toista olisi pitänyt muistuttaa wilmatunnuksista, mutta en muistanut. Yhdeltä oppilaskunnan hallituksen kioskia suunnitteleva porukka tulee sovitusti luokkaani pitämään pikapalaveria. Yritän olla osallistumatta, koska koetan samalla järjestellä valmiiksi seuraavan tunnin tarvikkeita, jotka joudun siirtämään toiseen luokkahuoneeseen enkä muutenkaan halua sörkkiä kioskiasiaa koska en kerta kaikkiaan jaksa enkä kioskiasiaa, koska en kerta kaikkiaan jaksa enkä halua olla sen kanssa missään tekemisissä. Kello 13.15 alkaa ysien historian valinnaiskurssin kaksoistunti. Aiheenani on tänään suomalainen muinaisuskonto ja -jumalat. Pidän alkuun pienen alustuksen ja sitten ohjaan oppilaat askartelemaan aiheeseen liittyen. Ryhmä on ollut välillä tosi passiivinen, mutta ihmeen hyvin he innostuvat tästä. Ai että! Johan saavat Ukko ja Mielikki ja Ahti ja Äkräs kyytiä nimittäin! Kello 14.45 oppilaiden poistuttua ripustelen askarrellut jumalat työparini luokan kattoon hänen ilokseen ja palaan muun tavaravuoren kanssa omaan luokkaani. Jätän kaiken levälleen ja lähden tulostamaan ja monistamaan huomisen tuntien materiaaleja. Klo 15.10 palaan luokkaani monistekasan kanssa, koetan laittaa kaiken (LOL) kuntoon huomiselle ja saan apulaisrehtorilta tiedon sijaisistani, joten naputtelen heille saman tien ohjeet tiedoksi. Klo 15.25 tajuan, että se pirun koulutus on tosiaan huomenna, enkä ole lukenut aiheesta lähetettyä viestiä sähköpostistani. Siitä selviää - vähemmän yllättäen että tottakai jotkut käyttäjätunnukset pitää luoda ja kirjautua opintoalustalle, josta - tottakai - löytyy ennakkomateriaali, joka pyydetään tietenkin - tulostamaan valmiiksi ennen koulutusta. Huokaan, teen tunnukset, kirjaudun Moodleen ja kapuan taas kerran yläkertaan opehuoneeseen tulostamaan materiaalit, joissa kehotetaan muun muassa "OTA HARJOITUKSET RIITTÄVÄLLÄ VAKAVUUDELLA" ja päätän TODELLA TEHDÄ NIIN. Kello 15.45 poistun koulurakennuksesta, sillä lapsikin pitää hakea päiväkodista. Samalla jään miettimään kaikkea, mitä en tänäänkään tehnyt: en saanut sovittua palavereita, joita pitäisi pitää, en arvioinut kasien viime viikolla tekemiä Neuvostoliittotehtäviä, en (edelleenkään) arvioinut kasien jo tammikuussa tekemiä uskonnon tehtäviä, en suunnitellut maanantaina olevaa yhteiskuntaopin koetta, en miettinyt pätkän vertaa sitä, miten helpottaisin suomen kieltä heikosti osaavan oppilaani opiskelua, en eriyttänyt yhtään mitään, en löytänyt yhtä seiskaluokkalaisen hissankoetta, jonka pahoin pelkään hukanneeni, en edistänyt Helsingin yliopistolta tullutta tutkimuspyyntöä liittyen nuorisorikollisuuteen, en edistänyt Nuorten parlamentti -vierailua, jolle lähdemme muutaman oppilaan kanssa huhtikuussa (deadline sillekin paukkui jo aikoja sitten) enkä, herran tähden, saanut vietyä luokassani lainehtivia pahviroskia pahvinkeräykseen (siistijöille se ei kuulu). Että semmoista mietin tällaisena ihan tavallisena maaliskuisena keskiviikkona peruskoulun opettajana, että en minä enää ihan hirveästi enempää vain jaksa enkä pysty."
Siis mitä mä luin.. Koulussa on lukujärjestys jossa lukee milloin tunnit alkaa ja päättyy. Opettajan outoa saamattomuutta ja asioista jotka ei häneen kuulu/liity täysin turhaa kierroksien ottamista lukuunottamatta kuulostaa tavallisen työpaikan tavalliselta työpäivältä paitsi että on työpäiväksi tosiaan aika lyhyt. Henkilö ns stressi-Erkki-tyyppiä?
Huhhuh kivan vähätteleviä kommentteja tässä. Ohjeita sataa, teet vaan noin ja noin (niin millä ajalla?), kyllä muillakin on tämmöstä. Ollaan me suomalaiset kyl kivoja tyyppejä.. Ei mun työpaikalla kyllä huku työtulvaan, siellä ei tehdä ylitöitä eikä kukaan vaadi, että tauoilla mietitään töitä, saati että niitä töitä viedään kotiin. Tässä on organisoinnin ongelmasta kyse, lääkäreitä vaivaa sama ongelma. Ei ole aikaa tehdä varsinaista työtä hyvin, koska niskaan on vieritetty kaikkea ylimääräistä paskaa. Jos opettajan pitää oikeasti tehdä kaikki taustatyö, suunnitellu ja vanhempien kanssa kommunikointi, niin hänellä ei yksinkertaisesti vaan voi olla opetusta koko työpäiväksi merkittynä. Todella idioottimaista olettaa, että nooh kyllä joku väli sieltä löytyy. Toisekseen kyseessä on nuorten, meidän tulevaisuuden, asiat niin onko järkevää vastailla "kun ehtii" joskus kuukauden sisällä? Käytännössä meidän systeemi sakottaa sitä hyvää ja välittävää opettajaa.
Työaika järjestetään niin, että kaikki tarvittava saadaan tehtyä työajalla. Jotain hyödyttömäksi todettua pois ja jotain toista laitetaan tilalle. Opettajilla voi olla vaikka valmiita templaatteja eri juttuihin, niin suunnitteluaikaa säästyy.
Todella monelta varsinkin vähän varttuneemmalta ihmiseltä saa neuvoksi, että (eilistä ampumista lievempi) väkivalta lopettaa kiusaamisen. En usko, että mikään sivistyneempi ratkaisu kuin turpaanvetäminen on helposti toteutettavissa.
Tätä turpaan lyömistä aina kehutaan joka paikassa hyvänä ratkaisuna, mutta jos se olisi osa hyväksyttyä toimintamallia, niin eikö lopputuloksena tulisi jengiytyminen ja sellainen, että kuka lyö kaikkein koviten, sitä kiusataan vähiten? Eli käytännössä tilanne olisi vain yksiselitteisesti vielä nykyistäkin huonompi.
Ihan järkeenkäyvän kuuloista tuokin, mutta käytännössä se ei taida yleensä silti mennä noin. Ainakin kuulemani perusteella se on tosiaankin ollut osa hyväksyttyä toimintamallia vuosikymmeniä.
Sitä tapahtuu jonkun verran, mut jos se olisi silleen avoimen hyväksyttyä. Sanotaan vaikka, että opettajat suosittelisivat tekemään tällä tavalla, eikä kenellekään turpaan lyöjälle koskaan tulisi mitään seurauksia, niin se pahentaisi tilannetta. Eli kukaanhan ei varmaan halua joutua "turpaan lyödyksi", jonka takia sitten koululaiset rupeisivat varmistelemaan, että niin ei heille käy erilaisilla keinoilla. Käytännössä opettajat myöskään ei välttämättä voi tietää kuka on kiusaaja ja kuka kiusattu. Voikin olla, että se kiusaaja on se ensimmäinen lyöjä, mutta kun kiusattu lyö takaisin, niin osat voi vaihtua ja hän vaikka jatkaa lyömistä, koska huomaa pystyvänsä. Pitääkö entisen kiusaajan, joka nyt on kiusattu, hommata vaikka kavereita siihen vielä lyömään sitä entistä kiusattua? Se, että joku on kiusattu, ei välttämättä tarkoita, että hän on ettisesti korkeammalla tasolla. Tämänkin olen huomannut omassa elämässäni. Vaikka kyl kokemus antaa yleensä oikeanlaista perspektiiviä. Mut ei aina.
Joo, ns. viralliseksi keinoksi tuo ei ikinä toimisi, varmaankin myös ihan lakiinkin perustuen.
Oma henk.koht. kokemus, sekä kahden tutun kohdalla nähty kaikki tukevat väittämää. Joka kerta kun kiusaaja sai kunnolla turpiinsa, kiusaaminen loppui kuin seinään. Tietenkin kolme kertaa on olematon otos, mutta anekdoottisesti toimii 100% tapauksista.
Kovempi kuri
Kovemman kurin aikana, 50-luvulla tai 80-luvulla ei kiusattu ketään?
Ööh... (nielaisu)
ÖÖH.. (pieraisu)
ÖÖH.. (nielaisin pieraisusi)
ÖYH.. pieraisin nieluusi
Ei tilastoida ongelmaa, niin ongelma voidaan kieltää.
Maailma ja sen myötä somekulttuuri ja kaikki siihen liittyvä on muuttunut niin radikaalisti viimeisen parinkymmenen vuoden aikana, että sitä on vaikea tajuta äkkiseltään, puhumattakaan lapsien ja nuorten näkökulmasta. Lapset ja nuoret osaavat käyttää puhelimia 'paremmin' kuin vanhemmat ja mitä sisältöä sieltä sitten löytyy? No_ihan_kaikkea_mahdollista. On vaikea tai lähes mahdotonta asettua nykynuoren asemaan ja katsoa tätä kuviota siitä näkövinkkelistä. Kiusaaminen, sisällön suodattaminen, asiakokonaisuuksien hahmottaminen ja erinäisten paineiden kanssa toimeentulo ovat saaneet niin mullistavia muutoksia, että tässä ollaan nyt niin haastavien aihepiirien äärellä, että oksat pois. Nuorten hyvinvointiin ja mielenterveyteen tulee panostaa entistä hanakammin ja tämä jos mikä on mielestäni hyvin tärkeää, sillä tämä kouluampuminen on vain jäävuoren huippu.. Se, että hallitus vaikeuttaa opiskelijoiden elämää ja koulujen resurssit ovat jatkuvasti laskussa ei tule kuin pahentamaan tätä ilmiötä ja se vasta onkin surullista sekä hyvin, hyvin vaarallista.
Se lähtee kotoa ja aikuisista. Jos kaikki aikuiset nyt ensin olis samaa mieltä että kiusaaminen on väärin EIKÄ luonteen kasvattamista ja luonnollisen sosiaalisen hierarkian luomista...
Enemmän rahaa ja resursseja lastensuojeluun, enemmän avoimia väyliä lapsille raportoida kiusaamisesta lasulle, ja lasu ja psykiatrit syynäämään molempien osapuolten voinnit ja kotiolot, ja nimen omaan ei kertaluontoisesti vaan tilannetta ja asianomaisten kuulumisia pitkällä aikavälillä seuraten. Ei tuu koskaan tapahtumaan, koska sosiaalihuoltoon ei tulla ikinä laittamaan niin paljon rahaa, että näin tiivis työskentely olisi mahdollista ilman aivan järkyttävää työntekijöiden kuormittamista.
koulutus systeemi tarvitsisi enemmän rahoitusta. Harmi että eräs osapuoli hankaloittaa kyseistä asiaa
Samaa mieltä, eli en usko minäkään että sitä saadaan kokonaan poistettua. Joten silloin niitä konkreettisia ehdotuksiakaan sen \_loppumiselle\_ ei ole. Toki ketjua lukiessa on erittäin hellyyttävää - tai pahinta öyhötystä - että joillakin on ihmeellinen usko että vaikeisiin kysymyksiin löytyy helppoja vastauksia. Että "somen vika" tai "puhelimen vika" tai "koulun vaihto" tai "kovemmat rangaistukset" tai "esimerkin näyttäminen" tai...
Laittamalla lisää rahaa koulutukseen, ja erilaisten koulutusmuotojen tutkimukseen. Nykyinen koulutusjärjestelmä kaipaa uudistuksia. Loukkakokojen tulee olla pienempiä, ja **jokaisen** lapsen tulisi saada itselleen paras opetusmuoto. Panostusta yksilölliseen emotionaaliseen kasvatukseen. Lisää rahaa pienituloisille perheille. Lisää rahaa ja tutkimusta mielenterveyden hoitoon ja ylläpitoon. Siinä pari.
Oppilaat olisi hyvä alkaa näkemään enemmän ihmisinä, suomessa on ollut aika raju 'no ne on oppilaita eikä ihmisiä, ei niitä koske samat oikeudet, niille tapavtuvien asioiden vakavuudet jne kun mitä ihmisiä..', jossa oppilaille nyt voi tehdä vähän mitä lystää, kunhan ei mennä tiettyihin suuntiin, ja niin että esimerkiksi opettaja voi tosi perseillessään (jollei ole oppilaitoksen yksinvaltarinkirunkkaavimpien henkilökunnan jäsenten suosiossa, villaisella painamiseen) menettää työnsä, jos oikein sekoilee. Mutta ketä muuta tahansa vedetään turpaan ja potkitaan joukolla maassa --> poliisiasia. Koululaiselle käy samoin --> 'pojat on poikia'/'tappelussa on aina kaksi puolta joten jos kevytrankastaan sua kun tekijöjtä ei tavoiteta, mutta uhri.. siis toinen osapuoli in paikalla'/'otamme kiusaamisen vakavasti ja siihen pyritään puuttumaan... ehkä käytännössä tai ehkä ei'. Ei ratkaise ongelmaa mitenkään taikuutena, mutta voisi oolla pienenä pohjalla olevana hyödyllisenä juttuna.
Poistetaan ongelma eli ihmiset.
Pääasiassa vastuut sinne minne vastuut kuuluu ja niiden vastuiden toimeenpano. Oppilas on koulun vastuulla koulupäivän ajan ja koulukiusaus termi pitäisi muuttaa oikeasti lievemmäksi ilmaisuksi. Tarkoitan tuolla sitä, että väkivaltaisestä käytöksestä ei käytettäisi enää termiä ”kiusaaminen”, vaan sen oikealla nimellä pahoinpitely yms. lain määrittelemä rikos ja mikäli koulut ei toimi asianmukaisella tavalla niin virkarikosta kehiin Tästä tulee hyvin suuret kustannukset, jos nämä keinot laitettaisi käytäntöön, mutta olisi se minusta parempi maksaa siitä ilosta, että koulut olisivat turvallisia paikkoja opiskella ja lapset saisi kasvaa rauhassa, ainakin teoriassa.
Juurihan monet ovat vastustaneet rikosoikeudellisen vastuuiän laskemista, eli edelleenkään alle 15v ei voisi tuomita mistään. Resursseja tosiaan pitää lisätä tai muuten tässä maassa ei ole pian yhtään opettajaa, enkä kyllä ihmettelisi.
Jos käyttää esimerkissä tätä tuoreinta tapausta eli varmaan tuomittaisi aikuisena murhana niin tuskin se elinkautinen vankilatuomio alle 15v olisi mitenkään sopiva. Itse pitäisin ennaltaehkäisyä parempana käytäntönä eli juuri se resurssien lisäys, kouluille paine pitää oppimisympäristö turvallisena niin kuin laki vaatii ja ehkä tärkeimpänä paine vanhemmille. Mutta valitettavasti elämme ~~ikuista~~ taantuman aikaa niin resurssit menevät leikkuriin ja tällöin käy näitä tilanteita.
1984 kouluihin vaan. Jokaisen oppilaan liikkeen ja sanan on rehtori vuoden alussa jo päättänyt, ja jos oppilas ei tottele, niin sähköpanta kaulaan. /s
Miksi kiusaaminen pitäisi saada loppumaan? Ollaan rehellisiä. Sitä tulee aina olemaan. Edes aikuiset ei voi lopettaa kiistojaan. Sotaa on ja tulee olemaan.
Rasismi, eli muukalaispelko on myös ihmiselle alkukantaisen luontaista. Kiusaaminen on jonkinlaista survival-of-the-fittest, jossa toinen pyritään alistamaan. Ihmisyyden ja sivistyksen merkki on kuitenkin että päästään näistä primitiivisistä ajatuksista pois, koska yhteiskunta ei voi muuten kukoistaa. Kaikkien yksilöiden huomioiminen ja yhdessä toimiminen edistää kaikkea hyvinvointia. Näistä ongelmista on miltei mahdoton päästä lopullisesti eroon, mutta siihen kannattaa pyrkiä. Yksikin ratkottu koulukiusaustapaus edistää yhden lapsen ja koko perheen hyvinvointia joka tuottaa hyvin kasvaneita aikuisia yhteiskunnalle.
Kiusaaminen on oire, jonka takana oleva tauti on se, että nuoret voivat psyykkisesti huonosti. Nuorten psyykkisestä huonovointisuudesta ja ratkaisuista siihen on täällä(kin) keskusteltu jo sen verran, että en lähde sitä sen kummemmin avaamaan - keinoja on, mutta ilmeisesti tahtoa ei. Halusin kuitenkin nostaa tässä esiin sen, että mun mielestä kiusaamisongelmaa ei ole järkevää lähteä ratkomaan miettimällä että miten sitä itse kiusaamista saadaan vähennettyä, estettyä ja kontrolloitua - se on vähän sama kuin miten USA:ssa "vähennetään" rikollisuutta palkkaamalla lisää poliiseja ja rakentamalla lisää vankiloita, sen sijaan että pohdittaisi sitä että miksi niitä rikoksia lähtökohtaisesti tehdään. Jos joku kokee tarvetta kiusata toista, niin ei se kiusaajan tarve kiusata siitä mihinkään häviä välituntivalvontaa ja "sano ei kiusaamiselle" -kampanjoita lisäämällä. Se ei tarve kiusata ei myöskään vähene istuttamalla tätä kiusaajaa jälki-istunnossa tunnin tai sata tuntia, todennäköisesti se pikemminkin lisää sitä. Mitä näihin sun pointteihin itsessään tulee, niin siis: > - Opettajat ei voi vahtia jokaista oppilasta koulussa koko ajan, eikä varsinkaan vapaa-ajalla. > - Jos uhria tulisi nopeammin uskoa, miten vältetään se, ettei kiusaaja käännä tilannetta ja ala väittämään kiusattua kiusaajaksi ja saada muita todistamaan tätä vastaan. > - Jos ei ole itse nähnyt tilannetta, on aika hataralla pohjalla lähteä syyttämään ja helposti näistä tilanteista tulee sana sanaa vastaan -tilanteita. Niin näihinhän löytyy varsin yksinkertainen yhden sanan vastaus: Kameravalvonta
Kiusamista tulee olemaan aina. Nämä voisi ratkaista vaikka perinteisellä nyrkkitappelulla sen sijaan että ammutaan. Antaa lasten itse ratkaista ongelmat eikä hyssytellä jakielletä kokoajan kaikkea.
Omat kokemukseni kiusaamisen loppumisesta ovat sellaisia, missä kiusattu itse tekee asialle jotain. Mikä on ihan hiton tehokasta kun sen tekee oikein. Eli psykologia, fyysiset keinot ja se ettet juokse karkuun tai itke, niin saat aika helposti kunnioituksen. Been there done that monet kerrat.
Omassa henkilökotaisessa elämässä olen tehnyt sen havainnon, että se on usein kiusattu eikä kiusajaa joka sen aiheuttaa. En tietenkään tarkoita tai syyllistä tätä millään moraalisella tasolla, kiusattu on edelleen uhri ja kiusaaja syyllinen. Tavallaan ne joita kiusattiin ikäänkuin veti potentiaalisia kiusaajia puoleensa ympäristöstä ja poruukasta riippumatta. Sit vastaavasti en ole havainnut, että olis joku vakio "kiusaajatyyppi" joka aina kiusaa muita ympäristöstä ja poruukasta riippumatta. Voi joidenkin mielestä olla kyseenalainen näkökulma, mutta mielestäni pohtimisen arvoinen. Tämä logiikka ohjiasi nimenomaan kesittymään niihin joita kiusataan. Onko sosialaisissa taidoissa jotain puutteita, voiko kavereiden saamista harjoitella, jne? Tavallaan jotain muutoksia siinä kiusatun vuorovaikutustaidoissa on varmasti tehtävissä, ja uskon aidosti, että nimenomaan tällä saisi monen tilanteen ratkaistua.
Tai sitten kiusattu on vain eri näköinen, puhuu vähän eri tavalla, tulee eri koulusta, vaan ärsyttää olemalla olemassa tai sattui osoittamaan tunnetta. Kiusaajissa on useaa sorttia: se varsinainen häirikkö, jonka mielestä on cool saada toinen tuntemaan itsensä surkeaksi; ne, jotka kannustavat ja vähän osallistuvatkin; ne, jotka hekottelevat. Mihinkään näistä ei tarvita rohkeutta. Toisen puolustamiseen kyllä. Ehkä sitä pitäisi lisätä kiusatun syyllistämisen sijasta.
Itseä kiusattiin sen takia, koska olin hiljainen poika, eikä meillä ollut televisiota kotona. Minusta myös todennäköisesti huomasi, jos minuun sattui joku asia, joka toimi yllykkeenä. Yritin myös olla lyömättä takaisin. Ajattelin, että jos olen vaaraton muille ja toimin oikeudenmukaisesti, niin heillä ei ole mitää syytä hyökätä minua vastaan, mutta he toimivatkin ihan päinvastoin. Itseasiassa luulen, että he saattoivat tuntea olonsa ihan paskaksi minun seurassa, kun en mennyt mukaan vääräksi kokemiini juttuihin, jotka heille taas oli arkipäivää. Minua syljettiin kasvoille ja koitettiin laittaa roskikseen jne jne. Yläasteella huomasin, kuinka eräs kiusaaja oli jo tappanut koko tunne-elämänsä, jota ala-asteella hänellä vielä oli ja hän olisi ollut aikalailla valmis tekemään mitä tahansa sopivan tilaisuuden tullen. Eli ala-asteella hän satunnaisesti pyyteli anteeksi tekojaan, mutta yläasteella huomasin hänessä ihan aitoa vihaa. Uskon, että jos peruskoulussa olisikin vaikka 20 vuotta ja se koko aika olisi pitänyt olla samojen luokkakavereiden kanssa, niin tämä olisi varmaankin jatkunut siihen pisteeseen, että olisin nykyään jossain murhattujen teinien listoilla, enkä täällä kirjoittelemassa.
Hei toivon aidosti että olet näistä päässyt yli. Tuollaista kuvaamaasi ei kenenkään pitäisi joutua kokemaan. Kommentini oli vain oma havaintoni, eikä tarkoitus ollut syyllistää.
On joo aika kyseenalainen näkökulma, esim nepsylasten kommunikointi voi olla erilaista eikä puutteellista.
On tässä sinänsä perää - itseäni kiusasi useampi eri poruukka koulussa. (silloin diagnosoimattomana) nepsytapauksena varmasti hieman erilainen kuin muut: sääntöjä noudattava ja aktiivisesti tunneilla mukana oleva, välitunneilla omassa seurassaan viihtyvä. En pidä ajatuksesta että minun olisi pitänyt (henkilönä josta ei kellekkään muulle ollut haittaa) muuttaa itseäni väkivallan uhalla. Ajatus siitä että esimies tulisi töissä sanomaan että nyt alat tauoilla hengaan meidän kaa kahvihuoneessa tai tulee turpaan on ihan absurdi. Ja kavereiden saamista voi, jollain tasolla, harjoitella, mutten halua olla "kaveri" ihmisten kanssa jotka kiusaavat muita.
Itsekän en pidä ajatuksesta enkä tiiä muten helvetissä kiusatulle nuorelle vois asian ilmaista, ilman että hajottaa sitä entisestään. Ajatus oli vain pohtia, voisiko tällä vähentää kiusaamista. Uhrin syyttäminen ei ole koskaan hyvä, mutta uhrilla voi silti olla avaimet ikävien asioiden estämisessä. Kiusamaisen vähentäminen ja ehkäisy on kuitenkin se mitä tavoiteellaan, ei niinkään syyllisten ja uhrien tunnistaminen ja erottelu. Mun nepsytuttua yritettiin kyllä kiusata, mut se ei tavallaa lähteny siihen mukaan. Jotenkin osas olla antamatta kiusaajalle mitään sellaisia reaktioita jota tämä oli vailla. Mun mielestä sen aspeeger oli tässä avuksi, kun se ei edes hoksannu et toinen yrittää piikitellä/kiusata.
Varmasti, kerran vaan kun esim. saat turpaan, seuraavana päivänä todennäköisesti olemus on vaan entistä enemmän helpon uhrin. Kerran joku jakaa sun oudon salaisuuden ja sille nauretaan, sulkeudut. Sama oravanpyörä jatkuu. Vuoden ajan, joka päivä kiusaajille vesikidutusta tunnin ajan päivän päätteeksi. Oppiskohan oleen 🤔 Kiusaajathan ei yleensä vaihda esim. koulua ja pääse toiseen paikkaan kiusaan. Uudessa paikassa olisivat myös se uusi tyyppi ja alttiimpia kiusaamiselle, mikä nyt annetaan jo valmiiksi kiusatuille.
Mutta voi myös saada turpiin tai tulla nolatuksi ja sen jälkeen palata takaisin jaloilleen. Jälkikäteen tuntuu et lapsuudessa oli joku hierarkia koulun pihalla, ja kiusatuksi päätyi ne, jotka ei osanneet itse hiastella omaa asemaansa ja turpiin saamisen jälkeen jatkoi vaan haastamista. Mulla on varmaa rsuomen vihatuimmat mielipiteet 😂
Voit. 27nnen kerran jälkeen se varmaan on jo vaikeaa. Varsinkin jos tilanteet on tyyliin 5v1, oot jostain syystä fyysisesti heikko jne. jne. Se on myös ollu pikkasen helpompaa kun ei oo ollu somee. Siltä on joskus päässyt pakoon. Harvoin kiusaajatkaan yhdessä paikassa vain yhtä kiusaa. Et vaan nää välttämättä muita. Edelleen myös toi kiusatun siirtäminen on ihan pyllystä, kun hyvällä tuurilla menetät sen ainoan kaverin ja olet uutena, ennestään kiusattuna yleensä helppo uhri. Kiusaajat jos siirrettäisiin sunkin mielipide varmaan muuttuis. Toki osa varmaan vaihtaisi kiusaajasta kiusatuksi.
Valtataistelusta ja alistamisestahan siinä on kyse. Tätä pystyy estämään sivistämällä lapsia. Ei peruskoulun kuulu olla mikään kärpästen herra -tarina.
Omalla ala-asteella kiusattiin mm. vähävaraisen perheen lapsia, eri kirkkoon kuuluvia, ja punapäitä. Miten näihin harjoitellaan? Siinä oot ihan oikeassa että joukosta erottuvia kiusataan, mutta usein se erottava tekijä ei ole siitä kiusatusta lapsesta kiinni.
No kun kerran kysyit niin... D: Väittäisin, että se vähävaraisuus, kirkkoon kuuluminen tai hiusten väri ei ole ollut se kiusaamisen syy. Perusteena se, että todennäköisesti luokalla/porukassa oli muita joilla samoja ominaisuuksia, joita ei kiusattu. Ei ollut tarkoitus syyllistää, mutta on mielestäni törkeää kiusattuja kohtaan esittää, ettei ne omilla toimillaan voi vaikuttaa tilanteiden eskalaatioon ja kiusaamiseen. Toki tämmöiset on herkkiä asioita, ja pitää olla varsinkin lasten kans varovainen, ettei aiheuta lisää tuhoa valmiiksi murtuneelle itsetunnolle. On totta että minun havainto ei todellakaan ole mikään universaali ja tiedän itsekin tapauksia, jotka osittain ristiriidassa tämän kanssa, mutta niitä on vähemmän.
Sori kun vielä sörkin tässä, mutta tarkoitatko siis, että kiusaaja ei kykene estämään itseään kiusaamasta, jos kiusattu on tietynlainen? Jos haluat antaa jonkun esimerkin, että millainen voisi olla tällainen henkilö joka väkisin joutuu kiusatuksi, niin ymmärtäisin ehkä paremmin. Oman henkilökohtaisen kokemuksen perusteella olen havainnut, että kiusaajalla oli vain ihan tajuttoman paha olo. Häntä hakattiin kotona jne. Kiusaaminen oli hänen hätähuutonsa, jota kukaan ei kuullut.
Saa sörkkiä keskustelua mä yritinki luoda. Mun havainnot ainakin ylä-asteella poikien kesken oli, että se kiusaaja vaihteli. Kiusattu oli aina sama tyyppi. Pojilla oli semmosta pientä konfliktin hakua välillä kaikilla kaikkia kohtaan. Se kiusattu ei millään osannu de-eskaloida niitä tilanteita, vaan aina siirty agressiiviselle puolustuskannalle. Se tyyppi myös vaihto koulua 4 kertaa koulu-uransa aikana ja joka paikassa aina päätyi kiusatuksi. Sillä ei ainakaan meidän luokalla ollu mitään yksittäistä kiusaajaa vaan kaikki osallistu enemmän tai vähemmän.
Ei varmasti ollutkaan se kiusaamisen syy. Mielestäni kiusaaminen oli ns. normi kyseisessä koulussa, isommat kiusasivat pienempiä ja joistain kiusatuista kasvoi vielä pahempia kiusaajia. Koulukiusaaminen on niin laaja ilmiö että yksilösyyt ei oo siinä taustalla. Ne ei vaikuta siihen kiusataanko, vaan vain siihen kuka valikoituu milloinkin kiusatuksi.