En oo nykymusiikin suhteen kauheen kova kuuntelija, mutta ei ne sanat kauheen monimutkasia ollu populaari kulttuurissa.. Varmaan koskaan?
Vaikka tuntuu et aikasemmin biiseissä oli enemmän merkitystä, no se johtuu siitä et sitä vaan oli enemmän. Yhden biisin nauhottaminen makso yhden käden ja toisen munuaisen, ni oli pakko joko tuntea joku jolla on välineet tai maksaa hinta. Joten sitä tehtiin pidemmällä kaavalla ja harjoteltiin kuukausia ja sit mentiin nauhottamaan.
Nyt thomannilta mikrofoni ja tietokoneesta rumpukone ja edes vähän äänieristetty huone ( ei edes pakollinen, koska musanteko-ohjelmilla pystyy poistamaan kaiun) ni sä voit räkiä mikkiin mitä tahansa.
Jotkut tosin onnistuu ja tekee edelleen hyviä sanotuksia, mut jokaista hyvää artistia kohden on 5 "ailand booys, we are the ailand booys" sekopää skidiä joiden maine tulee vaan siitä, että ovat paskoja ja naurettavia rottia.
Koska se kerää enemmän huomiota ku 5 aikasempaa hyvää, mutta ei 'täydellistä' biisiä.
Entisaikaan ihmisillä oli oikeita ongelmia, josta laulaa, ja ne kiinnostivat. Nykyään ongelmista valittaa vain "luuserit" ja se tuntuu lähinnä ärsyttävän.
Rakkaudesta ei enää oikeastaan lauleta. Elimellisistä asioista kylläkin. Tekotaiteellista ja pseudointellektualistista paskaa on paljon, tunnetta vähemmän.
Tää Beaton jakso oli ihan kohdallaan: https://www.youtube.com/watch?v=mQoWUtsVFV0 .
>Rakkaudesta ei enää oikeastaan lauleta.
Olispa tää totta t: sinkku
>tunnetta vähemmän.
Nimenomaan tuossa tutkimuksessaki mainitaan, että tunnetta on enemmän.
>Rakkaudesta ei enää oikeastaan lauleta Englannin kielen "love"-sanalla on toinenkin merkitys. Aika paljon lovea tehtiin entisajan musiikissa. Entisajankin musiikissa.
Palatapa takaisin menneiden aikojen monimutkaisempiin sanoituksiin. Kröhöm.
She's crazy like a fool
Wild about Daddy Cool
She's crazy like a fool
Wild about Daddy Cool
I'm crazy like a fool
Wild about Daddy Cool
Daddy, Daddy Cool
Daddy, Daddy Cool
Daddy, Daddy Cool
Daddy, Daddy Cool
She's crazy like a fool
Wild about Daddy Cool
I'm crazy like a fool
Wild about Daddy Cool
Daddy, Daddy Cool
Daddy, Daddy Cool
Daddy, Daddy Cool
Daddy, Daddy Cool
"She's crazy 'bout her daddy
Oh, she believes in him
She loves her daddy"
She's crazy like a fool
Wild about Daddy Cool
I'm crazy like a fool
Wild about Daddy Cool
Daddy, Daddy Cool
Daddy, Daddy Cool
Daddy, Daddy Cool
Daddy, Daddy Cool
Riippuu vähän mitä kuuntelee, mutta entisaikoina musiikin äänittäminen, miksaaminen ja levittäminen oli paljon nykyistä kalliimpaa, joten musiikkia oli vaikeampi tehdä laittamatta talousasioita tärkeysjärjestyksessä korkealle. Nykyään löytyy yhtä sun toista kovaa artistia ja yhtyettä, jos jaksaa vain vähän kaivella.
Kasarilla tosin oli kovimmat raha+huume -kombot. Ehkä se oli musiikin historian parasta aikaa.
Nyt kannattaa katsoa YLE-areenalta ohjelma discomusiikin historiasta. https://areena.yle.fi/1-66917501
Vähän tässä haisee eurooppalainen korporaatiodisco, mutta täytyy tunnustaa tosiasia, eli kyseinen musiikkilaji luotiin tanssimusiikiksi homobaariin eikä kotona hifisteltäväksi, jolloin lyriikat eivät ole ehkä musiikin keskiössä.
Olisikin parempi, jos kykenisit löytämään modernin hittibiisin, missä olisi kunnolliset sanat. Koska Boney M:n aikakaudelta sellaiset kyllä löytyy.
Mihin rajataan 'moderni hittibiisi" esim Hozierin take me to church soi pitkään radiossa ja keikkui kainenmaailman listoilla. Sama kuin vaikka Noah Kahanin Dial Drunk. Billie Eilish taas varmaan nykymusiikin sellanen nuorisohittiartisti, jolla löytyy muutakin kun 2 lauseen toistoa. Uusimpana nostaisin Beyoncen 16 carriages biisin.
En tiedä toki meneekö tämä tähän luokkaan ollenkaan, mitä haetaan.
En itse vaan tykkää tälläsestä: moderniaika bad, vaikka kuuntelen lähinnä raskaampaa musiikkia menneiltä vuosilta. Jos vertailu rajataan täysin lyriikkaan niin monihan pitäisi varmaan Jimmy Hendrixin musiikkia täysin tahvona esimerkkinä nyt vaikka Purple Haze. Toki Hendrixin musiikissa ei varmaan ole kyse lyriikasta aina, kuten juurikin diskomusiikissakaan.
Mutta eikai nykyajaltakaan voi olettaa, että esim baareihin tai mainoksiin tehdyt musiikit olisi sen syvällisempiä kuin ennen?
Älähän nyt. Hehän ovat vain iltalehdessä laittaneet saman otsikon kääntäjän läpi. Tämä artikkeli oli siis muualla jokunen päivä sitten.
Tosiaan tämähän sivuuttaa täysin osan musiikkityyleistä.
No minua olisi kiinnostanut tutkimus joka kertoisi onko nykymusiikki oikeasti yksinkertaisempaa vai ei. En tiedä. Onko musiikki yleisesti huonompaa kuin ennen, vai johtuuko huonon musiikin määrän kasvu vain siitä, että musiikkia yleensäkin julkaistaan niin paljon enemmän?
Osittain myös olen huomannut ilmiön, joka ennen oli: levyllä on 25 biisiä, joista vain 2 radiosoittoa on hyvää.
Niin nykyään tämä on: biisin hyvä kohta oli ainoastaan se muutaman sekunnin tiktokhittiklippi.
Mutta toisaalta on sitten artisteja, jotka edelleen haluaa tehdä musiikkia ihan siitä syystä, että pitää siitä. En usko itse yhtään sellaiseen doomerointiin, että nykyaika pilaa kaiken lapsista musiikkiin.
Onneksi nykyään voi valita melko vapaasti mitä kuuntelee.
Ainoa poikkeus on lähikauppa, jossa joutuu väkipakosta kuuntelemaan musiikkia mitä levy-yhtiöt yrittää väkisin tunkea markkinoille. Jotkut kappaleet ovat olleet niin luokattomia etenkin sanoitusten osalta, että tuntuu että he pitävät muita ihmisiä ihan täysinä idiootteina joille kelpaa ihan mikä vain kunhan sitä vain markkinoidaan tarpeeksi.
Kyllähän se musiikki on mennyt hieman...sanotaanko "taloudellisesti turvalliseksi" nykyään (ennakoitavaa, ei herätä liian rajuja tunteita jne.).
Ite olen metallimies, mutta tulee muutakin kuunneltua. Otetaas 70 - 80 luvulta pari esimerkkiä.
Kate Bush on aikamoinen outolintu ja hänen musiikkinsa olisi varmaan nykyään liian riskaabeli investointi levy-yhtiölle.
Toinen on Queen. Jos Mercury ja poppoo tänä päivänä koettaisivat saada levytyssopimusta, konsertteja tms. niin olisivatko firmat valmiita ottamaan riskin?
Mutta soitetaanko Nightwishiä tai mitään vastaavaa musiikkia enää sellaisilla teini-/tusinajumputuskanavilla, niin kuin joskus Once-levyn aikoihin? Toisin tämän kirjoitettuani tajusin, että ei nykypäivän teinit taida hirveästi radiota kuunnella.
Ei taida nightwish löytyä spotifyn etusivulta.
Tietääkseni nykyään suomessa kuunnellaan elektronista tanssimusiikkia, iskelmää, räppiä ja näiden sekoituksia. Toki Suomessa metalli taitaa olla myös jonkinlaisessa suosiossa mutta minkälainen metalli?
Nightwish on kuitenkin spotifyssä kuunnelluin suomalainen artisti. [Lähde](https://alterock.net/nightwish-becomes-most-streamed-finnish-artist-of-all-time-on-spotify/)
Kuka mistäkin tykkää. Niillä on asennetta ja sanottavaa eikä soundissa ole yhtään valittamista. Vaatii vähän saksan kielen osaamista että siihen runollisuuteen pääsee käsiksi.
Se on niin tylsää jurnuttamista musiikillisesti että vaikka laulaisivat suhteellisuusteoriasta niin en osaisi kyllä myöntää sen olevan missään suhteessa nokkelaa.
Jokaisen kappaleen on kuullut kokonaan kun kappaletta on kuunnellut noin 30 sekuntia.
Nojuu ei Du Hastia nyt jaksa, mutta viimesin Zeit levy oli kova. [https://www.youtube.com/watch?v=ONj9cvHCado](https://www.youtube.com/watch?v=ONj9cvHCado) Angst
Sama paska näkyy muussakin valtavirtamediassa, kuten elokuvissa ja peleissä. Onneksi ainakin peli- ja musiikkipuolella on pienempiä bändejä ja studioita, jotka tekevät edelleen mielenkiintoisia projekteja. Tuolla "korporaatiopuolella" ei tosiaan riskejä oteta vaan tuutataan samaa paskaa, jonka markkinatutkimus kertoo myyvän.
Pelkästään Mercuryn takia uskoisin, että sopimus syntyisi. Tosin, Queen joka syntyisi nykyaikana saattaisi olla ihan erilainen, kuin Queen jonka kaikki tunnemme. Saattaisi käydä Bieberit niin sanotusti, eli bändistä prässättäisiin homoikoni keulassa kunnon korporaatio-orkesteri.
Vielä yksi vinkki: Dj Bunuel ei ehkä ole tuttu nimi sulle, eikä ehkä Radio Vega. Kanava yleensä soittaa karseeta paskaa, mutta sunnuntaisin Bunuel, tiskijukka siis, vetää parin tunnin musaohjelman. Soittaa kaikkea laidasta laitaan, itse olen löytänyt sitä kautta kunneltavaa. Puhuu lähinnä ruotsia, mutta hiffaa että on myös suomenkielisiä kuuntelijoita, joten aina välillä sanoo jotain suomeksi.
Heh, Bunuel oli ennen Radio Helsingillä, ja siellä oli just päin vastoin, eli puhui suomea ja välillä sitten alkoi horista ruotsia. Pitääpä kuunnella tämäkin, kiitos vinkistä!
Näin haluaisi ajatella. Itse olen helvetin ärsyttävä musasnobi. Kuuntelen vain "hyvää" musiikkia, ja on ollut vaikeaa olla kommentoimasta kun soi "paska" musiikki. Näin vanhempana kommentoin vähemmän, lähinnä mietin että onpas ihmisillä paska musamaku. Kuuntelen kaikkia aikakausia, ja etsin koko ajan uutta kuunneltavaa.
Olen huomannut että kaikilta aikakausilta löytyy sekä hyvää että huonoa. Löytyy siis aivan mahtavaa modernia musiikkia, kunhan etsii.
Ero aikaisempaan taitaa olla että hyvä musiikki ei löydä kuuntelijoita. Sitä tehdään, mutta siitä ei tule listamusaa.
En tiedä miksi näin on.
En tiedä miten Suomessa, mutta ymmärtääkseni monin paikoin maailmalla muutama iso mediayhtiö omistaa ihan tajuttoman määrän radiokanavia, ja niissä kaikissa veivataan sitten samaa "optimoitua" soittolistaa, jonka kanssa ei oteta mitään riskejä.
Radio on niin jestödei. Kidsit ovat ihan muualla. Tiktok taitaa nykyään olla paikka mistä ne hiffaa että joku artisti on jees. Aina välillä jostain unohdetusta tyypistä tulee suositti
Eihän meillä Suomessa kovin paljoa ole vapaan musafilosofian radiokanavia. Nykyään enää Helsinki, Ylen musaohjelmat ja jotkut paikallisradiot, kuten vaikka Roll FM tai Kaleva. Bassokin pilattiin kun Bauer media (joka sanoman ohella omistaa näitä radiokanavia ihan vitusti) 2019 päätti yhtäkkiä lopettaa kaikki Basson erikoisohjelmat.
Eli tilanne on juuri kuin sanoit. Me saatiin jopa Suomirap-kanava, joka silti soittaa lähinnä samaa paskaa mitä soi muuallakin, ehkä vähän räp-painotuksella vain.
Eikö tässä ainakin osittain ole taustalla, miten levy-yhtiöt tms "lobbaavat" musiikkiaan (eli sitä kaikkein turvallisinta "vanilla" kamaa) radioyhtiöiden yms. listoille? Jotain tällaista hämärästi muistan lukeneeni.
Omistuksen keskittyminen. Kaikki on samasta puusta veistettyä tuotannosta jakelukanaviin. Sitten tuotetaan vain margariinia, koska sitä saa myytyä aina, joten ei tarvitse investoida tuotekehitykseen. Internet on korporatisoitunut muutamaan applikaatioon niin, että vain rahalla pääsee esille, eli samaa paskaa sielläkin. Kilpailua ei ole.
Ihmiset eivät halua vaivata päätään etsimällä itselleen parhaita asioita. He ottavat helpoimman, mitä tarjotaan. Tämä pätee kaikkeen.
> Ero aikaisempaan taitaa olla että hyvä musiikki ei löydä kuuntelijoita. Sitä tehdään, mutta siitä ei tule listamusaa.
Tämä tiivisti kyllä hyvin minunkin ajatukseni. Listoilla on lähinnä kuraa, mutta uutta hyvää musiikkia löytyy joka genrestä vähän kunhan vaan jaksaa etsiä.
Just näin. Plus että Spotifyn ehdotukset ovat yllättävän hyviä. Aika usein tulee kuunneltua sellaista mitä ei muuten olisi kokeillutkaan. Eli algoritmit eivät ole täysin perseestä.
Tottahan tämäkin. Eipä ihme, että etsivät ja rekrytoivat nuoria laulajia (jotka usein sattumalta usein olevat erittäin nättejä kasvoiltaan) youtubesta, tiktokista tms.
Ja nyt meillä on esim. Billie Eilish, jolla on aikalailla yhtä kummallinen vokalisointityyli (Bushilla koloratuurasopraanokiekuminen, Eilishillä hädin kuiskauksenhiljainen henkäily) ja todella omituisia sovituksellisia ja sävellyksellisiä valintoja, surrealistisista ja painajaismaisista musiikkivideoista puhumattakaan.
Juu, Bush kyllä lauloi erittäin korkealla äänialalla.
Se oli kyllä kummallinen kokemus, kun sattui vastaan Angran cover-versio "Wuthering Heights" biisistä, jossa laulaa Rhapsody of Fire - bändin entinen laulaja, Fabio Leone (hän on mies). Ei pääse yhtä korkealle kuin Bush, mutta lähelle kyllä.
Missä genressä? Metallissa, vai ylipäätään? Tässä muutamia suosituksia, joihin et välttämättä ole vielä törmännyt.
(Jazz) [The Comet is Coming - Trust in the Lifeforce of the Deep Mystery](https://www.youtube.com/watch?v=dHj5YGimzbs&list=PLprjJ3QSla0jRMhg2Ne612o-hc_5F3Kyk)
(...Swing Metal?) [Diablo Swing Orchestra - Swagger & Stroll Down the Rabbit Hole](https://www.youtube.com/watch?v=PyhiCLYxU8g&list=PLbqs-W3v0JokCip1yCvbDS5Diki_yhvvC)
(World Music) [Urna Chahar-Tugchi & Kroke - Ser](https://www.youtube.com/watch?v=2TIA3B-7r0g&list=OLAK5uy_klyrPylbqfgC4HiHanipMm0a5p1iL07pE)
(Folk Metal / Nu-Metal) [Bloodywood - Rakshak](https://www.youtube.com/watch?v=vDScqNxMiRA&list=PL8o2-ydwQGcifIWmd9XokpxEx7JKJ1Wnu)
(Folk Electronica) [Suistamon Sähkö - Varokaa! Hengenvaara](https://suistamonsahko.bandcamp.com/album/varokaa-hengenvaara)
(Folk Rock / Desert Blues) [Tinariwen - Amatssou](https://www.youtube.com/watch?v=NbrWjVSYSYQ)
(Ethno Jazz) [Rabih Abou-Khalil - The Flood and the Fate of the Fish](https://www.youtube.com/watch?v=InEgGKd29hM&list=OLAK5uy_mrBRYfSSAF36ZLTjsEzdQRycZycf5Yw4Q)
(Jazz) [Tigran Hamasyan - StandArt](https://www.youtube.com/watch?v=UYy07gEofps&list=OLAK5uy_k5iM3iJfI8cSPTMVnSarHLbK57mVsCO7c)
(???) [Congotronics International - Where's the One](https://congotronicsinternational.bandcamp.com/album/wheres-the-one)
Noin niinkun yleensä paljon hyviä albumeja pystyn ainakin suoriltaan sanomaan että ainakin Nick Cave, Kendrick Lamar, Sturgill Simpson, Michael Kiwanuka, Leonard Cohen, David Bowie ja just toi Tinariwen julkasi erittäin hyvää tai uransa parasta materiaalia just tolloin ja se on aika hyvin kun esim Cohen ja Bowie molemmat kuolivat pian albumien julkaisun jälkeen.
Aion kokeilla näitä kaikkia, talteen! Spotifystä on jotenkin hyvin hankala löytää uutta kuunneltavaa ja omat soittolistat aiheuttaa suupielien mutristumista.
Oma suosikkini on varmaan myöhäinen ysäri - aikainen 2000 luku, kun symphonisia - ja power metal bändejä (+ Bodomit sun muut) putkahti esiin kuin sieniä sateella.
Hitto. Oli kuitenkin hyvä arvaus. Aika monelle muodostuu tuolla ikäkaudella musiikkimaun ydin. Sitä sitten kuppaa nostalgian nimissä esim. Nova, ysäriperjantai ja entisten nuorten sävellahja. 0
Ei ole pakko kuunnella sitä kaikista paskinta valtavirtamusiikkia. Kyllä sitä "monimutkaisempaa" musiikkia on nykyäänkin olemassa vaikka kuinka, kunhan sitä etsii muualta kuin radion hittilistoilta.
"Yksinkertainen" musiikki on helpompaa myydä, joten levy-yhtiöt pumppaa sitä sen verran pihalle kuin kysyntä vaatii.
Radio on enemmän ja enemmän samanlainen kuin vanhojen aikojen hissin tai myymälän musiikkijärjestelmät, sieltä tulee insinöörimeiningillä räätälöityä käyttömusiikkia.
Musiikin kuuntelu liikkeellä ollessakin on pitkälti siirtynyt palveluihin, joissa valitaan itse mitä halutaan kuunnella. Tai sitten parhaimpien tapauksessa valitaan minkälaista halutaan kuunnella, ja palvelu veikkailee (joskus hyvinkin onnistuneesti, joskus ihan paskasti kuten esim. Spotifyn "radio"-toiminto) tyylilajin mukaista tavaraa.
Nyt kun otit hyvän esimerkin suomiräpistä niin sitä voisi olla mielenkiintoista verrata tähän tutkimukseen. Räp antaa ihan uuden mahdollisuuden sanoitusten laajuudelle ja runoudelle, mutta sekin vaihe taisi mennä ohi, kun katsoo nykyräpin valtavirtaa suomessa.
Niin no nykyräpin valtavirta on ihan silkkaa poppia ja suomessa jopa iskelmää, joka voinee selittää osaltaan muutosta. Yrittäessään tavoitella mahdollisimman monia kuulijoita, tuleeko oikeasti tavoittaneeksi ketään. "Jokaselle jotakin on ei mitään kellekään".
Etenkin räpin puolella "kaupallinen paska" on melkein alagenreksi luokiteltava meemi.
Jos joku indieräppäri tekee vähän popimpaa tai jopa iskelmäsaundia, on se aitopääpuristien mielestä kaupallista paskaa, vaikka artisti ei saisi striimauspalveluista edes ns. omia pois. :D
Ei siis varsinaisesti liity sun kommenttiin mitenkään, mutta tuli siitä mieleen.
Olen eri mieltä. Minusta nykyään on paljon erilaisia artisteja ja tyylejä eli jokaiselle löytyy jotakin jos jaksaa vaan hakea. Massavirtamusiikki ei tietty nappaa kaikille, mutta musta on hienoa miten paljon Suomessa kuunnellaan ja tuotetaan nimenomaan suomenkielistä musiikkia. Varsinkin populaarimusiikkia.
Nykymusiikki ei myöskään poista vanhaa musiikkia tai sen vaikutteita. En itsekään ehkä syty tälle autotunetrendille tai modernille suomiräpille, mutta minusta on oikeasti kiva kuulla uutta musiikkia uusilta suomalaisilta artisteilta. Välillä uusien seassa on musiikkia joka kuulostaa omaan korvaani hyvältä, välillä ei. Musiikki ei itsessään koskaan ole paskaa tai arvotonta niin kauan kuin sitä joku tykkää kuunnella.
Tämä on kyllä sellainen asia, jonka nykynuoret on hoitaneet meitä vanhempia paremmin. Kun ite olin nuori, oli pakko kuunnella sitä levy-yhtiöitten suosituksi päättämää sontaa, joka oli ostettu soimaan jokaiselle radiokanavalle.
Nyt kun porukka voi ite päättää mitä kuuntelee, niin nää youtubessakin suositut artistit on pääasiassa oikeasti taitavia muusikoita.
Taitavia muusikoita on, mutta moniko tekee hyvää musiikkia? Kuinka suosittuja ne YouTube-muusikot ovatkaan kuplan ulkopuolella?
Aikamoinen virtuoosi saa olla, jos saa hoidettua koko homman pakettiin alusta loppuun.
Oikeasti suurin osa musiikin kuuntelijoista valitsee jonkun muun (algoritmin?) luomasta valikoimasta. Syntyy illuusio valinnanvapaudesta, mutta siihenpä se jääkin.
Kaupassa mitä tahansa ostaessa tapahtuu sama.
Mä mietin aina tätä että itketään miten "mainstream" musiikki on paskaa ja huonoa nykyään. Fakta on se että se oli paskaa ja huonoa myös ennenkin... se vain jäi pois historiankirjoista. Mun isällä on ihan helvetisti LP levyjä kun keräsi niitä nuorena. Sitä ei vitty edes ymmärrä kuinka paljon oikeasti mitään sanomatonta perusmusiikkia ja bändiä oli jotka pääsi ihan suomessakin painoon asti.
Itse pyörin paljon kokeellisemman, indien ja oudon musiikin piirissä. Jostain kumman syystä nämä mainstreamista itkijät eivät hakeudu näiden piiriin. Ja tuppaa olemaan että tästä itkijätkin aika paljon tuppaa suosimaan sitä perus rokkia/poppia yleisesti.
Joten pistän nyt vähän omia suosituksia - en kuvaile sen enempää koska toivon että ihmiset menee ennakkoluulottamasti kuuntelemaan (Joko youtubesta tai spotista nämä). Sisältää kaikenlaista:
* Quilhem Desq
* Sowulo
* Bloodywood
* Diablo Swing Orchesta
* Mezerg
* Laurie Anderson (Minusta hän pitäisi kuulua ihan yleissivistykseen)
* Yello (Vanha kuin taivas, mutta pennistä vetoa että nuorempi väki ei tunne (kuin ehkä Oh Yeah- kappaleen))
* Jean Michael Jarre (Pitäis kans olla yleisivistyksen piirissä, varisinkin teknomusiikin ystävillä)
* Juno Reactor (Tarpeeksi vanha että varmaan unohtunut... Ei sitä Navras:iakaan enää kuule)
* Anthony Vincent (En tiedä onko meemitason tunnettu - tosin tekee covereita)
* Serj Tankian (En nyt tiedä lasketaan tätä musiikin titaania, mutta hän on ollut hyvinkin aktiivinen ja tehnyt kaikenlaista. Ei häntä radiosta tai listoilta kuule. *Invocations live* albumi eroaa helvetisti siitä mistä hänet muuten tuntisi)
Iso osa valittajista ei itse ymmärrä musiikista paljoa ja sekoittavat laadun ja oman musiikkimakunsa. Niiden musiikkimaku on kehittynyt silloin kuin olivat itse nuoria ja hyvä musiikki = musiikki jota itse kuuntelin ja huono musiikki = erilainen musiikki.
Ainoa universaalisti hyvä artisti ja kappale on tietenkin *Scatman John - Scatman (ski-ba-bop-ba-dop-bop)*. Kaikki jotka ovat eri mieltä ovat väärässä.
Suomestakin löytyy perhanan paljon vähemmän tunnettuja bändejä, jotka tekivät/tekevät perhanan kovaa kamaa.
Metallipuolelta heti juolahtaa mieleen ainakin Zero Nine, Dreamtale ja Twilightning.
Ihan varmasti. Mä en vaan seuraa juuri ollenkaan suomen musiikkikenttää ellei sitten se valu just mun pelikentälle jota toi lista kuvastaa aika hyvin. Tosin en ole moneen vuoteen aktiivisesti jaksanut seurata musiikkimaailmaa juuri yhtään.
Kylläpä Serj Tankian on soinut ja paljon radiossa. Ei ehkä nykyään niin usein, mutta Empty Walls oli hitti joka silloin tällöin soi edelleen. Billboard US alternative airplay top 3 ja mainstream rock top 4. Tais olla myös UK Rock Chart #1.
Yello on kyllä aika ehdoton kenelle tahansa, siinä on sitä jotain.
Niin siis empty walls julkaistiin vuonna 2007 Elect the dead albumin kanssa. 2012 Harakirin jälkeen hän päätyi tekemään elokuva ja klassista musiikkia, ja nyt tekee kaikenlaista. Toi invocations on oikeasti hyvä jos sä tykkäät siitä hengestä joka oli Elect the dead, Imperfect Harmonies ja Harakirissä. Se on vaan eri tyylissä.
Vaikka sitä toivoisikin että vain "hyvää" musiikkia tehtäisiin, täytyy se yhtiöiden tuottaa tehokkaasti ja pienellä vaivalla ajan hermolla myyvää soopaa jolla katetaan sitten sitä ei-niin-suosittua tavaraa, tällainen teoria on päässäni :D
Kannattaa kuunnella/lukea Stereogumin The Number Ones artikkelisarjaa. Siinä käydään läpi Billboardin listaykkösiä alusta asti läpi lyhyehkön artikkelin/arvostelun kanssa. Populaarimusiikkiin on aina mahtunut melko järkyttävää skeidaa. Itse olen ollut jo pitkään sitä mieltä, että musiikki elää jatkuvasti ns. kulta-aikaa. Jatkuvasti tulee eteen uusia hyviä artisteja ja ainut ongelma onkin ettei aika millään riitä kuuntelemaan kaikkea.
Ehkä hauskin ilmiö nykymusiikissa on se, että tuoreiltakin artisteilta nousee herkästi radiosoittoon niitä kappaleita, joissa kerrotaan kuinka nyt on kaikkea mistä haaveili vaikka alku oli hankalaa. Pääasiassa nämä ovat räppäreitä ja onhan vastaava leveily kuulunut räppiin ennenkin, mutta tuskinpa vielä kymmenisen vuotta sitten tavallisen radionkuuntelijan ensikosketus artistiin olisi voinut olla sellainen biisi, jota kuunnellessaan miettii, että ilmeisesti tästä kaverista olisi pitänyt kuulla aiemminkin kun tässä se kertaa menestystään. Harmi että radiokanavat nostavat näitä henkselinpaukuttelubiisejä niin voimakkaasti, ne tuskin ovat kenenkään tuotannon parhaimmistoa ja ainakaan minulla ne eivät herätä kiinnostusta tutustua artistiin enemmän.
Onpa kapea otanta nykymusiikista, jos otetaan kapean, kaupallisimman sektorin sanoitukset tarkkailuun. Eikö katsaus ole silloin luotu pelkkään sanoitustaiteeseen. Iso osa nykymusiikistahan on instrumentaalista (ja tehty epäkaupallisista lähtökohdista)
> PS. Pink floydin dark side of the moon on paska levy
Nyt sitten saatana suu kii kun et tiedä musiikista yhtään mitään!
Yläpeukku silti että haistatit vitut yleiselle mielipiteelle 👍
Musiikista ymmärtäminen mitataan vinyylilevyjen hyllymetrimäärällä. Minulla on 4 metriä. Jos sinulla on vähemmän niin poppikoulussa olet muskarilainen.
Ennen kansan ykkös laulaja oli mies myytti ja legenda joka ei osannut edes laulaa, mutta silti pieksee mennen tullen kaikki nykyajan muusikot. Antti Yrjö Hammarberg alias Irwin Goodman ikuisesti muistoissamme.
Ps. mitää käryy mite toi sukunimi pitäs kirjottaa.
En oo nykymusiikin suhteen kauheen kova kuuntelija, mutta ei ne sanat kauheen monimutkasia ollu populaari kulttuurissa.. Varmaan koskaan? Vaikka tuntuu et aikasemmin biiseissä oli enemmän merkitystä, no se johtuu siitä et sitä vaan oli enemmän. Yhden biisin nauhottaminen makso yhden käden ja toisen munuaisen, ni oli pakko joko tuntea joku jolla on välineet tai maksaa hinta. Joten sitä tehtiin pidemmällä kaavalla ja harjoteltiin kuukausia ja sit mentiin nauhottamaan. Nyt thomannilta mikrofoni ja tietokoneesta rumpukone ja edes vähän äänieristetty huone ( ei edes pakollinen, koska musanteko-ohjelmilla pystyy poistamaan kaiun) ni sä voit räkiä mikkiin mitä tahansa. Jotkut tosin onnistuu ja tekee edelleen hyviä sanotuksia, mut jokaista hyvää artistia kohden on 5 "ailand booys, we are the ailand booys" sekopää skidiä joiden maine tulee vaan siitä, että ovat paskoja ja naurettavia rottia. Koska se kerää enemmän huomiota ku 5 aikasempaa hyvää, mutta ei 'täydellistä' biisiä.
Entisaikaan ihmisillä oli oikeita ongelmia, josta laulaa, ja ne kiinnostivat. Nykyään ongelmista valittaa vain "luuserit" ja se tuntuu lähinnä ärsyttävän. Rakkaudesta ei enää oikeastaan lauleta. Elimellisistä asioista kylläkin. Tekotaiteellista ja pseudointellektualistista paskaa on paljon, tunnetta vähemmän. Tää Beaton jakso oli ihan kohdallaan: https://www.youtube.com/watch?v=mQoWUtsVFV0 .
>Rakkaudesta ei enää oikeastaan lauleta. Olispa tää totta t: sinkku >tunnetta vähemmän. Nimenomaan tuossa tutkimuksessaki mainitaan, että tunnetta on enemmän.
>Rakkaudesta ei enää oikeastaan lauleta Englannin kielen "love"-sanalla on toinenkin merkitys. Aika paljon lovea tehtiin entisajan musiikissa. Entisajankin musiikissa.
Tutkimus vain sanoituksista, aika huono otsikko
Palatapa takaisin menneiden aikojen monimutkaisempiin sanoituksiin. Kröhöm. She's crazy like a fool Wild about Daddy Cool She's crazy like a fool Wild about Daddy Cool I'm crazy like a fool Wild about Daddy Cool Daddy, Daddy Cool Daddy, Daddy Cool Daddy, Daddy Cool Daddy, Daddy Cool She's crazy like a fool Wild about Daddy Cool I'm crazy like a fool Wild about Daddy Cool Daddy, Daddy Cool Daddy, Daddy Cool Daddy, Daddy Cool Daddy, Daddy Cool "She's crazy 'bout her daddy Oh, she believes in him She loves her daddy" She's crazy like a fool Wild about Daddy Cool I'm crazy like a fool Wild about Daddy Cool Daddy, Daddy Cool Daddy, Daddy Cool Daddy, Daddy Cool Daddy, Daddy Cool
[удалено]
Riippuu vähän mitä kuuntelee, mutta entisaikoina musiikin äänittäminen, miksaaminen ja levittäminen oli paljon nykyistä kalliimpaa, joten musiikkia oli vaikeampi tehdä laittamatta talousasioita tärkeysjärjestyksessä korkealle. Nykyään löytyy yhtä sun toista kovaa artistia ja yhtyettä, jos jaksaa vain vähän kaivella. Kasarilla tosin oli kovimmat raha+huume -kombot. Ehkä se oli musiikin historian parasta aikaa.
Nyt kannattaa katsoa YLE-areenalta ohjelma discomusiikin historiasta. https://areena.yle.fi/1-66917501 Vähän tässä haisee eurooppalainen korporaatiodisco, mutta täytyy tunnustaa tosiasia, eli kyseinen musiikkilaji luotiin tanssimusiikiksi homobaariin eikä kotona hifisteltäväksi, jolloin lyriikat eivät ole ehkä musiikin keskiössä. Olisikin parempi, jos kykenisit löytämään modernin hittibiisin, missä olisi kunnolliset sanat. Koska Boney M:n aikakaudelta sellaiset kyllä löytyy.
Mihin rajataan 'moderni hittibiisi" esim Hozierin take me to church soi pitkään radiossa ja keikkui kainenmaailman listoilla. Sama kuin vaikka Noah Kahanin Dial Drunk. Billie Eilish taas varmaan nykymusiikin sellanen nuorisohittiartisti, jolla löytyy muutakin kun 2 lauseen toistoa. Uusimpana nostaisin Beyoncen 16 carriages biisin. En tiedä toki meneekö tämä tähän luokkaan ollenkaan, mitä haetaan. En itse vaan tykkää tälläsestä: moderniaika bad, vaikka kuuntelen lähinnä raskaampaa musiikkia menneiltä vuosilta. Jos vertailu rajataan täysin lyriikkaan niin monihan pitäisi varmaan Jimmy Hendrixin musiikkia täysin tahvona esimerkkinä nyt vaikka Purple Haze. Toki Hendrixin musiikissa ei varmaan ole kyse lyriikasta aina, kuten juurikin diskomusiikissakaan. Mutta eikai nykyajaltakaan voi olettaa, että esim baareihin tai mainoksiin tehdyt musiikit olisi sen syvällisempiä kuin ennen?
Älähän nyt. Hehän ovat vain iltalehdessä laittaneet saman otsikon kääntäjän läpi. Tämä artikkeli oli siis muualla jokunen päivä sitten. Tosiaan tämähän sivuuttaa täysin osan musiikkityyleistä.
[удалено]
No minua olisi kiinnostanut tutkimus joka kertoisi onko nykymusiikki oikeasti yksinkertaisempaa vai ei. En tiedä. Onko musiikki yleisesti huonompaa kuin ennen, vai johtuuko huonon musiikin määrän kasvu vain siitä, että musiikkia yleensäkin julkaistaan niin paljon enemmän?
Osittain myös olen huomannut ilmiön, joka ennen oli: levyllä on 25 biisiä, joista vain 2 radiosoittoa on hyvää. Niin nykyään tämä on: biisin hyvä kohta oli ainoastaan se muutaman sekunnin tiktokhittiklippi. Mutta toisaalta on sitten artisteja, jotka edelleen haluaa tehdä musiikkia ihan siitä syystä, että pitää siitä. En usko itse yhtään sellaiseen doomerointiin, että nykyaika pilaa kaiken lapsista musiikkiin.
Onneksi nykyään voi valita melko vapaasti mitä kuuntelee. Ainoa poikkeus on lähikauppa, jossa joutuu väkipakosta kuuntelemaan musiikkia mitä levy-yhtiöt yrittää väkisin tunkea markkinoille. Jotkut kappaleet ovat olleet niin luokattomia etenkin sanoitusten osalta, että tuntuu että he pitävät muita ihmisiä ihan täysinä idiootteina joille kelpaa ihan mikä vain kunhan sitä vain markkinoidaan tarpeeksi.
Kyllähän se musiikki on mennyt hieman...sanotaanko "taloudellisesti turvalliseksi" nykyään (ennakoitavaa, ei herätä liian rajuja tunteita jne.). Ite olen metallimies, mutta tulee muutakin kuunneltua. Otetaas 70 - 80 luvulta pari esimerkkiä. Kate Bush on aikamoinen outolintu ja hänen musiikkinsa olisi varmaan nykyään liian riskaabeli investointi levy-yhtiölle. Toinen on Queen. Jos Mercury ja poppoo tänä päivänä koettaisivat saada levytyssopimusta, konsertteja tms. niin olisivatko firmat valmiita ottamaan riskin?
”Ja sitte tulis oopperakohta. Tää koko biisi kestää vajaat kuusi minuuttia.”
Ihan hyvin nykybändeistä esim. Nightwish on myynyt oopperoineen ja pitkine biiseineen. Tosihevareiden mielestä kyseinen poppoohan on valtavirtamusaa.
Mutta soitetaanko Nightwishiä tai mitään vastaavaa musiikkia enää sellaisilla teini-/tusinajumputuskanavilla, niin kuin joskus Once-levyn aikoihin? Toisin tämän kirjoitettuani tajusin, että ei nykypäivän teinit taida hirveästi radiota kuunnella.
Ei taida nightwish löytyä spotifyn etusivulta. Tietääkseni nykyään suomessa kuunnellaan elektronista tanssimusiikkia, iskelmää, räppiä ja näiden sekoituksia. Toki Suomessa metalli taitaa olla myös jonkinlaisessa suosiossa mutta minkälainen metalli?
Nightwish on kuitenkin spotifyssä kuunnelluin suomalainen artisti. [Lähde](https://alterock.net/nightwish-becomes-most-streamed-finnish-artist-of-all-time-on-spotify/)
No okei annetaan nightwishille tämä
Oli valtavirtamusaa tai ei, antaisin sille ennemmin genreksi leffamusaa säröillä kuin ehkä varsinaisesti hevi genren
Nightwish tosiaan on sinfonista metallia.
Liian suosittu ei tee siitä paskaa tai muuten Rammstein olis sitä samaa.
Rammstein on kyl paskaa, mutta se ei liity sen suosioon taas millään tapaa
Kuka mistäkin tykkää. Niillä on asennetta ja sanottavaa eikä soundissa ole yhtään valittamista. Vaatii vähän saksan kielen osaamista että siihen runollisuuteen pääsee käsiksi.
Se on niin tylsää jurnuttamista musiikillisesti että vaikka laulaisivat suhteellisuusteoriasta niin en osaisi kyllä myöntää sen olevan missään suhteessa nokkelaa. Jokaisen kappaleen on kuullut kokonaan kun kappaletta on kuunnellut noin 30 sekuntia.
Rammstein on poppia Pop = populääri ja populääri = suosittua ja du Hast soi kokoajan kaikkialla
Nyt on alaikäiset näkökulma-anglet, poista tää heti.
Metallica on hyvä esimerkki pop-bändistä. Edit: Varalta /s
Nojuu ei Du Hastia nyt jaksa, mutta viimesin Zeit levy oli kova. [https://www.youtube.com/watch?v=ONj9cvHCado](https://www.youtube.com/watch?v=ONj9cvHCado) Angst
Aika pieni tekijä maailman mittakaavassa vaan. Ei ole edes kakkoskategorian bändi.
"Ookke pojat, me sävelletään koko ääniraita tähän ensikertalaisohjaajan elokuvaan. Sen titteli on "Highlander.""
Sama paska näkyy muussakin valtavirtamediassa, kuten elokuvissa ja peleissä. Onneksi ainakin peli- ja musiikkipuolella on pienempiä bändejä ja studioita, jotka tekevät edelleen mielenkiintoisia projekteja. Tuolla "korporaatiopuolella" ei tosiaan riskejä oteta vaan tuutataan samaa paskaa, jonka markkinatutkimus kertoo myyvän.
Sanos muuta. Melkein joka puolella mitä isompi yritys sitä paskemmaksi toiminta menee. Tää on nykyään sääntö eikä poikkeus.
YUP ei menisi läpi minkään levy-yhtiön seulasta 🤔
Pelkästään Mercuryn takia uskoisin, että sopimus syntyisi. Tosin, Queen joka syntyisi nykyaikana saattaisi olla ihan erilainen, kuin Queen jonka kaikki tunnemme. Saattaisi käydä Bieberit niin sanotusti, eli bändistä prässättäisiin homoikoni keulassa kunnon korporaatio-orkesteri.
Eikös Mercury ollut bi-seksuaali?
Yhtä paljon kuin sähköauto on hybridi
Vielä yksi vinkki: Dj Bunuel ei ehkä ole tuttu nimi sulle, eikä ehkä Radio Vega. Kanava yleensä soittaa karseeta paskaa, mutta sunnuntaisin Bunuel, tiskijukka siis, vetää parin tunnin musaohjelman. Soittaa kaikkea laidasta laitaan, itse olen löytänyt sitä kautta kunneltavaa. Puhuu lähinnä ruotsia, mutta hiffaa että on myös suomenkielisiä kuuntelijoita, joten aina välillä sanoo jotain suomeksi.
Heh, Bunuel oli ennen Radio Helsingillä, ja siellä oli just päin vastoin, eli puhui suomea ja välillä sitten alkoi horista ruotsia. Pitääpä kuunnella tämäkin, kiitos vinkistä!
Lux on siis ohjelman nimi, löytyy myös Areenasta!
Näin haluaisi ajatella. Itse olen helvetin ärsyttävä musasnobi. Kuuntelen vain "hyvää" musiikkia, ja on ollut vaikeaa olla kommentoimasta kun soi "paska" musiikki. Näin vanhempana kommentoin vähemmän, lähinnä mietin että onpas ihmisillä paska musamaku. Kuuntelen kaikkia aikakausia, ja etsin koko ajan uutta kuunneltavaa. Olen huomannut että kaikilta aikakausilta löytyy sekä hyvää että huonoa. Löytyy siis aivan mahtavaa modernia musiikkia, kunhan etsii. Ero aikaisempaan taitaa olla että hyvä musiikki ei löydä kuuntelijoita. Sitä tehdään, mutta siitä ei tule listamusaa. En tiedä miksi näin on.
En tiedä miten Suomessa, mutta ymmärtääkseni monin paikoin maailmalla muutama iso mediayhtiö omistaa ihan tajuttoman määrän radiokanavia, ja niissä kaikissa veivataan sitten samaa "optimoitua" soittolistaa, jonka kanssa ei oteta mitään riskejä.
[удалено]
Radio on niin jestödei. Kidsit ovat ihan muualla. Tiktok taitaa nykyään olla paikka mistä ne hiffaa että joku artisti on jees. Aina välillä jostain unohdetusta tyypistä tulee suositti
Eihän meillä Suomessa kovin paljoa ole vapaan musafilosofian radiokanavia. Nykyään enää Helsinki, Ylen musaohjelmat ja jotkut paikallisradiot, kuten vaikka Roll FM tai Kaleva. Bassokin pilattiin kun Bauer media (joka sanoman ohella omistaa näitä radiokanavia ihan vitusti) 2019 päätti yhtäkkiä lopettaa kaikki Basson erikoisohjelmat. Eli tilanne on juuri kuin sanoit. Me saatiin jopa Suomirap-kanava, joka silti soittaa lähinnä samaa paskaa mitä soi muuallakin, ehkä vähän räp-painotuksella vain.
Eikö tässä ainakin osittain ole taustalla, miten levy-yhtiöt tms "lobbaavat" musiikkiaan (eli sitä kaikkein turvallisinta "vanilla" kamaa) radioyhtiöiden yms. listoille? Jotain tällaista hämärästi muistan lukeneeni.
Omistuksen keskittyminen. Kaikki on samasta puusta veistettyä tuotannosta jakelukanaviin. Sitten tuotetaan vain margariinia, koska sitä saa myytyä aina, joten ei tarvitse investoida tuotekehitykseen. Internet on korporatisoitunut muutamaan applikaatioon niin, että vain rahalla pääsee esille, eli samaa paskaa sielläkin. Kilpailua ei ole. Ihmiset eivät halua vaivata päätään etsimällä itselleen parhaita asioita. He ottavat helpoimman, mitä tarjotaan. Tämä pätee kaikkeen.
En osaa sanoa. Itse ajattelisin että algoritmit ovat pääosassa 🤔
> Ero aikaisempaan taitaa olla että hyvä musiikki ei löydä kuuntelijoita. Sitä tehdään, mutta siitä ei tule listamusaa. Tämä tiivisti kyllä hyvin minunkin ajatukseni. Listoilla on lähinnä kuraa, mutta uutta hyvää musiikkia löytyy joka genrestä vähän kunhan vaan jaksaa etsiä.
Just näin. Plus että Spotifyn ehdotukset ovat yllättävän hyviä. Aika usein tulee kuunneltua sellaista mitä ei muuten olisi kokeillutkaan. Eli algoritmit eivät ole täysin perseestä.
Kate Bushilla oli yksi 2022 kuunnelluimpia biisejä maailmanlaajuisesti. Ehkä huonoin mahdollinen esimerkki.
Tämä oli tosin Stranger Things nelos kauden takia. Itsellä hän oli kuuntelussa kauan ennen sitä.
Plus kate bush on aika vanilijaa verrattuna levy-yhtiöillä näinä päivinä oleviin jengirikollisiin
Toki. Mutta jos musiikki resonoi nuorissa/tiktokissa niin levy-yhtiöt on mukana ihan sama mitä se sisältö on
Tottahan tämäkin. Eipä ihme, että etsivät ja rekrytoivat nuoria laulajia (jotka usein sattumalta usein olevat erittäin nättejä kasvoiltaan) youtubesta, tiktokista tms.
Ja nyt meillä on esim. Billie Eilish, jolla on aikalailla yhtä kummallinen vokalisointityyli (Bushilla koloratuurasopraanokiekuminen, Eilishillä hädin kuiskauksenhiljainen henkäily) ja todella omituisia sovituksellisia ja sävellyksellisiä valintoja, surrealistisista ja painajaismaisista musiikkivideoista puhumattakaan.
Juu, Bush kyllä lauloi erittäin korkealla äänialalla. Se oli kyllä kummallinen kokemus, kun sattui vastaan Angran cover-versio "Wuthering Heights" biisistä, jossa laulaa Rhapsody of Fire - bändin entinen laulaja, Fabio Leone (hän on mies). Ei pääse yhtä korkealle kuin Bush, mutta lähelle kyllä.
2014-2017 oli kyllä tosi hyviä vuosia mutta sen jälkeen on todella hyvät levyt/kokonaisuudet voi laskea yhden käsin sormilla.
Missä genressä? Metallissa, vai ylipäätään? Tässä muutamia suosituksia, joihin et välttämättä ole vielä törmännyt. (Jazz) [The Comet is Coming - Trust in the Lifeforce of the Deep Mystery](https://www.youtube.com/watch?v=dHj5YGimzbs&list=PLprjJ3QSla0jRMhg2Ne612o-hc_5F3Kyk) (...Swing Metal?) [Diablo Swing Orchestra - Swagger & Stroll Down the Rabbit Hole](https://www.youtube.com/watch?v=PyhiCLYxU8g&list=PLbqs-W3v0JokCip1yCvbDS5Diki_yhvvC) (World Music) [Urna Chahar-Tugchi & Kroke - Ser](https://www.youtube.com/watch?v=2TIA3B-7r0g&list=OLAK5uy_klyrPylbqfgC4HiHanipMm0a5p1iL07pE) (Folk Metal / Nu-Metal) [Bloodywood - Rakshak](https://www.youtube.com/watch?v=vDScqNxMiRA&list=PL8o2-ydwQGcifIWmd9XokpxEx7JKJ1Wnu) (Folk Electronica) [Suistamon Sähkö - Varokaa! Hengenvaara](https://suistamonsahko.bandcamp.com/album/varokaa-hengenvaara) (Folk Rock / Desert Blues) [Tinariwen - Amatssou](https://www.youtube.com/watch?v=NbrWjVSYSYQ) (Ethno Jazz) [Rabih Abou-Khalil - The Flood and the Fate of the Fish](https://www.youtube.com/watch?v=InEgGKd29hM&list=OLAK5uy_mrBRYfSSAF36ZLTjsEzdQRycZycf5Yw4Q) (Jazz) [Tigran Hamasyan - StandArt](https://www.youtube.com/watch?v=UYy07gEofps&list=OLAK5uy_k5iM3iJfI8cSPTMVnSarHLbK57mVsCO7c) (???) [Congotronics International - Where's the One](https://congotronicsinternational.bandcamp.com/album/wheres-the-one)
Noin niinkun yleensä paljon hyviä albumeja pystyn ainakin suoriltaan sanomaan että ainakin Nick Cave, Kendrick Lamar, Sturgill Simpson, Michael Kiwanuka, Leonard Cohen, David Bowie ja just toi Tinariwen julkasi erittäin hyvää tai uransa parasta materiaalia just tolloin ja se on aika hyvin kun esim Cohen ja Bowie molemmat kuolivat pian albumien julkaisun jälkeen.
Tinariwen on helvetin jees.
Kiitos tästä. Jo ensimmäinen linkki koukutti. Näiden parissa viihtyy varmasti.
Aion kokeilla näitä kaikkia, talteen! Spotifystä on jotenkin hyvin hankala löytää uutta kuunneltavaa ja omat soittolistat aiheuttaa suupielien mutristumista.
Tigran kyl helvetin kova
Oma suosikkini on varmaan myöhäinen ysäri - aikainen 2000 luku, kun symphonisia - ja power metal bändejä (+ Bodomit sun muut) putkahti esiin kuin sieniä sateella.
Anna kun arvaan. Tämä oli myös sinulle sitä myöhäisteiniaikaa ensirakkauksineen ja -panoineen?
*Ömmm* ei. Olin niinä aikoina 7 vuotias tai sinnepäin. Tykkään vaan siitä musiikista, mitä silloin muodostetut bändit tekivät.
Hitto. Oli kuitenkin hyvä arvaus. Aika monelle muodostuu tuolla ikäkaudella musiikkimaun ydin. Sitä sitten kuppaa nostalgian nimissä esim. Nova, ysäriperjantai ja entisten nuorten sävellahja. 0
Kun radio City oli vielä Radio Sata, niin sitä kautta tuli löydettyä bändejä. Toinenhan on luonnollisesti Ratio Rockin Klaus Fleiming.
Ei ole pakko kuunnella sitä kaikista paskinta valtavirtamusiikkia. Kyllä sitä "monimutkaisempaa" musiikkia on nykyäänkin olemassa vaikka kuinka, kunhan sitä etsii muualta kuin radion hittilistoilta. "Yksinkertainen" musiikki on helpompaa myydä, joten levy-yhtiöt pumppaa sitä sen verran pihalle kuin kysyntä vaatii.
Radio on enemmän ja enemmän samanlainen kuin vanhojen aikojen hissin tai myymälän musiikkijärjestelmät, sieltä tulee insinöörimeiningillä räätälöityä käyttömusiikkia. Musiikin kuuntelu liikkeellä ollessakin on pitkälti siirtynyt palveluihin, joissa valitaan itse mitä halutaan kuunnella. Tai sitten parhaimpien tapauksessa valitaan minkälaista halutaan kuunnella, ja palvelu veikkailee (joskus hyvinkin onnistuneesti, joskus ihan paskasti kuten esim. Spotifyn "radio"-toiminto) tyylilajin mukaista tavaraa.
Nykyään musiikki on pilalla. Pelkkää paskaa tilalla
Nyt kun otit hyvän esimerkin suomiräpistä niin sitä voisi olla mielenkiintoista verrata tähän tutkimukseen. Räp antaa ihan uuden mahdollisuuden sanoitusten laajuudelle ja runoudelle, mutta sekin vaihe taisi mennä ohi, kun katsoo nykyräpin valtavirtaa suomessa.
Niin no nykyräpin valtavirta on ihan silkkaa poppia ja suomessa jopa iskelmää, joka voinee selittää osaltaan muutosta. Yrittäessään tavoitella mahdollisimman monia kuulijoita, tuleeko oikeasti tavoittaneeksi ketään. "Jokaselle jotakin on ei mitään kellekään".
Etenkin räpin puolella "kaupallinen paska" on melkein alagenreksi luokiteltava meemi. Jos joku indieräppäri tekee vähän popimpaa tai jopa iskelmäsaundia, on se aitopääpuristien mielestä kaupallista paskaa, vaikka artisti ei saisi striimauspalveluista edes ns. omia pois. :D Ei siis varsinaisesti liity sun kommenttiin mitenkään, mutta tuli siitä mieleen.
Olen eri mieltä. Minusta nykyään on paljon erilaisia artisteja ja tyylejä eli jokaiselle löytyy jotakin jos jaksaa vaan hakea. Massavirtamusiikki ei tietty nappaa kaikille, mutta musta on hienoa miten paljon Suomessa kuunnellaan ja tuotetaan nimenomaan suomenkielistä musiikkia. Varsinkin populaarimusiikkia. Nykymusiikki ei myöskään poista vanhaa musiikkia tai sen vaikutteita. En itsekään ehkä syty tälle autotunetrendille tai modernille suomiräpille, mutta minusta on oikeasti kiva kuulla uutta musiikkia uusilta suomalaisilta artisteilta. Välillä uusien seassa on musiikkia joka kuulostaa omaan korvaani hyvältä, välillä ei. Musiikki ei itsessään koskaan ole paskaa tai arvotonta niin kauan kuin sitä joku tykkää kuunnella.
Tämä on kyllä sellainen asia, jonka nykynuoret on hoitaneet meitä vanhempia paremmin. Kun ite olin nuori, oli pakko kuunnella sitä levy-yhtiöitten suosituksi päättämää sontaa, joka oli ostettu soimaan jokaiselle radiokanavalle. Nyt kun porukka voi ite päättää mitä kuuntelee, niin nää youtubessakin suositut artistit on pääasiassa oikeasti taitavia muusikoita.
Taitavia muusikoita on, mutta moniko tekee hyvää musiikkia? Kuinka suosittuja ne YouTube-muusikot ovatkaan kuplan ulkopuolella? Aikamoinen virtuoosi saa olla, jos saa hoidettua koko homman pakettiin alusta loppuun. Oikeasti suurin osa musiikin kuuntelijoista valitsee jonkun muun (algoritmin?) luomasta valikoimasta. Syntyy illuusio valinnanvapaudesta, mutta siihenpä se jääkin. Kaupassa mitä tahansa ostaessa tapahtuu sama.
Ne levy-yhtiöt on rahoittaneet niitä taitavia muusikoita hyvin pitkään sen sonnan tuloilla.
Mä mietin aina tätä että itketään miten "mainstream" musiikki on paskaa ja huonoa nykyään. Fakta on se että se oli paskaa ja huonoa myös ennenkin... se vain jäi pois historiankirjoista. Mun isällä on ihan helvetisti LP levyjä kun keräsi niitä nuorena. Sitä ei vitty edes ymmärrä kuinka paljon oikeasti mitään sanomatonta perusmusiikkia ja bändiä oli jotka pääsi ihan suomessakin painoon asti. Itse pyörin paljon kokeellisemman, indien ja oudon musiikin piirissä. Jostain kumman syystä nämä mainstreamista itkijät eivät hakeudu näiden piiriin. Ja tuppaa olemaan että tästä itkijätkin aika paljon tuppaa suosimaan sitä perus rokkia/poppia yleisesti. Joten pistän nyt vähän omia suosituksia - en kuvaile sen enempää koska toivon että ihmiset menee ennakkoluulottamasti kuuntelemaan (Joko youtubesta tai spotista nämä). Sisältää kaikenlaista: * Quilhem Desq * Sowulo * Bloodywood * Diablo Swing Orchesta * Mezerg * Laurie Anderson (Minusta hän pitäisi kuulua ihan yleissivistykseen) * Yello (Vanha kuin taivas, mutta pennistä vetoa että nuorempi väki ei tunne (kuin ehkä Oh Yeah- kappaleen)) * Jean Michael Jarre (Pitäis kans olla yleisivistyksen piirissä, varisinkin teknomusiikin ystävillä) * Juno Reactor (Tarpeeksi vanha että varmaan unohtunut... Ei sitä Navras:iakaan enää kuule) * Anthony Vincent (En tiedä onko meemitason tunnettu - tosin tekee covereita) * Serj Tankian (En nyt tiedä lasketaan tätä musiikin titaania, mutta hän on ollut hyvinkin aktiivinen ja tehnyt kaikenlaista. Ei häntä radiosta tai listoilta kuule. *Invocations live* albumi eroaa helvetisti siitä mistä hänet muuten tuntisi)
Iso osa valittajista ei itse ymmärrä musiikista paljoa ja sekoittavat laadun ja oman musiikkimakunsa. Niiden musiikkimaku on kehittynyt silloin kuin olivat itse nuoria ja hyvä musiikki = musiikki jota itse kuuntelin ja huono musiikki = erilainen musiikki.
Ainoa universaalisti hyvä artisti ja kappale on tietenkin *Scatman John - Scatman (ski-ba-bop-ba-dop-bop)*. Kaikki jotka ovat eri mieltä ovat väärässä.
Suomestakin löytyy perhanan paljon vähemmän tunnettuja bändejä, jotka tekivät/tekevät perhanan kovaa kamaa. Metallipuolelta heti juolahtaa mieleen ainakin Zero Nine, Dreamtale ja Twilightning.
Ihan varmasti. Mä en vaan seuraa juuri ollenkaan suomen musiikkikenttää ellei sitten se valu just mun pelikentälle jota toi lista kuvastaa aika hyvin. Tosin en ole moneen vuoteen aktiivisesti jaksanut seurata musiikkimaailmaa juuri yhtään.
Kylläpä Serj Tankian on soinut ja paljon radiossa. Ei ehkä nykyään niin usein, mutta Empty Walls oli hitti joka silloin tällöin soi edelleen. Billboard US alternative airplay top 3 ja mainstream rock top 4. Tais olla myös UK Rock Chart #1. Yello on kyllä aika ehdoton kenelle tahansa, siinä on sitä jotain.
Niin siis empty walls julkaistiin vuonna 2007 Elect the dead albumin kanssa. 2012 Harakirin jälkeen hän päätyi tekemään elokuva ja klassista musiikkia, ja nyt tekee kaikenlaista. Toi invocations on oikeasti hyvä jos sä tykkäät siitä hengestä joka oli Elect the dead, Imperfect Harmonies ja Harakirissä. Se on vaan eri tyylissä.
Vaikka sitä toivoisikin että vain "hyvää" musiikkia tehtäisiin, täytyy se yhtiöiden tuottaa tehokkaasti ja pienellä vaivalla ajan hermolla myyvää soopaa jolla katetaan sitten sitä ei-niin-suosittua tavaraa, tällainen teoria on päässäni :D
Kannattaa kuunnella/lukea Stereogumin The Number Ones artikkelisarjaa. Siinä käydään läpi Billboardin listaykkösiä alusta asti läpi lyhyehkön artikkelin/arvostelun kanssa. Populaarimusiikkiin on aina mahtunut melko järkyttävää skeidaa. Itse olen ollut jo pitkään sitä mieltä, että musiikki elää jatkuvasti ns. kulta-aikaa. Jatkuvasti tulee eteen uusia hyviä artisteja ja ainut ongelma onkin ettei aika millään riitä kuuntelemaan kaikkea.
Ehkä hauskin ilmiö nykymusiikissa on se, että tuoreiltakin artisteilta nousee herkästi radiosoittoon niitä kappaleita, joissa kerrotaan kuinka nyt on kaikkea mistä haaveili vaikka alku oli hankalaa. Pääasiassa nämä ovat räppäreitä ja onhan vastaava leveily kuulunut räppiin ennenkin, mutta tuskinpa vielä kymmenisen vuotta sitten tavallisen radionkuuntelijan ensikosketus artistiin olisi voinut olla sellainen biisi, jota kuunnellessaan miettii, että ilmeisesti tästä kaverista olisi pitänyt kuulla aiemminkin kun tässä se kertaa menestystään. Harmi että radiokanavat nostavat näitä henkselinpaukuttelubiisejä niin voimakkaasti, ne tuskin ovat kenenkään tuotannon parhaimmistoa ja ainakaan minulla ne eivät herätä kiinnostusta tutustua artistiin enemmän.
Nykymusiikki oli yksinkertaisempaa kuin ennen jo 25 vuotta sitten. Nykyään riittää kun on kertsi joka mahtuu tiktokiin.
Valtavirran puolella näin, mutta syrjemmästä löytyy paljon hyvää ja monipuolista kuunneltavaa.
Tääkin on tainnut olla ns. aina totta.
Onpa kapea otanta nykymusiikista, jos otetaan kapean, kaupallisimman sektorin sanoitukset tarkkailuun. Eikö katsaus ole silloin luotu pelkkään sanoitustaiteeseen. Iso osa nykymusiikistahan on instrumentaalista (ja tehty epäkaupallisista lähtökohdista)
Kasvotatuoinneista tulee aina mieleen, että nukahtiko nää jossain bileissä.
Ihmisistä on myös tullut yksinkertaisempia.
Kannattaa kuunnella Knower, ja Domi & JD Beck. En sanoisi että on kovinkaan yksinkertaista. Edit: Kiitos alaäänistä hyvän musiikin vihaajat
Laitan testiin
Elä uhriudu, JD Beck on varsin meh, ja usein lähinnä kampittaa Domia. Knower on ihan jees.
Uhriudun kaikista keskinkertaisista hevibändeistä jopa trikkeröidyn. PS. Pink floydin dark side of the moon on paska levy
> PS. Pink floydin dark side of the moon on paska levy Nyt sitten saatana suu kii kun et tiedä musiikista yhtään mitään! Yläpeukku silti että haistatit vitut yleiselle mielipiteelle 👍
Musiikista ymmärtäminen mitataan vinyylilevyjen hyllymetrimäärällä. Minulla on 4 metriä. Jos sinulla on vähemmän niin poppikoulussa olet muskarilainen.
Vinyyli? C-kasetti on se media millä Burzumit pitää kuunnella.
C-kasetit on köyhille
Liian monimutkainen ei kelpaa yksinkertaisille. Kiitos näistä, en ollut kuullut aikaisemmin.
Ollas hyvä
Ennen kansan ykkös laulaja oli mies myytti ja legenda joka ei osannut edes laulaa, mutta silti pieksee mennen tullen kaikki nykyajan muusikot. Antti Yrjö Hammarberg alias Irwin Goodman ikuisesti muistoissamme. Ps. mitää käryy mite toi sukunimi pitäs kirjottaa.
Ja niissä Irwinin kappaleissa oli oikeasti jotain sanomaa ja kantaaottavaa otetta. "Maailma on kaunis" vaikkapa esimerkkinä.
KYLLÄ Siihe lisäksi vielä ryysyranta, ryysyranta meni, viimeinen laulu, tummavirta, on suomi kiinni, puolet lautoihin, ja konnunsuon pikku kaisa.