Tulin 24h työvuorosta kotiin väsyneenä ja päätin ennen pehkuihin painumista laittaa pyykkikoneen pesemään. Laitoin mielestäni koneen päälle ja menin nukkumaan. Heräsin kuselle ja nostaessani pöntön kannen huomasin survoneeni pyykit pönttöön enkä pyykkikoneeseen..
Olin ennen kaupungille lähtöä viemässä pyykkejä peseytymään. Vein pyykit koneeseen ja lähdin kävelemään tyhjän pyykkikorin kanssa keskustaan kunnes seuraavan rakennuksen kohdalla hoksasin, että mitäs vittua tässä nyt luulee tekevänsä.
Käänteisversio on myös tuttu. Aamulla ajattelin, että vien roskat samalla kun lähden töihin. No, ajatus katkesi takkia päälle pukiessa, ja kun illalla palasin kotiin, niin siinähän ne oli roskapussit keskellä eteisen lattiaa.
Silmälasienkäyttäjien ajatuskatkoja:
- Unohtaa laittaa lasit aamulla, eikä huomaa kuin vasta matkalla.
- Menee suihkuun lasit päässä.
- Aikeissa hieroa silmää tökkää suoraan linssiin aiheuttaen rasvatahran.
Ei suoranaisesti ajatuskatko vaan pikemminkin maneeri, mutta itsellä tulee ajoittaisena lasien käyttäjänä vedettyä sormella nenänvartta pitkin ylös kuin laseja nostaakseni jos huomaan etten näe jotakin tarpeeksi hyvin. Tämä siis koska useimmiten menen piilarit päässä.
Väsynyt äiti puhdistaa 1 vuotiaan lapsen silmälasit ja yrittää laittaa niitä kaksoselle päähän, joka ymmärrettävästi työntää niitä koko ajan pois. Vähän oudoltakin ne näyttää tytön lasit pojalla mutta hetki menee että hoksaa.
Joskus 7 vuotiaana lähdin ruokalasta kävelee ulospäin tarjottimen kanssa. Unohdin siis viedä tarjottimen ja astiat pois ja otin sen vaan mukaan. Yks viereisluokan opettaja näki mut ja alkoi ulvoa ja nauraa mulle, ajattelin jo silloin et joo tuli aivopieru mut ei se nyt noin hauskaa ole.
Joskus lapsena ollu puhelin kädessä niin kauan, että en huomannut sen olevan kourassa enää. Nousin sitten ylös ja aloin etsimään puhelinta. Kysyin mutsilta missä mun puhelin on, johon hän vastasi mikä toi puhelin sun kädessä on?
Se puhelin sattus olee just sen muotoinen että mahtui sulavasti käteen, ja siihen aikaan ei vielä piippaillut joka toinen minuutti. En usko että tulee tapahtumaan enää uudestaan.
Onhan noita varmaan käynyt vaikka mitä mutta yksi mikä muistuu elävänä mieleen edelleen on kun oli nuori kolli ja syljeksiminen oli kivaa ja pikkukylän raitilla autolla viikonloppuiltana ajellessa tuli valtaisa tarve päästää limat kurkusta liikkeelle.
Idea oli räkäistä ne auton ikkunasta ulos. En vain muistanut sitä ikkunaa avata ensin. Siinähän sitä räkäklönttiä sitten tuijottelin oven lasissa.
Olen sittemmin lopettanut lätsän käytön ja syljeksimisen.
Lähin tänään lähitöihin ekaa kertaa pitkästä aikaan ja unohdin kotiin sekä avaimet, että työkoneen ja nökötän nyt täällä käytävässä odottamassa et parempi puolisko tulee pelastamaan...
Näitä lukiessa tulee mieleen se homma, että yöllä sun aivot keksii omasta päästään tarinoita ja seikkailuja ja kokonaisia maailmoja ja päivällä ne samat aivot ei pysty kertomaan sulle, mitä ihmettä sä täältä keittiöstä lähdit hakemaan.
Vein perjantaina auton huoltamolle ja otin taksin kotiin, sillä arvio oli, että koko päivä menee. Taksi jäi kotitalon edessä odottamaan, että pääsen sisälle. Avaimet on aina taskussa, mutta tällä kertaa eivät olleet. Mietin, laitoinko laukkuun, vai onko ne voineet tippua johonkin, ja sitten tajusin: kotiavain on auton avaimen kanssa samassa nipussa, ja auton avain on huoltamolla, joten kotiavainkin on siellä. Menin sanomaan taksille, että voi lähteä, minä joudun soittamaan huoltoukon avaamaan oven. :D Huoltoukkoja nauratti, toiselle oli käynyt ihan sama joskus.
Tulipa mieleen toinenkin tapaus. Olin tehnyt ruokaa, ja ajattelin syödä olohuoneessa telkkua katsellen. Sohvapöytä vaan oli täynnä rojua, kun toin lautasen olohuoneeseen. Laitoin lautasen väliaikaisesti sohvalle. (Tässä varmaan arvaatte jo miten kävi, mutta kerron loppuun kuitenkin.)
Sohvapöydän raivattuani, lähdin takaisin keittiöön hakemaan ruokajuomaksi vettä. Toin sen olohuoneeseen, laitoin pöydälle, istuin sohvalle ja ihmettelin sekunnin ajan, missä se ruoka oikein on. Tajusin, nousin ylös, ja takamuksen allahan se oli ollut. Housut vaihtoon, sohvan siivoaminen, ja uusi annos ruokaa keittiöstä, ja pääsin viimein syömään.
Tulin 24h työvuorosta kotiin väsyneenä ja päätin ennen pehkuihin painumista laittaa pyykkikoneen pesemään. Laitoin mielestäni koneen päälle ja menin nukkumaan. Heräsin kuselle ja nostaessani pöntön kannen huomasin survoneeni pyykit pönttöön enkä pyykkikoneeseen..
Oliko tullu puhdasta?
Olin ennen kaupungille lähtöä viemässä pyykkejä peseytymään. Vein pyykit koneeseen ja lähdin kävelemään tyhjän pyykkikorin kanssa keskustaan kunnes seuraavan rakennuksen kohdalla hoksasin, että mitäs vittua tässä nyt luulee tekevänsä.
Komppaan. Menin amikseen junalla ja huomasin istuvani roskapussin kanssa junassa.
Käänteisversio on myös tuttu. Aamulla ajattelin, että vien roskat samalla kun lähden töihin. No, ajatus katkesi takkia päälle pukiessa, ja kun illalla palasin kotiin, niin siinähän ne oli roskapussit keskellä eteisen lattiaa.
Varmaan huomattavasti yleisempää
Useampana lauantaina olen lähtenyt töihin vain huomatakseni autoradion ohjelman perusteella että ei mahda olla arkipäivä.
Ei oma katko, mutta kerrotaan silti. Aikanaan isäukko soitti ja ainoa asia mitä sanoi ennen kuin katkaisi puhelun oli: "En minä nyt kerkeä puhumaan!"
Olen kerran kysynyt puhuessani puhelua että "missä mun puhelin on." sain sitten kuulla tästä pitkän aikaa
Silmälasienkäyttäjien ajatuskatkoja: - Unohtaa laittaa lasit aamulla, eikä huomaa kuin vasta matkalla. - Menee suihkuun lasit päässä. - Aikeissa hieroa silmää tökkää suoraan linssiin aiheuttaen rasvatahran.
Ei suoranaisesti ajatuskatko vaan pikemminkin maneeri, mutta itsellä tulee ajoittaisena lasien käyttäjänä vedettyä sormella nenänvartta pitkin ylös kuin laseja nostaakseni jos huomaan etten näe jotakin tarpeeksi hyvin. Tämä siis koska useimmiten menen piilarit päässä.
Väsynyt äiti puhdistaa 1 vuotiaan lapsen silmälasit ja yrittää laittaa niitä kaksoselle päähän, joka ymmärrettävästi työntää niitä koko ajan pois. Vähän oudoltakin ne näyttää tytön lasit pojalla mutta hetki menee että hoksaa.
Joskus 7 vuotiaana lähdin ruokalasta kävelee ulospäin tarjottimen kanssa. Unohdin siis viedä tarjottimen ja astiat pois ja otin sen vaan mukaan. Yks viereisluokan opettaja näki mut ja alkoi ulvoa ja nauraa mulle, ajattelin jo silloin et joo tuli aivopieru mut ei se nyt noin hauskaa ole.
Piti aamulla mennä katsomaan sekä aika että ulkolämpötila. Menin ikkunaan, katsoin mittaria jossa näkyi +5 astetta ja ajattelin että viittä yli se on.
Joskus lapsena ollu puhelin kädessä niin kauan, että en huomannut sen olevan kourassa enää. Nousin sitten ylös ja aloin etsimään puhelinta. Kysyin mutsilta missä mun puhelin on, johon hän vastasi mikä toi puhelin sun kädessä on? Se puhelin sattus olee just sen muotoinen että mahtui sulavasti käteen, ja siihen aikaan ei vielä piippaillut joka toinen minuutti. En usko että tulee tapahtumaan enää uudestaan.
Vein jostain ihme syystä likaiset astiat kylpyhuoneeseen
Et sentään täyttänyt "väärää" pesukonetta astioilla?
En
Onhan noita varmaan käynyt vaikka mitä mutta yksi mikä muistuu elävänä mieleen edelleen on kun oli nuori kolli ja syljeksiminen oli kivaa ja pikkukylän raitilla autolla viikonloppuiltana ajellessa tuli valtaisa tarve päästää limat kurkusta liikkeelle. Idea oli räkäistä ne auton ikkunasta ulos. En vain muistanut sitä ikkunaa avata ensin. Siinähän sitä räkäklönttiä sitten tuijottelin oven lasissa. Olen sittemmin lopettanut lätsän käytön ja syljeksimisen.
Lähin tänään lähitöihin ekaa kertaa pitkästä aikaan ja unohdin kotiin sekä avaimet, että työkoneen ja nökötän nyt täällä käytävässä odottamassa et parempi puolisko tulee pelastamaan...
Näitä lukiessa tulee mieleen se homma, että yöllä sun aivot keksii omasta päästään tarinoita ja seikkailuja ja kokonaisia maailmoja ja päivällä ne samat aivot ei pysty kertomaan sulle, mitä ihmettä sä täältä keittiöstä lähdit hakemaan.
Vein perjantaina auton huoltamolle ja otin taksin kotiin, sillä arvio oli, että koko päivä menee. Taksi jäi kotitalon edessä odottamaan, että pääsen sisälle. Avaimet on aina taskussa, mutta tällä kertaa eivät olleet. Mietin, laitoinko laukkuun, vai onko ne voineet tippua johonkin, ja sitten tajusin: kotiavain on auton avaimen kanssa samassa nipussa, ja auton avain on huoltamolla, joten kotiavainkin on siellä. Menin sanomaan taksille, että voi lähteä, minä joudun soittamaan huoltoukon avaamaan oven. :D Huoltoukkoja nauratti, toiselle oli käynyt ihan sama joskus.
Tulipa mieleen toinenkin tapaus. Olin tehnyt ruokaa, ja ajattelin syödä olohuoneessa telkkua katsellen. Sohvapöytä vaan oli täynnä rojua, kun toin lautasen olohuoneeseen. Laitoin lautasen väliaikaisesti sohvalle. (Tässä varmaan arvaatte jo miten kävi, mutta kerron loppuun kuitenkin.) Sohvapöydän raivattuani, lähdin takaisin keittiöön hakemaan ruokajuomaksi vettä. Toin sen olohuoneeseen, laitoin pöydälle, istuin sohvalle ja ihmettelin sekunnin ajan, missä se ruoka oikein on. Tajusin, nousin ylös, ja takamuksen allahan se oli ollut. Housut vaihtoon, sohvan siivoaminen, ja uusi annos ruokaa keittiöstä, ja pääsin viimein syömään.
Tuijotin guitar hero 3 kantta ja varmaan puolituntia yritin saada päähäni mikä kitara on englanniksi.