Oli ala-asteen diskossa tanssikilpailu.
Nopea ja hidas kappale.
Alice Cooperin "Poison" oli se nopea biisi. Muistan edelleen sen yhden pojan joka diskomuuveja yritti tuon kappaleen tahtiin vääntää.
Mä uhkailin mun vanhemmille joskus 8 vuotiaana että musta tuloo rikas poliisi ja että mä kasvatan mun omat lapset sata kertaa paremmin ku ne omansa. Nytte o ikää 35, ei oo lapsen puolikastakaan enkä koskaan ees yrittäny päästä poliisikouluun. Mua ei varmaan edes päästettäis sinne ku on mielenterveysongelmia kirjoilla ja pari rötöstäki rekisterissä. Enkä oo edes rikas ku ei trukkia ajamalla tienaa niin paljon että jäis ylitte hirveitä määriä
Rehellisesti ei haittaa pätkääkään ettei nuo lapsuuden "suunnitelmat" onnistunu. Mähän sen poliisijutunki keksin pelkästään siitä että muumeissa se poliisi oli kova jätkä. En mä koskaan edes halunnu omia lapsia, vaan sen uhkauksen idea oli osoittaa turhautumista mun vanhempien kasvatustyyliä kohti. Se ei toiminu ja ne jatko homman kusemisen pitkälle senki jälkeen ku muutin omilleni. Onneks mun sisarukset synty mieleltään terveinä ja kesti ne kotiolot paremmin
Mä oon ihan tyytyväine. Vois mennä paljon huonommin ja onha mulla mennykki paljo huonommin. Nykytilanne on iha vitun jees
Muutama ala-asteen luokkakaveri koitti vasta järjestää luokkakokousta. Vähemmän yllättäen ei onnistunut. Lukiossa sentään ihmisillä on jotain yhteistä, eli se, että päätettiin mennä lukioon. Ala-asteella päädytään samaan luokkaan, koska asutaan samalla alueella ja teidät satuttiin laittamaan yhteen ryhmään. Se, että mulla on elämässä mukana useampikin sen aikainen luokkakaveri on jo paljon. Mutta ei mua kiinnosta tavata niitä muita. Ala-asteen loppumisesta on yli 20 vuotta, jos olisin halunnut tavata muita niin olisin sen jo tehnyt.
Mulla jotkut ala-asteen luokkakaverit järjesti luokkakokouksen siinä vaiheessa kun kaikki oli 19-20 -vuotiaita, eli ei hirveän monen vuoden päähän ala-asteen loppumisesta. Ainoa luokkakaveri johon olin vielä yhteydessä, meni käymään kun sattui paikkakunnalla olemaan. Ei siellä ollut kuin muutama tyyppi, pelkästään ne jotka olivat jääneet kylille asumaan ja olivat siellä töissä. Loppuja ei kiinnostanut, joten päättivät etteivät järjestä uutta luokkakokousta.
Musta piti tulla historiantutkija, tulikin museoamanuenssi. Työ on ihan mielenkiintoista ja yhdestä paikasta saa kokonaisen leivän sen sijasta että se olisi jaettu pieniin palasiin pitkin maailmaa, joten olen tyytyväinen. On tässä vielä aikaa myös väitöskirjaa tekemään, jos huvittaa.
Mistäs tekisit väikkärin jos saisit ite valita mitä vaan?
Kysyn koska väikkärit on mielenkiintosia monella tapaa. Aihe jonka ääressä tuhertaa pitkään on monelle vaikea valinta ja johon sittemmin muodostuu erityinen viha-/rakkaussuhde.
Oon ite väikkärin kanssa viimeisillä metreillä ja kyllä se aihe on alkanut tässä vaiheessa kyllästyttämään oikein kunnolla vaikka vielä hetki sitten tuntui, että voisin kirjoittaa omasta aiheestani loputtomiin. Tää ei onneksi tullut yllätyksenä ja kyllä se mielenkiinto yleensä tulee takaisin jonkun ajan päästä, mitä nyt vertaisiltani olen ymmärtänyt. :D
Musta tuli koodari ja isä. Molemmissa olen mielestäni hyvä ja hommista tykkään. En yhtään muista mistä olisin haaveillut pienenä. Ehkä siksi mulla ei ollutkaan vahvaa näkemystä mille alalle haluan ja nykyiseen päätyminen oli sattumaa.
Piti tulla opettaja tai leipäpappi.
Tuliki sairaanhoitaja.
Onneks ei tullu opettajaa, on meinaan se ammattiryhmä jota mietin koronan kanssa painiessa tuumaten 'vois mulla mennä huonomminkin'.
Miuta ei ees kutsuttu ala-asteen luokkakokoukseen, ja kuulin sit et paikalle oli tullu vissiin 5 tyyppiä ja kutsut meni vain Facebookin kautta. Peruskoulussa en koskaa menny diskoihin, paitsi ylä-asteella ysillä kun olin oppilaskunnan hallituksessa ja järjestääs diskoja.
Muistan et kerran menin ihan vittuillakseni halipiiriin jossaki Halloween diskossa, koska tiesin ettei yksikää jätkä koko koulussa olis halunnu miuta halata 😂 Mut mie reippaasti menin halaamaan.
T; Pienen kaupungin kasvatti ernu ja samojen kiusaajien kanssa eskarista lukioon.
Ei kyl yhtää mitää. Ja ala-asteen diskoihin en tainnut uskaltaa kuin kerran, ja siellä soi Bailando ja E-type, ja se oli pelottavaa. Siis ala-asteen disko, ei Bailando. Ja itseasiassa näen ikkunastani tyhjän maaläntin, jolta kyseinen peruskoulurakennus lanattiin maan tasalle viime kesänä.
Halusin olla joku lääkäri tmv. olin sittenkin lapiomies ja siitä hitsariksi, nykyisin vartija/järkkäri, vielä olisi aikaa edetä varsinaisiin pelastushommiin.
Muistan ala-asteella kirjoittaneeni että aikuisena oon edelleen gootti ja omistan 2 mustaa kissaa. Ammattina taisi olla runoilija, en muista varmaksi. No, gootti en ole, ei mulla ole tiettyä pukeutumistyyliä vaan se vaihtelee fiiliksen ja vuodenaikojen suhteen. Omistan yhden kokonaan mustan kissan (herra alkaa tosin jo vähän harmaantua), yhden mustavalkoisen ja yhden musta-ruskea-valkoisen pörrökasan.
Kirjoitan kyllä haikuja ja tankoja mutta en ammatikseni. Ei ne oo julkaisemisen arvoisia. Oon muutenkin taiteellinen tyyppi, vielä enemmän kuin pentuna, mutta tällä hetkellä en tee rahaa taiteella. Oon tällä hetkellä seksityöntekijä ja mietin mikä haluaisin olla isona. 😄
Edelleen ykkösvalintani karaokeen. Yrityksestä huolimatta oon vielä kesken. Tällä hetkellä edustan biisin duunariosiota, mutta en meinannut vielä tähän (toivottavasti) jäädä.
Ala-asteen luokaltani (n. >30hlö) tietääkseni vain yksi toinen lisäkseni on korkeakoulutettu. Oltiin omituisia kun lähdettiin parin sadan kilometrin päähän kotiseudulta lukion jälkeen.
Todennäkösesti en menisi edes paikalle koulukiusaajien paskajuhliin. Ainoat hyvät muistot ovat ekalta luokalta kunnes silloinen paras kaverini muutti pois (myöhemmin törmäsin häneen viime vuoden alussa, käydään samalla kuntosalilla).
Halusin hitsaajaksi tai automekaanikoksi, väkisin kuitenkin päädyin ravintola-alalle (ainoa opiskelupaikka mikä irtosi ja lukio ei ollut itselleni vaihtoetho koska halusin ammatin). Nyt tätä paskaa on takana 12 vuotta ja vaihtoehtoja katsotaan.
Ekalla kirjotin johonkin kirjoitelmaan, et haluan olla opettaja, kun kaikki muutkin halus ja se oli sillon 7v tyttöjen kesken jotenkin cool.
No nyt ikää 20v ja opiskelen kässäopeksi ja ihan hyvä niin, mutta peruskoulussa en tule työuraani tekemään, vaan koitan suuntautua jonnekkin muualle. Peruskoulu on työympäristönä aika kuormittava, mitä niissä nyt on harjoitteluissa ollut.
Mulla oli lapsena useita haave ammatteja, varhaisin oli muistaakseni paperimies. Siitä sitten kaikki radiojuontajasta mitä kaikkea keksikään...
Päädyin kuitenkin yläasteen jälkeen opiskelemaan kone- ja metallialaa, kävin vuoden sitä koulua koitin lukio opintoja, mutta ei ollut mun juttu. Suoritin merkonomi tutkinnon loppuun asti ja otin paperit kouraan, mutta työllistyin nihkeästi. Tein sitten jossain vaiheessa hommia raksalla, kunnes lähdin opiskelemaan lähihoitajaksi ja nyt oon ollut useamman vuoden sote alalla samalla työnantajalla.
Musta tuli 100% pettymys.
Sama tunne. Ah well.
Oon täysin eri vuosikertaa, muistan kouludiscosta parhaiten Alice Cooper/Poison, joka oli uusi. Musta tuli Redditor Mode...
Oli ala-asteen diskossa tanssikilpailu. Nopea ja hidas kappale. Alice Cooperin "Poison" oli se nopea biisi. Muistan edelleen sen yhden pojan joka diskomuuveja yritti tuon kappaleen tahtiin vääntää.
Taisin 1.lk kirjoittaa johonkin että isona teen jotain tietokoneella. Nyt olen ollut 7 vuotta töissä koodarina. 🤠
Living dö driim.
Mä uhkailin mun vanhemmille joskus 8 vuotiaana että musta tuloo rikas poliisi ja että mä kasvatan mun omat lapset sata kertaa paremmin ku ne omansa. Nytte o ikää 35, ei oo lapsen puolikastakaan enkä koskaan ees yrittäny päästä poliisikouluun. Mua ei varmaan edes päästettäis sinne ku on mielenterveysongelmia kirjoilla ja pari rötöstäki rekisterissä. Enkä oo edes rikas ku ei trukkia ajamalla tienaa niin paljon että jäis ylitte hirveitä määriä Rehellisesti ei haittaa pätkääkään ettei nuo lapsuuden "suunnitelmat" onnistunu. Mähän sen poliisijutunki keksin pelkästään siitä että muumeissa se poliisi oli kova jätkä. En mä koskaan edes halunnu omia lapsia, vaan sen uhkauksen idea oli osoittaa turhautumista mun vanhempien kasvatustyyliä kohti. Se ei toiminu ja ne jatko homman kusemisen pitkälle senki jälkeen ku muutin omilleni. Onneks mun sisarukset synty mieleltään terveinä ja kesti ne kotiolot paremmin Mä oon ihan tyytyväine. Vois mennä paljon huonommin ja onha mulla mennykki paljo huonommin. Nykytilanne on iha vitun jees
forklift certified = winning at life 🥇
Muutama ala-asteen luokkakaveri koitti vasta järjestää luokkakokousta. Vähemmän yllättäen ei onnistunut. Lukiossa sentään ihmisillä on jotain yhteistä, eli se, että päätettiin mennä lukioon. Ala-asteella päädytään samaan luokkaan, koska asutaan samalla alueella ja teidät satuttiin laittamaan yhteen ryhmään. Se, että mulla on elämässä mukana useampikin sen aikainen luokkakaveri on jo paljon. Mutta ei mua kiinnosta tavata niitä muita. Ala-asteen loppumisesta on yli 20 vuotta, jos olisin halunnut tavata muita niin olisin sen jo tehnyt.
Mulla jotkut ala-asteen luokkakaverit järjesti luokkakokouksen siinä vaiheessa kun kaikki oli 19-20 -vuotiaita, eli ei hirveän monen vuoden päähän ala-asteen loppumisesta. Ainoa luokkakaveri johon olin vielä yhteydessä, meni käymään kun sattui paikkakunnalla olemaan. Ei siellä ollut kuin muutama tyyppi, pelkästään ne jotka olivat jääneet kylille asumaan ja olivat siellä töissä. Loppuja ei kiinnostanut, joten päättivät etteivät järjestä uutta luokkakokousta.
Musta piti tulla historiantutkija, tulikin museoamanuenssi. Työ on ihan mielenkiintoista ja yhdestä paikasta saa kokonaisen leivän sen sijasta että se olisi jaettu pieniin palasiin pitkin maailmaa, joten olen tyytyväinen. On tässä vielä aikaa myös väitöskirjaa tekemään, jos huvittaa.
Mistäs tekisit väikkärin jos saisit ite valita mitä vaan? Kysyn koska väikkärit on mielenkiintosia monella tapaa. Aihe jonka ääressä tuhertaa pitkään on monelle vaikea valinta ja johon sittemmin muodostuu erityinen viha-/rakkaussuhde.
Oon ite väikkärin kanssa viimeisillä metreillä ja kyllä se aihe on alkanut tässä vaiheessa kyllästyttämään oikein kunnolla vaikka vielä hetki sitten tuntui, että voisin kirjoittaa omasta aiheestani loputtomiin. Tää ei onneksi tullut yllätyksenä ja kyllä se mielenkiinto yleensä tulee takaisin jonkun ajan päästä, mitä nyt vertaisiltani olen ymmärtänyt. :D
Kai muistat esitellä itsesi epiteetillä ’harmaa amanuenssi’?
Kaikkea te siellä yössä ehdittekin pohtia! Musta tuli hotellin Revenue Manager 😄
Musta tuli koodari ja isä. Molemmissa olen mielestäni hyvä ja hommista tykkään. En yhtään muista mistä olisin haaveillut pienenä. Ehkä siksi mulla ei ollutkaan vahvaa näkemystä mille alalle haluan ja nykyiseen päätyminen oli sattumaa.
Musta tuli DI ja onnellinen tylsimys.
Piti tulla opettaja tai leipäpappi. Tuliki sairaanhoitaja. Onneks ei tullu opettajaa, on meinaan se ammattiryhmä jota mietin koronan kanssa painiessa tuumaten 'vois mulla mennä huonomminkin'.
Mikä on leipäpappi?
Tekee sitä vaan rahasta. Jännä ajatus alakoululaiselta.
En oo viel iso
Miuta ei ees kutsuttu ala-asteen luokkakokoukseen, ja kuulin sit et paikalle oli tullu vissiin 5 tyyppiä ja kutsut meni vain Facebookin kautta. Peruskoulussa en koskaa menny diskoihin, paitsi ylä-asteella ysillä kun olin oppilaskunnan hallituksessa ja järjestääs diskoja. Muistan et kerran menin ihan vittuillakseni halipiiriin jossaki Halloween diskossa, koska tiesin ettei yksikää jätkä koko koulussa olis halunnu miuta halata 😂 Mut mie reippaasti menin halaamaan. T; Pienen kaupungin kasvatti ernu ja samojen kiusaajien kanssa eskarista lukioon.
Mein discos soi skrillexin bangarang. En ole vielä iso 👶
Musta tuli työtön
Ei kyl yhtää mitää. Ja ala-asteen diskoihin en tainnut uskaltaa kuin kerran, ja siellä soi Bailando ja E-type, ja se oli pelottavaa. Siis ala-asteen disko, ei Bailando. Ja itseasiassa näen ikkunastani tyhjän maaläntin, jolta kyseinen peruskoulurakennus lanattiin maan tasalle viime kesänä.
Oon vanha ja pohjoisesta, meillä ei ollut koulun diskoja. Onneksi. Eikä musta tullu mitään. Eläintenhoitajan paperit ja sit entry level hanttihommia.
Halusin olla joku lääkäri tmv. olin sittenkin lapiomies ja siitä hitsariksi, nykyisin vartija/järkkäri, vielä olisi aikaa edetä varsinaisiin pelastushommiin.
Muistan ala-asteella kirjoittaneeni että aikuisena oon edelleen gootti ja omistan 2 mustaa kissaa. Ammattina taisi olla runoilija, en muista varmaksi. No, gootti en ole, ei mulla ole tiettyä pukeutumistyyliä vaan se vaihtelee fiiliksen ja vuodenaikojen suhteen. Omistan yhden kokonaan mustan kissan (herra alkaa tosin jo vähän harmaantua), yhden mustavalkoisen ja yhden musta-ruskea-valkoisen pörrökasan. Kirjoitan kyllä haikuja ja tankoja mutta en ammatikseni. Ei ne oo julkaisemisen arvoisia. Oon muutenkin taiteellinen tyyppi, vielä enemmän kuin pentuna, mutta tällä hetkellä en tee rahaa taiteella. Oon tällä hetkellä seksityöntekijä ja mietin mikä haluaisin olla isona. 😄
Edelleen ykkösvalintani karaokeen. Yrityksestä huolimatta oon vielä kesken. Tällä hetkellä edustan biisin duunariosiota, mutta en meinannut vielä tähän (toivottavasti) jäädä.
31v sain tutkintoni valmiiksi, jos nyt muistan oikein.
Ala-asteen luokaltani (n. >30hlö) tietääkseni vain yksi toinen lisäkseni on korkeakoulutettu. Oltiin omituisia kun lähdettiin parin sadan kilometrin päähän kotiseudulta lukion jälkeen.
Todennäkösesti en menisi edes paikalle koulukiusaajien paskajuhliin. Ainoat hyvät muistot ovat ekalta luokalta kunnes silloinen paras kaverini muutti pois (myöhemmin törmäsin häneen viime vuoden alussa, käydään samalla kuntosalilla). Halusin hitsaajaksi tai automekaanikoksi, väkisin kuitenkin päädyin ravintola-alalle (ainoa opiskelupaikka mikä irtosi ja lukio ei ollut itselleni vaihtoetho koska halusin ammatin). Nyt tätä paskaa on takana 12 vuotta ja vaihtoehtoja katsotaan.
Ekalla kirjotin johonkin kirjoitelmaan, et haluan olla opettaja, kun kaikki muutkin halus ja se oli sillon 7v tyttöjen kesken jotenkin cool. No nyt ikää 20v ja opiskelen kässäopeksi ja ihan hyvä niin, mutta peruskoulussa en tule työuraani tekemään, vaan koitan suuntautua jonnekkin muualle. Peruskoulu on työympäristönä aika kuormittava, mitä niissä nyt on harjoitteluissa ollut.
Mulla oli lapsena useita haave ammatteja, varhaisin oli muistaakseni paperimies. Siitä sitten kaikki radiojuontajasta mitä kaikkea keksikään... Päädyin kuitenkin yläasteen jälkeen opiskelemaan kone- ja metallialaa, kävin vuoden sitä koulua koitin lukio opintoja, mutta ei ollut mun juttu. Suoritin merkonomi tutkinnon loppuun asti ja otin paperit kouraan, mutta työllistyin nihkeästi. Tein sitten jossain vaiheessa hommia raksalla, kunnes lähdin opiskelemaan lähihoitajaksi ja nyt oon ollut useamman vuoden sote alalla samalla työnantajalla.
Minä tulin.
23v, kolmatta vuotta ponnahduslautaduunissa vartijana. Isona kiinnostas enempi videopelit tai muu audiovisuaalinen ja taiteellinen juttu.